(kohta) lähtevää ja (mahdollisesti) saapuvaa

Taas tärkeimmät uutiset alkuun: Bamin ja Juuson lempi leiskuu; homman nimi oli nalkki, eli toivottavasti muutaman kuukauden päästä on maailmassa läjä pikku Bamsuja ja Juusoja. Lisätiedot yhdistelmästä "Stabyhoun pentuja" sivulla.

Hiilarit ovat nyt 6 viikkoisia... Aika kuluu aivan liian nopeaan :(

Tämä viikko on mennyt vähän tylsästi, koska Osmo oli flunssassa ja sen jälkeen minä itse :( Ja viikon kuluttua pienet jo lähtevät :'( Kyllä tulee itku. Ja iso!

No, onneksi meille jää kotiin tämä tärpästikkeli:

Hän on todella täpäkkä neiti ja aivan mieletön leikkijä! Todellinen "One and the only" koira, tuttavallisemmin Hip ;)

Mutta mitäpä sitä nyt sanoisi 6 viikkoisista "Hiilareista"...? Täydellisiä? No se on aika lähelle osuva sana kuvaamaan koko poppoota. Super ahneita, loistavia leikkijöitä, rohkeita, itsenäisiä ja kontaktihakuisia. Ja kilttejä. Mitä nyt ovat armottomia ruokarosvoja (pistivät ruokasäkkinsä palasiksi) ja hanuriin purijoita ;D Tosin, mulla taitaa olla sellainen karma etten muunlaisia koiria kotonani näekään kuin kilttejä ja täydellisiä.

No joo, välillä porukkaa on nimitelty vähemmän mairittelevillakin sanoilla kuten esim. "vyöryvät lihapullat" (siltä se luoksetulo näyttää). Ja kiljujat (huuto ruoka-aikana on korvia huumaava), Itsari (eräs tyyppi käy varsin rohkeasti haastamassa Kostia leikkiin), sekä skitso ja ELTV (ei laatikon terävin veitsi). ;D Mutta vakavasti, minun mielestäni todella kivoja, reippaita ja jopa järkeviä (siis 6 viikkoisen järkeviä) tyyppejä ja surettaa todella paljon että miksi en sittenkin... noh, tiedän että se olisi ollut koiraa kohtaan väärin. Nyt ei ole pennun aika ja piste, Näpin lapsi sitten (toivottavasti).

Ja loppuun "kuvasaastetta" 5 viikkoisista "Hiilareista"

Roudasta Erikoinen Voittaja!

Routa ja Marjaana eivät kauaa jaksaneet Voivotella, vaan heti ensimmäisestä voittajan kokeesta 1-tulos kera luokkavoiton ja menolippu EVLlään! Voi Marjaana ja Rou... olen haljeta ylpeydestä.

Tästä se lähti...

...ja tähän on jo päädytty. :)

Näpsän kanssa käytiin keräämässä kokemusta Forssassa aksailun merkeissä, eli hyllylautoja tuleville palkinnoille. Radat meni aivan reisille ja mietin että mitä tää tämmöinen nyt on? Kun kyse oli vain siitä että... en vaan ohjannut tai jotain. Sama homma oli jo perjantaina valmennusryhmän treeneissä: tehtiin ratatreeniä. No radalla oli pituutta 27 esteen verran, mutta mun mielestä oli tosi helppo ja kyllähän me se läpi rämmittiin... mutta paino sanalla rämmittiin. Kokoajan oli jotenkin vääntämisen tuntu ja koiraa sai kalastella (eli radan läpi meno oli kyllä puhtaasti hyvän koiran ansiota, ei minun). No, sunnuntai aamuna se sitten selvisikin että miksi oli vähän "lumiukko-olo"... kaktus kurkussa jnp. :-/ Siinnä olotilassa (eikä sen esiasteissa) kuuraketin puikoissa pysytä.

Hiilarit on päivä päivältä kahj.... siis kauniimpia ja viisaampia ja kiltimpiä ;)

Hiilareita, Iipardeja (ja vähän stabyjä)

First things first: Bami on aloittanut juoksunsa! Astutuspuuhia siis odotettavissa kuun lopulla. Mahtavuutta! Lisätietoa yhdistelmästä ja Kirsin yhteystiedot löytyvät ”Stabyhoun pentuja” sivulta.

Muuten päivät ovat ”yllätys, yllätys”, vierähtäneet ”nuorten tyyppien parissa ja… Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla sekaisin. Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin… Tämä Tehosekoittimen biisi on soinut päässä viime päivinä kun "nopeat Hiilarit" ovat näyttäneet olevansa todellakin "työnimensä" veroisia. Aivan kaheleita söpöliinejä. Purevat raivoisasti ja leikkivät jo todella hyvin! Suuri osa jo ihan ihmisen kanssakin, eikä pelkästään yksinään lelulla tai sisaren kanssa. Hienoja puruotteita ja tapporavistuksia, vaanimista ja hyökkäämistä ja hampaat isketään kiinni kaikkeen mikä liikkuu - kuin myös kaikkeen mikä ei liiku. Ruoka-aikana oikein mukavaa "pirajalauma" efektiä. 

Ennen 5 viikon iän täyttymistä porukka oli jo mm. ulkoillut vesisateessa (ei haitannut), käyneet tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan Hervannassa ja 5 vko synttäreidensä kunniaksi pääsivät vierailemaan Lopella asti. Automatkat sujuivat todella hyvin ja vieraissa paikoissa ovat kuin kotonaan - todella rohkeita ja itsevarmoja tyyppejä. Ja motoriikaltaan erittäin kehittyneitä, kiipeävät ylös jopa liukumäkeä pitkin! Lapsia eivät väistä yhtään vaan seuraavat innokkaasti pikkuihmisiä ja säntäilevät polkuautojen ja pyörien perässä vailla huolen häivää. Myös ruohonleikkuriin ovat tyypit tutustuneet, eikä jänskättänyt kuin sen verran että se kohdattiin häntätötteröllä (eli suoraan kohti häntä täpäkästi ylhäällä. Kahjot!) Ampumisiin, saati muihin ääniin, eivät reagoi yhtään ja pölynimuri saa tyypit vain innostumaan. 

Ainoa suru ja murhe on se, että pennut ovat nyt JO 5 viikon ikäisiä :( Aika kuluu aivan liian nopeaan :( Paitsi varmasti pennun odottajien mielestä. Minun mielestä kyllä :( Tässä vielä "kuvasaastetta". Kuvissa tyypit vielä vasta 4 viikkoisia. Kiitos kuvista Leenalle ja Kirsille!

”Hiilareiden” lomassa toimeen ovat päässeet myös ”Iipardit”. Iipardien pentupäivää vietettiin paimennuksen merkeissä Keski-Korpeloilla ja voi että miten pätevä nuori paimenen alku Routa onkaan! Ihan pala nousi kurkkuun kun sai ilon ihastella Hipin taitavaa tytärtä oikeissa töissä. 

Näp-näppärä kunnostautui aksailun parissa; kisaaminen ollaan nyt sillee ihan ”aikuisten oikeesti” aloitettu ja Takkujen geimeissä 18-19.8. vedettiin 4 starttia. Lauantaina ihan ok radat, mutta ohjaajan koomailun vuoksi tulokseksi hylyt. Sunnuntaina taas Näp oli ekalla radalla poikkeuksellisesti hieman tuhmeliini, joten se rata päättyi heti kättelyssä. Seuraavalle radalle lähdettäessä Näp muisti taas hienosti sen tosi seikan, että jos mielii aksata on syytä tehdä kuten sanotaan eikä sooloilla. Ja aivan jäätävän radan pieni sitten tekikin! Yksi tylsä rima (oletettavasti tein jotain tyhmää tai olin myöhässä – tai, kuten todennäköisintä on: molempia ;)), joten nolla jäi saamatta. Mutta silti, hineo aloitus oikealle kisauralle, en voi olla kuin tyytyväinen. 

Kaiken kaikkiaan ”Iipardit” ovat, vaikka eri lajeja harrastavatkin, erittäin hienosti ja taiten ”rakennettuja” nuoria koiria vaikka itse sanonkin. Ihania ja kilttejä, mutta… äitinsä tyttöjä. Eivät päästä meitä ohjaajia todellakaan helpolla. (Tosin, kuka tässä helppoa on halunnutkaan? Ei ainakaan kukaan sellainen joka haluaa hipin lapsosen ;))

3 viikkoiset "Hiilarit"

Torstaina siis tuli täyteen 3 viikkoa ja "Hiilari" tehtaassa alkoivat avoimet ovet. Avoimia ovia kohti pyrkivät pienet, mutta eivät enää omasta mielestään niin pienet Hiilarit ts. pentuaitauksen seinämät saavat kovaa kyytiä ja ulkoilukin sujuu jo ihan mukavasti.  Varsin virkeää ja liikkuvaa on porukka ja vaikka itse sanonkin niin... WoW mitä leikkiä siellä jo esiintyy! Vielä keskiviikkona leikittiin lähinnä sisarusten kesken ja vähän emon hännällä - nyt jo otetaan lelusta aikas makeesti kiinni, tehdään tapporavistuksia ja syödään ihmislihaa. Villasukkakausi siis aluillaan :) (tosin, kun nilkkaan kävi By tyttö kiinni tänään, niin olisin kieltämättä kaivannut niitä villasukkia - tai ehkä jopa kumppareita jo tänään. Varpaisiin puremisen vielä kestää.

Tosi hyvin hakeutuvat luokseni ja haastavat leikkiin myös minua. Kiinteiden syöminen on aloitettu ja ahneita pikku possuja ovat nämä söpöliinit. Hakeutuvat kontaktiin ihmisen kanssa erittäin mielellään jokainen ja seuraavat jopa kulkuani, enemmän tai vähemmän nilkkoja ja varpaita haukaten :)  Kasvu ja kehitys koko sakilla edelleen todella, todella tasaista ja Hipardilla... sillä riittää maitoa. Ihastuttavan huolehtivainen, huolellinen ja silti ah, niin rento emä-koira.

Mainio tasalaatuinen pentue - ja syötävän suloisiakin vieläpä :)