IG:n puolella Nebun väärin
lausutuista kyynärkuvista olenkin jo julkaissut jokusen sanasen,
mutta siltä varalta, että joskus joku toinen päätyy samaan
tilanteeseen (toivottavasti ei!) kirjoitan tapauksesta tänne
blogiinkin, jossa kokemuksemme on ehkäpä helpomi googlella löytää.
Itse nimittäin googletin raivoisasti, eikä oikeastaan mitään
löytynyt koko sisemmän varsilisäkkeen sairaudesta, ainoastaan
irtopaloista. Vielä vähemmän kokemuksia oli siitä, mitä TT-kuvat
on tuoneet tullessaan. Muutamaan MCD lausunnon saaneeseen ja sen
jälkeen useamman vuoden täysin oireettomana eläneeseen törmäsin,
mutta todella, todella vähän oli mitään tietoa saatavilla.
Toinen syy sille, miksi koen tärkeänä tuoda Nebun tarinan
julki, on se, että minut yritettiin vaientaa kun esitin kritiikkiä
Kennelliiton lausuntajärjestelmää kohtaan. Ei kuulemma saisi
”huudella” ja yritettiin naureskelulla ja mitätöinnillä saada
vaikenemaan. Ja siihen en suostu! Mitään isoja muutoksia ei ole
koskaan tapahtunut siten, että pidetään suut supussa ja vaan
odotetaan muutosta! Ehei, aina on vaadittu enemmän tai vähemmän
huutelua, joskus jopa barrikaadeille nousemista.
Luustokuvien arvostelu(epä)varmuuden
kohdalla ”huutelu” on mielestäni todella tärkeää, sillä
rivijäsenelle ja tavalliselle kuluttajalle ei missään tuoda
etukäteen esiin infoa siitä,
kuinka epäluotettava menetelmä
kyynärnivelen rtg. tutkimus on. Päinvastoin,
koiran
luustokuvauksista annetaan kuva niiden luotettavuudesta, ja
etenkin harrastus- ja jalostuskoirien
kohdalla luustotutkimusta
pidetään lähestulkoon kansalaisvelvollisuutena. Kyynärkuvauspakko
on
monella rodulla jopa Pevisassa tai vähintään sitä
suositellaan JTO:ssa, jolloin nämä virheelliset tulokset
vaikuttavat rodun jalostukseen.
Jo vuonna 2013 tehdyssä väitöksessä
tuotiin julki kuinka belgianpaimenkoirilla kyynärän nivelrikkoa
arvioitaessa 47% terveistä nivelistä arvioitiin sairaiksi ja 40%
sairaista nivelistä terveiksi. Tiedän itsekin koiran, jonka 0/0
kyynärissä oli molemmin puolin irtopala.
Silti SKL tarjoaa kyynärdysplasia
lausuntoja maksusta, tietäen, ettei tarjolla oleva menetelmä ole
lähellekään riittävän tarkka; kyynärät lausutaan vain yhdestä
kuvasta,eikä järjestelmää ole kehitetty esim. siten, että
pyydettäsiin kuva kyynärästä myös neutraalissa asennossa.
Virheellisen tuloksen oikaisu ja
todistustaakka sälytetään rivijäsenen ja tavallisen
kuluttajanharteille. Asia on erittäin ongelmallinen, sillä
koiranomistajat eivät ole mitenkään tasavertaisessaasemassa
virheen oikaisun suhteen. TT-laitteita ei ole joka paikassa
saatavissa, ja tällainen, täysinylimääräinen seulonta vaatii
omistajalta rutkasti maksukykyä. SKL:n sivuilla on toki
listattuklinikoita jotka tätä tekevät, mutta esim. Evidensiat
Veter ja Vethaus eivät kuitenkaan myyseulontatutkimusta,
ainoastaan ontumatutkimuspaketin, jonka hinta-arvoi oli noin 1400€.
Vakuutusei tällaista toimenpidettä korvaa kun kyse on
oireettomasta eläimestä, ja vaikka korvaisikin, olisiomavastuun
osuus silti suuri. Ainoa järjellisen hintainen paikka, joka
seulontatutkimusta tarjoaa, onYliopistollinen eläisairaala
Helsingissä. Se ei todellakaan ole jokaisen koiran
omistajan saavutettavissa kohtuullisin vaivoin ja korvauksin.
Ymmärrän toki, ettei rtg. välttämättä
paljasta kaikkia vikoja, mutta terveen nivelen lausuminen
peräti
asteikolle 2, kohtalaiset muutokset, ei voi mitenkään olla oikea
tapa. Kyynärnivelen kohdalla
asteikossa 2 puhutaan konkretian
tasolla jo muutoksista, jotka aiheuttavat koiralle jo oireita, kyse
ei
siis todellakaan ole mistään mitättömästä pikku
lipsahduksesta
Tästä syystä siis vielä
kerran: Nebun matka ehjästä risaksi ja takaisin.
Helmikuussa 2022 käytin Nebun
virallisissa luustokuvissa erään kokeneen ja hyvin tarkaksi
tunnetun eläinlääkärin luona. Olat tosin oli välikuvattu
terveiksi jo aiemmin, nyt tulisi virallinen lausunto niistäkin.
Kuvat käytiin eläinlääkärin kanssa huolellisesti läpi, ja ainoa
moitteen sana koski matalahkoja lonkkamaljoja (joita suvun
perusteella osasinkin odottaa), muutoin lonkatkin olivat tiiviit,
symmetriset ja siistit. Jäätiin siis odottamaan, korottaako
Kennelliitto arviotaan B:ksi vai pysyykö C:nä, joksi kuvannut
lääkäri tulkitsi.
Muutaman päivän kuluttua tuloksia alkoi
kilahdella sähköpostiin. Selkä ja olat puhtaat, lonkat B/C,
kyynärät puh... siis mit vit? 0/2? Sisemmän varislisäkkeen
sairauteen (medial coronoid disease) viittaavat muutokset, lisätietoa
nivelen tilasta saa tarvittaessa tietokonetomografiatutkimuksella.
Siis viittaavat muutokset? Mitä tämä
oikein tarkoittaa? Ainoastaan murtumista ja irtopaloista löysin
googlella tietoa, ”viittaavista” muutoksista en sanaakaan.
Kysyin asiaa lausujalta. Hän vastasi
nopeasti ja ystävällisesti, selitti kuvassa näkyvän röntgenharvan
kohdan, ja tästä syystä ED2, vaikkei muuta, esim. nivelrikkoa
näkynyt. Ehdotti muutoksen varmistamiseksi TT-kuvausta, tai uusia
rtg kuvia, joissa jalka olisi ns. neutraalissa asennossa, jolloin
varsilisäkkeen etureuna voisi näkyä selvemmin, ja tulos muuttua.
Olin varsin hämmentynyt. Tarkoittiko hän että TT-tutkimus
tai uusi (lisä)kuva, saattaisikin paljastaa koirani olevan täysin
terve? Kyllä. Näin saattaisi olla. Voi toki paljastua myös
kolmoseksi, mutta todellakin kyseessä saattaisi olla vain
kuvaustekninen seikka. Röntgenkuvaan voi vaikuttaa asioita, jotka
”matkivat” muutoksia. Hän ei kuitenkaan olisi lausunut ED2:sta,
jollei olisi ollut löydöksestä varma.
Kokenut radiologi
oli löydöksestään siis kuitenkin varma. Ajattelin antaa asian
näinollen olla. Ehkä uusi rtg joskus, kenties jalka suorana, mutta
aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.
Suru ja syyllisyys repi
sisintä. Miten voi olla mahdollista, ettei Nebulla näy mitään
oireita? Sillä on kuitenkin koiran invalidisoiva, vakava
luustosairaus, ja sen on ”jo” kaksi vuotias. Onko se kenties
ollut koko ikänsä kipeä ja kärsinyt, enkä ole vain huomannut
sitä? Koirat ovat niin taitavia peittämään kipunsa, etenkin
bordercolliet. Kuinka kipeä se tulee olemaan? Pystyykö Nebu
harrastamaan yhtään mitään, tai pystyykö se edes elämään
kivutonta kotikoiran elämää? Olisiko armeliainta lopettaa Nebun
elämä jo nyt, kun se ei vielä näkyvästi oireile? Nauttisiko se
elämästään mahdollisesti pelkkien lyhyiden hihnalenkkien
rajoissa? Olisiko minusta pitämään invalidi koiraa? Meillä kotona
on kuitenkin pelkästään ulos useita jyrkkiä portaita.
Ja
syyllisyys. Minäkö tämän olin aiheuttanutr leväperäisellä
koiranpidollani? Miksi en tajunnut välikuvata olkien lisäksi myös
kyynäriä, jolloin sairaus olisi ehkä huomattu aiemmin ja kyynärä
olisi ehkä voitu operoida? Johtuiko tämä siitä kun kerran
eksyimme metsään Nebun ollessa 4kk ja tuli käveltyä liian pitkä
lenkki? Annoinko Nebun mennä koiratarhaan liian nuorena? Siellä kun
se juoksi ja hyppi koppien katoille ja niiltä alas... Siinäkö se
kyynärä nyt meni? Vai siinnä kopitteluleikissä? Olin kyllä sitä
perheen miehiltä kieltänyt, mutta kyllähän Nebu kopitteli paljon
ihan itsekseenkin. Toi pallon pöydälle, tökkäsi sen alas ja
koppasi. Tämmöinen harmiton leikkikö nyt tuhosi koko sen elämän?
Kopittelujen vuoksiko Nebu kuolee?
Ja entä harrastaminen? Agility nyt
ainakin on poissuljettu, ehkä hooperskin. Voiko rallya tehdä?
Kestäisikö se sitä? Tokoa ei ainakaan. Tuntui myös todella
turhalta ja jopa kylmältä ajatella harrastamista, kun vaakalaudalla
oli rakkaan koiran elämä, mutta toisaalta, yli 20 vuotta
harrastaneena, koirien kanssa puuhaaminen on tosi iso osa
identiteettiä ja arkea, niin kai sitä automaattisesti mietti
sitäkin. Niin oman itsensä kuin etenkin koiran mielen hyvinvoinnin
kantilta. Millaista olisi Nebun jäädä kotiin, kun Kiva ja Näp
lähtee treeneihin? Ja entä oma harrastusjatko? Pitääkö tässä
miettiä uutta pentua kasvamaan? Yhtään ei huvittaisi, kun Nebu
kuitenkin on vasta 2 vuotias ja erittäin aktiivinen tyyppi. Ehkä
sitten tulee harrastamattomia vuosia jossain välissä... Toisaalta
Kiva on hieno koira ja kaikki sen jälkeläiset ovat olleet ihan
päteviä ja kokonaisuudessaan kuitenkin terveitä. Pitäsikö Kivaa
käyttää uudelleen? Heti tänä vuonnako, kun ei ole vielä
olkakuvaus pevisassa? Kivalta on otettu nuorena olkakuvat, mutta
niissä ei ole tunnistemerkintää, ensi vuonna se pitäisi kuvata
uudelleen. Myös uroksia olisi ensi vuonna nihkeämmin tarjolla tuon
olkakuvauspakon kanssa.
Toisaalta Kivan käytön ”esteenä”
oli sen, ja koko pentueen selkeä ”saastuminen”. Sen huomasi
välittömästi kun Nebun tulos ilmestyi koiranettiin. Kiva ja koko
pentue selvästi saastui ja päätyi ”ei jatkoon” listalle. Tässä
jos missä näkyy se, kuinka sokeasti luustokuviin luotetaan. Yhden
kirjaimen tai numeron perusteella joutaa monta koiraa romukoppaan.
Totuuden nimissä silti kyllä pohdin Kivan käyttöä.
Lähestulkoon valkkasin sille uroksenkin ja silmäpeilausaika oli
varattu. Pohdin myös Nebun sisarten lainaamisen mahdollisuutta. Se
kyllä olisi hankalaa, sillä kuka asui liian kaukana, kuka taas oli
arvokisasuuntautunut, yms. ja olisi myös todella pelottavaa lainata
jonkun toisen ihmisen rakasta lemmikkiä ja harrastuskumppania, sillä
vaikka komplikaatioita tapahtuu harvoin, niitä kuitenkin tapahtuu.
Synnytyksessä on aina se riski että myös emä kuolee. Olisiko
minusta suostuttelemaan ketään moiseen koitokseen, jos ei
välittömästi tärppää? No ei olisi.
Samaan aikaa olin
varovasti jatkanut harrastamista Nebun kanssa. Yritettiin elää
päivä kerrallaan. Eihän se nyt yhden röntgenkuvan takia sairas
ole, vasta oireet tekisivät siitä sairaan. Rimat kuitenkin ihan
matalalla, ei kontaketja lainkaan, eikä oikeastaan pujotteluakaan.
Hoopersin alkeiskurssille ilmoittauduttiin. Ehkä sitä nyt kuitenkin
uskaltaisi edes kokeilla. Kokoajan kuitenkin takaraivossa jyskytti
tieto siitä, että koirani oli invalidi. Vakavasti sairas. Teinkö
väärin vai oikein harrastaessani sen kanssa? Kumman se koira
valitsisi? Onneksi joka kerta Nebu oikein hinasi halliin, eikä se
osoittanut mitään ontumista eikä epäpuhtautta liikkeistä, vaikka
runsasluminen talvikin laittoi etupäätä koville.
Sitten
koitti se pahamaineinen treenikerta. Radalla oli A, ja sitä ei Nebun
pitänyt suorittaa. Mutta se suoritti silti. Uudestaan ja uudestaan.
Aina kuin vain oli mahdollista, se livahti A:lle ja teki
pysätyskontaktit. Ja joka kerta meinasin oksentaa, kun ajattelin,
kuinka se kyynärä särkyy vain lisää ja lisää. Ei, ei näin.
Meidän on kyllä varmasti pakko lopettaa jopa agilityn höntsäily.
Kotona itkin tuskaani epävarmasta tilanteesta miehelleni,
joka lopulta viisaasti sanoi: ”rahaahan se vain sitten kuitenkin
on”. Ja niinhän se olisi. Mutta entä jos jollekin koirista tulisi
samaan aikaan joku muu, oikeasti henkeä uhkaava tilanne, ja olen
laittanut satoja euroja johonkin hölynpölyyn? Tai entä jos
syttyisi sota? Toisaalta, Nebu oli täysin oireeton ja siihen päälle
sekin, että eri kasvattajaryhmissä oli alkutalven aikana ollut
kertomuksia erittäin erikoisista luustolausunto tapauksista.
 |
A este - este, joka pelasti Nebun elämän. |
Lopulta kuitenkin rohkaistuin varaamaan
ajan Viikkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan.
Ja onneksi niin, sillä tuloksena oli
0/0. Ei perussairauteen tai nivelrikkoon viittaavaa.
Olo oli yhtäaikaa äärimmäisen
onnellinen ja helpottunut, mutta myös erittäin vihainen ja katkera.
Kaksi kuukautta surua, murhetta ja tuskaa aivan turhaan! Kuinka
lähellä olikaan ollut Nebun etunasia! Virheellisen lausunnon
vuoksi! Olin raivoissani, myönnän! Ja omasta mielestäni (sekä
onneksi aika monen muunkin) täysin oikeutetusti! Ei tällaista
virhettä saa tapahtua!
Mitä ”huuteluun” tulee, niin
tottakai lähestyin asian tiimoilta myös Kennelliittoa. ”Yllättäen”
eivät ota mitään vastuuta, koska olen ollut kuvaushetkellä
Kennelliiton jäsen ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. En
kyllä sitten tiedä miten em. asiat oikeuttavat sen, että
luustokuvien arviointi voidaan pitää epätarkkana, mutta kun
kyseessä on Kennelliiton kaltainen monopoli on kaikki tietenkin
mahdollista. Sitä lafkaa vastaan ei yksittäisellä jäsenellä tai
kasvattajalla ole mitään mahdollisuuksia. Tai no, voisi kai alkaa
kasvattamaan reksisteröimättömiä koiria, senkin voisi tehdä
hyvin, ostajalle reilusti sekä eettiisesti. Kennelliitto, kennelnimi
tai allekirjoitettu kasvattajasitoumus kun eivät ole mikään tae
eettisestä toiminnasta, vaan maassamme on useampiakin
kennelnimellisiä pentutehtaita.
Tässä siis meidän tarina. Jos joku
arvostelijani lukee tämän, hän toivottavasti nyt ymmärtää miksi
”huutelen”. Jos ei, pitäköön tunkkinsa. Minua ei kiinnosta
radom henkilöiden mielipiteet. Loppunäytös asiasta on vielä
käymättä Kenneliiton suhteen, mutta en pidätä hengitystäni, ja
voi olla että tämä ulostuloni saa Kenneliiton lakimiehen
suuttumaan entisestään. Toisaalta, pikkulinnut ovat laulaneet että
nyt kevään aikana on useampia kyynärkuvia hylätty. Tämä on
tietysti todella ikävää silloin jos kyynärkuvaus kuuluu Pevisaan,
mutta niiden rotujen ja koirien kohdalla jotka eivät Pevisa
merkintöjä tarvitse, on ehkä kuitenkin etu ettei epävarmoissa
tilanteissa aleta arpomaan onko se nyt 0 vai 2, vaan rehellisesti
jätetään arvoimatta. Toivottavasti Kennellittokin jossainvaiheessa
ottaa opikseen, ja kyynärlausunnoista joko luovutaan kokonaan, tai
niihin aletaan ottamaan 2 kuvaa. Jälkimmäinen kun ei olisi mikään
taloudellinen ponnistus: yksi lisäkuva ei paljoa maksa, ja sehän
voitaisiin kompensoida lausuntomaksuja laskemalla.

.jpeg)