Sillä kaiken tämän jälkeen, sä olet yhä ensimmäinen...
Roosa, minulla on niin ikävä sinua!
Roosa
23.1.1996-9.12.2009
Ooh you make me live
Whatever this world can give to me
It's you you're all I see
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live
Ooh you're the best friend that I ever had
I've been with you such a long time
You're my sunshine and I want you to know
That my feelings are true
I really love you
Oh you're my best friend
Ooo you make me live
Ooh I've been wandering round
But I still come back to you
In rain or shine
You've stood by me, girl
I'm happy, happy at home
You're my best friend
Ooo you make me live
Whenever this world is cruel to me
I got you to help me forgive
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live
You're the first one
When things turn out bad
You know I'll never be lonely
You're my only one
And I love the things
I really love the things that you do
You're my best friend
Ooo you make me live
I'm happy at home
You're my best friend
Oh ya
Oh you're my best friend
Ooo you make me live
You you're my best friend.
-John Deacon-
Kaikista pennuista ei kasva Suuria Mustia Koiria,
mutta sinä Leap rakas,
sinä tulet aina olemaan sydämessäni
Suuri Musta Koira.
Joskus elämä on tavattoman epäreilua...
Leap
18.10.2010-8.11.2010
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa
- Laura Närhi-
Galinasputnik "Kali"
31.10.1996 - 17.5.2012
Tämä talo on tyhjempi nyt...
Kali, kiitos kaikesta.
Annoit niin paljon, opetit niin paljon.
Rakastan sinua.
Tekee niin kipeää...
Harmo on pieni, villava ja pehmeä, pinnalta niin hienoinen, että sen luulisi olevan pelkkää pumpulia, kokonaan vailla luita. Mutta sen silmien gagaattipeilit kiiltävät kovina kuin kaksi kristallinmustaa koppakuoriaista.
Lasken sen irti, ja se juoksee niitylle.
Kutsun leppeästi: "Harmo", ja se tulla tömistää luokseni iloista pientä hölkkää, jossa tuntuu helisevän ties minkä taikakulkusen nauru.
Se on hellä ja hyväilynkipeä kuin lapsi, kuin pieni tyttö, mutta luja ja kuiva kuin kivi.
Siinnä on terästä.
Siinnä on terästä ja kuun hopeaa samalla kertaa.
(otteet kirjasta Harmo ja minä, Juan Ramón Jiménez)
Mutta koskaan sä et saa
antaa minkään masentaa
sillä kun maailma on paha ja se vituttaa
sä saat pilvet pakenemaan
Rakastan sinua!
Kostja
"SuperLaikaPoika"
Kosti
9.10.2000-27.12.2013
Kaikki jotka Kostin tapasivat, tietävät, ettei hänn muistolleen sovi mikään kaihoisa itkuvirsi.
Kosti oli täynnä iloa ja touhua. Loppuun asti.
Siksi siis...
Egotrippiä!
Se on tosi jees jos sä haluut olla vapaa
ja mennä sekaisin
sä voit tehdä mitä huvittaa
ja mitä ikinä vaan haluutkin
Mutta koskaan sä et saa
antaa minkään masentaa
sillä kun maailma on paha ja se vituttaa
sä saat pilvet pakenemaan
ja se on tosi jees
se on tosi jees
se on ihan jees
se on tosi jees
Anyone can see the road that they walk on is paved with gold.
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."
Hip, Hipardi, Gepardi, Hippa-Liisa Ampiainen,
Skogsvallarens Hip
2.7.2005-30.6.2020
Päässä pyörii kysymys: teinkö oikean päätöksen? Olisiko vahvat kipulääkkeet antaneet meille lisää aikaa? Olisiko Hip valinnut sen lisäajan?
Luultavasti olisi, sillä Hip haluisi aina olla minulle hyvä. Viimeiseen asti Hip seurasi minua. Siirttyi aina jalkoihini odottamaan vaikka sattui. Se yritti urheasti nousta itse portaat - koska olihan se työkoira, ja se tiesi että sen odotetaan tekevän työnsä.
Nyt oli minun vuoroni olla Hipille hyvä. Sanoa, ettei tarvitse enää jaksaa. Me pärjäämme kyllä.
Hip oli hieno koira. Niin hieno koira. Äärettömän viisas ja vahva. Ohjaajasta, ja siitä, että elämä meni kuten meni, johtuen Hipin nimen eteen ei kertynyt titteliriviä. Usein minua harmitti, kun hyvä koira meni ihan hukkaan, eikä Hip saanut ansaitsemiaan tuloksia ja titteleitä. Toiaalta, koirahan ei titteleitä kaipaa, ja Hip teki hyvin selväski sen, että sen ohjaajana agilityssä olen minä eikä kukaan muu. Vain minuun se luotti 110% ja vain minulle se antoi kaikkensa. On häpeä tunnustaa, että sen sijaan minä en antanut aina kaikkeani Hipille, mutta luulen, ettei Hip siitä pahastunut.
Kilpailujen sijaan Hip teki päivätyönsä huomattavasti tärkeämmällä saralla perheessämme. Hip sai kymmenen upeaa jälkeläistä ja niistä yhdeksän sai elää aikuisuuteen saakka. Kohta ovat kaikki jo veteraani-ikäisiä hekin. Hip oli loistava emo pennuilleen, samoin tyttärensä Näpin pentuja Hip hoiti tiiviisti - jopa imetti. Kohtutulehdus toukokuussa 2019 oli viedä hengen, mutta sai vain kohdun. Siitä syytä pikku pöllösille ei maitoa enää herunut, mutta edelleen Hip toimi pentujen leikittäjänä ja mentorina; pitkälti Hipin ansiosta pöllöset saivat opin siitä, kuinka ollaan koiriksi. Etenkin kotiin jäänyttä Nebua Hip leikitti välillä niin hurjasti, että pentu piti laittaa lepäämään - ja samalla Hip opetti kuinka käyttäydytään korrektisti.
Hip rakasti keppejä ja mahdollisimman mutaisissa ojissa rypemistä. Hipin vuoden kohokohta oli T-leiri ja kyttäys jono Mervin ja Tertun kanssa. Sai jonossa olla muitakin, ja mm. Sina ja Io oli huippukivoja, mutta Merkka... Merkka oli tärkein. T-leiriin liittyy myös isoin Hipiin liittyvä kommellus: Hip erittäin omatoimisena kun päätti piipahtaa hakemassa ruokaa leirin keittiöstä. Tai yritti hakea, sillä Hipin aikomukset torpattiin ikävästi. Nyt, kun syyllinen on jo poissa, ja rikoskin ehkä vanhentunut, voin varmana tunnustaa seninkin, että jos joku ihmetteli, mihin hävisi treeninameja, perunalastuja tai muita herkkuja, niin...
Kiitos Pete ja Nina että luotitte Hipin minulle. Kiitos tuestanne kun opiskelin bordercollie elämää.
Ja kiitos Hip että olit juuri minun koira.
Hei, hei ja hyvää matkaa. Leap onkin jo odotellut äitiään, ja pystykorvajengi tarvitsee oman bortsuvahvistuksensa.
