"Iipardit" 6kk

Huhtikuun 18pv  Uskomattoman Upeat ja Uniikit "Iipardit" täyttivät 6kk!! :o Siis puolivuotta! :o Juurihan ne vasta syntyivät. Vasta eilenhän ne avasivat silmänsä, ottivat ensimmäiset horjuvat askeleensa, ja, ja, ja, ja... Ja nyt ne on jo "isoja". Tai jos ei nyt isoja, niin ainakin Uskomattoman Upeita hiomattomia timantteja ja oikeita pieniä kultakimpaleita valmiina valloittamaan maailman lisäksi myös treenikentät. :) Ja itse asiassa, "hiomattomat timantit" on aikas osuva termi kuvaamaan näitä neitoja, sillä jos Näpiä ja Routaa luonnehtisi vain yhdellä sanalla, se sana olisi "särmikäs". Näissä tytöissä on särmää ja - näin vaalien jälkeisissä tunnelmissa, "jytkyä" ;D

Puolivuotispäivän juhlintaan Näp otti ennakkoa jo muutamaa päivää aikaisemmin, kun Korrit k'vivät opastamassa TAKUTejha tokon saloihin - ja tietenkin Näp Näppärä siellä myös piipahti Riittaa ja Pekkaa morjestamassa. Varsinaiset juhlat olivat puolivuotispäivän aattona Peten Koiratarvikeen areenalla Porvoossa, ja mukana juhlinnassa olivat Tending Q- & Z-pennut myös. Näpin ja Ropudan suurta päivää juhlittiin tietenkin tokon (no, Näp lähinnä siis leikki :)) ja agilityn merkeissä, mutta ihan parhautta oli nähdä pitkästä aikaa ihanainen Routa. Routa palleroisesta on kasvanut hieno sporttimimmi, jolla jalkoja piisaa ja aktiivisuus on saanut lisäkseen aivot :) Silti oli hauska huomata, kuinka paljon Routa itseasiassa edelleenkin on juurikin sitä mitä se oli jo pentulaatikossa; vilkas ja kontaktinhakuinen sekä toimelias tyttö. Yltiösosiaalinen ja kaikessa mukana oleva. Se "moottori".  Ja Näp tuntuu edelleen olevan "aivot". Coolimpi, tosikompi, "hiljaisempi & huomaamattomampi", mutta silti...  no, jos ja kun Routa on vilkas, Näp on RAIVOISA. Ihan kuten pentulaatikossakin.

Elävästi kumpusikin mieleeni ne ensimmäiset viikot kun yritin selvittää kumpi on "Jin" ja kumpi "Jang" * , sillä sitä nuo tytöt olivat silloin - ja sitä ne ovat nytkin, ja kumpi niistä olisi mahdollisesti se meille sopiva pentu luonteensa puolesta, kumpi Marjaanalle. Ja ei voi muuta sanoa kuin että oikein meni pähkäilyt :) Rauhallinen Raivotar on sopinut meidän porukkaan kuin hanska käteen, ja Marjaana tuntuu olevan enemmän kuin myyty aktiivisesta ja leikkisästä harrastuskaveristaan. Tai no, vaikka Näpin rauhallisuus olikin se "järkikriteeri" sille miksi juuri Näp jäi kotiin, oli siihen olemassa myös tunne syyt... voisi kai sanoa että Näp valitsi minut. Siinnä missä Routa leikki tohkeissaan emonsa ja vieraiden kanssa... Näp käpertyi nukkumaan minun syliini. Tai jopa taskuuni :o

Ulkonäöltään puolivuotiaat "Iipardit" ovat hyvin samankaltaisia; sirpakoita ja jalkavia neitoja. Korkeita, mikä oli odotettavissakin. Kokoeroa ei juurikaan ole neitojen välillä - Routa on ihan aavistuksen korkeampi, mutta vain aavistuksen ja pidempi karva tekee siitä tietysti myös hieman isomman oloisen äkkisilmäyksellä, mutta kun ovat rinnakkain... ei eroa oikeastaan edes huomaa. Näpistä tekee ehkä pienemmän näköisen lyhyt karva ja ihan astetta kevyempi kallo. Korkeita ovat, mutta hyvin kevyitä ja tasaisesti kasvaneita. Hyvät, tasapainoiset liikkeet molemmilla ja käyttävät kroppaansa kivasti ja taidokkaasti.

Luonteiltaan ovat edelleen todella samankaltaisia monessa asiassa ja myös upean erilaisia toisissa. Kummallakin on mitä mahtavin keskittymis- ja rauhoittumiskyky ja potkua riittää silti kuin vähän isommassakin pitäjässä. :) Ja tosiaan, sellaista mieletöntä "särmikkyyttä" huokuu kummastakin, sitä en osaa sanoin kuvata, se vaan on. Oikeastaan en osaa kuvata sanoin edes niitä luonteen eroavaisuuksia joita myös siis löytyy, muutoin kuin ehkä kuvailemalla asiaa niin, että routa on mielestäni enemmän Hipardin kaltainen, oikea murunen ja niin avoin ja vilkas sekä super leikkijä. Näp taas tullut isäänsä, tai ainakin on erilainen kuin Hip. Vakavampi. Raivoisampi. Tyynempi. Kovempi. 

Itselleni Näpin puolivuotispäivät olivat tietyllä tapaa myös "shokki". Jotenkin olin tässä talven aikana tuudittautunut sellaiseen... noh, sanoisinko "vauva kuplaan", että tässä sitä nyt mennään... taaperon kanssa.  Odotellaan kuumeisesti sitä että aika kuluu jotta pääsisi treenaamaankin jotain juttuja, ja koko ajan ajatellut kevättä ja tätä 6kk:n ikää jonkinlaisena rajapyykkinä: "sitten keväällä, sitten kun Näp on puoli vuotias"... Noh, nyt on kevät. Ja nyt Näp on puolivuotias. Nyt alkaa olla kiihkein kasvukausi ohi ja aletaan jo odotella ensimmäisiä juoksuja... Nyt pitäisi alkaa kai jo treenaamaankin??? Voi APUA! Siis tolla pennulla? Tolla vastasyntyneelläkö? Eikö se nyt riitä jos me vaan leikitään?

Niin, mutta... mehän leikitään koko ajan ;)

 Jin tai Jang, en tiedä - mutta sen tiedän että minä ja Marjaana olemme todellisia onnentyttöjä kun olemme saaneet näiden Uskomattoman Upeiden U-pentujen kaltaiset kultakimpaleet harrastuskaveriksemme.

* Jin  ja jang  ovat kiinalaisessa filosofiassa maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa.
Aikojen alussa oli tyhjyys. Wujissa syntyi taiji, äärimmäisen mahdollisuuden tila. Taijista syntyi kaksi vastakkaista voimaa, jin (negatiivinen) ja jang (positiivinen), joiden vuorovaikutuksesta syntyi maailmankaikkeus.
Jin symboloi muun muassa naisellisuutta, negatiivisuutta, pimeyttä sekä passiivisuutta ja jang vastaavasti miehisyyttä, positiivisuutta, valoa sekä aktiivisuutta.
Jiniä pidetään usein virheellisesti "pahana" ja jangia "hyvänä". Jinin ja jangin käsitteistä puhuttaessa on kuitenkin olennaista, ettei kumpikaan ole "parempi" kuin toinen. Jangia ei voi olla ilman jiniä ja päinvastoin.
Kaikki voidaan kuvata jinin ja jangin keskinäisen suhteen tuloksena.

1. Jin ja jang ovat perusvoimia
2. Jin ja jang ovat vastakohtia.
3. Jin ja jang ovat toinen toisistaan riippuvaisia - toista ei ole ilman toista.
4. Jiniä ja jangia ei voi erottaa toisistaan.
5. Jin ja jang ylläpitävät toisiaan.
6. Jin ja jang voivat muuttua toisikseen.
7. Jin sisältää jangin siemenen, jang sisältää jinin siemenen
8. Jin ja jang voidaan jakaa edelleen jiniksi ja jangiksi.
9. Jin ja jang ovat suhteellisia käsitteitä kuten fysiikan negatiivinen ja positiivinen napa. Ne ovat myös moraalisia sekä henkisiä käsitteitä mm. "hyvä vs. paha", "mieli vs. ruumis", "kaunis vs. ruma". 

Routa

Näp

Routa menossa kohta ruutuun

Näp leikkii

Lisää kuvia yms, Iipardien blogissa

Näytelmä Näp

Nätti Näp todisti näppäryytensä näytelmäkokemuksen merkeissä viime sunnuntaina osallistumalla match showhun. "Suureksi hämmästyksekseni" Näp ei voittanut, sen sijaan käyttäytyi ja toimi täysin odotetusti ts. loistavasti - ja tällä reissulla ilmeni myös, että Näp ei olekaan mikä tahansa koira vaan "mustekala bordenscollie" ;D.

Mätsäri järjestettiin Cittarin parkkihallissa, ja se olikin suurin syy osallistumiselle - ja nimenomaan osallistumiselle, ei vain tutustumiskäynnille ja ääniin/ympäristöön tms. totuttautumiselle. Äänet, koirakarkelot ja parkkihallit ovat Näpsälle "pala kaakkua", ja nyt haluisinkin nähdä miten se toimii kun mukaan lisätään ei-niin-konkreettista-tekemistä, ei-niin-konkreettisesti-motivoituneiden-&-hallinnassa-olevien-koirien-välittömässä-läheisyydessä & tietynlainen "jännitysmomentti" (kehän laidalla oman vuoron odottelu). Ts. vähän sellaista "koeharjoittelua" siis.

Matkaseuraksi saatiin Kirsi ja Bami ja tytöt olivat jotakuinkin innoissaan asiasta. hienosti Näp suikahti Bamin seuraan Kirsin autoon - ja olivatpa tytöt jopa vaihtaneet "karsinoitakin" matkan aikana (juu, Näpin aloitteesta.) Ja paluumatkalla Näp päätti mieluummin matkustaa samassa karsinassa Bamin kanssa kuin itsekseen (ehkäpä siltä puolelta oli paremmat näköalat). Kyllä siinnä riitti meillä ihmisillä miettimistä että miten ihmeessä tuo vaihto onnistuu - ja vieläpä niin, ettemme edes ehdi sitä huomata :o Lopulta mysteeri selvisi, ja siitäpä Näp saikin lisänimen "mustekala" - mistä mahtuu silmä, siitä mahtuu koko otus :o

Mätsäri paikalla Näp oli riemuissaan ja pääsi laskemaan leikkiä muiden penneleiden kanssa. Kun leikit oli leikitty, vedettiin rauhassa lonkkaa :) Hienosti leikki lelulla kanssani ja teki myös helppoja temppuja & pientä treeniä. Jossain välissä otettiin oikein sikeät tirsat sylissä ja sit ei muuta kuin kehään. Käsittely & liikkuminen kehässä sujui hyvin eikä muiden koirien läsnäolo Näpiä häirinnyt, ei vaikka välillä meinattiin jäädä isompien alle. Tuntui ettei Näp edes huomannut kehässä muita olevankaan, ja vaikka se selvästi aisti, että tässä on nyt jokin "juttu" meneillään, teki hienosti töitä ja kehästä ulos päästyään iski leluun kiinni apinan raivolla <3 Niin ja söi ja joi todella hyvin tapahtumapaikalla myös.

Tuomarin kommentit Näpistä olivat aikas hauskat:

"Anteeksi, mutta mitä rotua tämä oikein on?"
"Bordercollie"
"Siis ihan puhdasrotuinenko?"
"Juu, kantakirjat on ja kaikkee. Ja menestyneet vanhemmat sekä tunnettu, menestynyt kasvattajakin vielä."
"Mutta miten ihmeessä se on TÄMÄN näköinen?!"

Heh :) Jaa siis onko Näpin ulkonäössä jotain vikaa-vikaa vai? ;D

No, tuomari oli tosi symppis, ei tuota pidä kritiikkinä lukea. Ei vaan tiennyt että näitä ihanuuksia saa myös tällaisissa ei-symmetrisissä väreissä ja lyhyessä turkissa. Oli Näp kieltämättä "hieman" eri kaliiperia kuin kehässä pyörähtänyt runsaampiturkkinen rotutoverinsa :)

Kaikin puolin siis onnistunut ja odotukset jopa ylittänyt reissu: Näpänderistä on kasvamassa kelpo harrastuskoira - tosin ehkä johonkin muuhun lajiin kuin näyttelyihin :D

Aksailusta on nyt pidetty taas taukoa, joten siltä saralta ei riitä Näpistä juttua. Myös Hipardi on ollut osa-aika lomalla, mutta Päivillä käytiin treenaamassa kerran tällä viikolla. Teemana Hipiäisellä niisto-sokkari & sylkkäri ja pakkovalssi sekä jenkkinkäännös. Perusharkkana tehtiin korkean vireen puomia ja matalan vireen valsseja. Oli "kaikki onnistuu" treenit - jälleen kerran :) (tuli myös todettua että Hipardilla ja Näpänderillä on samat vinkeet  - yllättävää, kun ovat melko läheistä sukua keskenään ;D )

Koska Näpsästä ei uusia kuvia taaskaan ole, kuvitetaan tämä postaus Pygmillä. Ja sit viikonlopun viettoon joka sisältää hurjasti bortsuilua <3 Lauantaina Korrien toko-koulutukseen Tampereelle, sunnuntaina edessä jotakuinkin samaa pentutreffien merkeissä :)

Potki, potki potkukelkka...

Kuten maisemasta voinee päätellä, ei ihan tuoreita kuvia nämäkään...

Pygmi(t) asuu igulssa?

Ja kas kummaa; autot myös (ja hei, onhan Näpkin päässyt mukaan kuvaan ;))

Pahoinvointia...

... hyvinvointivaltiossa :( Ei vaan voi käsittää tällaista - ei tekijää eikä varsinkaan "tuomiota". Näin Suomessa kohdellaan pedofiili raiskaajia:

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194674010519/artikkeli/mies%20pakotti%20tyton%20yhdyntaan%20ja%20kuvasi%20tata%20alasti.html

Tyrmistynyt olen myös siitä että tuomio tuli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eikö yhdyntään pakottaminen ole raiskaus? Ei kai sitten... ei ainakaan silloin jos teko kohdistuu lapseen :(


Että todellakin... kannattaa äänestää, siitä muistutukseksi näin vaalien alla lisää esim. täällä:

http://yakov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68088-selkea-syy-siihen-ettei-raiskatullakaan-ole-oikeutta-aborttiin

"Olen varma siitä, että enin osa noista raiskaustapauksista - jos ne ohjektiivisesti tutkittaisiin - osoittautuisi sellaisiksi, että nainen itse on ollut osittain tai kokonaan syyllinen seurauksiin siten, että on antautunut liian typerästi ja suorastaan kanamaisen vapaamielisesti liian intiimiin seurustelusuhteeseen lähes tai täysin tuntemattoman miehen kanssa ja sen seurauksena pakotettu seksisuhteeseen."

... ja miettiä ketä äänestää...

Kevät kuulumisia

Viime viikot ovat olleet monesta(kin) syystä sellaista "hei hulinaa" menoa, että blogi on jäänyt ihan hunningolle ajan puutteen vuoksi. Tai siis *kat minkään ajan puutteen vuoksi - kai sitä aikaa olisi ollut, vaan kun ei ole ollut riittävästi motivaatiota -> sille ajalle on löytynyt aina jotain parempaa käyttöä. Ja ihan hyvä niin, luulen :)

Lyhykäisyydessään alkukevään kuulumisia (totta se on: KESÄ TULEE!!) siis nyt (lyhykäisyydessään koska... ei edelleenkään oikein ole inspistä kirjoitella).

Hipardin kanssa käytiin maaliskuun lopulla Hyvinkäällä taas kisailemassa ilman mainittavaa menestystä. Ekalta radalta taidettiin saada 15 jos en ihan väärin muista. Virheet tulivat ohjaajan "nukkumisesta", aivopierusta ja hätäilystä. Rata ei ollut mitenkään "vaikea-vaikea", mutta haasteellinen kyllä: tiukka pyöritys alussa (helppo jos en olisi nukahtanut), sen jälkeen suoraa tykitystä melko tiukkaan tilanteeseen (aivopieru) ja taas suoraa tykitystä tiukkaan tilanteeseen (hätäily). No, hyvin ei mennyt muillakaan, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nopsat parit ryssi ja ei-niin-liikkuvat eivät päässeet ihanneaikaan. Ei tainnut tulla yhtään nollaa ja itseasiassa Hip oli muistikuvani mukaan ainoa koira joka suoriutui radasta alle ihanneajan.

Jälkimmäisellä radalla tein tyhmän valinnan heti alussa ja homma lähti aikalailla lapasesta. Jätin radan kesken kun alla oli puomin nousukontaktin virhe, muurin palikoita ja rimoja alkoi olla maassa enemmän kuin ylhäällä. Eli hyl siis siitä. Huonoa ohjausta ja ajattelua (tai siis, rehellisesti: ei ajattelua lainkaan). Siihen kisaamiset tämän alkukevään osalta sitten päättyivätkin, Hip kun aloitti juoksunsa.

Treenattu ollaan harvakseltaan, liikkuvat valssit toimivat nykyään kivasti, ja periaatteessa myös ennakoivat -> tosin meidän ennakoivat valssit on ehkä lähempänä jenkkikäännöstä kuin valssia, mutta huu keers jos homma pelittää. Päälle juoksuissa ollaan ihan supereita, mutta välistä vedot ovat tällä hetkellä täysin rikki.  Eli niitä siis treeniohjelmaan jahka kevät ehtii pidemmälle. Iso hommahan tuo ei ole niitä palautella, mutta vaatii vielä hieman enemmän inspiraatiota jotta ajatus siirtyisi käytäntöön asti. Ahkera kisaaminen & vähäinen treenaaminen näkyy myös kontakteissa: se vähä mitä ollaan treenattu, on painottunut kontakteilla valssaamiseen & sokkareihin sekä "ylläreihin". Toimivat, ei siinnä mitään, mutta tällä hetkellä puomi ja A ovat mun makuun hitaita tällä hetkellä.

 Näpänderistä on paljastumassa aaaaivan uusia puolia :o Näyttäisi siltä että se ei ole lainkaan sellainen koira kuin olen kuvitellut, vaan...

...että se onkin trikki :o Takajalkoihin ja hännän alle on ilmaantunut "haalistumaa" jotka näyttävät vivahtavan ruskeaan. Että ehkäpä Näp ei olekaan musta-valkoinen, vaan loppujen lopuksi trikki kuitenkin. Tai sitten se on vain tosi likainen ;D

"Treeneissä" Näp on edelleen ihan super <3 Aksatreenejä on alla jo kohta 10 kertaa, joten johan tässä vaiheessa kuuluukin olla joka asia hanskassa. Ja oikeastaan onkin: Näp tuntuu osaavan ihan kaiken, tai ainakin oppivan kaiken hetkessä. Voi että kuninka poltteleekaan päästä tuon pienen kanssa treenaamaan ihan oikeasti ja "vapauttaa" se tältä ns. "säästöliekiltä" tosi toimiin, vaan kaikki aikanaan.

Myös tokoilut ovat sujuneet kivasti ja Näp teki tosi hienoa seuraamista ja upeita vauhtiluoksareita sekä kulmia kun käytiin tuossa päivänä eräänä kylillä treenailemassa. Ohikulkijat & liikenne eivät sitä hätkäyttäneet yhtään <3 Aksatreeneissä on harjoiteltu oman vuoron _asiallista_ odottelua ja hienosti sujuu. Se, jos näkee/kuulee mun menevän Hipardin kanssa on Näpänderille vielä liikaa, mutta se sallittaneen. Toinen on kuitenkin vielä ihan vauva (ja onhan se nyt kamalaa että mä treenaan Hipardilla kun Näp olisi paaaaljon parempi ja nopeampi ;D)

Hienosti leikkii, tai ei hienosti vaan ihan superisti, vaikka vieressä muut aksaisivat ja jaksaa keskittyä tokoonkin todella hyvin - ja tietenkin syödä ja etenkin juoda treeneissä. Myös siis silloin kun radalla on "äksöniä".

Ja sitten Pygmi... Pygmistä oin tullut "ihan höpö", eli tarinaa riittää pienellä miehellä. Hauksa on seurata kuinka imee sanoja ja lauseita itseensä ja saattaa mölyttää mitä kummallisempia sanoja ja lauseita. Joka päivä sanavarasto karttuu, ja joukossa tosiaan aika hassujakin sanoja, kuten leikkuupuimuri, Antti Tuisku ja sikolätti :D

TAYSista saatiin odotettuja kuulumisia, ei sellaisia kuin olisin toivonut, mutta toisaalta... aina olisi voinut tulla huonompiakin. Hyvää on tässä keväässä ollut se, että Pygmin Kela myönsi viimein  - armottoman paperisodan jälkeen, Pygmin lääkitykseen erityiskorvattavuuden. Voimassa tietenkin toistaiseksi, mutta kuitenkin v-2016 asti, eli ihan hetkeen ei tarvitse käydä samaa rumbaa, ainakaan tältä osin, uudestaan :)

Siinnä siis muutaman viime viikon kuulumiset lyhykäisyydessään - kevät keikkuen tulevi ja näemmä tuottaa hyviä nauruja, semminkin kun tuntuu mun asiat niin kovasti kiinnostavan eräitä tyyppejä :D Hoh-hoijaa... hankkikaa hei elämä :)Niin ja jos mitenkään mahdollista niin lakatkaa valehtelemasta. Valehteleminen on nimittäin rumaa.

kaikki yhes koos...

Lumitöitä riittää...