To TonTon

Juhannuksen viettoon valmistauduttiin - yllättäen ;) - agiliidon parissa TonTonin treeneissä. Hepardi (ja minä myös) oli jälleen todella pätevä: Tonin radassa oli aivan sikavaikea pujottelun sisäänmeno ja Hip, "yllätys, yllätys", osasi sen tuosta noin vaan :D Yksi valssikohta tuotti aikansa murheita: joko tippui rima, tai sitten onnistuin lähettämään Hipardin "albaniaan". No, sit lisättiin kuvioon muutama vekki sinne sun tänne ja näin saatiin Hip pois "albaniasta" rimojen putoamatta :D Niin ja mä tein ONNISTUNEEN takaakierto+päällejuoksun :o :o Woot-Woot!! Kyllä oli mukava siirtyä jussin viettoon noiden treenien jälkeen :)

Eli todella antoisat ja hauskat treenit hyvässä seurassa jälleen kerran :) Mukava treenata porukassa jossa ollaan sopivassa suhteessa innokkaita ja nöyriä, ja jossa "Janten laista" ei ole tietoakaan. Noista seikoista on syytä olla iloinen, sillä ne eivät ole itsestäänselvyyksiä ne.

Jussin juhlinta sujui leppoisasti perheen parissa: häähumua käytiin haistelemassa Satakunnassa ja muu aika vietettiin kotosalla koko "lauma" leppoisissa merkeissä - mikä olikin varsin hyvä asia, sillä huolta ja murhetta on piisannut koko vuoden ihan kylliksi eikä loppua tunnu näkyvän vaan päinvastoin :( Onneksi on ystäviä joille voi purkaa sydäntään ja joihin voi luottaa <3

Ja nyt: paluu arkeen ja aksan pariin, eli kohti Hannan treenejä :)

SLP Mia Laineen ikuistamana <3

Ei Se Käänny!!!

No niin - nyt on nähty sekin ihme ettei Hip oksennushyppääjä KÄÄNNY!! :o :o No joo, siis onhan se välillä ennenkin lähtenyt "Albaniaan" toki ja varsinkin jos ohjaus on myöhässä niin... pillit soi ja kaikki nauraa. Ja joo, tekeehän se joskus sitä että ei vaan tule vetoon mukaan koska "hän tietää mihin ollaan menossa", mutta että tuota tasoa... ja vielä sellaisessa paikassa kuin mitä eilen tehtiin... No, joka päivä oppii jotain uutta, sanotaan ;)

"Sattuneista syistä" treeneissä oli jonkun verran takaa kiertoja ;) Takaa kierrot ei Hipardin kanssa ole järin suuri ongelma, se on niissä niin hyvä että tekee ne vaikkei ohjaaja ihan kartalla olisikaan - kultainen pieni eläin :) Mutta, mutta... aivan järkyttäväksi kompastuskiveksi nousi suora putki + muuri yhdistelmä. Muurin jälkeen kun olisi pitänyt kääntyä tiukasti oikealle seuraavaan putkeen ja edessä oli kepit syöttinä... No, kepithän toki Hipardia vetää, se on selvä, mutta kun... mä en meinannut saada sitä millään reagoimaan putken jälkeen. Se vaan mennä kaasutti muurille ja siitä pujotteleen kuin... kuin kelpie tai jokin :o Mun nöyrä bortsuni :o

Sitä sit Päivin kanssa hiottiin ja hiottiin ja koitettiin saada kitaraa soimaan. Ja saatiinhan se lopulta :) Lopulta Hip teki just niin hienon oksennushypyn muurille kuin se vain suinkin osaa :) :) No, palikat toki tuli alas kun kiljaisin kesken kaiken voitonriemu huutoni täydellisesti onnistuneesta haltuunotosta ja käännöksestä :)

Kerrassaan loistavat treenit jälleen kerran! Kyl nyt alkaa pahasti näyttää siltä että näistä todellakin ON tullut (paha) tapa ;)

Ehtoolla vielä TonTon:in treeneihin ja sit jussin viettoon.

Takuttien geimeissä josksu vuonna 1 & 2 menon ikuisti Laura Järvinen.

"Paha" tapa(ko?)

Äääks - alkaa pelottavasti vaikuttaa siltä että näistä loistavista treeneistä on tulossa (paha) tapa, sillä sellaisia saatiin vetää tällä viikollakin ihan urakalla :) No vitsi vitsinä, en valita, kyllä mulle loistavat treenit hyvässä koutsauksessa aina kelpaa paremmin kuin hyvin :)

Keskiviikkona piipahdettiin Päivin koutsattavana ja saatiinkin tosi loistavaa yksityiskoulutusta hienoissa puitteissa. Treeni rata oli mielenkiintoinen ja varsinkin pujottelut (sisään meno & loppuun asti kepittely) todella haastavat - vaikka tiesinkin Hipardin olevan "melko hyvä" pujottelija, niin kyllä siinnä silti tuskan hiki otsalle nousi miettiessä että niin... pystyyköhän se aivan tuollaiseen. No... pystyi!!! Ei jestas!!! Vaikka tosiaan olen tiennyt ettei Hip niitä heikkolahjaisimpia ole mitä pujotteluun tulee, niin silti yllätyin. Mahtava eläin kerrassaan, kuka kumma lieneekään sen kouluttanut ;o

Torstaina jatkettiin kimppa treeneissä Herwoodissa Teron johdolla ja olin aivan varma ettei me päästä sitä rataa ikimaailmassa - se tuntui niiiiiiiin kierolta ja mahdottomalta. Vaan... itseasiassa sylkkäri+leikkaus sekä valssi kohtaa lukuun ottamatta ei juuri ongelmia ilmennyt - hienosäätöä toki :) Aivan käsittämättömän mahtavat treenit Tero taas meille veti, se mies on kyllä oikea velho :o Ja Hip-pieni oli, jälleen kerran, niin huippu pätevä ja mahtavan työorientoitunut, sanalla sanoen: täydellinen.

Eikä se Hipardin ohjaajakaan ihan huono ollut :) Ja ehkä kaikista kivointa oli se mukava palaute mitä sain Hipardin kohtelusta ja palkkaamisesta - vaikka ei siinnä minun mielestäni ole mitään ihmeellistä, sillä jos ja kun Hip on paras ystäväni, niin tottahan toki parasta ystävääni hyvin ja oikeudenmukaisesti kohtelen. Ja Hipardin kanssa agility on meille "vain" leikkiä - ja juuri siksi niin tärkeää.

Sillä tärkeintä on leikki.

Kiitoja

Uh kun on pitänyt hoppua niin ettei ole ehtinyt blogatakaan lain, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin elämää kun on "moppetouhujen" ulkopuolellakin ;) No, tosin on "moppetouhujenkin" vuoksi pitänyt kiirettä sillä torstaina treenattiin taas Teron johdolla ja viikonloppuna kisailtiin.

Torstaina paahduttiin siis Herwoodissa "teho-tiimin" kera. Hipardin kanssa ei päästy rataa kuin ehkä puoleen väliin asti kun juututtiin viilaamaan yhden kohdan ajoitusta sellaiseksi "just eikä melkein" tyyppiseksi, mutta eihän tuossa ollutkaan kyseessä mitkään "nollatreenit". Ihan hirvittävästi ollaan menty kyllä eteenpäin näiden Teron treenien avulla vaikkei mitään sellaista "maata mullistavaa" olekaan tullut - pikku juttuja, mutta helpottaa kummasti treenaamista kun on osaava koutsi paikalla jeesaamassa; ei tarvitse "tuumata ja koittaa, tuumata ja koittaa" niin usein (ja samalla opetella myös sitä virheellistä suoritusta yhä vain paremmin ja paremmin...) Olin kyllä, jälleen kerran, enemmän kuin tyytyväinen treeneihin :)

Lauantaina piipahdettiin Riihimäellä kisaamassa sekä agirata että hyppäri ja tuomarina Saviojan Anne. Hyppärin alkuun tein aika rohkean sivuttais irrottamisen josta sainkin Annelta hyvää palautetta :) Kyllä lämmitti mieltä. Hyppäri oli kokonaisuudessa mielestäni tosi hyvä suoritus, erityisen tyytyväinen olen siihen että uskalsin rohkeasti valita koiralta hyvää taitoa vaativan ohjauksen radan alkuun ja siihen että sain pakan kasaan vaikka se levisikin (onnistuin ohjaamaan Hipardin kohti pimeää putki kulmaa, ja sinnehän ei ollut tarkoitus mennä vaan siihen "helppoon" suuhun. Sain Hipardista "kiinni" ja pyöräytin sen ulkokautta oikeaan suuhun. Kieltohan siitä rapsahti mutta rata jatkui :)) Tulokseksi 15.

Agiradalla oli hiukan enemmän säätöä, oli yksi kohta mihin en keksinyt hyvää tapaa kuin vasta radan jälkeen... plaaah. Tulokseksi hyl, kiitos "aivopierun", mutta kokonaisuutena tämäkin rata oli tosi hyvä ja oman tasoisemme :) Erityisen ylpiä olen Hipardin mahtavista kontakteista - tein sekä A:lla että puomilla rohkeat sivuirtoamiset joista olisi ollut helppo jatkaa rataa tosi tyylikkäästi jos vaan ei ois tullu niitä aivopieruja.

Kisoista jäi kyllä tosi hyvä fiilis - eikä vähiten Annelta saamamme positiivisen palautteen takia :) Anne on mahtava!

Sunnuntaina suunnattiin Janakkalaan jossa yksi agilityrata Herralan Ritvan tuomaroimana. Rata oli mun mielestä aika haasteellinen nopsan ja irtoavan koiran kanssa. Kiva rataprofiili ja koiralle hirmu looginen, ohjaaja tosin sai pähkiä ;) Erityisesti radan takakaarteessa ollut käännös hirvitti - rataan tutustumisessa tuumin, että leikkaaminen on siinnä ainoa vaihto ehto jolla voin saada Hipardin oikeaan suuntaan ja pois pujottelusta. No, leikkaus meni hyvin, mutta potilas kuoli ;)  Jatkava ohjaus myöhästyi ja ta-daa: ei kääntynyt Hip leikkauksen voimasta ei vaan jatkoi hurjana matkaa pujotteluun. Muuten tosi kiva rata, nätit kontakti yms, ainoa vaan että Hipardin radalla oli tosiaan pujottelu kahteen kertaan ja Herralan radalla vain kerran. Niin ja sylkkäreitä mun tarvii kyl treenata ihan oikeesti!! Radan lopussa oli puolen vaihto u-putkella ja ei... mä en ehdi vaihtaa puolta. Hip tuli jaloille ts. ihan turha kuvitella että valssaisin tai tekisin sokkareita putkilla -> keksittävä jotain muuta.

Tälläö viikolla ohjelmassa "moppetouhuissa" taas Teron treenit ja moppetouhujen ulkopuolella taas hirveetä hulinaa ja kiitoa suuntaan ja toiseen. No mutta onneksi ei tarvitse leikkiä hiekkalaatikolla - kuin ehkä vähän pygmin kanssa ;)

 Pujottelu on parhautta, tuumii Hip :)

Uskontunnustus

Sunnuntaina siis jatkettiin treenejä "Garrettin tapaan" Hervannassa. Olin lauantaista tosin niin täpinöissäni, että oli ihan pakko testailla kotona vielä välistä vetoja ja valsseja ja olin ihan et WoW!! Mä siis valssaan :o Ja Hip tulee valssissa just siihen suuntaan mihin haluan eikä aja pahki! Mieletöntä!!! Siis voiko tää olla näin helppoo?

Sunnuntaina tehtiin serpentiiniä joka oli Hipardille helppo: teki hienoa suoritusta vaikken aina ollutkaan ajoituksessani ihan oikeassa kohdin ja silloin kun ajoitus pelitti täydellisesti Hip oli tietenkin vielä parempi :) Takaa kierto+päälle juoksut taas... no, en ajatellut niiden olevan mikään "juttu", koska talvella Heinin treeneissä niitä Hipardille tehtiin ja se tuntui olevan niissä luonnonlahjakkuus ts. päälle juoksu ei ollut sille mikään ongelma vaikka ihmisnuolesta tulee surutta läpi niin että soi. No mutta, ei ne sit kuitenkaan pelittäneet :o Ei sen päälle juoksun kanssa mitään mutta ne takaa kierrot :o :o :o Mulla oli koko harkan ajan tunne että täs ei oo kaik niinku pitäisi - ja en tiedä mikä ihmeen vaisto se miul on, sillä kotona kun testasin niin...ta-daa: se oli se "potku"!!! Hipardia ei pidä potkia koska sillä ON esteiden välillekin "arvo" ts. takaa kierto + päälle juoksut ohjataan Hipardilla "valmiina Garrettina".

Tuo kurssi kyllä tuntui selittävän ja avaavan monta solmua. Kärjistettynä kai vois asian ilmaista jotenkin niin että Hip on koulutettu "jenkiksi", mutta ohjausta on yritetty tehdä "euroksi". Ja sit menee pieleen. Niin kuin esim. nuo valssit. Kun olen pohtinut pääni puhki että mikä niissä voi olla? Kuitenkin olen Hiaprdille valssin opettanut ja alkuun niitä käyttänytkin ja SLP:n kanssa valssit eivät olleet mikään ongelma. No okei - onhan Hipin vauhti "hieman" eri kuin SLP:n, mutta kun ei kaikki selity silläkään, sillä mun nähdäkseni Hip hyppää kulma ja ukari valssit aivan väärään suuntaan ja suorilla valsseilla se ottaa herkästi kieltoja. Eikä mikään muutu vaikka kuinka treenaisi, oikeastaan päinvastoin.

Sama ilmiö näkyy jaakotuksessa; alkuun toimi hyvin ja mitä enemmän niitä tehtiin, sitä huonommaksi ne muuttuivat. Ja se ihmisnuoli nyt on ihan oma lukunsa :( "Tiukkis" treenillä Hipardin saa tekemään ehkä yhden ihmisnuolen oikein ja sit taas... läpi niin että soi. Tuntuu että pitäisi kiskoa Hipiltä pää irti ennen kuin se suostuisi taipumaan ihmisnuoleen. Ja sit kuitenkin... jossain toisessa tilanteessa se antaa saman tyyppisen liikkeen täysin ilmaiseksi :o

No, tuon kurssin jälkeen luulen - ja uskon, sillä "kotikokeet" ovat olleet positiivisia, että pitkälti syy saattaa olla siinnä että olen käyttänyt ja käytän Hipardilla "reinforcement zone:a" ja se tapa eroaa "valtavirrasta". En toki aivan "puritaanisesti", mutta pääasiallisesti olen käyttänyt Susanin "teesejä" vahvisteiden ja palkkauksen kanssa. Samoin "your choice" treenit on ollut suht vahvasti mukana ja Hipardin perustreeninä alussa on ollut boxi. Ja oikeastaan koko alun perustreeni painottui "reinforcement zonen" sääntöjen opetteluun ja arvon antamiselle myös esteiden väleille. Ja koska oon lepsu, niin onpa tullut käytettyä "screw up cookietakin" ;)

Ja ennen kaikkea: koiran tasapaino! Drive vs. balance, drive vs. control!!

Sain Garrettista kyllä todella positiivisen kuvan ja pidin kovasti siitä miltä hänen asenteensa koiraa ja koulutusta kohtaan tuntuivat sekä hurjan suuresta "koiraystävällisyydestä", joka tulee selkeimmin esiin agility treenauksen ja pujottelutreenin aloitusikäkysymyksessä. Vaikken nyt ihan "Garret-hihhuliksi" ala (en voi koska Susanin metodeista monet on mun viitsimiselle liikaa - en jaksa olla niin pikkutarkka), niin joo, kyllä jonkinlaiseen "Garrett-uskontoon" olen liittynyt. Susanin "teesit" ensinnäkin toimivat Hipardilla aivan sairaan hyvin, ohjaus oli nopeasti ja helposti sisäistettävissä (sekä koira että ohjaaja - ennen kaikkea ohjaaja), ohjaus oli koiralle täysin loogista ja muutoinkin se "juttu" vain tuntui niin omalta. Jotenkin tuntui että omat ajatukseni menevät Susanin ajatusten kanssa niin monessa kohdin yhteen että tässä on ihminen jonka neuvot ja ohjeet todennäköisesti sopivat minulle ja minun ideologiaani.

Vaikka viikonlopun koulutus olikin suunniteltu pääasiallisesti melko taitaville koirille, oli luennon anti todella hyödyllistä myös pennun/aloittelijan kantilta mm. motivoinnin, ohjaussääntöjen sekä esteopetuksen suhteen. Eli mukaan tarttui tosi paljon "tavaraa" myös sitä seuraavaa agility-tykkiä varten :)

No mutta, nyt pitäisi ehtiä käymään läpi vielä DVD-maratoni (Garrettin ja Derretin tuotantoa) ja torstaina päästäänkin sit taas treenaamaan oivallisessa koutsauksessa :)
ja ehkä mä kotonakin treenaan jotain mikäli vain ehdin - nyt on purrut treenikärpänen taas niin kovaa että ollaan tämä alkuviikko treenattu ihan apinan raivolla - ainakin 2 minuuttia per päivä ;) Hurjaa hinkkaamista :D

Jotain junnu-harkkaa T-leirillä Hiidenhelmessä joskus männä vuosina

Pää TÄYNNÄ ajatuksia :)

Ja olen 100% varma että hyviä sellaisia :)

Tänään siis treenattiin Garrettin tyylillä ja kuunneltiin luentoa ja, ja, ja... musta tuntuu että näin valon! (tai siis näinkin, Johannan Valo belgin, mutta en ny tarkottanu sitä ;)) Osasin jo etukäteen aavistella että tästä kurssista tullee irtoamaan paljon eikä tarvinnut pettyä: odotin paljon, sain vielä enemmän. Ne Susanin "teesit" tuntuivat niin oikeilta ja "omilta". Voi että mä rakastuin siihen ihmiseen tän perusteella ihan täysin :)

Huomenna jatketaan - en tahdo nahoissani pysyä!

Ja aivan älyttömän suuret kiitokset Minnalle että meille näin mahtavan tilaisuuden järjestit! Oot niiiiiiin huippu!! Kyllä vaan joka seura tarttis oman "minnan" - no, mutta; onneksi mä _olen_ sellasessa seurassa jossa on "minna" :)

Hip Herwoodissa

Uh, aikamoista hulinaa on ollut viimeiset kaksi viikkoa :o Enpä olisi uskonut että tää "kotiäitinä" oleminen on näin kiireistä (no okei, ehkä meillä on sattuneista syistä vähän normi kiireempää...): huusholli on kuin ydintuhon jäljiltä kun ei kerta kaikkiaan ehdi (tai jos ehtisi, niin ei jaksa) mitään muuta kuin juosta siellä ja täällä hoitelemassa sitä sun tätä.

No, tosin - olen minä juoksennellut myös agikentillä :) Ansaittua hengähdystaukoa, ei lapsesta, vaan "pahasta maailmasta" :) Eli treenattu ollaan, "orjailtu" ollaan (ts. kisatalkoiltu) ja kisattukin ollaan; keskiviikkona käytiin koettamassa nolla-onneemme TAKKUjen geimeissä Herwoodissa. Agi rata hyllytettiin esteelle nro 3 kun siinnä tapahtui jotain ja sit tapahtui vielä jotain ja sit tuli aivopieru ja väärä rata.

Hyppärillä sen sijaan loistettiin :) No, ei tuloksissa - tulos oli 15, mutta fiiliksessä, asenteessa ja näyttävyydessä :) Hip oli _sairaaaaaaaan_ makee!!!! Se kulki kuin ajatus <3 Tein alkuun rohkeasti sellaisen "työntö valssi tsydeemin" ja Hiphan osaa sen etuperin ja takaperin ja siitä saatiin sit hyvä rytmi päälle :) Päädyin tekemään yhteen kohtaan "hipatuksen", jonka Hip tietenkin luki überhyvin, mutta kun en ole sitä treenannut itse aikoihin, niin pyllistelin jännityksestä ja sain sit sen pyllistelyn seurauksena pari rimaa alas. Loppuun vielä joku aivopieru putkella ja sin H:n kieltämään putken (oli jo puoliksi sisällä ja silti!!! voi jestas tota sen reaktionopeutta! Hienoahan se on, todella, että koira on noin loistavasti kuulolla ja noin nopea reaktioissaan, mutta on se välillä (usein) "hieman" haastavaakin) Nuo pikku kämmit ei haittaa, koska alku oli _mahtava_ ja rata kokonaisuudessaan hieno ja jäi aivan järjettömän hyvä fiilis :) Ja toki sit lämmitti tuomarin ja armaiden seuratovereiden antama palaute hienosta radasta -kiitos teille  Harri, Minna ja Vesa!

Mutta kaikista eniten lämmitti se kun mun ja Hipardin menoa kommentoitiin vielä torstainakin kun olin talkoilemassa - kuulin, että oli niin mukava katsoa kun puhun Hipille niin nätisti ja kohtelen sitä kauniisti ja iloisesti - silloinkin kun ei kaikki mee ihan putkeen. Kyllä tuntui kivalta. Mutta tietyllä tapaa myös surulliselta; sillä kun en mielestäni käyttäydy mitenkään erityisen iloisesti ja positiivisesti vaan "ihan normisti" - joten mitä se kertoo sit sellaisesta "ei huomiota herättävän hienosta koiran käsittely tavasta"? :( No niin, olen minä itsekin sen huomannut että tietyllä tapaa agility on raaistunut - ja nimenomaan alaluokissa ja epiksissä :( 3-luokan, siis sen "tosikisaajien luokan" geimeissä on mielestäni huomattavasti parempi tunnelma ja läsnä aitoa iloa sekä ohjaajien tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. No, ehkä se johtuu siitä että siellä on eniten niitä konkareita, joilla "tieto on lisännyt tuskaa" ja siksi lajiin osataan suhtautua (pääasiassa) tosissaan muttei vakavissaan.

Ja nyt valmistautumaan viikonloppuun joka on, yllätys, yllätys, agilitypainotteinen :) Luvassa nimittäin molempina päivinä aksaa Susan Garrettin tyyliin - innolla odotan mitä tuleman pitää ts. onko pää kuinka täynnä ajatuksia viikonlopun jäljiltä (no on se, ainahan se on, mutta jos vaikka välillä ois niitä hyviäkin ajatuksia eikä aina vaan aivopieruja ;))

Hipardin E-HKK:n kisoissa ikusti Juha Karimäki

www.rajarayha.com