Lämmin Joulutervehdys blogin lukijoille
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 15. joulukuuta 2011
perjantai 9. joulukuuta 2011
Ei lumi, ei räntä...
... eikä edes hajonnut "mosse" pidä tätä porukkaa poissa TonTonin ja/tai Maisan treenilöistä :D Logististen ongelmien parissa ollaan siis painittu, mutta onneksi on olemassa ratkaisuja ;D
Joulukuu aloitettiin korkeanpaikanleirillä sylivekkien merkeissä, ja kappas: nehän onnistuu!! :o Woot-Woot!! Mörkö on siis tapettu, Elina sai iskettyä seipään sen selkään ja Toni vielä vähän seivästä väänsi :) Edelleen kyllä tunnustan, että Nääpiön kanssa sylivekit sujuvat paljon paremmin kuin Hipardin. Tosi hyvät treenit oli taas, vaikken kyllä paljoa jaksanut ottaa -> väsy, kipeä ja Hipin "kotiläksyn" kanssa taistelu oli rankka yhtälö, joten Hipillä yksi setti ja Näpillä sama treeni, keskityttiin aika paljon twisteihin koska mulla on taipumusta toimittaa Näp Albaniaan :/. Radan lukua käytiin läpi ja tuli todella hyvää tarkennusta päällejuoksun sääntöihin Tonilta. Kyllä se Toni vaan on viisas mies, ei voi muuta todeta. Ja oikeassa. Ei se ollut päällejuoksu paikka vaan ehdoton no-no. Sen sijaan twistin paikka oli ehdottomasti.
Maisan treeneihin mahduin taas molempien kanssa. Näp oli sangen näppärä jälleen <3 Twisti oli ensimmäisellä otolla mallia "Albania", toisella Näp pelasti, mutta kolmannella pääsimme samalle kartalle. Kyllä mulla vaan riittää opiskeltavaa tuon "saippuan" kanssa, jos en Näpin kanssa opi pitämään näppejäni kurissa, niin silloin en opi sitä koskaan, se jos mikä on saletti. Ihan uutena juttuna Näpille tehtiin pituudella vedättämistä ja kappas... sehän oppi senkin heti :) Pituuden jälkeinen elämä toi hyvin esiin Hipin ja Näpin tämän hetkisen eron: Näpille tarvittiin puolivalssia jotta sen sai mukaan ohjaukseen ja seuraavan aidan oikealle puolelle, Hipillä kiinni pitäminenkin oli jo vähän liikaa. Tai ei se pito vaan vapautus liian myöhään. No, treeniä lisää Näpille - ja mulle, niin kyllä se siitä.
Hip oli melkoisen Huikea pieni otus! No, kotiläksyä jouduttiin paiskomaan twistillä toooooosi paljon, mutta lopulta homma upposi kuin upposikin hipardin kaaliin. Ts. se ymmärsi että NYT tuo täti on ihan tosissaan. Jumalautsi mikä muutos asenteessa ja tekemisessä! Upeaa :) Upeaksi treenin teki myös se, että mun ennakoivat valssit & jaakotus/jenkkikäännös toimi kuin junan vessa <3 Ja huikeaksi se, että saimme radalle myös "vierailevan tähden", Annen Kidyn :) Kidy lipsahti Annelta radalle kanssamme ja mitäs me tehtiin? No, jatkettiin rataa Kidystä huolimatta :) Hip ei tainnut edes huomata Kidyn läsnäoloa ja veti aivan täydellisen puomin alastulon kaveri takalistossaan (tässä vaiheessa Anne sai Kidyn takaisin, hyvä niin ettei tullut yhteentörmäystä :D)
Keskiviikkona kipaistiin jälleen korkeanpaikan leirillä sekä Salen treeneissä. Tonin treenit sujui kivasti, tosin ratakaan ei ollut mikään paha. Koirakoulu on Hipardiin selvästi purrut ja se tsemppasi oikein tosissaan. Takaakierto valssistani olen tosi ylpeä, samoin rytmityksestä. Ja joo, kyllä se vetää kontaktit, jopa keinun, yksin loppuun asti vaikka ohjaaja pysähtyisi :) (sen sijaan mun lähellä oleminen puomilla on vaikeampaa).
Salen treeneissä Näpin kanssa päästiin tekemään sylivekkiä ja tehtiin niinkin hurja yhdistelmä kuin sokkari pakkovalssi jaakotus :o olin alkuun että ei me voida millään tuossa onnistua, eikä Näpille ole edes sokkareita tehty, mutta... toimi se!! En mä siis sitä epäillyt etteikö toimisi, vaan sitä että voiko Näpille sellaisen tehdä :) Näemmä voi :D Kolmenpisteen sääntöä kerrattiin Hannan ja Salen kanssa ja muistuttelin mieleeni myös Juhan valssi sääntöjä. Eli kaikin puolin erittäin antoisa treeni tämäkin :) Niin ja Näp pieni suoritti elämänsä ensimmäisen kerran pujottelun radan yhteydessä :o Se eei taidakaan olla niin pieni enää... kamalaa kuinka nopeasti se oppii, sillä itse asiassa tuo oli eka kerta kun pujotteluun ylipäätänsä lisättiin häiriö (liikkuva ohjaaja) ja edeltävä este. Kolme toistoa ja se oli sit siinnä -> enää ei menty Albanian kautta pujotteluun, vaan ohjauksen mukaan. Mutta tosi coolisti sitä täytyy kyllä viedä jos ei halua koiraansa kiinasta löytää.
Niin ja vetokausi on myös avattu! Hip kyllä ON husky! Voi jestas sitä innon ja riemun määrää kun se näki että NYT päästään vetämään. ei meinannut nahoissaan pysyä ja lähestulkoon veti itse4 valjaat päällensä :) Näp pääsi myös opiskelemaan valjakossa olon saloja, ja hyvinhän se lähti sujumaan. Tietenkin, kun Näpistä kerran on kyse :)
Joulukuu aloitettiin korkeanpaikanleirillä sylivekkien merkeissä, ja kappas: nehän onnistuu!! :o Woot-Woot!! Mörkö on siis tapettu, Elina sai iskettyä seipään sen selkään ja Toni vielä vähän seivästä väänsi :) Edelleen kyllä tunnustan, että Nääpiön kanssa sylivekit sujuvat paljon paremmin kuin Hipardin. Tosi hyvät treenit oli taas, vaikken kyllä paljoa jaksanut ottaa -> väsy, kipeä ja Hipin "kotiläksyn" kanssa taistelu oli rankka yhtälö, joten Hipillä yksi setti ja Näpillä sama treeni, keskityttiin aika paljon twisteihin koska mulla on taipumusta toimittaa Näp Albaniaan :/. Radan lukua käytiin läpi ja tuli todella hyvää tarkennusta päällejuoksun sääntöihin Tonilta. Kyllä se Toni vaan on viisas mies, ei voi muuta todeta. Ja oikeassa. Ei se ollut päällejuoksu paikka vaan ehdoton no-no. Sen sijaan twistin paikka oli ehdottomasti.
Maisan treeneihin mahduin taas molempien kanssa. Näp oli sangen näppärä jälleen <3 Twisti oli ensimmäisellä otolla mallia "Albania", toisella Näp pelasti, mutta kolmannella pääsimme samalle kartalle. Kyllä mulla vaan riittää opiskeltavaa tuon "saippuan" kanssa, jos en Näpin kanssa opi pitämään näppejäni kurissa, niin silloin en opi sitä koskaan, se jos mikä on saletti. Ihan uutena juttuna Näpille tehtiin pituudella vedättämistä ja kappas... sehän oppi senkin heti :) Pituuden jälkeinen elämä toi hyvin esiin Hipin ja Näpin tämän hetkisen eron: Näpille tarvittiin puolivalssia jotta sen sai mukaan ohjaukseen ja seuraavan aidan oikealle puolelle, Hipillä kiinni pitäminenkin oli jo vähän liikaa. Tai ei se pito vaan vapautus liian myöhään. No, treeniä lisää Näpille - ja mulle, niin kyllä se siitä.
Hip oli melkoisen Huikea pieni otus! No, kotiläksyä jouduttiin paiskomaan twistillä toooooosi paljon, mutta lopulta homma upposi kuin upposikin hipardin kaaliin. Ts. se ymmärsi että NYT tuo täti on ihan tosissaan. Jumalautsi mikä muutos asenteessa ja tekemisessä! Upeaa :) Upeaksi treenin teki myös se, että mun ennakoivat valssit & jaakotus/jenkkikäännös toimi kuin junan vessa <3 Ja huikeaksi se, että saimme radalle myös "vierailevan tähden", Annen Kidyn :) Kidy lipsahti Annelta radalle kanssamme ja mitäs me tehtiin? No, jatkettiin rataa Kidystä huolimatta :) Hip ei tainnut edes huomata Kidyn läsnäoloa ja veti aivan täydellisen puomin alastulon kaveri takalistossaan (tässä vaiheessa Anne sai Kidyn takaisin, hyvä niin ettei tullut yhteentörmäystä :D)
Keskiviikkona kipaistiin jälleen korkeanpaikan leirillä sekä Salen treeneissä. Tonin treenit sujui kivasti, tosin ratakaan ei ollut mikään paha. Koirakoulu on Hipardiin selvästi purrut ja se tsemppasi oikein tosissaan. Takaakierto valssistani olen tosi ylpeä, samoin rytmityksestä. Ja joo, kyllä se vetää kontaktit, jopa keinun, yksin loppuun asti vaikka ohjaaja pysähtyisi :) (sen sijaan mun lähellä oleminen puomilla on vaikeampaa).
Salen treeneissä Näpin kanssa päästiin tekemään sylivekkiä ja tehtiin niinkin hurja yhdistelmä kuin sokkari pakkovalssi jaakotus :o olin alkuun että ei me voida millään tuossa onnistua, eikä Näpille ole edes sokkareita tehty, mutta... toimi se!! En mä siis sitä epäillyt etteikö toimisi, vaan sitä että voiko Näpille sellaisen tehdä :) Näemmä voi :D Kolmenpisteen sääntöä kerrattiin Hannan ja Salen kanssa ja muistuttelin mieleeni myös Juhan valssi sääntöjä. Eli kaikin puolin erittäin antoisa treeni tämäkin :) Niin ja Näp pieni suoritti elämänsä ensimmäisen kerran pujottelun radan yhteydessä :o Se eei taidakaan olla niin pieni enää... kamalaa kuinka nopeasti se oppii, sillä itse asiassa tuo oli eka kerta kun pujotteluun ylipäätänsä lisättiin häiriö (liikkuva ohjaaja) ja edeltävä este. Kolme toistoa ja se oli sit siinnä -> enää ei menty Albanian kautta pujotteluun, vaan ohjauksen mukaan. Mutta tosi coolisti sitä täytyy kyllä viedä jos ei halua koiraansa kiinasta löytää.
Niin ja vetokausi on myös avattu! Hip kyllä ON husky! Voi jestas sitä innon ja riemun määrää kun se näki että NYT päästään vetämään. ei meinannut nahoissaan pysyä ja lähestulkoon veti itse4 valjaat päällensä :) Näp pääsi myös opiskelemaan valjakossa olon saloja, ja hyvinhän se lähti sujumaan. Tietenkin, kun Näpistä kerran on kyse :)
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Taitavaa, ja eritoten älykästä, sukua osa 2
Tämä postaus on omistettu Näpille; tuolle pienelle, ihmeelliselle olennolle, jonka matkassa totuus on tarua ihmeellisempää.
Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)
Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!
Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D
Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)
Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.
Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.
Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.
Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.
Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)
On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)
Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)
Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!
Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D
Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)
Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.
Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.
Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.
Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.
Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)
On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)
torstai 10. marraskuuta 2011
Taitavaa sukua
First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!
Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n. Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)
No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)
SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3
Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!
Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!
Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)
Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.
Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!
Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3
Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)
 |
| Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari |
Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3
Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n. Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)
No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)
SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3
Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!
Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!
Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)
Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.
Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!
 |
| Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :) |
Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3
Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Viisitoista kesää, ei yhtään vähempää
Vaikka pois on Alice viidentoista kesän jälkeen, niin Kali THE Kaamea ei! :)
Suuren suuret onnittelut Super muori Kali-Kaamealle, joka vietti tänään 31.10.2011 15-vuotis syntymäpäiviään! Eikä vieläkään ole meno hiipunut vaikka aamun valossa saattaa jo vanhalta näyttääkin.
Valossa aamun kun hänet mä nään,
kuinka vanhalta joskus hän voi näyttääkään.
Paljonko matkaa on tehtykään me,
hän ja mää...
 |
| Pienenä tyttönä... |
 | |||
| Ja vartti julkisuudessa :) Metsästyskoirien tottelevaisuuskoe Jahtihaukuissa v-99 |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Uskomattoman Upeat U:t 1-vuotta!!
Voi kamaluuksien kamaluus kuinka nopeasti vuosi on vierähtänyt :o Pienet "Iipardit", Uskomattoman Upeat U:t, Routa ja Näp eivät olekaan enää pulleroisia-palleroisia-käpylehmiä vaan vakavasti otettavia (noh... vakavasti ja vakavasti ;)) nuoria, terveitä ja huippu lahjakkaita harrastuskoiria :o Omasta mielestään jo hyvinkin isoja (me omistajat olemme ehkä tästä asiasta eri mieltä) ja hurrrrrrrrrrjan päteviä (tästä me omistajta olemme tasan samaa mieltä, kuin myös omistajien koutsit, treenikaverit ja moni muu tähän kaksikkoon tutustunut <3)
Ainahan toki oma koira, ja varsinkin oman koiran jälkeläinen/jälkeläiset ovat huippu hyviä, mutta todellakin, kun tarkastelen Näpiä ja Routaa niiiiiiin objektiivisesti kuin suinkin vain voin toisen pennun ja pentujen emän omistajan ominaisuudessa ja näiden kahden 7 ensimmäisen elin viikon jakaneena, niin kyllä: Hip-Iiro yhdistelmä on tähän asti täyttänyt kaikki odotukset sekä villeimmät unelmat - ja enemmänkin. Ja mikä parasta: nyt kaikki vasta oikeasti alkaa <3
Ainahan toki oma koira, ja varsinkin oman koiran jälkeläinen/jälkeläiset ovat huippu hyviä, mutta todellakin, kun tarkastelen Näpiä ja Routaa niiiiiiin objektiivisesti kuin suinkin vain voin toisen pennun ja pentujen emän omistajan ominaisuudessa ja näiden kahden 7 ensimmäisen elin viikon jakaneena, niin kyllä: Hip-Iiro yhdistelmä on tähän asti täyttänyt kaikki odotukset sekä villeimmät unelmat - ja enemmänkin. Ja mikä parasta: nyt kaikki vasta oikeasti alkaa <3
Hyvää syntymäpäivää rakkaat
Tending Umbra aka Routa
Tending Ultimate aka Näp
 | ||
| Vastasyntyneet |
 |
| Routa 2 vko.a |
 | |
| Näp 2 vko:a |
 |
| Ensimmäinen ulkoilu |
 | |
| Ensimmäinen kiinteä ateria - possut <3 |
 |
| Toisella ulkoilukerralla valooitettiin jo maailmaa... |
 |
| ... molemmat tyylilleen uskollisina <3 |
 |
| Kohta sitä oltiinkin jo varsinaisia lumikenttien kuningattaria... |
 |
| ... tyylilleen uskollisina kumpainenkin prinsessa <3 |
 |
| Välillä sentään ehdittiin pysähtyä poseeraamaankin... |
 |
| ... tyylilleen uskollisena kumpainenkin ;) |
 |
| Perhe on paras... |
 |
| ... ja pahin... |
 |
| ... ja me niin halutaan pois täältä tyhmästä aitauksesta! |
 |
| Olemme valmiina seikkailuihin... |
 |
| ...ylitttämään haasteet... |
 | |
| ... täydellä vauhdilla! |
 |
| Mutta torkut vielä ennen matkaa... |
 |
| ... niin olemme valmiita... |
 |
| ...Tending Umbra... |
 |
| ... ja Tending Ultimate |
 |
| Kuv Sirpa Saari |
 | ||
| Kuva Sirpa Saari |
 |
| Kuva Sirpa Saari |
 |
| Ja eräänä päivänä... |
 | |
| ...pullero-pallero-käpylehmistä... |
 |
| ... olikin varttunut joutsenia! |
 |
| Tending Ultimate, "NÄP" kuva Sanna Lehtonen |
 |
| Tendig Umbra "ROUTA", kuva Sirpa Saari |
Maailma, oletko valmis uusille esikuville?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
