lauantai 18. kesäkuuta 2022

Ehjästä risaksi ja takaisin – tapaus virheellinen MCD lausunto

 IG:n puolella Nebun väärin lausutuista kyynärkuvista olenkin jo julkaissut jokusen sanasen, mutta siltä varalta, että joskus joku toinen päätyy samaan tilanteeseen (toivottavasti ei!) kirjoitan tapauksesta tänne blogiinkin, jossa kokemuksemme on ehkäpä helpomi googlella löytää.

Itse nimittäin googletin raivoisasti, eikä oikeastaan mitään löytynyt koko sisemmän varsilisäkkeen sairaudesta, ainoastaan irtopaloista. Vielä vähemmän kokemuksia oli siitä, mitä TT-kuvat on tuoneet tullessaan. Muutamaan MCD lausunnon saaneeseen ja sen jälkeen useamman vuoden täysin oireettomana eläneeseen törmäsin, mutta todella, todella vähän oli mitään tietoa saatavilla.

Toinen syy sille, miksi koen tärkeänä tuoda Nebun tarinan julki, on se, että minut yritettiin vaientaa kun esitin kritiikkiä Kennelliiton lausuntajärjestelmää kohtaan. Ei kuulemma saisi ”huudella” ja yritettiin naureskelulla ja mitätöinnillä saada vaikenemaan. Ja siihen en suostu! Mitään isoja muutoksia ei ole koskaan tapahtunut siten, että pidetään suut supussa ja vaan odotetaan muutosta! Ehei, aina on vaadittu enemmän tai vähemmän huutelua, joskus jopa barrikaadeille nousemista.

Luustokuvien arvostelu(epä)varmuuden kohdalla ”huutelu” on mielestäni todella tärkeää, sillä rivijäsenelle ja tavalliselle kuluttajalle ei missään tuoda etukäteen esiin infoa siitä,

kuinka epäluotettava menetelmä kyynärnivelen rtg. tutkimus on. Päinvastoin, koiran
luustokuvauksista annetaan kuva niiden luotettavuudesta, ja etenkin harrastus- ja jalostuskoirien
kohdalla luustotutkimusta pidetään lähestulkoon kansalaisvelvollisuutena. Kyynärkuvauspakko on
monella rodulla jopa Pevisassa tai vähintään sitä suositellaan JTO:ssa, jolloin nämä virheelliset tulokset vaikuttavat rodun jalostukseen.

Jo vuonna 2013 tehdyssä väitöksessä tuotiin julki kuinka belgianpaimenkoirilla kyynärän nivelrikkoa arvioitaessa 47% terveistä nivelistä arvioitiin sairaiksi ja 40% sairaista nivelistä terveiksi. Tiedän itsekin koiran, jonka 0/0 kyynärissä oli molemmin puolin irtopala.

Silti SKL tarjoaa kyynärdysplasia lausuntoja maksusta, tietäen, ettei tarjolla oleva menetelmä ole lähellekään riittävän tarkka; kyynärät lausutaan vain yhdestä kuvasta,eikä järjestelmää ole kehitetty esim. siten, että pyydettäsiin kuva kyynärästä myös neutraalissa asennossa.

Virheellisen tuloksen oikaisu ja todistustaakka sälytetään rivijäsenen ja tavallisen kuluttajanharteille. Asia on erittäin ongelmallinen, sillä koiranomistajat eivät ole mitenkään tasavertaisessaasemassa virheen oikaisun suhteen. TT-laitteita ei ole joka paikassa saatavissa, ja tällainen, täysinylimääräinen seulonta vaatii omistajalta rutkasti maksukykyä. SKL:n sivuilla on toki listattuklinikoita jotka tätä tekevät, mutta esim. Evidensiat Veter ja Vethaus eivät kuitenkaan myyseulontatutkimusta, ainoastaan ontumatutkimuspaketin, jonka hinta-arvoi oli noin 1400€. Vakuutusei tällaista toimenpidettä korvaa kun kyse on oireettomasta eläimestä, ja vaikka korvaisikin, olisiomavastuun osuus silti suuri. Ainoa järjellisen hintainen paikka, joka seulontatutkimusta tarjoaa, onYliopistollinen eläisairaala Helsingissä. Se ei todellakaan ole jokaisen koiran omistajan saavutettavissa kohtuullisin vaivoin ja korvauksin.

Ymmärrän toki, ettei rtg. välttämättä paljasta kaikkia vikoja, mutta terveen nivelen lausuminen
peräti asteikolle 2, kohtalaiset muutokset, ei voi mitenkään olla oikea tapa. Kyynärnivelen kohdalla
asteikossa 2 puhutaan konkretian tasolla jo muutoksista, jotka aiheuttavat koiralle jo oireita, kyse ei
siis todellakaan ole mistään mitättömästä pikku lipsahduksesta



Tästä syystä siis vielä kerran: Nebun matka ehjästä risaksi ja takaisin.

Helmikuussa 2022 käytin Nebun virallisissa luustokuvissa erään kokeneen ja hyvin tarkaksi tunnetun eläinlääkärin luona. Olat tosin oli välikuvattu terveiksi jo aiemmin, nyt tulisi virallinen lausunto niistäkin. Kuvat käytiin eläinlääkärin kanssa huolellisesti läpi, ja ainoa moitteen sana koski matalahkoja lonkkamaljoja (joita suvun perusteella osasinkin odottaa), muutoin lonkatkin olivat tiiviit, symmetriset ja siistit. Jäätiin siis odottamaan, korottaako Kennelliitto arviotaan B:ksi vai pysyykö C:nä, joksi kuvannut lääkäri tulkitsi.


Muutaman päivän kuluttua tuloksia alkoi kilahdella sähköpostiin. Selkä ja olat puhtaat, lonkat B/C, kyynärät puh... siis mit vit? 0/2? Sisemmän varislisäkkeen sairauteen (medial coronoid disease) viittaavat muutokset, lisätietoa nivelen tilasta saa tarvittaessa tietokonetomografiatutkimuksella.

Siis viittaavat muutokset? Mitä tämä oikein tarkoittaa? Ainoastaan murtumista ja irtopaloista löysin googlella tietoa, ”viittaavista” muutoksista en sanaakaan.

Kysyin asiaa lausujalta. Hän vastasi nopeasti ja ystävällisesti, selitti kuvassa näkyvän röntgenharvan kohdan, ja tästä syystä ED2, vaikkei muuta, esim. nivelrikkoa näkynyt. Ehdotti muutoksen varmistamiseksi TT-kuvausta, tai uusia rtg kuvia, joissa jalka olisi ns. neutraalissa asennossa, jolloin varsilisäkkeen etureuna voisi näkyä selvemmin, ja tulos muuttua.

Olin varsin hämmentynyt. Tarkoittiko hän että TT-tutkimus tai uusi (lisä)kuva, saattaisikin paljastaa koirani olevan täysin terve? Kyllä. Näin saattaisi olla. Voi toki paljastua myös kolmoseksi, mutta todellakin kyseessä saattaisi olla vain kuvaustekninen seikka. Röntgenkuvaan voi vaikuttaa asioita, jotka ”matkivat” muutoksia. Hän ei kuitenkaan olisi lausunut ED2:sta, jollei olisi ollut löydöksestä varma.

Kokenut radiologi oli löydöksestään siis kuitenkin varma. Ajattelin antaa asian näinollen olla. Ehkä uusi rtg joskus, kenties jalka suorana, mutta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.

Suru ja syyllisyys repi sisintä. Miten voi olla mahdollista, ettei Nebulla näy mitään oireita? Sillä on kuitenkin koiran invalidisoiva, vakava luustosairaus, ja sen on ”jo” kaksi vuotias. Onko se kenties ollut koko ikänsä kipeä ja kärsinyt, enkä ole vain huomannut sitä? Koirat ovat niin taitavia peittämään kipunsa, etenkin bordercolliet. Kuinka kipeä se tulee olemaan? Pystyykö Nebu harrastamaan yhtään mitään, tai pystyykö se edes elämään kivutonta kotikoiran elämää? Olisiko armeliainta lopettaa Nebun elämä jo nyt, kun se ei vielä näkyvästi oireile? Nauttisiko se elämästään mahdollisesti pelkkien lyhyiden hihnalenkkien rajoissa? Olisiko minusta pitämään invalidi koiraa? Meillä kotona on kuitenkin pelkästään ulos useita jyrkkiä portaita.

Ja syyllisyys. Minäkö tämän olin aiheuttanutr leväperäisellä koiranpidollani? Miksi en tajunnut välikuvata olkien lisäksi myös kyynäriä, jolloin sairaus olisi ehkä huomattu aiemmin ja kyynärä olisi ehkä voitu operoida? Johtuiko tämä siitä kun kerran eksyimme metsään Nebun ollessa 4kk ja tuli käveltyä liian pitkä lenkki? Annoinko Nebun mennä koiratarhaan liian nuorena? Siellä kun se juoksi ja hyppi koppien katoille ja niiltä alas... Siinäkö se kyynärä nyt meni? Vai siinnä kopitteluleikissä? Olin kyllä sitä perheen miehiltä kieltänyt, mutta kyllähän Nebu kopitteli paljon ihan itsekseenkin. Toi pallon pöydälle, tökkäsi sen alas ja koppasi. Tämmöinen harmiton leikkikö nyt tuhosi koko sen elämän? Kopittelujen vuoksiko Nebu kuolee?


Ja entä harrastaminen? Agility nyt ainakin on poissuljettu, ehkä hooperskin. Voiko rallya tehdä? Kestäisikö se sitä? Tokoa ei ainakaan. Tuntui myös todella turhalta ja jopa kylmältä ajatella harrastamista, kun vaakalaudalla oli rakkaan koiran elämä, mutta toisaalta, yli 20 vuotta harrastaneena, koirien kanssa puuhaaminen on tosi iso osa identiteettiä ja arkea, niin kai sitä automaattisesti mietti sitäkin. Niin oman itsensä kuin etenkin koiran mielen hyvinvoinnin kantilta. Millaista olisi Nebun jäädä kotiin, kun Kiva ja Näp lähtee treeneihin? Ja entä oma harrastusjatko? Pitääkö tässä miettiä uutta pentua kasvamaan? Yhtään ei huvittaisi, kun Nebu kuitenkin on vasta 2 vuotias ja erittäin aktiivinen tyyppi. Ehkä sitten tulee harrastamattomia vuosia jossain välissä... Toisaalta Kiva on hieno koira ja kaikki sen jälkeläiset ovat olleet ihan päteviä ja kokonaisuudessaan kuitenkin terveitä. Pitäsikö Kivaa käyttää uudelleen? Heti tänä vuonnako, kun ei ole vielä olkakuvaus pevisassa? Kivalta on otettu nuorena olkakuvat, mutta niissä ei ole tunnistemerkintää, ensi vuonna se pitäisi kuvata uudelleen. Myös uroksia olisi ensi vuonna nihkeämmin tarjolla tuon olkakuvauspakon kanssa.

Toisaalta Kivan käytön ”esteenä” oli sen, ja koko pentueen selkeä ”saastuminen”. Sen huomasi välittömästi kun Nebun tulos ilmestyi koiranettiin. Kiva ja koko pentue selvästi saastui ja päätyi ”ei jatkoon” listalle. Tässä jos missä näkyy se, kuinka sokeasti luustokuviin luotetaan. Yhden kirjaimen tai numeron perusteella joutaa monta koiraa romukoppaan.

Totuuden nimissä silti kyllä pohdin Kivan käyttöä. Lähestulkoon valkkasin sille uroksenkin ja silmäpeilausaika oli varattu. Pohdin myös Nebun sisarten lainaamisen mahdollisuutta. Se kyllä olisi hankalaa, sillä kuka asui liian kaukana, kuka taas oli arvokisasuuntautunut, yms. ja olisi myös todella pelottavaa lainata jonkun toisen ihmisen rakasta lemmikkiä ja harrastuskumppania, sillä vaikka komplikaatioita tapahtuu harvoin, niitä kuitenkin tapahtuu. Synnytyksessä on aina se riski että myös emä kuolee. Olisiko minusta suostuttelemaan ketään moiseen koitokseen, jos ei välittömästi tärppää? No ei olisi.

Samaan aikaa olin varovasti jatkanut harrastamista Nebun kanssa. Yritettiin elää päivä kerrallaan. Eihän se nyt yhden röntgenkuvan takia sairas ole, vasta oireet tekisivät siitä sairaan. Rimat kuitenkin ihan matalalla, ei kontaketja lainkaan, eikä oikeastaan pujotteluakaan. Hoopersin alkeiskurssille ilmoittauduttiin. Ehkä sitä nyt kuitenkin uskaltaisi edes kokeilla. Kokoajan kuitenkin takaraivossa jyskytti tieto siitä, että koirani oli invalidi. Vakavasti sairas. Teinkö väärin vai oikein harrastaessani sen kanssa? Kumman se koira valitsisi? Onneksi joka kerta Nebu oikein hinasi halliin, eikä se osoittanut mitään ontumista eikä epäpuhtautta liikkeistä, vaikka runsasluminen talvikin laittoi etupäätä koville.

Sitten koitti se pahamaineinen treenikerta. Radalla oli A, ja sitä ei Nebun pitänyt suorittaa. Mutta se suoritti silti. Uudestaan ja uudestaan. Aina kuin vain oli mahdollista, se livahti A:lle ja teki pysätyskontaktit. Ja joka kerta meinasin oksentaa, kun ajattelin, kuinka se kyynärä särkyy vain lisää ja lisää. Ei, ei näin. Meidän on kyllä varmasti pakko lopettaa jopa agilityn höntsäily.

Kotona itkin tuskaani epävarmasta tilanteesta miehelleni, joka lopulta viisaasti sanoi: ”rahaahan se vain sitten kuitenkin on”. Ja niinhän se olisi. Mutta entä jos jollekin koirista tulisi samaan aikaan joku muu, oikeasti henkeä uhkaava tilanne, ja olen laittanut satoja euroja johonkin hölynpölyyn? Tai entä jos syttyisi sota? Toisaalta, Nebu oli täysin oireeton ja siihen päälle sekin, että eri kasvattajaryhmissä oli alkutalven aikana ollut kertomuksia erittäin erikoisista luustolausunto tapauksista.


A este - este, joka pelasti Nebun elämän.


Lopulta kuitenkin rohkaistuin varaamaan ajan Viikkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan.

Ja onneksi niin, sillä tuloksena oli 0/0. Ei perussairauteen tai nivelrikkoon viittaavaa.

Olo oli yhtäaikaa äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, mutta myös erittäin vihainen ja katkera. Kaksi kuukautta surua, murhetta ja tuskaa aivan turhaan! Kuinka lähellä olikaan ollut Nebun etunasia! Virheellisen lausunnon vuoksi! Olin raivoissani, myönnän! Ja omasta mielestäni (sekä onneksi aika monen muunkin) täysin oikeutetusti! Ei tällaista virhettä saa tapahtua!

Mitä ”huuteluun” tulee, niin tottakai lähestyin asian tiimoilta myös Kennelliittoa. ”Yllättäen” eivät ota mitään vastuuta, koska olen ollut kuvaushetkellä Kennelliiton jäsen ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. En kyllä sitten tiedä miten em. asiat oikeuttavat sen, että luustokuvien arviointi voidaan pitää epätarkkana, mutta kun kyseessä on Kennelliiton kaltainen monopoli on kaikki tietenkin mahdollista. Sitä lafkaa vastaan ei yksittäisellä jäsenellä tai kasvattajalla ole mitään mahdollisuuksia. Tai no, voisi kai alkaa kasvattamaan reksisteröimättömiä koiria, senkin voisi tehdä hyvin, ostajalle reilusti sekä eettiisesti. Kennelliitto, kennelnimi tai allekirjoitettu kasvattajasitoumus kun eivät ole mikään tae eettisestä toiminnasta, vaan maassamme on useampiakin kennelnimellisiä pentutehtaita.


Tässä siis meidän tarina. Jos joku arvostelijani lukee tämän, hän toivottavasti nyt ymmärtää miksi ”huutelen”. Jos ei, pitäköön tunkkinsa. Minua ei kiinnosta radom henkilöiden mielipiteet. Loppunäytös asiasta on vielä käymättä Kenneliiton suhteen, mutta en pidätä hengitystäni, ja voi olla että tämä ulostuloni saa Kenneliiton lakimiehen suuttumaan entisestään. Toisaalta, pikkulinnut ovat laulaneet että nyt kevään aikana on useampia kyynärkuvia hylätty. Tämä on tietysti todella ikävää silloin jos kyynärkuvaus kuuluu Pevisaan, mutta niiden rotujen ja koirien kohdalla jotka eivät Pevisa merkintöjä tarvitse, on ehkä kuitenkin etu ettei epävarmoissa tilanteissa aleta arpomaan onko se nyt 0 vai 2, vaan rehellisesti jätetään arvoimatta. Toivottavasti Kennellittokin jossainvaiheessa ottaa opikseen, ja kyynärlausunnoista joko luovutaan kokonaan, tai niihin aletaan ottamaan 2 kuvaa. Jälkimmäinen kun ei olisi mikään taloudellinen ponnistus: yksi lisäkuva ei paljoa maksa, ja sehän voitaisiin kompensoida lausuntomaksuja laskemalla.




sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Vuoden ikäiset pöllöset

 Pöllöset täyttivät tänään jo vuoden! Uskomatonta miten aika on kulunnt nopeasti. Ja mikä parasta, kaikista kauhukuvistani huolimatta vuosi on sujunut varsin hyvin. Jokaisella pöllönpoikasella on hyvä ja rakastava koti, jossa ymmärretään koiran vietit ja niiden vahvuus, ja joissa on ollut rohkeutta pyytää apua, jos joku asia mietityttää. Hyvin ovat pärjänneet pentujensa kanssa, vaikka melkoisia emäntiä sisaruslauma on osoittanut olevansa. 

Maitohammas onnettomuuksien lisäksi tervettä sakki on ollut, ja muutamia pistiäishyönteisten kanssa tapahtuneita konflikteja lukuun ottamatta onnettomuuksiltakin on vältytty. Toivottavasti asian tällainen laita jatkuu tulevaisuudessakin. 

1v synttäreiden kunniaksi, pöllöset saivat viimeinkin oman esittely sivun, joka löytyy navigointipalkista kohdasta "pöllöset pentue" . Myös Nebu sai lopultakin oman sivun. 

Hyvää syntymäpäivää pöllönpoikaset ! 













perjantai 24. heinäkuuta 2020

Synttäreitä

Heinäkuussa vietettiin jättisynttäreitä, kun 17.7. "Pöllöset" täyttivät 6kk ja 19.7. "Hiilarit" jo peräti kahdeksen :o Hurjaa miten nopeasti aika kuluu.

Teinix Pöllöset (Kiva-Ukko), eli Viiru, Karma (Hiiri), Nebu, Louhi (Otus), Poppana (Flamme), Kaamos (Teemu), Wida (Helmi) ja Taimi (Aluco)

Seniori Hiilarit (Hip-Harald), eli By (T.Native), Kappa (T. Noetic) , Rio (T. Noted), Cap (T.Norther), Ysi (T.Native), Rocky (T. Nimbus) ja Kelpo (T. Nimbler).

lauantai 4. heinäkuuta 2020

"Anyone can see the road that they walk on is paved with gold.
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."

Hip, Hipardi, Gepardi, Hippa-Liisa Ampiainen,
Skogsvallarens Hip
2.7.2005-30.6.2020





Torstaina Hip olisi täyttänyt 15 vuotta. Sinne asti ei nyt päästy.
Päässä pyörii kysymys: teinkö oikean päätöksen? Olisiko vahvat kipulääkkeet antaneet meille lisää aikaa? Olisiko Hip valinnut sen lisäajan?
Luultavasti olisi, sillä Hip haluisi aina olla minulle hyvä. Viimeiseen asti Hip seurasi minua. Siirttyi aina jalkoihini odottamaan vaikka sattui. Se yritti urheasti nousta itse portaat - koska olihan se työkoira, ja se tiesi että sen odotetaan tekevän työnsä.
Nyt oli minun vuoroni olla Hipille hyvä. Sanoa, ettei tarvitse enää jaksaa. Me pärjäämme kyllä.

Hip oli hieno koira. Niin hieno koira. Äärettömän viisas ja vahva. Ohjaajasta, ja siitä, että elämä meni kuten meni, johtuen Hipin nimen eteen ei kertynyt titteliriviä. Usein minua harmitti, kun hyvä koira meni ihan hukkaan, eikä Hip saanut ansaitsemiaan tuloksia ja titteleitä. Toiaalta, koirahan ei titteleitä kaipaa, ja Hip teki hyvin selväski sen, että sen ohjaajana agilityssä olen minä eikä kukaan muu. Vain minuun se luotti 110% ja vain minulle se antoi kaikkensa. On häpeä tunnustaa, että sen sijaan minä en antanut aina kaikkeani Hipille, mutta luulen, ettei Hip siitä pahastunut.

Kilpailujen sijaan Hip teki päivätyönsä huomattavasti tärkeämmällä saralla perheessämme. Hip sai kymmenen upeaa jälkeläistä ja niistä yhdeksän sai elää aikuisuuteen saakka. Kohta ovat kaikki jo veteraani-ikäisiä hekin. Hip oli loistava emo pennuilleen, samoin tyttärensä Näpin pentuja Hip hoiti tiiviisti - jopa imetti. Kohtutulehdus toukokuussa 2019 oli viedä hengen, mutta sai vain kohdun. Siitä syytä pikku pöllösille ei maitoa enää herunut, mutta edelleen Hip toimi pentujen leikittäjänä ja mentorina; pitkälti Hipin ansiosta pöllöset saivat opin siitä, kuinka ollaan koiriksi. Etenkin kotiin jäänyttä Nebua Hip leikitti välillä niin hurjasti, että pentu piti laittaa lepäämään - ja samalla Hip opetti kuinka käyttäydytään korrektisti.

Hip rakasti keppejä ja mahdollisimman mutaisissa ojissa rypemistä. Hipin vuoden kohokohta oli T-leiri ja kyttäys jono Mervin ja Tertun kanssa. Sai jonossa olla muitakin, ja mm. Sina ja Io oli huippukivoja, mutta Merkka... Merkka oli tärkein. T-leiriin liittyy myös isoin Hipiin liittyvä kommellus: Hip erittäin omatoimisena kun päätti piipahtaa hakemassa ruokaa leirin keittiöstä. Tai yritti hakea, sillä Hipin aikomukset torpattiin ikävästi. Nyt, kun syyllinen on jo poissa, ja rikoskin ehkä vanhentunut, voin varmana tunnustaa seninkin, että jos joku ihmetteli, mihin hävisi treeninameja, perunalastuja tai muita herkkuja, niin...

Kiitos Pete ja Nina että luotitte Hipin minulle. Kiitos tuestanne kun opiskelin bordercollie elämää.

Ja kiitos Hip että olit juuri minun koira.
Hei, hei ja hyvää matkaa. Leap onkin jo odotellut äitiään, ja pystykorvajengi tarvitsee oman bortsuvahvistuksensa.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Pöllöset kaksi viikkoa uusia

Vähän taas laahaa päisitykset, mutta Kivan ja Ukon pikkuinen pöllölauma on jo kaksi viikkoa "uusia".

17.1. päivänvalon "näki" perästi kahdeksan pikku pöllöä; 1u + 7 n.

Kaikki pennut  alustavasti jo varattuja.










keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Tiine on!

Tältä näyttää erittäin tiine Kiva eläinlääkäriaseman odotustiloissa. Kivamaiseen tapaan levynä ja välillä silmät ummessa.
Oikein hyvän kokoinen pentue ultran perusteella odotettavissa ja viikon 4 lopussa varmaan jo tiedetään lopullinen lukumäärä ja sukupuolet. Toivotaan että kaikki ultrassa vilahtaneet tyypit pysyvät matkassa mukana loppuun asti.


lauantai 23. marraskuuta 2019

Kiva astutettu

Mikäli kaikki on sujunut onnelliset tähtien alla, elämme nyt aikoja, jolloin Kivan kohdussa solujen jakaantuminen on käynnissä.Astutukset sujui kuin oppikirjoissa, eli kauaa ei parilla nokka tuhissut, paitsi nalkeissa kyllä jökötettiin hyvä tovi.

Koska soidinmenot olivat varsin lyhyet (nopeat liikkeet ovat näyttäviä) eikä nalkkien aikanakaan tullut sutenöörille mieleen säätää mitään, niin "kihlajaiskuva" jäi ottamatta ja siksi laitan tähän liitteeksi erään suosikki kuvistani: pariskunta Näp ja Robin. Sehän on melkin sama: blondi prinsessa ja tumma sanakari. Koko ero tosin Ukolla ja Kivalla ole noin selkeä kuin mitä kuvan pariskunnalla. Toivotaan että Ukon ja Kivan "naimanaamat" kohtasivat ja joulun alla saadaan hyviä uutisia ultrasta.

Mikäli Ukko-Kiva yhdistelmän pentu kiinnostaa ja sinulla on tarjota aktiivinen, koiran koulutuksesta ja koiraharrastuksista kiinnostuntu koti, ta yhteyttä (miel. meilitse matkatoverit ÄT gmail.com), kerron mielelläni lisää. Perustiedothan löytyvät aiemmasta postauksesta toki.

(Toivottavasti) tulevat isovanhemmat Näp ja Robin.

tiistai 13. elokuuta 2019

Pentue suunnitteilla!

Pentue suunnitteilla syksy 2019/talvi 2020
yhdistelmästä
Kiva – Ukko

Kiva (Tending Upbeat)- Kuva Toni Lahdensivu


emä: ”Kiva”, Tending Upbeat, ER56249/15
(i: FI KVA FI TVA FI AVA Borderliz Robbin Hood- e: Tending Ultimate)
AGI2
silmät terveet
lonkat: B/B
kyynärät: 0/0
selkä: LTV0, VA0, SP0
olat kuvattu terveiksi
Geneettisesti CEA, TNS, IGS, DM, EAOD, NCL, vWD, MDR1 terve, samoin kuin sensorisen neuropatian, hampaiden hypomineralisaation sekä malignin hypertermian osalta.


Ukko - Kuva NillaSalonen

isä: Ukko, J1756/08u,  ER33778/10
(i: Nalle – e:Finn)
työkoirana lammastilalla
kilpailee paimennuksen 3-luokassa
kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari
silmät terveet
lonkat: A/A
kyynärät: 0/0
Geneettisesti CEA terve

Kiva on agilityn 2-luokassa kilpaileva, lyhytkarvainen tricolor narttu, jonka pääasiallinen työ on terapiakoirana toimiminen.

Kiva on nimensä mukaisesti kiva; avoin, lunki, hyväntahtoinen ja hyvän tuulinen hyvän mielen koira, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Arjessa helppo ja huomaamaton, toimintakykyinen ja aktiivinen koira. Terve se on ollut koko ikänsä, samoin sen emä (kohta 9v) ja emänemä (14v) ovat olleet hyvin terveitä koiria.

Kiva rakastaa leikkimistä ja juoksemista, mutta palkkautuu hyvin myös nameilla. Sillä on hieno keskittymiskyky ja se kestää erinomaisesti myös häiriöitä. Agilityssä Kiva on osoittanut olevansa estefokusoiva ja itsenäinen, mutta ohjaajanöyrä. Tyyppi, joka vastaa rintamasuunnan muutoksiin sekä sosiaalisen palkkaukseen tehokkaasti. Treeni- ja kisapaikoilla Kiva osaa ja pystyy rauhoittumaan erinomaisesti ja yleensä nukkuu jopa aivan kehän vieressä.

Kivan suku on paimenpuolen koiria, jotka ovat kunnostautuneet myös muissa harrastuslajeissa kiitettävästi. Aivan lähisukulaista mainitakseni Kivan isä, Robin, on Suomen tottelevaisuus- ja agilityvalio sekä käyttövalio hausta. Robinin vanhemmat kilpailevat Ruotissa paimennuksen mestaruustasolla.
Kivan emä, Näp (T.Ultimate) kilpailee agilityn 3-luokassa ja sen vanhemat ovat nuorena olleet monipuolisia harrastuskoiria; isä Iirolla on mm. v. 2009 paimennuksen juniormestaruuskisojen 6. sija, ja kaudelta -10 63 p ja 2. sija 1-lk:sta (SPKY) , se on Suomen ja Ruotsin agility- sekä hyppyvalio, Suomenmestari agilityssä v-10 ja kilpaillut tottelevaisuuskokeiden avoimessa luokassa. Emä Hip kilpaili agilityn 3-luokassa, tottelevaisuuskokeiden voittajaluokassa, paimensi ja veti valjakossa.
Kivan täysveli Maku, kilpailee palveluskoirien haukukokeissa (HK3), agilityssä 3-luokassa ja tottelevaisuudessa erikoisvoittajaluokassa. Myös muita erinomaisesti menestyneitä toko- ja agilitykoiria suvussa on runsaasti.


Kivan sulhaseksi on valittu lähes 11 vuotias, rotuunotettu, pitkäkarvainen tricolour Ukko. Ukko on kilpaillut paimennuksen 3-luokassa ja on kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari; ensimmäisen mestaruutensa Uko voitti v. 2011 ollessaan vasta kolmevuotias. Mestaruuden Ukko uusi vuonna 2015.

Ukko on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa ja työskentelee lammastilalla, aikaisemmin se on toiminut työkoirana myös lypsykarjapihatossa.

Luonteeltaan Ukko on voimakas ja lujahermoinen. Päättäväinen, suoraviivainen, hyvällä työälyllä ja eläintenlukutaidolla varustettu, miellyttävä paimen, jolla ei ole ilmennyt mitään arkuuksia. Itseäni viehätti erityisesti Ukon rentous ja avoimuus.

Ukon suku on tiettätävästi hyvin tervettä. Sen vanhemmilla on terveet lonkat ja sen emä on suorittanut paimennuksen perusradan naudoilla. Tervelonkkaisia, vähintään perusradan suorittaneita koiria löytyy sukutaulusta pidemmällekin. Ukolla on SKL:n rekisterissä ennestään kaksi pentuetta. Pentueista ensimmäinen, Karjapaimenen kenneliin v-2014 syntynyt, on lähes kokonaisuudessaan kuvattu lonkiltaan terveiksi ja mileti kaikki ovat kilpailleet paimennuksessa lampailla ja/tai naudoilla. Myös v-2018 kennel Sellaiseen syntyneestä on jo muutama ehtinyt käydä luustokuvissa ja hyvältä on näyttänyt.

Pennuista odotan ja toivon energisiä, vietikkäitä sekä toimintakykyisiä työskentelijöitä, joilla on avoin ja miellyttävä luonne.

Pennut kasvavat kotioloissa tottuen normaaliin lapsiperheen arkeen, sen ääniin ja muihin koiriin. Ne tottuvat myös autoiluun, laukauksiin ja tutustuvat erilaisiin ympäristöihin sekä alustoihin. Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliittoon ja ne luovutetaan aikaisintaan 7-viikon ikäisinä eläinlääkärin tarkistamina, madotettuina ja sirutettuina.

Pennut myydään aktiivisiin koteihin; paimennukseen, muihin töihin ja harrastuksiin. Koteihin, joissa panostetaan hyvään suhteeseen sekä sujuvan arkeen, ja jossa koira pääsee olemaan aktiivinen läpi elämän.

Pentutiedustelut ja kysymykset ensisijaisesti sähköpostitse matkatoverit@gmail.com. Kerron mielelläni lisää yhdistelmästä. Tervetuloa tutustumaan Kivaan, sen emään sekä emänemään kotioiloissa ja treenikentillä.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Agilityä, agilityä, agilityä

Rocky, Hip, Rio, Kelpo ja Ysi kesällä 2015

Ihan alkuun... ONNEA NOHEVAT N:nät! 4 vuotta täyteen 19.7.2016 < 3 Mun murut < 3 
Kesäkuun lopulla Näpänder kirmaili kisaradoilla Tamskin kisoissa parikin todella hyvää rata, mutta ihan minimaalliset ohjausvirheet lipsauttivat hypärin hyllyksi (väärä rata) ja agiradalta 5. Kyllä olisi ottanut päähän, jollei fiilis ja elow tila olisi olleet niin mahtavat. Mun ihana pieni Näpänder. < 3



Siskolikat sen sijaan ovat pitäneet huolta nolla tuloksista. Kesäkuun alussa Ysille ja Antulle TAAS tupla nolla sijoilla 1 ja 2 :) SM-kisojen kenraaleissa upea nolla ja ykkössijan pitäminen aivan loppumetreille... lopputuloksissa sija 2 nippa nappa häviöllä voittajalle 170 koirakon joukosta!




SM kisoissa karsintaradalla 0 tulos myöskin ja menolippu finaaliin. Finaalissa harmittava hylkäys "putki ansaan", johon upposi todella moni muukin (jopa kokeneet koirat :o ).

By kilpaili SM-joukkueessa ja joukkueradalta hieno nolla, heinäkuun kisarupeamansa By aloitti TUPLA nollalla, molemmilla radoilla sijoitus 2 ja toinen Agi SERT plakkarissa. On nää mahtavia tyttöjä!




Hip ja Näp viettävät aksasta (ansaittua?) kesälomaa ja seuraavan kerran kisakentät kutsuvat elokuussa. Pikku hiljaa myös pikku Kiva pääsee fiilistelemään vähän putkea ja jotain sen sellaista, onhan se jo kohta 9 kuukautta :o (apua, mihin tämä aika oikein katoaa??)

Kivalla on kivaa.

Loppuun vielä muutamia ihania kuvia mun murusta, eli Kelposta  < 3 On se vaan kuin ilmetty äitinsä :)







lauantai 18. kesäkuuta 2016

Päivityksiä

U2 pentueen sivu on päivitetty ja nyt myös Kivasta löytyy esittelysivu. HUomenna jännätään miten Antun ja Ysin käy SM-karkeloissa. Kenraalit sujuivat todella mallikkaast, samoin Leena ja By kartuttivat nollatiliään.