Marsupilamit

Aika tuntuu kuluvan siivillä näiden pikku "marsujen" kanssa - tai no, eivät ne enää niin pieniä ole, uusia kyllä. 11 vuorokauden iässä aukesi kaikilta silmät ja sen jälkeen onkin ollut jo kovaa vipinää; tyypit kävelee jo runsaasti ja jopa yllättävän pitikiäkin matkoja (jopa matootomalla lattialla :o ), leikkivät ja tappelevat. Ja niin, kiipeävät syliin.
Kovin on ihmissosiaalista sakkia jo pienestä pitäen, sillä heti kun havahtuvat ihmisen läsnäoloon, alaa vaappuva kiiruhtaminen kohti ja kiipeäminen syliin. Suloisuudet. Minkä näistä nyt sitten muka valitsee? Ehkä pidänkin ne kaikki?

Pennun tuoksua

Näp on näemmä kaikessa tekemisessään nopeaakin nopeampi! Olin ajatellut lasketun ajan olevan älillä 9-11.11., aikaisintaan ehkä 8 pv, joten yllätys olikin suuri, kun huomasin pe 6.11. lämpjen laskevan ja pysyvän alhaalla. Yö meni rutiinilla, eli leppoisasti. Vähän Näp petaili, mutta vielä lauantai aamuna klo 9, lämmöt olivat tukevasti alhaalla.

Muu perhe lähti ulos hieman ennen yhtätoista ja ajattelin itsekin vetää pikku torkut, olettaen että yötöiksi menee - tai jopa sunnuntai aamuun. Mittasin kuitenkin Näpin lämmöt ja perhana, ne olivat nousseet! Saman tein se alkoi oksentamaan ja synnytyssupistukset lähtivät käyntiin voimakkaina. Oksennetteuuaan ruokansa Näp oli todella cool vaikka sitä supisteli rajusti. Soitin miehelle, että nyt ei saa tulla kotiin ainakaan tuntiin, sillä täällä ehkä synnytetään kohta. Soitan sitten jos näyttää siltä että avautumisvaihe kestää ja kestää.

Ei kestänyt. Mittasin lämmöt siis n. 10.45 ja klo 11.13 oli ensimmäinen pentu maailmassa. Trikki narttu. Alle 15 minuuttia niin toinen trikki narttu ilmaantui nisälle putsattuna niin vauhdilla, ettei sen syntymistä edes huomannut.

Tämän jälkeen paikalle saapui avustava kätilö (tää tapa näemmä on muodostumassa tavaramerkiksi, sillä ei kolmea ilman neljättä ;) ) ja jäimme odottelmaan jatkoa kahvittelun lomassa. Kun edelliestä pennusta oli kulunut tunit, kävin kysymässä Näpiltä ettei kai se oikeasti aio jättää hommaa kahteen? Näp kääntyi katsomaan peräänsä, kuului hulahdus ja sen jälkeen koira alkoi ponnistamaan. Klo 13 syntyi VALTAVA mustavalkea uros.

Pennut olivat todella suuria; pienin 328g ja suuri uros peräti 413 grammaa :o Mielettömiä jötkäleitä. Kylmät väreet kulki selkäpiitä kun tajusin kuinka suuria ne olivat - ja kuinka huonosti siinnä olisi voinut nartulle käydä, Näp itse kun on niin pieni, mutta ei. Kaikki se pullautti ulos kuin plussapallot. Tosta noin vaan. Kevyesti ja tehokkaasti. Mun super synnyttäjä Näp pieni :)

Ensi hetkistä lähteine Näp on ollut aivan suuremmoinen emo; se on todella vakaa ja varma. Hoitaa pennut tunnollisesti ja viihtyy pentulaatikossa imettämässä ja hoitamassa -silti ei epäröi ja ahdistu juomaan/syömään/ulkoilemaan lähdöstä (vaikka toki ulkoa on aina kova kiire takaisin pentujen luokse). Näp ottaa asiat rauhallisesti, ollen silti todella huolehtivainen äiti koira. Entinen uraohjus keskittyy nyt äitiyteen täysin rinnoin.

Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja painot tuplaantuivat alle viikossa.Näp itse on voinut todella hyvin - sille ei tullut edes ripulia vaikka söikin jälkeiset. Nyt pentuset ovat 9 vuorokauden ikäisä, ja silmät hieman jo raollaan. Samoin kävelyä treenataan ahkeraan. Erittäin jänteviä ja kovasti liikkuvia tyyppejä ovat nämä Huikeet Flipit.

Pentu-uutisten lisäksi mahtavia uutisia myös Ysistä. Ysi ja Anttu kirmailivat Seinäjoella 15.11. TUPLA nolla voittoihin! Ylivoimaisella vauhdilla luonnolliseswti. Samoissa kisoissa myös Arja ja Robin kartuttivat nollatiliään :)

Mummeli Hip

Niin se vaan on, ikinuori Hip on mummu.

Lopun alkua...

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin (aika on kulunut niin nopeaan), alkaa Näpänderin tiineys saavuttaa loppusuoransa. Uskomatonta - vastahan ne treffasivat Robinin kanssa, ja nyt jo kohta syntyy!

Näp on voinut tiineyden ajan varsin hyvin. Jonkun verran on ollut närästystä ja välillä pennut ovat pitäneet sen sortin bileitä masussa, että odottoavaan mammaan on selvästi sattunut. Ruoka maistuu hyvin, mutta liikakiloilta on hienosti vältytty. Näp liikkuu edelleen sujuvasti ja mielellään pitkiäkin matkoja ja haastavassa maastossa. Nyt viime päivinä on ollut havaittavissa hienoista rauhoittumista; ei ole enää yhtä nopea kuin aiemmin eikä lenkillä etäännyt enää niin kauas minusta, vaan jää jopa odottelmaan minua ja säilyttää näköyhteyden Hipardin huidellessa missä milloinkin. Kotioloissa Näpin läheisyyden kaipuu on kasvanut. Tavoistaan poiketen (Näp on tavallisesti kovin introvertti tyyppi, joka viihtyy itsekseen ja Hip se, joka kiipeää suuhun), se änkeytyy syliin hellittäväksi ja "kertoo" kovasti olostaan ja tuntemuksistaan. Ajoittain sen ilmeessä tosin vilahtaa "eniten vituttaa kaikki" katse, - eikä ihme: pennut ovat todella liikkuvaista sakkia, joten emän olo on varmasti bileiden aikana aikas haasteellinen.

Ajoittain vatsanahka näyttää nimittäin tältä: 

Toisinaan taas Näpin ilme on autuaallinen, aivan kuin se tietäsi kantavansa suurta salaisuutta. Ja niinhän se kantaakin, sillä näp on ainoa, joka tietää kuinka monta elämää sen kohdussa kasvaa. Useampia tyyppejä olen laskenut, mutta arviotahan se vaan on. Ja ainahan voi toki olla niinkin, ettei ole pennun pentua - ehkä ne liikkeet aiheuttaakin mustekala :o

Viimepäivien kuvia ja tunnelmia

Pentulaatikkokin on jo valmiina, tosin sen käyttäjästä on vielä epäselvyyttä.

Miten niin ei ole mulle?