Kevät kuulumisia

Viime viikot ovat olleet monesta(kin) syystä sellaista "hei hulinaa" menoa, että blogi on jäänyt ihan hunningolle ajan puutteen vuoksi. Tai siis *kat minkään ajan puutteen vuoksi - kai sitä aikaa olisi ollut, vaan kun ei ole ollut riittävästi motivaatiota -> sille ajalle on löytynyt aina jotain parempaa käyttöä. Ja ihan hyvä niin, luulen :)

Lyhykäisyydessään alkukevään kuulumisia (totta se on: KESÄ TULEE!!) siis nyt (lyhykäisyydessään koska... ei edelleenkään oikein ole inspistä kirjoitella).

Hipardin kanssa käytiin maaliskuun lopulla Hyvinkäällä taas kisailemassa ilman mainittavaa menestystä. Ekalta radalta taidettiin saada 15 jos en ihan väärin muista. Virheet tulivat ohjaajan "nukkumisesta", aivopierusta ja hätäilystä. Rata ei ollut mitenkään "vaikea-vaikea", mutta haasteellinen kyllä: tiukka pyöritys alussa (helppo jos en olisi nukahtanut), sen jälkeen suoraa tykitystä melko tiukkaan tilanteeseen (aivopieru) ja taas suoraa tykitystä tiukkaan tilanteeseen (hätäily). No, hyvin ei mennyt muillakaan, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nopsat parit ryssi ja ei-niin-liikkuvat eivät päässeet ihanneaikaan. Ei tainnut tulla yhtään nollaa ja itseasiassa Hip oli muistikuvani mukaan ainoa koira joka suoriutui radasta alle ihanneajan.

Jälkimmäisellä radalla tein tyhmän valinnan heti alussa ja homma lähti aikalailla lapasesta. Jätin radan kesken kun alla oli puomin nousukontaktin virhe, muurin palikoita ja rimoja alkoi olla maassa enemmän kuin ylhäällä. Eli hyl siis siitä. Huonoa ohjausta ja ajattelua (tai siis, rehellisesti: ei ajattelua lainkaan). Siihen kisaamiset tämän alkukevään osalta sitten päättyivätkin, Hip kun aloitti juoksunsa.

Treenattu ollaan harvakseltaan, liikkuvat valssit toimivat nykyään kivasti, ja periaatteessa myös ennakoivat -> tosin meidän ennakoivat valssit on ehkä lähempänä jenkkikäännöstä kuin valssia, mutta huu keers jos homma pelittää. Päälle juoksuissa ollaan ihan supereita, mutta välistä vedot ovat tällä hetkellä täysin rikki.  Eli niitä siis treeniohjelmaan jahka kevät ehtii pidemmälle. Iso hommahan tuo ei ole niitä palautella, mutta vaatii vielä hieman enemmän inspiraatiota jotta ajatus siirtyisi käytäntöön asti. Ahkera kisaaminen & vähäinen treenaaminen näkyy myös kontakteissa: se vähä mitä ollaan treenattu, on painottunut kontakteilla valssaamiseen & sokkareihin sekä "ylläreihin". Toimivat, ei siinnä mitään, mutta tällä hetkellä puomi ja A ovat mun makuun hitaita tällä hetkellä.

 Näpänderistä on paljastumassa aaaaivan uusia puolia :o Näyttäisi siltä että se ei ole lainkaan sellainen koira kuin olen kuvitellut, vaan...

...että se onkin trikki :o Takajalkoihin ja hännän alle on ilmaantunut "haalistumaa" jotka näyttävät vivahtavan ruskeaan. Että ehkäpä Näp ei olekaan musta-valkoinen, vaan loppujen lopuksi trikki kuitenkin. Tai sitten se on vain tosi likainen ;D

"Treeneissä" Näp on edelleen ihan super <3 Aksatreenejä on alla jo kohta 10 kertaa, joten johan tässä vaiheessa kuuluukin olla joka asia hanskassa. Ja oikeastaan onkin: Näp tuntuu osaavan ihan kaiken, tai ainakin oppivan kaiken hetkessä. Voi että kuninka poltteleekaan päästä tuon pienen kanssa treenaamaan ihan oikeasti ja "vapauttaa" se tältä ns. "säästöliekiltä" tosi toimiin, vaan kaikki aikanaan.

Myös tokoilut ovat sujuneet kivasti ja Näp teki tosi hienoa seuraamista ja upeita vauhtiluoksareita sekä kulmia kun käytiin tuossa päivänä eräänä kylillä treenailemassa. Ohikulkijat & liikenne eivät sitä hätkäyttäneet yhtään <3 Aksatreeneissä on harjoiteltu oman vuoron _asiallista_ odottelua ja hienosti sujuu. Se, jos näkee/kuulee mun menevän Hipardin kanssa on Näpänderille vielä liikaa, mutta se sallittaneen. Toinen on kuitenkin vielä ihan vauva (ja onhan se nyt kamalaa että mä treenaan Hipardilla kun Näp olisi paaaaljon parempi ja nopeampi ;D)

Hienosti leikkii, tai ei hienosti vaan ihan superisti, vaikka vieressä muut aksaisivat ja jaksaa keskittyä tokoonkin todella hyvin - ja tietenkin syödä ja etenkin juoda treeneissä. Myös siis silloin kun radalla on "äksöniä".

Ja sitten Pygmi... Pygmistä oin tullut "ihan höpö", eli tarinaa riittää pienellä miehellä. Hauksa on seurata kuinka imee sanoja ja lauseita itseensä ja saattaa mölyttää mitä kummallisempia sanoja ja lauseita. Joka päivä sanavarasto karttuu, ja joukossa tosiaan aika hassujakin sanoja, kuten leikkuupuimuri, Antti Tuisku ja sikolätti :D

TAYSista saatiin odotettuja kuulumisia, ei sellaisia kuin olisin toivonut, mutta toisaalta... aina olisi voinut tulla huonompiakin. Hyvää on tässä keväässä ollut se, että Pygmin Kela myönsi viimein  - armottoman paperisodan jälkeen, Pygmin lääkitykseen erityiskorvattavuuden. Voimassa tietenkin toistaiseksi, mutta kuitenkin v-2016 asti, eli ihan hetkeen ei tarvitse käydä samaa rumbaa, ainakaan tältä osin, uudestaan :)

Siinnä siis muutaman viime viikon kuulumiset lyhykäisyydessään - kevät keikkuen tulevi ja näemmä tuottaa hyviä nauruja, semminkin kun tuntuu mun asiat niin kovasti kiinnostavan eräitä tyyppejä :D Hoh-hoijaa... hankkikaa hei elämä :)Niin ja jos mitenkään mahdollista niin lakatkaa valehtelemasta. Valehteleminen on nimittäin rumaa.

kaikki yhes koos...

Lumitöitä riittää...