Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)
Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!
Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D
Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)
Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.
Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.
Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.
Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.
Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)
On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.