Ilot, ja etenkin surut...

Yli 2,5 vuoden tauon jälkeen viimeinkin kotisivut päivitetty. Kova oli urakka ja henkisesti äärettömän raskas.

Matkatovereiden kotisivut

"Kynsilehdon" päivittäminen oli todella kuluttavaa. Vanhuksiakin oli ja on kova ikävä, mutta suurin suru oli - ja on... enkelipoikani. Leap, joka ei koskaan saanut kasvaa suureksi mustaksi koiraksi. Tuska on suunnaton, suru sanaton. Edelleen. Aina.

Syitä hymyyn...

Kaikenmaailman kamaluuksien keskellä on onneksi myös syitä hymyyn, kuten:

HIP'n kirmaus sijalle 1 JAUn kisoissa sunnuntaina Salosen Martin haastavalla radalla! (hirvittävästi ei sillä radalla tuloksilla juhlittu kyllä :o Vaikka ei se nyt niiiiiiin vaikea ollut.) Ja vaikkei sitä nyt palkintojen takia kisatakaan, niin täytyy kyllä sanoa että noissa kisoissa tosiaan kannatti voittaa: saatiin kisalahjakortti, RC:n 15  kg:n lahjakortti ja aivan ihastuttava kaulahuivi 100% lampaanvillaa :) Tässähän pääsi jo omillensa :)

Tiistaina hymyilytti vielä enemmän Hakametsän el. asemalla - jopa laskua maksaessa, sillä... molemmilla silmät terveet ja Näp-pieni oli eläinlääkärin mukaan myös luurankona äärimmäisen kaunis. Katsotaan nyt sitten muuttuuko tuomio "hovissa", eli Kennelliitossa.

Mutta kylläpä vain hymyilytti juu, tästä se alkaa... tulevaisuus <3 Siitä myöhemmin lisää.

Tyylikkäät, Taitavat ja Terveet Tytöt <3

Sari Syynättävänä

Hui, lauantai oli jännääkin jännempi päivä, sillä osallistuin Sarin vetämiin treeneihin. Jaa miksi se nyt niin jännää oli? No... mulla oli sinne yksi koirapaikka koska molemmat eivät mahtuneet mukaan. Se paikka oli merkattu Hipille. Meninkin Näpin kanssa.

Ja ei, ei mua jännittänyt sekään, että jos vaikka seuraavana päivänä kilahtaa meililootaan tai puhelimeen itse puheenjohtaja vaatimaan tilille että millä oikeudella treenaan Näpillä Hipin paikalla, kuten menneinä vuosina kävi :o (en minä oikeasti jännännyt että noin kävisi, kun on nykyään eri kerho kyseessä - sellainen jossa ehkä "supisijatkin" tajuavat, että sehän on ohjaaja joka paikan lunastaa, ei koira). Mua jänskätti siksi että kouluttaja Sari oli juuri "se" Sari, Näpin Ihanan Iskä Iiron omistaja ja ohjaaja :)

Vaikka on ihan video materiaaliakin ja tiedän etteivät treenitoverini ja koutsimme Takuissa & muualla (esim Elina, Niinu & Teemu) tyhjiä puhele, niin silti... kun Näp tuntuu edistyneen aivan ajatuksen voimalla, on mieleeni pompsahtanut miete että jos mä katselenkin tuota koiraa ruusunpunaisten lasien läpi? Jos se onkin oikeasti aivan surkea, ei osaa hypätä, on laama jne, jne... Kun... ei me olla treenattu nimeksikään, vähän vaan höntsäilty. En edes kehtaa sanoa kuinka vähän Näpillä on treenattu, ja kysyttäessä kiertelen ja kaartelen ja väitän että on enemmän kuin todellisuudessa ja että vähän joka asian kanssa on jotain ongelmaa... kun oikeasti... nolottaa kertoa totuus. Ja siksi toisekseen, sen verran tässä on tahkoa tallattu, että tiedän senkin että jotkut ajattelevat/ajattelisivat että valehtelen, ettei niin pienellä voi saada noin taitavaa koiraa. No, koirat haukkuu ja karavaani kulkee - ja ne, joiden mielipiteillä on jotain merkitystä, tietävät kuinka asia on <3

Lisäksi minua on ajoittain vaivannut Näpin kiltteys treeneissä, lenkillä, kotona... missä vaan. Se kuinka äärettömän helppo Näp on kotikoirana ja lemmikkinä - ja silti siitä löytyy potkua vaikka muille jakaa kun tehdään. No, on mun pentuna tulleista koirista kaikki olleet helppoja pentuja; rauhallisia kotona eikä asioista ole juuri tarvinnut vääntää vaan se "perusoleminen" on ollut kaikkien kanssa helppoa, mutta silti Näp on ollut jotain aivan ihmeellistä. Kun ei sen olemassaoloa edes tiedä. Koko koiraa ei nää ei kuule ja jos nyt jostakin pököilystä on pitänyt sanoakin, niin ihan pienestä sanomisesta on käsi lipassa tyyliin "yes Sir!". Ja silti sanoisin ettei tuo koira ole mikään pehmeä. Tuosta kiltteydestä johtuen olen ajoittain miettinyt että jospa Näpillä onkin jokin aivan kammottava elimellinen sairaus joka sen noin rauhalliseksi tekee? (tosi loogista - jos sellainen olisi, kaipa se koira olisi vetämätön myös treenatessa. Mutta kun ei ole.)

Sarilta sain huojentavia uutisia: aivan kuin Iiro :) Ja helppoja & kivoja kotikoiria, joilla on potkua harrastamiseen ovat Näpin puolisisaretkin :) *huoh* ehkä mä uskallan lakata odottamasta sitä milloin taivas putoaa niskaan. Ehkä.

Itse treeneissähän Näp - tapansa mukaan, loisti enkä minäkään nyt ihan huono ollut :D Hienosti osaa sivuirtoamisen renkaalle ja kokoaa itsensä hyppyihin erinomaisesti. Lukee rataa ja kääntyy superisti. Kontakteista radalla oli A - ihan uusi A, jolle tultiin putkesta -> ei haitannut mitään. Sinne mentiin ja hyvältä näytti :) Takaakierotton sain lähetettyä kaukaa (siis maltoin lähettää), jolloin Twistikin onnistui. Tarkkana täytyy kyllä tuon pienen kanssa olla sillä se on saippuoitu silakka - kirjaimellisesti. Heti kun on ohjaus auki, niin sieltä se tuli, sinne se meni. Pimeät putkikulmat ovat helppoja, ainoa hankala on sellainen pimeä putkikulma jossa putki on U:lla -> ei todellakaan voi Näpiä yhtä huolettomasti lähettää suorittamaan kuin Hipardia koska se hakee niin voimakkaasti edessä olevia esteitä. Kääntyy kyllä - tietenkin, mutta ei niin helpolla kuin Hip.

Enemmän luottoa vaan ohjaukseen ja paniikki mieliala pois, niin siitä se lähtee. Upeinta oli huomata se kuinka hyvin Näp jaksoi vaikka sillä on niin vähän tehty - ja etenkin se, että se PARANSI asennettaan treenien kakkoskierrokselle! Eli alkoi väsyneenä tehdä vielä paremmin töitä!

Mahtava eläin <3 Niin mahtava <3

Mutta valitettavasti pelkkiä hyviä uutisia ei ole kerrottavana :( Tällä hetkellä painaa syvä huoli Teräsmuori Kali the kaamean vuoksi. Pelkään, että teräs on väsymässä vaikka pilke silmissä on edelleen ja muutoinkin pirteä ja liikunnallinen mummu... mutta...15 vuotta on pitkä aika....

Paha tuhma ohjaaja :-/

"Ei ole äiti paha tuhma." totesi Pygmi. Mutta hipillä sen sijaan oli paha tuhma ohjaaja Tamskin kisoissa SDP hallilla. Höh!

Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli vielä Pygmi määritelmän mukaan "kiva". Radan alku sujui tosi hyvin ja tein, ainakin omasta mielestäni, todella sujuvan ennakoivan valssin ja käytin hyväkseni Hipardin vahvuutta: loistavia kontakteja. Sitten.. sitten iski "koirakoulun" paikka ja kiltisti koulutin ja käveltiin radalta ulos. vähän kyllä harmitti, koska Jalosen rata olisi ollut niin houkutteleva suorittaa loppuun.

Toisin kuin Jokisen rata... Jokisen rata oli nimittäin aivan älyttömän helppo :-/ Sitä ei siis mitenkään olis hyödyttänyt mennä loppuun eikä siitä irronnut oikein kiksejäkään. Ja mentiin silti. tuloksella 10 :( Vaikka olisi pitänyt keskeyttää. Puolustuksena selittelen että huomasin riman (sen toisen, ekaa en huomannut lainkaan) vasta kun koira oli jo jatkanut matkaa. Mutta... olisi silti pitänyt. Höh.

No mutta... pakkovalssit on näköjään nykyään tosi hyvät ja loppusuora pelittää myös vaikka taukoa sen treenaamisesta on taas ollut jo pitkä tovi. Niin ja Hip teki mitä parhainta PR-työtä itsensä myymisen suhteen siinnä kisaamisen ohessa :) Oli myös todella mukava kuulla asiantuntijan (Hip sai pienen pikakopeloinnin ja analyysin kisaamisen ohessa) mielipide Hipardin kunnosta, rakenteesta ja hyppy tekniikasta & kehon hallinnasta. Kuulemma hyvässä kunnossa ja tasapainoiset lihakset. Etuosassa ei kirettyä mikä kielisi selkä vaivoista. Tyypillisellä aksa koiran alueella pieni jumi, eli varaillaan aikaa taas Elinalle pitkästä, pitkästä aikaa. Niin ja hyppää hyvin ja hallitsi kehonsa hienosti liukkaalla alustalla.

Ja treenaamisesta puheen ollen... Näp teki viime viikolla ekaa kertaa elämässään "isojen tyttöjen" A:n, ja... no sehän on kisavalmis. Todella hienosti Näp pieni on kontaktit oppinut vaikka treenejä ei tosiaan ole ollut nimeksikään. :) Pujottelulla tehtiin häiriötreeniä & leijeröintejä viime viikolla. Hyvinhän nuo sujuivat, tietenkin :) Ja niin... minäkin treenasin, eivät vain koirat: eli palautin sylkkärit takaisin uskontooni. Tai ainakin ajattelin palauttaa ja sehän on melkein sama asia ;D No, oikeasti jää kyllä nähtäväksi miten niiden kanssa käy, sillä Hip ei sylkkäreihin todellakaan halua tulla ja mä taas... no, mä olen laiska.
 

Kausi 2012 käynistetty

Näemmä lähes kuukausi edellisesta treeniselostuksesta... :-/ Tää on niin tätä: ensin ei muka ehdi laittaa mitään ja sitten kun aikaa kuluu niin asioita kertyy niin paljon että kirjaaminen alkaa jo ahdistaa. :-/ Tarvitsis vaan viitsiä "vähän mutta usein" linjaa. Mutta ku ei viitsi.

No, joulukuun treenit Hipin osalta tiivistettynä: Hip oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu, koirakoulu on purrut, TonTonin treenit on aivan mahtavia & haasteellisia ja Toni on todella taitava kouluttaja sekä tekniikoissa, rytmityksessä että ns. "perusohjauksessa". Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Näpin joulukuun treenit tiivistettynä: Näp oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu treenimäärään nähden hyvin ja Näp on tautisen nopea :o  Salen treenieissä tällä hetkellä keskitytty perusohjaukseen, toki tekniikoitakin käydään läpi ja Sale on kyllä hyvä niitä kouluttamaan.  Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Mitäs muuta sitä viime vuodesta sanoisi? No, ei nyt oikein mitään maatamullistavaa tapahtunut. Kukaan ei syntynyt eikä kukaan kuollut (meidän "laumasta" siis). Pikku vittumaisuuksia siellä sun täällä ja ihan hirvittävästi iloa ja onnea sekä hauskoja hetkiä niin perheen, koiruuksien kuin ystävienkin kanssa <3 Agilityn saralla on ollut huippu hauskaa ja ollaan editytty aivan valtavasti, suurin kiitos siitä kuuluu TAKUTien valmennusryhmälle; Lokkiloille, Minnalle, Maisalle ja Tonille, sekä Niinulle, Teemulle ja Elinalle. Hipardin kanssa on niin autuasta mennä ja nauttia sen taitavuudesta.

Näp pieni, joka ei enää ole niin pieni, tai siis pentu, on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi. Äärettömän nopea, itsenäinen, sähäkkä ja kuulainen koira. Keväällä aloitettiin vähän höntsäilemään agilityä ja Näp näytti kyllä kyntensä heti. Alkusyksystä alettiin treenaamaan pentuaksaa eikä suunta ainakaan huonompaan ole mennyt. Nyt alkutalvesta ollaan viimeinkin aloitettu siirtyminen "isojen tyttöjen" aksaan, eli aloitettu kontaktien ja pujottelun mukaan otto. Pujottelutreenejä Näpillä on alla vasta 3 tai 4 ja hyvältä näyttää. Puomi on valmis radalle otettavaksi nyt n. 8 treenikerran jälkeen :) Hirmu nopeasti ja helposti on pieni kyllä edistynyt - kiitos siitä kuulunee erittäin laadukkalle (ja näin ollen koiraa säästävälle) treenille. Toki näpin luonnekin siihen vaikuttanee: pienen keskittymiskyky, kontaktihalukkuus ja työmotivaatio on aivan huippu luokkaa ja se koira oikeasti _miettii_ mitä siltä halutaan. Näpin kanssa on mahtavaa tehdä vaikka ihan helppoa se ei ohjaajalle ole, kiitos Näpin nopeuden, se pieni on varjoaankin nopeampi jos vain mahdollista :o Summasummaarum: ensimmäisen elinvuotensa aikana Näpistä on kasvanut todella nopea, estehakuinen ja rataa tehokkaasti lukeva agilitykoiran alku, joka kääntyy pennin päällä ja reagoi ohjaukseen ilmiömäisen hyvin. Että... en oikein voi muuta tehdä kuin onnitella itseäni: suunnitelma on edennyt just eikä melkein niin kuin olen ajatellutkin (tosin, ei sillä että olisin hetkeäkään epäillytkään olevani väärässä. Trust me, I know what I doing, sano :D )

Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä kotosalla. Vähän jännitti etukäteen että mitäköhän Näp raketeista tuumaa "ensimmäisenä" Uutena Vuotenaan (sitä ihan ekaa en mukaan laske, koska silloin Näp oli vielä niin pieni, että olisi joka tapauksessa todennäköisesti nukkunut pennun unta vaikka koko talo olisi sortunut ympäriltä). Turhaan jännitin, hyvinhän se sujui. Nukkui pitää pituuttaan keskellä lattiaa ihan kuten muutkin :)

Vuosi 2012 aloitettiin... ta-daa: agilityn merkeissä :D Suunnattiin Kana-Arenalle T-treeneihin jossa aksailut veti Ruokosen Juha. Oli kivat treenit, ehkä vähän helpot. Toki ajoituksia sai/saa aina hioa paremmaksi, mutta noin pääosin... peurssettiä. Tosin tuohon oli syynä se, että mä näemmä olen kuin olenkin oppinut ennakoivat valssit, Hiphän ne on osannut aina ja helppoja ne ovat Näpillekin. Ja helppoa on Hipille kaikki, eritoten takaakierrot ja puomi-putki erottelu mikä oli ehkä radan "ansa". Näpkin kun jo osaa takaakierrot ja päälle juoksun, niin eipä siinnä Näpinkään kanssa ollut juuri hinkattavaa. Näp pääsi tutustumaan puomi-putki erotteluun ja... no... se tietenkin osasi sen, onhan se Näp :) Niin ja Hipardin kanssa tein twistin! Siis TWISTIN!! Vapaaehtoisesti, keskellä rataa ja... se oli helppoa! Ja rima pysyi ylhäällä!!! Woot-Woot!!! Ja jottei nyt ihan hekutukseksi menisi, niin joo... jos on lyhyt esteväli ja tehtävänä jaakotus, niin siinnä on vielä petrattavaa. :-/ Jenkkikäännös pitkällä estevälillä toimii, mutta lyhyt esteväli ja jaakotus... se vaan on niin taitolaji Hipardin kanssa. No mutta... ei muuta ku reeniä :)

Tokoon ei osallistuttu kuin kuunteluoppilaana, oli kyllä hienoa nähdä taitavia koirakoita treenaamassa siinnä(kin) lajissa. Ja kaikista parasta oli nähdä Routaa. Niin ja Marjaanaa. Oli oikein mukava aloitus tälle vuodelle, ehkäpä paras mahdollinen :)

Näillä kahdella on katseet kohti tulevaisuutta aina <3