Kisoja ja paksuja penneleitä

Bamin Pikku Pullerot kasvavat ja voivat erittäin hyvin. Silmät ovat olleet auki jo hyvän tovin ja kävelyä harjoitellaan kiivaasti - mitä nyt maidosta täynnä oleva massu on välillä hieman tiellä :) Bami itse voi myös erinomaisen mainiosti, maitoa riittää kuin paremmassakin meijerissä ja pentujaan se hoitaa tunnollisesti ja suurella lempeydellä. Pentujen käsittelyyn Bami suhtautuu rauhallisesti ja hyväntahtoisesti, kuten ihmisen läsnäoloon ylipäätänsä. Erinomaisen tervepäinen, tasapainoinen sekä hyväluonteinen emä-koira.

Penneleistä puheenollen... Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa 8 viikkoisina, tunnistusmerkittyinä, madotettuina, rekisteröityinä sekä Von Willebrandin taudin DNA testattuina kattavan ohjepaketin kera.

Sitten vähän lisää väriä elämään, eli sitä ruskeaa ;) Trikki kaksikko Hip & Näp kävivät isänpäivänä kisaamassa Hyvinkäällä, ja kisaterveiset voisi tiivistää yhteen lauseeseen: "on mulla kyllä mahtavat koirat". Näpille kisat olivat ensimmäiset sitten syyskuun ja Hipardillehan kisataukoa ehti kertyä puolivuotta. 3 erinomaista rataa vedettiin vaikkei tulokset niin kerrokaan. Näp oli sairaan mahtava ekalla radalla, mutta itse jännitykseltäni päästin sen lipeämään putken väärään päähän, ja tulokseksi HYL. Mutta mahtava rata, vaikka olin itse aivan "jäässä" ja mikä parasta: kontaktit pysyi hienosti kasassa ja pujottelu oli pala kaakkua :) Jälkimmäisellä radalla hyllytettiin (jäätymiseni takia jälleen) heti kättelyssä ja ehkä sen seurauksena pieneltä hieman loppui maltti, joten se rata päätyi keskeyttämiseen.

Ja Hip sitten... kuin olisi kotiin tullut. Mun terapiakoira :) Puolen vuoden kisa & treenitauko ei tuntunut oikeastaan missään, noin niin kuin koiran ja tekniikan osalta. Ohjaajan pääkoppa ei ole kisatauosta tykännyt, ja vaikka Hipardin kanssa ei sitä jäätymistä tulekaan, niin... keskittyminen herpaantui ekalla radalla ja niin muuttui nolla tulos 10 tulokseksi kun en sitten ollutkaan valmiina ohjaamaan seuraavaa kohtaa. Lievää itseruoskintaa toteutui radan jälkeen. Tyhmä virhe. Jälkimmäisellä radalla pää oli kunnossa ja taas hipaistiin nollaa... valitettavasti hipaisuja ei lasketa ja tällä kertaa agilityn jumala päätti ettei ole vielä meidän vuoromme. En tiedä mitä tapahtui ja miksi, mutta... jostain kumman syystä, ehkä sit tein jonkun pienen liikkeen tai jotain, Hip nappasi super helpossa kohtaa väärän putken suun. Ja vieläpä niin että oli ensin menossa oikeaa kohden ja sit "muutti mielensä" kesken kaiken. Itse en itsessäni havainnut mitään ajatuskatkosta tai liikkeen/rintaman vaihdosta, mutta mene ja tiedä. Jotainhan siinnä tapahtui ja mitä oletettavimmin minusta johtuvista syistä. Ei se Hip (noin ainakaan yleensä, eikä taatusti tällä kertaa) tuollaista tee. Hyvä fiilis jäi kisasta. Molempien osalta, on ne upeita.