Toiveissa pentuja, talvi 2026

 

Nebu aloitti yllärijuoksut jo lokakuussa, joten…

toiveissa pentuja, talvi 2026
yhdistelmästä Nebu–Esko

Kuv Miikkuvaan

Kuva Päivi Nietosvaara

Emä: ”Nebu” NEBU, ER16534/20
(i: 2× SM-1 Ukko – e: AGI-2 Tending Ultimate)
Nebu koiranetissä
AGI2, Hyppy 2, Hoopers 2
harrastaa myös hoopersia ja paimennusta
silmät: terveet
lonkat: C/B
kyynärät: 0/0
selkä: LTV0, VA0, SP0
olat: terve/terve
Geneettisesti CEA, TNS, IGS, DM, NCL, vWD, MDR1 terve, samoin kuin sensorisen neuropatian, hampaiden hypomineralisaation sekä malignin hypertermian osalta. EAOD kantaja.

Nebu on kohta 6-vuotias oma kasvattini; pienikokoinen (46 cm) ja nopea, pitkäkarvainen narttu, joka on luonteeltaan aivan valloittava yhdistelmä suurta aktiivisuutta sekä mielettömän hyvää keskittymiskykyä. Yhdellä sanalla kuvailtuna: mukava. Erittäin helppo koira niin arjessa kuin harrastuksissa. Nopea oppinen, älykäs ja hyvin keskittyvä koira, joka co-operoi ihmisen kanssa mielellään. Kevyt ja kiltti ohjattava, silti itsenäinen ja aloitekykyinen koira, joka palkkaantuu erinomaisesti niin lelulla kuin makupaloilla sekä sosiaalisella palkalla. Pakko myöntää, että Nebun kanssa on agilityssä ja hoopersissa saanut tosi paljon asioita ilmaiseksi, koska se vaan tajuaa juttuja niin nopeasti. Eikä Nebu suinkaan ole pentueensa ainoa tähti, vaan koko sisarusparvi on hyvin tasaista: hurjan älykkäitä, voimakasluonteisia, ohjaajan kanssa hyvin operoivia koiria, ja kiitos aktiivisten omistajien, pentueessa onkin useampia erittäin pidettyjä harrastuskoiria.

Nebun Luonne ja harrastukset

Nebun kanssa kilpaillaan agilityssä ja hoopersissa sekä sivulajina paimennetaan. Paimennuksessa Nebun vahvuus on lähityöskentelyssä, eikä se ole mikään ”maailman vahvin nalle”, mutta edistyy tässäkin lajissa koko ajan, ja nykyisillä taidoilla selviäisi pienen katraan kanssa harrastelampurilla. Vaikka Nebu on paimenena aivan kelpo, en ole aivan varma, onko sillä kuitenkaan paimennukseen korkeammalle tasolle riittävästi koulutettavuutta. Se tekee tosi hyviä juttuja itsekseen, mutta siinä, missä se agilityssä ja hoopersissa täyttää ohjaajan pienimmätkin toiveet ja jopa ajatukset, niin… ei, paimennuksessa se tietää asiat paremmin kuin ohjaaja, ja on tässä oikeassa.

Myös arjessa Nebu on, emänsä ja isoemänsä tyyliin, hyvin kevyt ja järkevä koira, joka osaa rauhoittua ja tulee toimeen laumassa. Vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan Nebu on välinpitämätön/avoin. Sillä ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia, eikä aggressiivisuutta ihmisiä tai vieraita koiria kohtaan, vaikka Nebu osaa kyllä vahtiakin ja omat lelut ovat sille tärkeitä. Hyvän koulutettavuuden ja kiltteyden ansiosta nämä piirteet eivät haittaa arkea. Jonkin verran Nebulla ilmenee epäluuloisuutta uusiin asioihin, mutta koska se on mieleltään hyvin joustava ja omaa hyvän resilienssin, se sopeutuu uusiin tilanteisiin hyvin ja palautuu kuormituksesta helposti.

Kuva Koiratuulia

Terveys

Nebu on ollut ikänsä terve, eikä sille ole sattunut edes onnettomuuksia, sillä vauhdista huolimatta se on todella järkevä liikkuja, jolla on hyvä kehonhallinta. Kropaltaan Nebu on tasapainoinen, hyvin elastinen koira, jolla on vetävä, pitkä laukka. Silmät, selkä, olat ja kyynärät Nebulla ovat terveet, toinen lonkkamalja aavistuksen matala, niin siitä C. Malja on kuitenkin tiivis ja siisti, ei irvistelyjä. Geneettisesti Nebu on terve kaikilta muilta bordercollieilta testattavilta sairauksilta, paitsi EAOD:n osalta on kantaja. Tämä ei haittaa koiraa itseään, eikä kehity sairaudeksi, mutta mahdollisia jälkeläisiä jatkojalostaessa tämä asia tulee testata geenitestillä.

Myös Nebun sisarukset ovat olleet sangen terveitä kaikki. Kaikki 8 sisarusta on kuvattu lonkkien ja kyynärien lisäksi olista ja selästä. Kyynärissä on yhdellä isokokoisella siskolla 1/1, mutta ei ole oireillut mitenkään. Yhdellä VA1 (puutuva kylkiluupari), yhdellä LTV1. Yhdellä sisarella on toinen olka tulkinnanvarainen, muuten kaikki tältä osalta terveitä, ja lonkat pääasiassa A–B-akselilla. Nebunkin lonkkaindeksi on peräti 94, mikä on ns. C-lonkkaiselle varsin korkea. Nebun lähisuvun koirat ovat olleet ylipäätään terveitä ja pitkäikäisiä; lähisuvussa ei esiinny epilepsiaa tai OCD:tä. Veljellä on todettu keratiitti keväällä 2025, hoitona silmätipat päivittäin, mutta tämä ei estä normaalia elämää, harrastuksia eikä kilpailemista. Kauempaa suvusta toki löytyy epilepsiaa, OCD:tä sekä joitakin silmäsairauksia. Muutamalle on kehittynyt sydänvika vanhemmiten ja syöpään menehtyneitä on muutama, mutta nämä menevät suvussa pitkälle taakse tai sivuun.

Kuva Lari Pöyhölä

Suku

Nebulla on mukava paimenpuolen suku, josta löytyy varsin mukavia harrastuskoiria. Nebun isä on rotuun otettu Ukko. Ukko on kilpaillut paimennuksen 3-luokassa ja on kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari; ensimmäisen mestaruutensa Ukko voitti v. 2011 ollessaan vasta kolmevuotias. Mestaruuden Ukko uusi vuonna 2015. Ukko työskenteli vanhoille päiville saakka lammastilalla ja nuorempana se toimi työkoirana myös lypsykarjapihatossa. Luonteeltaan Ukko oli voimakas ja lujahermoinen, päättäväinen, suoraviivainen, hyvällä työälyllä ja eläintenlukutaidolla varustettu, miellyttävä paimen, jolla ei ole ilmennyt mitään arkuuksia. Itseäni viehätti erityisesti Ukon rentous ja avoimuus.

Ukon suku on tiettävästi hyvin tervettä. Ukko itse eli peräti 16-vuotiaaksi asti ja menehtyi syöpään. Sen vanhemmilla on terveet lonkat ja sen emä on suorittanut paimennuksen perusradan naudoilla. Tervelonkkaisia, vähintään perusradan suorittaneita koiria löytyy sukutaulusta pidemmällekin. Ukolla on SKL:n rekisterissä yhteensä neljä pentuetta. Pentueista ensimmäinen, Karjapaimenen kenneliin v. 2014 syntynyt, on lähes kokonaisuudessaan kuvattu lonkiltaan terveiksi ja miltei kaikki ovat kilpailleet paimennuksessa lampailla ja/tai naudoilla. Myös v. 2018 kennel Sellaisessa syntyneestä pentueesta on kaikki lonkkakuvattu mukavin tuloksin. Näissä pentueissa olista ja selästä kuvatut ovat olleet terveitä.

Nebun emä on Tending Upbeat, Kiva. 10-vuotias Kiva on nimensä mukaisesti kiva; avoin ja hyväntuulinen, hyvän mielen koira, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Arjessa helppo ja huomaamaton, toimintakykyinen ja aktiivinen koira. Terve se on ollut koko ikänsä, eikä Kivallakaan ole pahoja loukkaantumisia ollut agilityharrastuksesta huolimatta. Kivan lonkat ovat B/B, silmät, selkä, kyynärät ja olat terveet. Kiva kilpailee agilityssä ja hoopersissa 2-luokassa, ja elää edelleen aktiivista kisakoiran elämää. Nebun isoäiti Näp, Tending Ultimate, on 15-vuotias aktiivinen eläkeläinen, joka käy edelleen hallilla tekemässä jonkun pienen treenin ja lenkkeilee samat lenkit kuin nuorisolaisetkin.

Nebun isoisä Borderliz Robbin Hood, Robin, on Suomen tottelevaisuus- ja agilityvalio sekä käyttövalio hausta. Robin on myös voittanut haun SM-hopeaa ja -pronssia, ja sen vanhemmat kilpailivat Ruotsissa paimennuksen mestaruustasolla. Isoäiti Näp (Tending Ultimate) kilpaili agilityn 3-luokassa, ja myös sen vanhemmat ovat olleet monipuolisia harrastuskoiria; isä Dombäck Gram on mm. kilpaillut paimennuksessa, on Suomen ja Ruotsin agility- sekä hyppyvalio sekä Suomen mestari agilityssä v. 2010. Emä Skogsvallarens Hip kilpaili agilityn 3-luokassa, tottelevaisuuskokeiden voittajaluokassa, paimensi ja veti valjakossa. Nebun isoeno Maku (Tending Uppercut) on tuplavalio niin tokosta kuin agilitystä, käyttövalio ja Suomen mestari hausta. Myös muita erinomaisesti menestyneitä toko- ja agilitykoiria suvussa on runsaasti.

Kuva Miikkuvaan

Isä: ”Esko” MUSTAN MAGIAN ESKO, ER41341/23
(i: Mustan Magian Prikke – e: Mähövaaran Stella)
Esko koiranetissä
Paimennus 1 lk
silmät: terveet
lonkat: A/A
kyynärät: 0/0
olat: terve/terve
Geneettisesti normaali kaikilta bordercollieilta testattavilta sairauksilta

Pitkäkarvainen, brindle tricolor Esko on hieno nuori paimenen alku. Koska Esko on vielä sangen nuori, siitä itsestään on toistaiseksi aika vähän sanottavaa; vaikuttaa tasapainoiselta, järkevältä koiralta. Ei mitään silmiinpistävää tai ylilyövää. Vieraita ihmisiä ja koiria ei juuri noteeraa, ja antaa kaikin puolin tasapainoisen vaikutelman. ”Pertti Peruskoira”, eli koira mun makuun. Tapasin Eskon ensimmäisen kerran sen ollessa vielä aivan pikkuruinen poika, ja hän oli sangen reipas ja varma pentu.

Eskon luonne ja harrastukset

Pentuna Esko on ollut lampailla hurja, arjessa kiltti ja elää koiralaumassa mukavan kotikoiran arkea silloin, kun ei työstä Texel-mammuja järjestykseen. Esko siis elää suuren lammastilan kupeessa. Ensimmäisiä kisastartteja lampailla tehty kesällä 2025. Esko asuu kasvattajansa Päivin luona, joten olen päässyt tutustumaan myös sen emään Stellaan. Stella vaikuttaa mukavalta, tasapainoiselta nartulta. Se on pienikokoinen, todella nopea koira, joka kuuntelee ohjeet tarkasti. Aivan hurmaava otus.

Kuva Päivi Nietosvaara

Miksi Esko?

Syy Eskon valintaan Nebun sulhaseksi on sen suku. Ensinnäkin se on paimen, koska paimenkoirat ovat se ”mun juttu”, vaikka Nebu itse on ensisijaisesti agilitykäytössä ja todennäköisesti sen mahdolliset jälkeläisetkin päätyvät urheilukoiriksi. Tykkään paimenlinjaisten luonteista kovasti ja ne sopivat mun sielunmaisemaan. Toiseksi Eskon suvussa on koiria, jotka saavat mut pähkinöiksi. Eskon isän, Prikken, täysveli on Mustan Magian Piski. Piski oli aikanaan hyvinkin tunnettu ja arvostettu uros, mutta menehtyi tapaturmaisesti liian varhain. Piski ehti kuitenkin jättää hienoja jälkeläisiä useammalle nartulle, ja etenkin Myytin kenneliin syntynyt pentue on menestynyt sangen mukavasti kilpailurintamalla. Myös Covateco Gambit on jäänyt hyvin mieleen Piskin jälkeläisistä.

Prikken emän isä on Eryri Roi, ensimmäisen bordercollieni, Skogsvallarens Hipin isä, Nebun emänemänemänisä. Hip oli tietysti maailman upein koira, mutta Eryri Roilla oli muitakin todella makeita ja menestyneitä jälkeläisiä, kuten Tending Hotspur, Tending Hit ja Tending Intense. Joka kerta, kun näen koiran, jonka tekeminen nostaa lämpimän tunteen rintaan, sellaisen ”wau”-efektin, sen takana on hyvin suurella todennäköisyydellä Eryri Roi. Monet kerrat näitä tämän sukuisia koiria mietittiin Hipille, Näpille ja Kivalle, mutta joko oli liian läheistä sukua tai joku muu syy esti käytön.

Pisteenä i:n päälle myös Eskon emän, Stellan, suvusta löytyi tuttuja koiria: sen isä Mirk ja isän isä Roud Robin I’Jack. I’Jackilla on pentueita mm. Myytin ja Petdigger-kenneleihin, ja sen jälkeläisten jälkeläisiä löytyy myös Kvakrin koirista, joten näyttöä on sitä kautta myös agilitystä, tokosta ja muista koiraurheilulajeista, vaikka paimennus onkin näissä aina ollut se johtava ajatus. Hauska sattuma on, että sekä Mirk että I’Jackia on aikanaan pohdittu urokseksi myös Näpille. Eskon suku on hyvin tunnettua, joten terveysasioistakin on suht hyvin infoa. Kokonaisuudessaan perustervettä ja suht paljon luustokuvattuja koiria.

Kuva Päivi Nietosvaara

Suku ja terveys

Eskon isällä Prikkellä ei ole muita pentueita kuin tämä, mistä Esko on, mutta täysveli Piskin alta on tullut hyvää lonkkaterveyttä. Eskon oma lonkkaindeksi on 111. Stellan takaa tulee OCD-riskiä, mutta Prikken sukua pitäisin tässä suhteessa suht puhtaana, kuten myös Nebun sukua. Silti toivon, että mahdolliset ”Nebuskot” välikuvataan olistaan. Myös epilepsiaa Eskon suvusta löytyy, bordercollie kun on. Muita merkittäviä sairauksia ja vikoja en suvusta tiedä, mutta tottakai niitä saattaa olla, kun on tunnettuja ja useita jälkeläisiä omaavia koiria suvussa – lähisuku kuitenkin tervettä.

Yhdistelmästä

Toivon yhdistelmästä perustervettä, arjessa helppoa, hyvän koulutettavuuden omaavia jälkeläisiä, pääasiassa koiraurheiluun mutta myös paimennukseen. Nebun ja Eskon yhdistelmässä kertaantuu voimakas tarve työskennellä, suuri aktiivisuus ja herkkyys. Vaikka sekä Nebu että Esko viihtyvät erinomaisesti myös paijattavina lemmikkeinä, ne ovat työkoiria työkoirien tarpeineen; tästä syystä ei tämän yhdistelmän pennut sovellu pelkiksi lenkkikavereiksi, vaan ne tarvitsevat jonkun harrastuksen tai työn ollakseen onnellisia ja tasapainoisia koiria. Aiempaa koira- ja koiraharrastuskokemusta olisi hyvä olla.

Yhdistelmän sukusiitosaste on 8 sukupolven mukaan 0,45 % (Jalostustietojärjestelmä, epätäydelliset sukutaulut) ja lonkkaindeksi 102. Jälkeläiset tulevat olemaan geneettisesti terveitä kaikilta tällä hetkellä testattavilta sairauksilta, pl. EAOD, jonka suhteen pentueeseen syntyy sekä terveitä että kantajia. Kantajuus ei vaikuta koiran terveyteen, ainoastaan mahdolliseen jalostuskäyttöön. Ulkonäöltään pennut tulevat olemaan pitkäkarvaisia tricoloreita, brindleä voi olla mausteena. Eskon sukutaulu löytyy täytenä paimenkoirarekisteristä, Nebun paimenkoirarekisteri ja Anadune bordercolliedatabase. Kennelliiton sukutaulu on vajaa mm. rotuun otettujen koirien vuoksi.

Yhteys

Pennut tulevat kasvamaan ns. keittiössä tavallisen arjen keskellä, ja niitä totutetaan ääniin, autoiluun ja käsittelyyn. Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliiton rekisteriin ja luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisinä kattavan hoito-ohjeen kera, sirutettuina, silmäpeilattuina ja eläinlääkärin tarkastamina.

Pennun ostajalta edellytän halua ottaa kattava sairaskuluvakuutus ainakin ensimmäiseksi elinvuodeksi, sekä halukkuutta välikuvauttaa pentu rauhoitettuna olkien osalta 5,5–6 kk ikäisenä. Sijoitukseen ei pentuja lähde kuin korkeintaan erittäin hyvin tuntemilleni henkilöille, jotka asuvat Tampereen seudulla.

Mikäli yhdistelmä kiinnostaa ja haet aktiivista harrastuskoiraa paimennukseen tai koiraurheiluun, ota yhteyttä matkatoveritATgmail.com ja kerro, millainen koti sinulla olisi tarjota; jatketaan siitä lisää. (Jos ei vastausta tule muutaman päivän sisään, laita uudelleen, voi olla mennyt roskapostiin.)

Nebun ja sen emän & emän emän elämää voi seurata Facebookissa sivulla Bordercolliet Nebu, Kiva & Näp sekä Instagramissa tilillä @korpun_bordercollie_elamaa

Vauvantekohommia

Heilastelut on saatettu päätökseen, ja seuraavat viikot menee ultra-aikaa odotellessa kuin tulisilla hiilillä täällä ja veikkaan että muutamassa muussakin huushollissa

Astutusreissujen myötä ihastuin Kepiin entisestään. Toki sitä olen nähnyt nuoresta ja kuullut paljon hyvää myös muilta kuin omistajalta, mutta oli arjessa vielä mukavampi poika kuin mitä tiesin. Rauhallinen, rento, avoin ja sopivan itsevarma, ja tulee kivasti juttuun muiden urosten kanssa.

Näin myös Kepin poikaa Vikiä, josta on nyt uuden (väliaikas) kodin myötä kuoritumassa varsin hurmaava nuori mies: reipas, muttei sählää, leikkisä ja selvästi ihmisen kanssa halukkaasti co-operoiva. Onneksi hän sai uuden mahdollisuuden ja toivottavasti löytää tulevaisuudessa vielä ihan oman ihmisenkin. Siinä on kyllä koira johon on helppo kiintyä, niin kiva tyyppi.

Niin ja jos oma "Kebu" kiinnostaa, ja olet aktiivinen koiraharrastaja (agi/toko/pk yms. tai paimennus), niin joitakin alustavia varauksia voin vielä ottaa. Yhdistelmästä tietoa Pentue suunnitteilla kevät 2025

Pentue suunnitteilla kevät 2025

 

Pentue suunnitteilla, kevät 2025

yhdistelmästä Nebu -Kepi

kuva Lari Pöyhölä

Kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

emä: ”Nebu” NEBU, ER16534/20

(i: 2x SM-1 Ukko - e: AGI-2 Tending Ultimate)

Nebu koiranetissä

AGI1, Hyppy 2

harrastaa myös hoopersia ja paimennusta

silmät: terveet

lonkat: C/B

kyynärät: 0/0

selkä: LTV0, VA0, SP0

olat: terve/terve

Geneettisesti CEA, TNS, IGS, DM, NCL, vWD, MDR1 terve, samoin kuin sensorisen neuropatian, hampaiden hypomineralisaation sekä malignin hypertermian osalta. EAOD kantaja.

Nebu on kohta 5 vuotias oma kasvattini; pienikokoinen (46cm) ja nopea, pitkäkarvainen narttu, joka on luonteeltaan aivan valloittava yhdistelmä suurta aktiivisuutta sekä mielettömän hyvää keskittymiskykyä. Yhdellä sanalla kuvailtuna ”helppo”. Erittäin helppo koira niin arjessa kuin harrastuksissa. Nopea oppinen, älykäs ja keskittyvä koira, joka co-operoi ihmisen kanssa mielellään. Kevyt ja kiltti ohjattava, silti itsenäinen ja aloitekykyinen koira, joka palkkaantuu erinomaisesti niin lelulla kuin makupaloilla sekä sosiaalisella palkalla. Pakko myöntää että Nebun kanssa on agilityssä ja hoopersissa saanut tosi paljon asioita ilmaiseksi koska se vaan tajuaa juttuja niin nopeasti.
Eikä Nebu suinkaan ole pentueensa ainoa tähti, vaan koko sisarusparvi on hyvin tasaista: hurjan älykkäitä, voimakasluonteisia, ohjaajan kanssa hyvin operoivia koiria, ja kiitos aktiivisten omistajien, pentueessa onkin useampia erittäin pidettyjä harrastuskoiria.

kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Myös arjessa Nebu on, emänsä ja isoemänsä tyyliin, hyvin kevyt koira arjessa. Se on järkevä koira, joka osaa rauhoittua ja tulee toimeen laumassa. Vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan Nebu on välinpitämätön/avoin. Sillä ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia eikä aggressiivisuutta ihmisiä tai vieraita koira kohtaan, vaikka Nebu osaa kyllä vahtiakin ja omat lelut on sille tärkeitä. Hyvän koulutettavuuden ja kiltteyden ansoista nämä piirteet eivät haittaa arkea. Jonkin verran Nebulla ilmenee epäluuloisuutta uusiin asioihin, mutta koska se on mieleltään hyvin joustava ja omaa hyvän resilienssin, se sopeutuu uusiin tilanteisiin hyvin ja palautuu kuormituksesta helposti.

Nebun kanssa harrastetaan agilityä ja hoopersia sekä sivulajina paimennetaan. Agilityssä ollaan kisattu hieman, ja Nebulla on kilpailuoikeus 2-luokan hyppyradoille, Agiradoilla on ollut epäonnea, joten sieltä vasta 2 nollaa. Tarkoitus on aloittaa kilpailu ura hoopersissa ja games lajeissa mammaloman jälkeen.

Kuva, Jenny Klemetti, Koiratuulia

Paimennuksessa Nebun vahvuus on lähityöskentelyssä, eikä se ole mikään ”maailman vahvin nalle”, mutta edistyy tässäkin lajissa koko ajan ja nykyisillä taidoilla selviäisi pienen katraan kassa harrastelampurilla. Vaikka Nebu on paimenena aivan kelpo, en ole aivan varma onko sillä kuitenkaan paimennukseen korkeammalle tasolle riittävästi koulutettavuutta. Se tekee tosi hyviä juttuja itsekseen, mutta siinnä missä se agilityssä ja hoopersissa täyttää ohjaajan pienimmätkin toiveet ja jopa ajatukset, niin... ei, paimennuksessa hän tietää asiat paremmin kuin ohjaaja, ja on tässä oikeassa.

Nebu on ollut ikänsä terve, eikä sille ole sattunut edes onnettomuuksia, sillä vauhdista huolimatta se on todella järkevä liikkuja jolla on hyvä kehonhallinta. Kropaltaan Nebu on tasapainoinen, hyvin elastinen koira, jolla on vetävä, pitkä laukka. Silmät, selkä, olat ja kyynärät Nebulla on terveet, toinen lonkkamalja aavistuksen matala, niin siitä C. Malja on kuitenkin tiivis ja siisti, ei irvistelyjä. Geneettisesti Nebu on terve kaikilta muilta bordercollieilta testattavilta sairauksilta, paitsi EOADn osalta on kantaja. Tämä ei haittaa koiraa itseään, eikä kehity sairaudeksi, mutta mahdollisia jälkeläisiä jatkojalostaessa tämä aisa tulee testata geenitestillä.

Kuva: Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Myös Nebun sisarukset ovat olleet sangen terveitä kaikki. Kaikki 8 sisarusta on kuvattu lonkkien ja kyynärien lisäksi olista ja selästä. Kyynärissä on yhdellä isokokoisella siskolla 1/1, mutta ei ole oireillut mitenkään. Yhdellä VA1 (puutuva kylkiluupari), yhdellä LTV1. Yhdellä sisarella on toinen olka tulkinnanvarainen, muuten kaikki tältä osalta terveitä, ja lonkat pääasiassa A-B akselilla. Nebunkin lonkkaindeksi on peräti 95, mikä on ns. C-lonkkaiselle varsin korkea. Nebun lähisuvun koirat ovat olleet ylipäätään terveitä ja pitkäikäisä, eikä lähisuvussa esiinny epilepsiaa, OCD:ta eikä sydänsairauksia. Kauempaa suvusta totta kai löytyy niin epiä, OCD:tä sekä joitakin silmäsairaita, mutta nämä siis tosiaan menevät suvussa hyvin pitkälle taakse ja sivuun.

Nebulla on mukava paimenpuolen suku, josta löytyy varsin mukavia harrastuskoiria. Nebun isä on rotuun otettu Ukko. Ukko on kilpaillut paimennuksen 3-luokassa ja on kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari; ensimmäisen mestaruutensa Ukko voitti v. 2011 ollessaan vasta kolmevuotias. Mestaruuden Ukko uusi vuonna 2015. Ukko työskenteli vanhoille päiville saakka lammastilalla ja nuorempana se toimi työkoirana myös lypsykarjapihatossa. Luonteeltaan Ukko oli voimakas ja lujahermoinen. Päättäväinen, suoraviivainen, hyvällä työälyllä ja eläintenlukutaidolla varustettu, miellyttävä paimen, jolla ei ole ilmennyt mitään arkuuksia. Itseäni viehätti erityisesti Ukon rentous ja avoimuus.
Ukon suku on tiettävästi hyvin tervettä. Sen vanhemmilla on terveet lonkat ja sen emä on suorittanut paimennuksen perusradan naudoilla. Tervelonkkaisia, vähintään perusradan suorittaneita koiria löytyy sukutaulusta pidemmällekin. Ukolla on SKL:n rekisterissä yhteensä neljä pentuetta. Pentueista ensimmäinen, Karjapaimenen kenneliin v-2014 syntynyt, on lähes kokonaisuudessaan kuvattu lonkiltaan terveiksi ja miltei kaikki ovat kilpailleet paimennuksessa lampailla ja/tai naudoilla. Myös v-2018 kennel Sellaiseen syntyneestä pentueesta on kaikki lonkkakuvattu mukavin tuloksin. Näissä pentueissa olista ja selästä kuvatut ovat olleet terveitä.

Kuva Jenny Klemetti, Koiratuulia

Nebun emä on Tending Upbeat, Kiva. 9 vuotias Kiva on nimensä mukaisesti kiva; avoin ja hyvän tuulinen hyvän mielen koira, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Arjessa helppo ja huomaamaton, toimintakykyinen ja aktiivinen koira. Terve se on ollut koko ikänsä eikä Kivallakaan ole pahoja loukkaantumisia ollut agility harrastuksesta huolimatta. Kivan lonkat on B/B, silmät, selkä, kyynärät ja olat terveet.

Nebun isoisä Borderliz Robbin Hood, Robin, on Suomen tottelevaisuus- ja agilityvalio sekä käyttövalio hausta. Robin on myös voittanut haun SM hopeaa ja pronssia, ja sen vanhemmat kilpailivat Ruotsissa paimennuksen mestaruustasolla. Isoäiti Näp (Temding Ultimate) kilpaili agilityn 3-luokassa ja myös sen vanhemmat ovat olleet monipuolisia harrastuskoiria; isä Dombäck Gram on mm. kilpaillut paimennuksessa, on Suomen ja Ruotsin agility- sekä hyppyvalio sekä Suomenmestari agilityssä v-10. Emä Skogsvallarens Hip kilpaili agilityn 3-luokassa, tottelevaisuuskokeiden voittajaluokassa, paimensi ja veti valjakossa. Nebun isoeno Maku (Tending Uppercut), on tuplavalio niin tokosta kuin agilitystä, käyttövalio ja Suomen mestari hausta. Myös muita erinomaisesti menestyneitä toko- ja agilitykoiria suvussa on runsaasti. Nebun emän puolen molemmat isovanhemmat ovat hyvävointisia eläkeläisiä; Robin 12v ja Näp 14v lenkkeilevät ja elävät vaivatonta arkea koiralaumoissa.

Kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

isä: ”Kepi”  SAUNAJAAKON BLACKJACK,  ER47278/17, SPKY/J2488/17U

(i: Kemi Rhemy - e: Fyhr's Cass )

Kepi koiranetissä

Paimennus 2lk

silmät: terveet

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

selkä: LTV0, VA0, SP0, huom. SP kuvattu 4 vuotiaana.

olat: terve/terve

Geneettisesti BCGG, CEA, DM, EAOD, IGS, MDR, PRA, RS, SN ja TNS normaali

Kepi on 7 vuotias keskikokoinen lyhytkarvainen tricolour uros. Nopea, herkkä ja kiihkeä kaveri, jonka matkaa epävarmasta murrosikäisestä juipista kohti hienoa ja vakaata paimenta olen ilokseni saanut seurata nuoresta asti. Itseasiassa se olin minä jonka ansiosta Kepi sai pitää kulkusensa. Silloin en toki vielä osannut ajatella että jonain päivänä tulisin käyttämään tätä koiraa omalle nartulleni, tiesin vain että terveen ja kivan uroksen kastrointi on todella sääli. Ja onneksi sanoin tämän ääneen, sillä tätä nykyään Kepi on jo yhden, erittäin hienon pentueen isä Farmirekun Hertan kanssa, ja näistä jälkeläisistä on jokunen jo startannut kilpailu-uransa paimennuksessa varsin mallikkaasti.

Kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Kepin kanssa harrastetaan paimennusta. Se on suorittanut perusradan ja kilpailee 2-luokassa. Arkielämänsä Kepi viettää maaseudulla ja sillä on seuranaan rautarouva Farra ja melkoinen määrä hevosia. Kepillä ei ole havaittu ääni- eikä alusta-arkuuksia, ja muutenkin se on kaikin puolin reipas ja rento kaveri, vaikka nuoruudessa näkyikin paimentaessa jännittyneisyyttä. Sillä ei ole jahtaamisen kanssa haasteita, ja arki hevostilalla sujuukin siksi kevyesti. Kepi on sopeutuvainen, matkustaa autossa hyvin, tulee hyvin toimeen vieraiden ihmisten ja koirien kanssa, eikä koe tarvetta räyhätä. Mukava perus uros, josta on paimenpiireissä tykätty myös käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Eikä suotta, sillä Kepin ensimmäinen pentue on osoittautunut luonteiltaan kaikin puolin kivoiksi ja sieltä löytyy oikein mukavaa varhaiskypsyyttä ja jo nuorena erittäin taitaviksi kehittyneitä koiria. Kepiä voisi kuvailla helpohkoksi, suht järkeväksi paimeneksi, ja näitä ominaisuuksia se on myös periyttänyt. Aivan kuten sisarensakin.

Kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Luustoltaan Kepi on terve, ja erityisesti vanhempana kuvattu SP on hieno juttu. Myös Kepin kaikki täsyssisarukset ovat lonkiltaan A/A, selät ja kyynärät terveet ja kaikilla olkakuvatuilla terveet olat. Kepin jälkeläisillä ei ole ilmennyt ontumisia eikä muitakaan sairauksia.

Kepin vanhemmista molemmat kilpailee paimennuksessa. Emä Fyhr's Cass on paimennuksen lisäksi tehnyt hiukan myös tokoa/tottista sekä agilitya. Cassin täysveli Fyhr's Perfect Tough on kilpaillut myös hyvällä menestyksellä paimennuksessa, sekä startannut myös agilitykisoissa.  Cassin vanhemmat ja isovanhemmat ovat hyvin menestyksekkäitä paimenkoiria. Cassilla on kolme pentuetta, joista suurin osa on lonkkakuvattu pääasiassa tuloksella A, jokunen B on joukossa. Iso osa on kuvattu myös selästä ja olista, ja kaikki kuvatut terveitä. Kepin täyssisaruksista kaksi muutakin koiraa kilpailee paimennuksessa ja sisarusparvesta löytyy myös agilityn tupla valio, yksi sisaruksista kilpailee TOKOn voittajaluokassa. Kepin täyssisarista kolmella on jälkeläisiä, joita kuvattu mukava määrä. Selät kaikilta kuvatuilta terveet, myös lonkkatulokset hyviä. Olkien osalta muutama tulkinnanvarainen, pääosin tervettä. Tulkinnanvaraiset eivät ole oireilleet olkiaan.

Kuva: Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Kepin isä Kemi Rhemy on pieni, sulavaliikkeinen ja erittäin ahkera paimen. Rhemyltä on itseltään löytynyt OC muutos koiran ollessa 7 vuotias, mutta omistajansa mukaan Rhemy ei ole koskaan ontunut tai mitenkään muutoinkaan oireillut olkaansa. Rhemyllä on kolme pentuetta joista valtaosa on kuvattu. Kuvatuista kaikilla on ollut niin terveet selät kuin olatkin, myös lonkkatulokset ovat sangen hienoja. Myös Rhemyn täysveljellä on pentue, jossa hyvät luustotulokset, ei OC muutoksia kuvatuilla. Rhemyn isä, Kepin isoisä on tunnettu ja suosittu paimenkoira Kemi Rhys, jonka isä on International Superme Champion v-2008, Kemi Mirk. Rhyllä on pentueita SKL-rekisterissä peräti yhdeksän ja jälkeläiset pääsoin terveitä. Itse olen aikanaan nähnyt jonkin verran Rhyn täysveljeä Timoa agilityssä ja pidin siitäkin koirasta kovasti.

Ylipäätään Kepin suvun voi sanoa olevan varsin tervettä ja mukavaluonteista. Hyviä käyttöominaisuuksia löytyy niin paimennukseen kuin urheilulajeihin kuten agility ja toko. Rhemyn todettu OC muutos on toki kupru, mutta jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten kuvaustulosten valossa se ei periytä sitä ainakaan kovin aggressiivisesti. Lähinnä riskinä on tulkinnanvaraista olkaa, ei niinkään sairasta tai oireilevaa. Nebuun uskallan yhdistää hyvinkin, koska Nebun suku on ollut OC tervettä. Kuten oikeastaan kaikista bordercollie suvuista, myös Kepin takaa löytyy epilepsiaa jos tarpeeksi kaivaa, mutta ei lähisuvussa sitäkään. Autoimmuuni- tai sydänsairauksia ei ei tiettävästi esiinny.

Kuva Miikku Pietilä, Miikkuvaan

Yhdistelmän sukusiitosaste on 12 sukupolven mukaan 1% (Anadune bordercollie database) ja lonkkaindeksi 102. Jälkeläiset tulevat olemaan geneettisesti terveitä kaikilta tällä hetkellä testattavilta sairauksilta, pl. EAOD jonka suhteen pentueeseen syntyy sekä terveitä että kantajia. Pentueeseen voi tulla sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia pentuja, värikirjo sisältää tricolorin variaatioita.

Toivon yhdistelmästä perustervettä, arjessa helppoa, hyvän koulutettavuuden omaavia jälkeläisiä pääasiassa koiraurheiluun mutta myös paimennukseen. Nebun ja Kepin yhdistelmässä kertaantuu voimakas tarve työskennellä, suuri aktiivisuus ja herkkyys. Vaikka sekä Nebu että Kepi viihtyvät erinomaisesti myös paijattavina lemmikkeinä, ne ovat työkoiria työkoirien tarpeineen, tästä syystä ei tämän yhdistelmän pentuja voi lenkkikavereiksi myydä, vaan ne tarvitsevat jonkun harrastuksen tai työn ollakseen onnellisia ja tasapainoisia koiria.

Pennut tulevat kasvamaan ns. keittiössä tavallisen arjen keskellä ja niitä totutellaan ääniin, autoiluun ja käsittelyyn, yms. Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliiton rekisteriin ja luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisinä kattavan hoito-ohjeen kera, sirutettuina , silmäpeilattuina ja eläinlääkärin tarkastamina. 

Pennun ostajalta edellytän halua ottaa kattava sairaskuluvakuutus ainakin ensimmäiseksi elinvuodeksi, sekä halukkuutta välikuvauttaa pentu rauhoitettuna olkien osalta 5,5-6kk ikäisenä. Sijoitukseen ei pentuja lähde kuin korkeintaan erittäin hyvin tuntemilleni henkilöille jotka asuvat Tampereen seudulla. Turkin pituuden mukaan ei voi pentua pentueesta valita. 

Mikäli yhdistelmä kiinnostaa ja haet aktiivista harrastuskoiraa paimennukseen tai koiraurheiluun, ota yhteyttä matkatoveritATgmail.com  ja kerro millainen koti sinulla olisi tarjota, jatketaan siitä lisää.  (Jos ei vastausta tule muutaman päivän sisään, laita uudelleen, on voinut mennä roskapostiin). 

Nebun ja sen emän & emän emän elämää voi seurata Facebookissa sivulla Bordercolliet Nebu, Kiva & Näp sekä Instagramissa tilillä korpun_bordercollie_elamaa

Ehjästä risaksi ja takaisin – tapaus virheellinen MCD lausunto

 IG:n puolella Nebun väärin lausutuista kyynärkuvista olenkin jo julkaissut jokusen sanasen, mutta siltä varalta, että joskus joku toinen päätyy samaan tilanteeseen (toivottavasti ei!) kirjoitan tapauksesta tänne blogiinkin, jossa kokemuksemme on ehkäpä helpomi googlella löytää.

Itse nimittäin googletin raivoisasti, eikä oikeastaan mitään löytynyt koko sisemmän varsilisäkkeen sairaudesta, ainoastaan irtopaloista. Vielä vähemmän kokemuksia oli siitä, mitä TT-kuvat on tuoneet tullessaan. Muutamaan MCD lausunnon saaneeseen ja sen jälkeen useamman vuoden täysin oireettomana eläneeseen törmäsin, mutta todella, todella vähän oli mitään tietoa saatavilla.

Toinen syy sille, miksi koen tärkeänä tuoda Nebun tarinan julki, on se, että minut yritettiin vaientaa kun esitin kritiikkiä Kennelliiton lausuntajärjestelmää kohtaan. Ei kuulemma saisi ”huudella” ja yritettiin naureskelulla ja mitätöinnillä saada vaikenemaan. Ja siihen en suostu! Mitään isoja muutoksia ei ole koskaan tapahtunut siten, että pidetään suut supussa ja vaan odotetaan muutosta! Ehei, aina on vaadittu enemmän tai vähemmän huutelua, joskus jopa barrikaadeille nousemista.

Luustokuvien arvostelu(epä)varmuuden kohdalla ”huutelu” on mielestäni todella tärkeää, sillä rivijäsenelle ja tavalliselle kuluttajalle ei missään tuoda etukäteen esiin infoa siitä,

kuinka epäluotettava menetelmä kyynärnivelen rtg. tutkimus on. Päinvastoin, koiran
luustokuvauksista annetaan kuva niiden luotettavuudesta, ja etenkin harrastus- ja jalostuskoirien
kohdalla luustotutkimusta pidetään lähestulkoon kansalaisvelvollisuutena. Kyynärkuvauspakko on
monella rodulla jopa Pevisassa tai vähintään sitä suositellaan JTO:ssa, jolloin nämä virheelliset tulokset vaikuttavat rodun jalostukseen.

Jo vuonna 2013 tehdyssä väitöksessä tuotiin julki kuinka belgianpaimenkoirilla kyynärän nivelrikkoa arvioitaessa 47% terveistä nivelistä arvioitiin sairaiksi ja 40% sairaista nivelistä terveiksi. Tiedän itsekin koiran, jonka 0/0 kyynärissä oli molemmin puolin irtopala.

Silti SKL tarjoaa kyynärdysplasia lausuntoja maksusta, tietäen, ettei tarjolla oleva menetelmä ole lähellekään riittävän tarkka; kyynärät lausutaan vain yhdestä kuvasta,eikä järjestelmää ole kehitetty esim. siten, että pyydettäsiin kuva kyynärästä myös neutraalissa asennossa.

Virheellisen tuloksen oikaisu ja todistustaakka sälytetään rivijäsenen ja tavallisen kuluttajanharteille. Asia on erittäin ongelmallinen, sillä koiranomistajat eivät ole mitenkään tasavertaisessaasemassa virheen oikaisun suhteen. TT-laitteita ei ole joka paikassa saatavissa, ja tällainen, täysinylimääräinen seulonta vaatii omistajalta rutkasti maksukykyä. SKL:n sivuilla on toki listattuklinikoita jotka tätä tekevät, mutta esim. Evidensiat Veter ja Vethaus eivät kuitenkaan myyseulontatutkimusta, ainoastaan ontumatutkimuspaketin, jonka hinta-arvoi oli noin 1400€. Vakuutusei tällaista toimenpidettä korvaa kun kyse on oireettomasta eläimestä, ja vaikka korvaisikin, olisiomavastuun osuus silti suuri. Ainoa järjellisen hintainen paikka, joka seulontatutkimusta tarjoaa, onYliopistollinen eläisairaala Helsingissä. Se ei todellakaan ole jokaisen koiran omistajan saavutettavissa kohtuullisin vaivoin ja korvauksin.

Ymmärrän toki, ettei rtg. välttämättä paljasta kaikkia vikoja, mutta terveen nivelen lausuminen
peräti asteikolle 2, kohtalaiset muutokset, ei voi mitenkään olla oikea tapa. Kyynärnivelen kohdalla
asteikossa 2 puhutaan konkretian tasolla jo muutoksista, jotka aiheuttavat koiralle jo oireita, kyse ei
siis todellakaan ole mistään mitättömästä pikku lipsahduksesta

Tästä syystä siis vielä kerran: Nebun matka ehjästä risaksi ja takaisin.

Helmikuussa 2022 käytin Nebun virallisissa luustokuvissa erään kokeneen ja hyvin tarkaksi tunnetun eläinlääkärin luona. Olat tosin oli välikuvattu terveiksi jo aiemmin, nyt tulisi virallinen lausunto niistäkin. Kuvat käytiin eläinlääkärin kanssa huolellisesti läpi, ja ainoa moitteen sana koski matalahkoja lonkkamaljoja (joita suvun perusteella osasinkin odottaa), muutoin lonkatkin olivat tiiviit, symmetriset ja siistit. Jäätiin siis odottamaan, korottaako Kennelliitto arviotaan B:ksi vai pysyykö C:nä, joksi kuvannut lääkäri tulkitsi.

Muutaman päivän kuluttua tuloksia alkoi kilahdella sähköpostiin. Selkä ja olat puhtaat, lonkat B/C, kyynärät puh... siis mit vit? 0/2? Sisemmän varislisäkkeen sairauteen (medial coronoid disease) viittaavat muutokset, lisätietoa nivelen tilasta saa tarvittaessa tietokonetomografiatutkimuksella.

Siis viittaavat muutokset? Mitä tämä oikein tarkoittaa? Ainoastaan murtumista ja irtopaloista löysin googlella tietoa, ”viittaavista” muutoksista en sanaakaan.

Kysyin asiaa lausujalta. Hän vastasi nopeasti ja ystävällisesti, selitti kuvassa näkyvän röntgenharvan kohdan, ja tästä syystä ED2, vaikkei muuta, esim. nivelrikkoa näkynyt. Ehdotti muutoksen varmistamiseksi TT-kuvausta, tai uusia rtg kuvia, joissa jalka olisi ns. neutraalissa asennossa, jolloin varsilisäkkeen etureuna voisi näkyä selvemmin, ja tulos muuttua.

Olin varsin hämmentynyt. Tarkoittiko hän että TT-tutkimus tai uusi (lisä)kuva, saattaisikin paljastaa koirani olevan täysin terve? Kyllä. Näin saattaisi olla. Voi toki paljastua myös kolmoseksi, mutta todellakin kyseessä saattaisi olla vain kuvaustekninen seikka. Röntgenkuvaan voi vaikuttaa asioita, jotka ”matkivat” muutoksia. Hän ei kuitenkaan olisi lausunut ED2:sta, jollei olisi ollut löydöksestä varma.

Kokenut radiologi oli löydöksestään siis kuitenkin varma. Ajattelin antaa asian näinollen olla. Ehkä uusi rtg joskus, kenties jalka suorana, mutta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.

Suru ja syyllisyys repi sisintä. Miten voi olla mahdollista, ettei Nebulla näy mitään oireita? Sillä on kuitenkin koiran invalidisoiva, vakava luustosairaus, ja sen on ”jo” kaksi vuotias. Onko se kenties ollut koko ikänsä kipeä ja kärsinyt, enkä ole vain huomannut sitä? Koirat ovat niin taitavia peittämään kipunsa, etenkin bordercolliet. Kuinka kipeä se tulee olemaan? Pystyykö Nebu harrastamaan yhtään mitään, tai pystyykö se edes elämään kivutonta kotikoiran elämää? Olisiko armeliainta lopettaa Nebun elämä jo nyt, kun se ei vielä näkyvästi oireile? Nauttisiko se elämästään mahdollisesti pelkkien lyhyiden hihnalenkkien rajoissa? Olisiko minusta pitämään invalidi koiraa? Meillä kotona on kuitenkin pelkästään ulos useita jyrkkiä portaita.

Ja syyllisyys. Minäkö tämän olin aiheuttanutr leväperäisellä koiranpidollani? Miksi en tajunnut välikuvata olkien lisäksi myös kyynäriä, jolloin sairaus olisi ehkä huomattu aiemmin ja kyynärä olisi ehkä voitu operoida? Johtuiko tämä siitä kun kerran eksyimme metsään Nebun ollessa 4kk ja tuli käveltyä liian pitkä lenkki? Annoinko Nebun mennä koiratarhaan liian nuorena? Siellä kun se juoksi ja hyppi koppien katoille ja niiltä alas... Siinäkö se kyynärä nyt meni? Vai siinnä kopitteluleikissä? Olin kyllä sitä perheen miehiltä kieltänyt, mutta kyllähän Nebu kopitteli paljon ihan itsekseenkin. Toi pallon pöydälle, tökkäsi sen alas ja koppasi. Tämmöinen harmiton leikkikö nyt tuhosi koko sen elämän? Kopittelujen vuoksiko Nebu kuolee?

Ja entä harrastaminen? Agility nyt ainakin on poissuljettu, ehkä hooperskin. Voiko rallya tehdä? Kestäisikö se sitä? Tokoa ei ainakaan. Tuntui myös todella turhalta ja jopa kylmältä ajatella harrastamista, kun vaakalaudalla oli rakkaan koiran elämä, mutta toisaalta, yli 20 vuotta harrastaneena, koirien kanssa puuhaaminen on tosi iso osa identiteettiä ja arkea, niin kai sitä automaattisesti mietti sitäkin. Niin oman itsensä kuin etenkin koiran mielen hyvinvoinnin kantilta. Millaista olisi Nebun jäädä kotiin, kun Kiva ja Näp lähtee treeneihin? Ja entä oma harrastusjatko? Pitääkö tässä miettiä uutta pentua kasvamaan? Yhtään ei huvittaisi, kun Nebu kuitenkin on vasta 2 vuotias ja erittäin aktiivinen tyyppi. Ehkä sitten tulee harrastamattomia vuosia jossain välissä... Toisaalta Kiva on hieno koira ja kaikki sen jälkeläiset ovat olleet ihan päteviä ja kokonaisuudessaan kuitenkin terveitä. Pitäsikö Kivaa käyttää uudelleen? Heti tänä vuonnako, kun ei ole vielä olkakuvaus pevisassa? Kivalta on otettu nuorena olkakuvat, mutta niissä ei ole tunnistemerkintää, ensi vuonna se pitäisi kuvata uudelleen. Myös uroksia olisi ensi vuonna nihkeämmin tarjolla tuon olkakuvauspakon kanssa.

Toisaalta Kivan käytön ”esteenä” oli sen, ja koko pentueen selkeä ”saastuminen”. Sen huomasi välittömästi kun Nebun tulos ilmestyi koiranettiin. Kiva ja koko pentue selvästi saastui ja päätyi ”ei jatkoon” listalle. Tässä jos missä näkyy se, kuinka sokeasti luustokuviin luotetaan. Yhden kirjaimen tai numeron perusteella joutaa monta koiraa romukoppaan.

Totuuden nimissä silti kyllä pohdin Kivan käyttöä. Lähestulkoon valkkasin sille uroksenkin ja silmäpeilausaika oli varattu. Pohdin myös Nebun sisarten lainaamisen mahdollisuutta. Se kyllä olisi hankalaa, sillä kuka asui liian kaukana, kuka taas oli arvokisasuuntautunut, yms. ja olisi myös todella pelottavaa lainata jonkun toisen ihmisen rakasta lemmikkiä ja harrastuskumppania, sillä vaikka komplikaatioita tapahtuu harvoin, niitä kuitenkin tapahtuu. Synnytyksessä on aina se riski että myös emä kuolee. Olisiko minusta suostuttelemaan ketään moiseen koitokseen, jos ei välittömästi tärppää? No ei olisi.

Samaan aikaa olin varovasti jatkanut harrastamista Nebun kanssa. Yritettiin elää päivä kerrallaan. Eihän se nyt yhden röntgenkuvan takia sairas ole, vasta oireet tekisivät siitä sairaan. Rimat kuitenkin ihan matalalla, ei kontaketja lainkaan, eikä oikeastaan pujotteluakaan. Hoopersin alkeiskurssille ilmoittauduttiin. Ehkä sitä nyt kuitenkin uskaltaisi edes kokeilla. Kokoajan kuitenkin takaraivossa jyskytti tieto siitä, että koirani oli invalidi. Vakavasti sairas. Teinkö väärin vai oikein harrastaessani sen kanssa? Kumman se koira valitsisi? Onneksi joka kerta Nebu oikein hinasi halliin, eikä se osoittanut mitään ontumista eikä epäpuhtautta liikkeistä, vaikka runsasluminen talvikin laittoi etupäätä koville.

Sitten koitti se pahamaineinen treenikerta. Radalla oli A, ja sitä ei Nebun pitänyt suorittaa. Mutta se suoritti silti. Uudestaan ja uudestaan. Aina kuin vain oli mahdollista, se livahti A:lle ja teki pysätyskontaktit. Ja joka kerta meinasin oksentaa, kun ajattelin, kuinka se kyynärä särkyy vain lisää ja lisää. Ei, ei näin. Meidän on kyllä varmasti pakko lopettaa jopa agilityn höntsäily.

Kotona itkin tuskaani epävarmasta tilanteesta miehelleni, joka lopulta viisaasti sanoi: ”rahaahan se vain sitten kuitenkin on”. Ja niinhän se olisi. Mutta entä jos jollekin koirista tulisi samaan aikaan joku muu, oikeasti henkeä uhkaava tilanne, ja olen laittanut satoja euroja johonkin hölynpölyyn? Tai entä jos syttyisi sota? Toisaalta, Nebu oli täysin oireeton ja siihen päälle sekin, että eri kasvattajaryhmissä oli alkutalven aikana ollut kertomuksia erittäin erikoisista luustolausunto tapauksista.

A este - este, joka pelasti Nebun elämän.

Lopulta kuitenkin rohkaistuin varaamaan ajan Viikkiin Yliopistolliseen Eläinsairaalaan.

Ja onneksi niin, sillä tuloksena oli 0/0. Ei perussairauteen tai nivelrikkoon viittaavaa.

Olo oli yhtäaikaa äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, mutta myös erittäin vihainen ja katkera. Kaksi kuukautta surua, murhetta ja tuskaa aivan turhaan! Kuinka lähellä olikaan ollut Nebun etunasia! Virheellisen lausunnon vuoksi! Olin raivoissani, myönnän! Ja omasta mielestäni (sekä onneksi aika monen muunkin) täysin oikeutetusti! Ei tällaista virhettä saa tapahtua!

Mitä ”huuteluun” tulee, niin tottakai lähestyin asian tiimoilta myös Kennelliittoa. ”Yllättäen” eivät ota mitään vastuuta, koska olen ollut kuvaushetkellä Kennelliiton jäsen ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. En kyllä sitten tiedä miten em. asiat oikeuttavat sen, että luustokuvien arviointi voidaan pitää epätarkkana, mutta kun kyseessä on Kennelliiton kaltainen monopoli on kaikki tietenkin mahdollista. Sitä lafkaa vastaan ei yksittäisellä jäsenellä tai kasvattajalla ole mitään mahdollisuuksia. Tai no, voisi kai alkaa kasvattamaan reksisteröimättömiä koiria, senkin voisi tehdä hyvin, ostajalle reilusti sekä eettiisesti. Kennelliitto, kennelnimi tai allekirjoitettu kasvattajasitoumus kun eivät ole mikään tae eettisestä toiminnasta, vaan maassamme on useampiakin kennelnimellisiä pentutehtaita.

Tässä siis meidän tarina. Jos joku arvostelijani lukee tämän, hän toivottavasti nyt ymmärtää miksi ”huutelen”. Jos ei, pitäköön tunkkinsa. Minua ei kiinnosta radom henkilöiden mielipiteet. Loppunäytös asiasta on vielä käymättä Kenneliiton suhteen, mutta en pidätä hengitystäni, ja voi olla että tämä ulostuloni saa Kenneliiton lakimiehen suuttumaan entisestään. Toisaalta, pikkulinnut ovat laulaneet että nyt kevään aikana on useampia kyynärkuvia hylätty. Tämä on tietysti todella ikävää silloin jos kyynärkuvaus kuuluu Pevisaan, mutta niiden rotujen ja koirien kohdalla jotka eivät Pevisa merkintöjä tarvitse, on ehkä kuitenkin etu ettei epävarmoissa tilanteissa aleta arpomaan onko se nyt 0 vai 2, vaan rehellisesti jätetään arvoimatta. Toivottavasti Kennellittokin jossainvaiheessa ottaa opikseen, ja kyynärlausunnoista joko luovutaan kokonaan, tai niihin aletaan ottamaan 2 kuvaa. Jälkimmäinen kun ei olisi mikään taloudellinen ponnistus: yksi lisäkuva ei paljoa maksa, ja sehän voitaisiin kompensoida lausuntomaksuja laskemalla.

Vuoden ikäiset pöllöset

 Pöllöset täyttivät tänään jo vuoden! Uskomatonta miten aika on kulunnt nopeasti. Ja mikä parasta, kaikista kauhukuvistani huolimatta vuosi on sujunut varsin hyvin. Jokaisella pöllönpoikasella on hyvä ja rakastava koti, jossa ymmärretään koiran vietit ja niiden vahvuus, ja joissa on ollut rohkeutta pyytää apua, jos joku asia mietityttää. Hyvin ovat pärjänneet pentujensa kanssa, vaikka melkoisia emäntiä sisaruslauma on osoittanut olevansa. 

Maitohammas onnettomuuksien lisäksi tervettä sakki on ollut, ja muutamia pistiäishyönteisten kanssa tapahtuneita konflikteja lukuun ottamatta onnettomuuksiltakin on vältytty. Toivottavasti asian tällainen laita jatkuu tulevaisuudessakin. 

1v synttäreiden kunniaksi, pöllöset saivat viimeinkin oman esittely sivun, joka löytyy navigointipalkista kohdasta "pöllöset pentue" . Myös Nebu sai lopultakin oman sivun. 

Hyvää syntymäpäivää pöllönpoikaset ! 

Synttäreitä

Heinäkuussa vietettiin jättisynttäreitä, kun 17.7. "Pöllöset" täyttivät 6kk ja 19.7. "Hiilarit" jo peräti kahdeksen :o Hurjaa miten nopeasti aika kuluu.

Teinix Pöllöset (Kiva-Ukko), eli Viiru, Karma (Hiiri), Nebu, Louhi (Otus), Poppana (Flamme), Kaamos (Teemu), Wida (Helmi) ja Taimi (Aluco)

Seniori Hiilarit (Hip-Harald), eli By (T.Native), Kappa (T. Noetic) , Rio (T. Noted), Cap (T.Norther), Ysi (T.Native), Rocky (T. Nimbus) ja Kelpo (T. Nimbler).

"Anyone can see the road that they walk on is paved with gold.
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."

Hip, Hipardi, Gepardi, Hippa-Liisa Ampiainen,
Skogsvallarens Hip
2.7.2005-30.6.2020

Torstaina Hip olisi täyttänyt 15 vuotta. Sinne asti ei nyt päästy.
Päässä pyörii kysymys: teinkö oikean päätöksen? Olisiko vahvat kipulääkkeet antaneet meille lisää aikaa? Olisiko Hip valinnut sen lisäajan?
Luultavasti olisi, sillä Hip haluisi aina olla minulle hyvä. Viimeiseen asti Hip seurasi minua. Siirttyi aina jalkoihini odottamaan vaikka sattui. Se yritti urheasti nousta itse portaat - koska olihan se työkoira, ja se tiesi että sen odotetaan tekevän työnsä.
Nyt oli minun vuoroni olla Hipille hyvä. Sanoa, ettei tarvitse enää jaksaa. Me pärjäämme kyllä.

Hip oli hieno koira. Niin hieno koira. Äärettömän viisas ja vahva. Ohjaajasta, ja siitä, että elämä meni kuten meni, johtuen Hipin nimen eteen ei kertynyt titteliriviä. Usein minua harmitti, kun hyvä koira meni ihan hukkaan, eikä Hip saanut ansaitsemiaan tuloksia ja titteleitä. Toiaalta, koirahan ei titteleitä kaipaa, ja Hip teki hyvin selväski sen, että sen ohjaajana agilityssä olen minä eikä kukaan muu. Vain minuun se luotti 110% ja vain minulle se antoi kaikkensa. On häpeä tunnustaa, että sen sijaan minä en antanut aina kaikkeani Hipille, mutta luulen, ettei Hip siitä pahastunut.

Kilpailujen sijaan Hip teki päivätyönsä huomattavasti tärkeämmällä saralla perheessämme. Hip sai kymmenen upeaa jälkeläistä ja niistä yhdeksän sai elää aikuisuuteen saakka. Kohta ovat kaikki jo veteraani-ikäisiä hekin. Hip oli loistava emo pennuilleen, samoin tyttärensä Näpin pentuja Hip hoiti tiiviisti - jopa imetti. Kohtutulehdus toukokuussa 2019 oli viedä hengen, mutta sai vain kohdun. Siitä syytä pikku pöllösille ei maitoa enää herunut, mutta edelleen Hip toimi pentujen leikittäjänä ja mentorina; pitkälti Hipin ansiosta pöllöset saivat opin siitä, kuinka ollaan koiriksi. Etenkin kotiin jäänyttä Nebua Hip leikitti välillä niin hurjasti, että pentu piti laittaa lepäämään - ja samalla Hip opetti kuinka käyttäydytään korrektisti.

Hip rakasti keppejä ja mahdollisimman mutaisissa ojissa rypemistä. Hipin vuoden kohokohta oli T-leiri ja kyttäys jono Mervin ja Tertun kanssa. Sai jonossa olla muitakin, ja mm. Sina ja Io oli huippukivoja, mutta Merkka... Merkka oli tärkein. T-leiriin liittyy myös isoin Hipiin liittyvä kommellus: Hip erittäin omatoimisena kun päätti piipahtaa hakemassa ruokaa leirin keittiöstä. Tai yritti hakea, sillä Hipin aikomukset torpattiin ikävästi. Nyt, kun syyllinen on jo poissa, ja rikoskin ehkä vanhentunut, voin varmana tunnustaa seninkin, että jos joku ihmetteli, mihin hävisi treeninameja, perunalastuja tai muita herkkuja, niin...

Kiitos Pete ja Nina että luotitte Hipin minulle. Kiitos tuestanne kun opiskelin bordercollie elämää.

Ja kiitos Hip että olit juuri minun koira.
Hei, hei ja hyvää matkaa. Leap onkin jo odotellut äitiään, ja pystykorvajengi tarvitsee oman bortsuvahvistuksensa.