Timantteja!

Timantteja löytyy tietenkin Bamin nisiltä; vaikka tietenkin kiinteän ruuan syömisen opettelu on jo aloitettu. Liikkumista treenataan kovin ja 3 viikkoisena yksi hurja päätti tulla ulos jo pentulaatikostakin!

Marraskuulle on kertynyt myös Timantti Tours'eja; koulutusexcursio Espooseen (aivan mieletön reissu - again) sekä kisaturnee peräti Lempäälään asti ;) Tamskin iltakisoissa siis starttasivat molemmat typyt yhden startin verran. Näp'ille tulos 10 - ei vaan osannut/pystynyt jarruttamaan. Rata oli "vaikea" Mujusen rata - Vaikea koska siinnä pääsi koira luukuttamaan ihan tosissaan ja niinhän siinnä sitten kävikin: pujotteluun mentiin jostain 5 kepiltä (Näp ei tosin ollut tuhma - näin että se kyllä yritti jarruttaa, mutta... ei vaan osannut jarruttaa tarpeeksi. Sama keinulla -> lentokeinu: yritti jarruttaa, mutta...) Hipardille tulokseksi 15. Heti alussa yksi rima alas kun oletettavasti touhusin jotain juuri kun koira oli riman yllä ja Hip myös lähestyi kyseistä hyppyä vähän huonosta kulmasta -> sen seurauksena myös seuraava rima alas. Kun alla oli virheitä, niin vedin aika riskillä ja yksi kielto päälle. Hyvät fiilikset jäi radoista: on ne vaan upeita noi mun tytöt.

Alueellisen valmennuksen treeneissä Näp oli aivan jäätävä. :o Varsinkin sen pujottelu: itsenäinen haku umpikulmaan, mulla takaa leikkaus, koira kompastuu kepeillä ja jatkaa SILTI pujottelua virheettä!!! Olisi niin tehnyt mieli herkutella sillä pujottelulla, vaan... ei auttanut. Oli tehtävä ihan töitäkin ts. vahvistaa ihan muita juttuja -tällä hetkellä tärkeämpiä.

Sunnuntaina olikin vuorossa vuoden kohokohta ja suurimmat arvokisat; SuurTAKKU mittelöt!!! Kovasti kuntohuippua juuri tähän kohtaan koetettiin ajoittaa, olihan Näp sentään hallitseva SuurMölliTAKKU, joten paineet oli kovat vaikka nyt painittiinkin eri sarjassa kuin vuosi sitten ;) Mukaan geimeihin pääsi myös Super Laika Poika Kosti (12 v) kisaamaan VVV-luokassa.

Ja voi mikä liikkis mun SLP olikaan! Kun se tajusi, että hei, nythän ollaan kisoissa, se teki sille opetetut lähtörutiinit ihan itse - 4 vuoden totaali tauon jälkeen! Ja kun lähdettiin liikkeele, niin pappa hyppäsi kuin vettä vaan 65 senttisiä.... tosin... me tehtiin kyllä ilman rimoja ;) Parin siivekeen jälkeen se hoksasi että ei ihan niin korkealle tarvikkaan hypätä, mutta jokaisella aidalle: ponnistus ja hyppy, ponnistus ja hyppy :D Liikkis. Voittoon ei tulos (28,72)  riittänyt, mutta hämmästyin kyllä suunnattomasti sitä että tuossa oli vian 3,72 yliaikaa :o Et kovaa se menee edelleen.

Kovaa meni myös Näp - molemmilla radoilla (kahden radan yhteistulos). En tiennytkään että se voi tehdä niin paljon virheitä alle ihanne ajan ;) Oikeat tulokset kuitenkin siis 2xhyl. Hipardi veti kaksi tasaisen varmaa rataa ja tasaisesti lähes tismalleen sama aika molemmilta radoilta. Eri virheet tosin. Ekalta radalta hyl ja toiselta 10.

Kirvelevä tappio, pistesijoille päästiin ainoastaan ;) Mutta onneksi maailman paras SEURA helpotti tappion tuomaa tuskaa. Hyvä minä, hyvä ME! HYVÄ TUKAT!!!

Kisoja ja paksuja penneleitä

Bamin Pikku Pullerot kasvavat ja voivat erittäin hyvin. Silmät ovat olleet auki jo hyvän tovin ja kävelyä harjoitellaan kiivaasti - mitä nyt maidosta täynnä oleva massu on välillä hieman tiellä :) Bami itse voi myös erinomaisen mainiosti, maitoa riittää kuin paremmassakin meijerissä ja pentujaan se hoitaa tunnollisesti ja suurella lempeydellä. Pentujen käsittelyyn Bami suhtautuu rauhallisesti ja hyväntahtoisesti, kuten ihmisen läsnäoloon ylipäätänsä. Erinomaisen tervepäinen, tasapainoinen sekä hyväluonteinen emä-koira.

Penneleistä puheenollen... Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa 8 viikkoisina, tunnistusmerkittyinä, madotettuina, rekisteröityinä sekä Von Willebrandin taudin DNA testattuina kattavan ohjepaketin kera.

Sitten vähän lisää väriä elämään, eli sitä ruskeaa ;) Trikki kaksikko Hip & Näp kävivät isänpäivänä kisaamassa Hyvinkäällä, ja kisaterveiset voisi tiivistää yhteen lauseeseen: "on mulla kyllä mahtavat koirat". Näpille kisat olivat ensimmäiset sitten syyskuun ja Hipardillehan kisataukoa ehti kertyä puolivuotta. 3 erinomaista rataa vedettiin vaikkei tulokset niin kerrokaan. Näp oli sairaan mahtava ekalla radalla, mutta itse jännitykseltäni päästin sen lipeämään putken väärään päähän, ja tulokseksi HYL. Mutta mahtava rata, vaikka olin itse aivan "jäässä" ja mikä parasta: kontaktit pysyi hienosti kasassa ja pujottelu oli pala kaakkua :) Jälkimmäisellä radalla hyllytettiin (jäätymiseni takia jälleen) heti kättelyssä ja ehkä sen seurauksena pieneltä hieman loppui maltti, joten se rata päätyi keskeyttämiseen.

Ja Hip sitten... kuin olisi kotiin tullut. Mun terapiakoira :) Puolen vuoden kisa & treenitauko ei tuntunut oikeastaan missään, noin niin kuin koiran ja tekniikan osalta. Ohjaajan pääkoppa ei ole kisatauosta tykännyt, ja vaikka Hipardin kanssa ei sitä jäätymistä tulekaan, niin... keskittyminen herpaantui ekalla radalla ja niin muuttui nolla tulos 10 tulokseksi kun en sitten ollutkaan valmiina ohjaamaan seuraavaa kohtaa. Lievää itseruoskintaa toteutui radan jälkeen. Tyhmä virhe. Jälkimmäisellä radalla pää oli kunnossa ja taas hipaistiin nollaa... valitettavasti hipaisuja ei lasketa ja tällä kertaa agilityn jumala päätti ettei ole vielä meidän vuoromme. En tiedä mitä tapahtui ja miksi, mutta... jostain kumman syystä, ehkä sit tein jonkun pienen liikkeen tai jotain, Hip nappasi super helpossa kohtaa väärän putken suun. Ja vieläpä niin että oli ensin menossa oikeaa kohden ja sit "muutti mielensä" kesken kaiken. Itse en itsessäni havainnut mitään ajatuskatkosta tai liikkeen/rintaman vaihdosta, mutta mene ja tiedä. Jotainhan siinnä tapahtui ja mitä oletettavimmin minusta johtuvista syistä. Ei se Hip (noin ainakaan yleensä, eikä taatusti tällä kertaa) tuollaista tee. Hyvä fiilis jäi kisasta. Molempien osalta, on ne upeita.

Totta se on: pikku Bamsuja maailmassa!

Bami oli super kiltti, kuten se aina on, ja päästi meidät piinasta jo maanantain ja tiistain välisenä yönä :)

Synnytys oli helppo ja nopea; sieltä ne putkahtivat ulos kuin plussa-pallot - 4 erittäin hyvän kokoista ja elinvoimaisen oloista pikku stabyä (3 urosta ja 1 narttu). Synnytyksen Bami hoiti aivan itse, ihmisten apua tai läsnäoloa ei tarvinnut, tosin ei siitä häiriintynytkään vaan oli erittäin tyyni ja luottavainen emä-koira, mikä ei, Bamin tervepäisyyden ja hyvän luonteen tuntien, tietenkään ollut mikään yllätys (mutta ainahan sitä jännittää, varsinkin ekakertalaisen kanssa kun ei voi tietää).

Pennut liikkuivat, möykkäsivät ja imivät alusta asti hienosti ja Bami hoitaa heitä kuin "Vuoden äiti" konsanaan - ja edelleen, suhtautuu hoitotoimenpiteisiin tyynesti (päästämättä silti pentuja hetkeksikään näköpiiristään). Aivan loistava jalostusnarttu siis synnytys- ja pentujen hoito-ominaisuuksiltaan. Suurin osoitus tästä kyvystä tuli ilmi ikävemmässä muodossa... Bami oli jo hyvin rauhoittunut hoitamaan ja imettämään pentujaan, joten kuvittelimme synnytyksen olevan ohi... ei ollut. Useita tunteja myöhemmin Bami synnytti vielä yhden pienen narttu pennun, suloisen enkelin :( Hieno osoitus Bamin emä-koiran kyvyistä, mutta suuri suru tietenkin tästä ettei yksi pieni (ei huonon kokoinen ollut sekään, mutta kuitenkin 200g kevyempi kuin muut) saanut mahdollisuutta kasvaa "suureksi mustaksi koiraksi". Elämä on. Luonto antaa, luonto ottaa. Onneksi se antoi neljä elävää ja todella elinvoimaisen oloista kaveria, joita Bami hoitaa äärettömän hyvin.

Niin ja Bamin maito lienee kermaa, ellei jopa tuhdimpaakin ainetta, sillä 3 vrk,n iässä tyypit painoivat jo yli 500 grammaa :) Ei ole nälkäkuolema tai kuivuminen uhkana ei :)

nisälle väsähtänyt tyttönen

Kaikki yhes koos tuumi pojat, "rinsessalla" omat kuviot :)

Onnellinen perhe