Näp hakukoiraksi?

Viikonloppu meni sairastellessa, joten eipä "tarvinnut" kisata :( Ja kyllä: otti päähän!

Mutta onneksi on olemassa ihania ihmisiä - päivällä Nina toi "hyvää karmaa" ja iltasella FB:ssä törmäsin seuraavaan <3

Ei tästä voi kuin tykätä <3

Ja miettiä, että ehkäpä...ehkäpä. ;)

Tokoilua :o :o

He-hee... jokunen aika sitten seuraava tilanne olisi kuulostanut mahdottomuudelta: tarjolla olisi ollut Niinun (Niina-Liina Linna) valmennusryhmän aksatreenejä Nokialla, ja mitä teenkään minä? Lähden Keravalle tokoilemaan :P!!!

Että ei se ole ohi. Ihmeiden aika. :o

No joo, tunnustetaan, ei tässä nyt ihan "vapaaehtoisesti" aksaa (ja n.100km ajoa) vaihdettu tokoon (ja 270km ajoa); pari painavaa syytä vaihtoi aksan tokoiluksi. Systä painavempi oli tietenkin T-teamin loistava poppoo - on aina niin mahtista treenata "heimolaisten" seurassa. Ja se kevyempi syy oli Näp Näppärä, tietenkin. Ts. Aksoja tulee ja aksoja menee, samaa tahtia kuin linja-autoja, mutta Näp on pentu vain kerran, joten silloin kun on mahdollista saada huippu sossuttamista, loistavia neuvoja pentutreeneihin yms. pitkäntähtäimen hyötyä (jota ei voi ikinä enää saada takaisin), silloin valitaan se.

Ja tosi hyödyllinen reissu olikin! Saatiin hyvät vinkit ja ajatusten vaihdot mm. noutoon, käden häivyttämisestä nyt puhumattakaan ;D Ja itse treenit sujuivat Näpin osalta vallan mainiosti - sillä alkaa olla "heteroliikkeet" jo aikas hyvin kasassa ja mm. ruudun pieni osoitti osaavansa mennen tullen :o :o Olin aivan häkeltynyt - Näp todellakin osaa jo aivan kaiken! Mieletöntä!

Paikalla olot ryhmässä sujuivat tosi hienosti ja hyvin malttoi pysyä skarppina aloillaan liikkurin puikkelehtiessa rivistössä. Seuraaminen oli edistynyt hienosti ja tällä viikolla kotitreeneissä se saatiinkin jo tosi mallikkaaksi - Näpänderillä alkaa olla siis ALO-liikkeet jo huolestuttavan hyvin kasassa treeni määrään nähden :o (kuka kumma sitä käy treenaamassa täällä öisin? Vai ihanko totta nuo DVD:t ovat näin tehokkaita opetusvälineitä? ;D)

Parasta oli kuitenkin/tietenkin Näpin hieno keskittymiskyky ja halu tehdä asioita mun kanssani. Tällä kertaa treenattiin parkkihallin keskiosassa, eli häiriötä oli huomattavasti viime kertaista enemmän - ja silti Näp malttoi tehdä omaa treeniään todella hienosti! Enää ei ottanut ihmisistäkään juuri mitään häiriötä (siis liikkeiden välillä hilppasee hanakasti lällytettäväksi, mutta ei puhettakaan että kesken tehtävän touhuttaisiin mitään muuta)

Treenien jälkeen käytiin tekemässä vielä lenkki Keravalla ja jäätiin mm. junan alle. Tosin siinnä oli rautatiesilta välissä ;D Näpänderiä ei tuollaiset pikku jutut hetkauttaneet mihinkään suuntaan <3 Mielettömän hieno otus tuo pentu kyllä on - kotona tosi helppo ja rauhallinen mutta tehdessään töitä... tekee 110 lasissa! Ja kaveri on just ja just 4kk "vanha" :o Toinen todella häkellyttävä asia on Näpsän motorinen kehitys - on huikeaa miten varmasti noin nuori pentu osaa ja voi liikkua ja kuinka mieletön onkaan sen tasapaino ja kyky käyttää kroppaansa. Tässä eräänä päivänä sain nimittäin huomata että yks kaks mulla oli bordercollie olkapäällä :o En edes tajunnut mitä tapahtui, touhusin Pygmin kanssa ja Nä kai halusi osallistua puuhaan. Hups! Ei hypännyt yllättäen syliin vaan suoraan olkapäälle seisomaan :o Mitä lie kissaa risteytetty sekaan...

Kaikkensa antaneena

... heittäytyi tämä ohjaaja maaliin Hyvinkään kisoissa viime lauantaina ;D Kyllä muuten polttelee mukavasti tuo Koiraurheilukeskuksen tekonurmi jopa verkkareiden läpi :o

Herralan ritvan agilityradat käytiin tyyppäämässä Hipardin kanssa, matkaseurana Matleena & Raita, sekä Näp - tietenkin :)  Tosi mukavat radat oli Ritva tehnyt, vaikka nollaprosentti - ja tulostaso ylipäätänsä jäi laihanlaiseksi. Myös siis muillakin kuin vain meillä. Semmottiset "ovelat" radat - jotka eivät ensi vilkaisulla vaikuta oikein miltään, mutta joilla, ainakin tuollaista suht hyvin liikahtavaa koiraa, sai linjata toooooosi tarkkaan. No, riittävän tarkkana en ollut (tai no... sanotaanko nyt näin, että mun olisi kannattanut tehdä hyllyyn johtaneet kuviot ihan eri tavalla. Mutta kun ei tule kaikki selvänä mieleen ei. Olisi pitänyt vedon sijaan käyttää "tolppa-apinaa". No mutta, mikään ei ole niin viisas kuin jälkiviisas, joten se siitä) ja hyllytettiin molemmat radat. Eka rata oli muuten aikas kiva; yksi riman alitus kun Hipardille tuli kiire (koska mä säädin) ja yksi surkea jaakotus. Mutta... tavoitteenani oli että alun leikkaus pelittää (ja se pelitti), lopun poispäin kääntö pelittää (ja se pelitti) -> olen tyytyväinen. Ja jos vielä Hip erottaa puomin ja putken, niin olen supertyytyväinen. Ja erottihan se. Eli supertyytyväinen olen. Varsinkin kun tein vielä hienot "super moovit" radan päätteeksi (juu... ihan suunnitellusti ;P ) kun täytyyhän sitä nyt jollain tavoin tehdä lähtemätön vaikutus yleisöön. ;) Eli kyllä siinnä oli pienet heittäytymiset ihan ansaittu asia ;D

Jälkimmäinen rata jäi lyhyeksi meiltä. Alku oli super hyvä. Sen jälkeen hyllytettiin (olisikohan esteellä nro 6 tai 7) ja pääsi argh!!! -> sen seurauksena en ollut ihan kartalla kun Hip tuli ulos putkesta -> turha enää keräillä sitä mukaan, joten lähetin sen lähimmälle esteelle jolle "olin ohjaamassa" -> renkaan kautta pujotteluun ja maaliin. Ja hyvät naurut päälle :)

Ei siis ollut mikään tulosrikas reissu tämä, mutta toisaalta taas sitäkin hauskempi; Matleenan ja Raidan kanssa oli kiva matkata (ehkä enemmän Matleenan, Raidan kanssa nyt niin hirvittävästi jutellut ;)) ja jutskata agilitystä. Pähkiä sen ihanuutta ja kurjuutta. Kiva kun pääsi vaihtamaan ajatuksia samanhenkisen ihmisen kanssa - hyviä ajatuksia tuli kotiin viemisiksi.

Hip Hyvinkäällä - kuva Jukka Pätynen

Ja lopuksi mun on ihan "pakko" linkittää tähän Annen blogi, koska Sirun ihastuttavassa pentueessa kohti luovutusikää kasvaa Näpin negatiivi-kaksoisveli (pentu nro 4, uros - jos ei hoksottimet hokaa mitä meinaan negatiivilla ;) ) Aikas persoonallisen näköinen pikku mies, sopisipa tuo kyllä hyvin meille Näpin kaveriksi. Olisivat sitten vähän niin kuin Jing ja Jang ;o

Tosi ystäville

Olla tiukka ja kätevä...

... olla huikean pätevä!

Sellainen on Näp-Näppärä, ei voi muuta todeta :) Lauantaina tehtiin vaiherikas reissu Q-, U- ja Z-pentupäiville Keravalle matkaseurana Lotta & Ilo. Niin ja Hip-mamma pääsi matkustamaan tietenkin myös. Mukavan matka- ja treeniseuran lisäksi illan parasta antia olivat tietenkin pentu-treenit ja ennen kaikkea Routa-siskon tapaaminen. Roudalla ja Näpänderillä tuntuikin olevan ihan omat kuviot keskenään, ja sukulaisuus oli lievästi sanottuna selkeästi havaittavissa - muussakin kuin värityksessä. Huikean päteviä pieniä neitoja olivat molemmat, kyllä siinnä sydän pakahtui ilosta ja ylpeydestä vaikken penskojen kasvattaja olekaan. Kyllä siinnä vaan oli sellainen.: "voi vitsin, vitsit. Noi on mun Hip-pienen ihanat ja pätevät lapset <3" (joo, ihan niin kuin mun omilla geeneilläni olisi asiaan jotain vaikutusta... : /  No, sosiaalistamisen hyvästä alusta toki voin ottaa kunnian itselleni.)

Näp oli aivan huikean näppärä otus - jälleen kerran. Likainen parkkihalli, vieraat ihmiset ja koirat eivät sitä hetkauttaneet, vaan pieni suhtautui, tapansa mukaan, avoimesti ja positiivisesti kaikkeen ja kaikkiin. Niin ja "treenatessa" keskittyi treenaamiseen. Näpin leikki on super hyvä ja se sinkosi oudossa paikassa jopa "kuolleeseen" leluun lähes tulkoon samalla raivolla kuin kotonakin. Tai siis sinkoamisessa oli sama raivo, mutta tapporavistus oli hieman kotioloja laimeampi. Näpsän vauhtinouto oli ihan super ja suunnitelmiin kirjattiinkin tunnarin alustaminen ja vauhtinoutoja rinnalla säästellen. Sivulle tulot ja peruasennossa pysyminen sujuu jo kivasti treenimäärän huomioiden (eli tosi vähän on treenattu) ja seuraamisessa Näp Työskentelee isolla T:llä -> aletaan pikku hiljaa hakea tilannetta jossa seuraaminen tapahtuisi pääosin neljällä jalalla yhden sijasta. Myös paikka makuu ja istumis-rivistössä käytiin "isojen" kanssa ja tosi upeasti sujui Näpsän paikallaolot! Ei ottanut häiriötä liikkurista, ei muista ohjaajista eikä ihmisistä (tosin, tiedän toki senkin ettei ne tuossa vaiheessa vielä liikkurista otakaan häiriötä ;)) Ja pysyi paikoilla sen mitä on opetettukin - ja äärettömän pätevän näköisenä, joskin hieman litteänä tapauksena.

Todella kiva ilta ja hyvät palautteet & ohjeet tuli Riitalta, Pekalta ja "heimolaisilta". Mitä nyt "isot pojat" vähän kiusasivat kommentoimalla: "tässä vähän katseltiin, että taitaa tulla melko nopsa pakkaus tuosta Näpistä. Heh-heh" :D Siis hyvällä kiusoiteltiin, sillä veikkaanpa että tuossa porukassa kaikki tietävät mikä ihanuus - ja mikä kamaluus, onkaan se nopsa ja työtä rakastava koira - super nopsasta nyt puhumattakaan.

Agilityä ollaan käyty myös fiilistelemässä muutamaan otteeseen; "haistellut" siis Näpin tapaa tehdä, vahvistettu suhdetta , hyvää asennetta treenaamiseen ja aloitettu pikku hiljaa oikean työskentelyasenteen rakentamista. Treenatessa Näpin rohkeus, tehtäväkeskeisyys sekä itsenäisyys tulevat vahvasti esiin ja vaikka se monessa suhteessa onkin kuin ilmetty äitinsä, myös eroja - positiivisessa mielessä, tuntuu tulevan esiin. :) Sanotaanko nyt näin että tällä hetkellä Näp vaikuttaa olevan erittäin onnistuneen rodunjalostuksen tulos; polvi on tyttärestä parempi eikä omena silti ole turhan kauas puusta pudonnut :)

Varsinaisen, suunnitelmallisen treenaamisen aika koittaa vasta paaaaaaljon myöhemmin, mutta pikku hiljaa alkaa hahmottua treenien päälinjat omaan päähäni. Vaan ei kiirettä, Näp on vielä pieni ja se mikä vaikuttaa olevan totta tänään, voi olla jotain ihan muuta vuoden kuluttua - ei siis raakaa linjanvetoa vielä mihinkään suuntaan. Pennun ehdoilla ja tahdissa eteen päin.

Ai niin, ja Näpin rohkeutta, avoimuutta ja vietikkyydestä on jo saatu todella positiivisia merkkejä ja hetki sitten saatiin mahtavat näytöt myös toimintakyvystä <3 Kyllä moottoria piisaa - MAHTAVA PENTU!!!

ps... Näppäränä tyttönä Näp sai siirron Emilian pentu-ryhmästä Lotan koutsaamaan valmennusryhmään :o Kiitos Lotta! Ja Kiitokset Emilia mukavista treeneistä ja pentu-ryhmäläisille loistavasta seurasta!

Routa-siskon hieno kontakti ATT:n kisatunnelmissa - Kuva Sirpa Saari

Näp-litteä paikkamakuussa T-treeneissä Keravalla. Vieressä valoisa Valo.

Älkää herättäkö :)

Ajoittain mietin, voiko tuollaisia pentuja kuin Näp, ollakaan? Että mitäs jos tämä onkin vain unta eikä totta laisinkaan? Toisaalta onko sillä väliäkään sitten? Ei ole. Ei ainakaan niin kauan kun pysyy unessa - joten pliis; jos tämä on unta, niin _älkää_ herättäkö!!

Näppärä-Näp osaa jo vaikka mitä hienoja juttuja; nyt kun pieni hoksasi että pystyy hyppäämään autoon aivan itse, syöksyy autoon salamana kutsun kuullessaan. :) Ja matkustaa edelleen rauhallisesti, vinkumatta ja pahoin voimatta. Yksinolo niin kotona kuin autossakin sujuu mallikkaasti: pieni nukkuu. Ja varsinainen "city-koira" tuosta nääpiöstä on kasvanut, sitä eivät hetkauta vaihtuvat pinnat, portaat, hissit, junat, rekat... ei mikään. Liikenteen vilinässä Näp liikkuu rennosti ja luottavaisesti, ja mikä parasta - hihna löysällä ja poukkoilematta.

Kotioloissa Näp on edelleen huikaisevan helppo; sisäsiisteys on hyvällä mallilla noin pieneksi otukseksi ja parasta on käytös - Näp on kotioloissa todella huomaamaton ja kiltti pieni tyttö! Hipardin kanssa välillä pelaa, mutta käskettäessä _molemmat_ , sekä äiti että tytär, painuvat peteihinsä levolle. Ja vieläpä eri huoneisiin, eli eivät vain vahingossa sammahda kesken touhun (ihan niin kuin sellainen olisi edes mahdollista bordercollielle -kesken touhun sammuminen siis ;)). Pygmin seurassa Näp käyttäytyy käsittämättömän hienosti, eikä sorru mukaan 1,5 vuotiaan kaahotuksiin. Ja pieni on myös oppinut erottamaan sallitut ja ei-sallitut lelut toisistaan. Välillä kiusaus leikkiä Pygmin leluilla käy ylivoimaiseksi, mutta ei tarvita kuin hiljainen "irti" käsky niin "koiruudet" unohtuvat, ja neiti palaa taas omien lelujensa pariin. Näp irrottaa otteensa jopa mehevästä luusta pyydettäessä ja jättää kiltisti herkkunsa ulos sisälle kutsuttaessa :o (toisin kuin laikat, jotka kantavat kaikki "aarteensa" sisälle :-/ )

Vieraisiin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin Näp suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ja luonnetta typykältä löytyy vaikka Nätti ulkonäkö ja kiltteys & kuuliaisuus hieman voivat hämätäkin. Ehei, kiltteydestään ja kuuliaisuudestaan huolimatta Näp ei suinkaan ole mikään lapanen, vaan varsin oman arvontuntoinen sekä vahva neito ikäisekseen. Voi olla lampaat ihmeissään tulevaisuudessa tämän neidin käsittelyssä :) Tahtonainen jolta ei hermo leviä :)

Kun kotona katselee nojatuoliksi naamioituvaa Näpsää, ei voi kuvitellakaan millainen virta ja sähäkkyys siitä löytyy treenatessa :o Jos Hipardikin on nopea mooveissaan, Näp on jotain vielä enemmän. Sitä ei aina tahdo edes silmä erottaa, niin nopsa se on. Ja mikä parasta: sähäkkyydestään huolimatta Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä. Näp kuuntelee ja keskittyy loistavasti ja silti, tai ehkä juuri siksi, se on ilmiömäisen yritteliäs pentu. Näp myös vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun todella loistavasti ja keskittyy ohjaajaan harjoitellessa, se ei ota häiriötä edes vieressä agilityä treenaavista koirista. eikä edes Hipardista :o

Muutamassa pentutreenissä kun olemme nyt käyneet höntsäilemässä (leikkimässä, "harjoittelemassa" palkan suuntaa, "kuollutta" lelua, syömässä, juomassa ja nukkumassa) on koutseilta tulltu kommenttia että aijaa - tätä on näköjään harjoiteltu jo. Ja yhtä usein on tullut vastaukseksi, että itse asiassa... ei edes ole :o Näp vaan keskittyy niin hyvin, on motivoitunut eikä piittaa häiriöstä kun "mami" on se paras <3

Yhtä ihan uutta asiaa Näp pääsi, vähän vahingossa, treenaamaan viime viikolla. Nimittäin aihetta "kuinka jäädään autoon, kun Hip lähtee treenaamaan". Emme päässeet Päivin treeneihin vakiovuorollamme Pygmin TAYSin reissun vuoksi ja Päivi pisti perjantaina viestiä että illalla sopisi tulla jos päästään. No, sekin päivä meni lekureiden parissa, mutta koska lapsella on myös isä,  treeneihin lähdin - armottomalla kiirulla. SDP:llä huomasin että enpä sit ottanutkaan Hipardille hihnaa ja pantaa mukaan (Näpillä ne olivat kun näpsän hain kyytiin hoidosta). Pimeä ilta ja hallilla täys tohina päällä -> autoja, ihmisiä ja koiria tuli ja meni -> hieman noloa olisi ollut ulkoiluttaa Hipardia täysin irti. Joten ei muuta kuin näpin hihnasta Hipille "noutajatalutin" ja Näp sai luvan jäädä autoon odottamaan.  Ensimmäistä kertaa Näpänderin elämässä Hip pääsi ja se ei! Tähän asti Näp oli jäänyt autoon siten että on ollut yksin kokoajan tai niin että jäävät molemmat. Ja nyt tehtiin tämmöinen tempaus!

Palatessani Hipardin kanssa lämppäreiltä kuului autosta armoton protestointi ! Kävin auton vieressä huikkaamassa "Näp ei. Nyt nukutaan". Ja... "mölyapina" vaikeni. eikä koko iltana kuulunut pihahdustakaan autosta :) Hienoa Näp!!

No, ettei nyt mene ihan Näpänderiksi koko tämä blogi, niin kerrottakoon että oli Hipardilla hauskaa perjantain treeneissä. Harjoitus rata oli huomattavasti helpompi kuin "päivähyppyjemme" (tai valkkuryhmän) radat, joten Hip pääsi revittelemään tosissaan :) Hauskaa oli vaikkakin treenillinen anti jäi tällä erää normaalia vähäisemmäksi kun ei ollut "vaikeuksia" kuin yhdessä kohdassa jossa ensiksi ajoitin leikkauksen väärin ja seuraavaksi Hip alkoikin ennakoida mikä tuotti hieman vaikeuksia ohjaukseen. No, ennakointi pistettiin poikki ja sen jälkeen lyyti sai kirjoittaa vapaasti.

Ja nyt myös ohjaaja alkaa valmistautua yöpuulle ja huomisiin valmennusryhmän treeneihin :) Oli koutsien ja treenaajien kanssa juurikin hyvät keskustelut tämän projektin kehittämissuunnitelmista ja nyt onkin taas tämä ohjaaja intoa täynnä kuin ilmapallo. Jos toki oli jo aiemminkin :) On tuo vaan niin kiva treeniporukka ja mahti juttu tämä valmennusryhmä :)