Huikeaa :)

Hipardin kanssa on tehty todellisia "kaikki onnistuu" treenejä, sillä... ta-daa - kaikki on onnistunut :D Pääteemana on ollut vekki, valssi, pakkovalssi sekä takaa kierto valssi jotka ovat olleet tehostetusti "tapetilla" sekä Päivin treeneissä että Lotan yksäreillä. Ja JAHUU!!! En tiedä johtuiko se Lotasta, mutta hälle nyt kuitenkin kunnia tällä kertaa menee, mutta mun valssit alkoivat taas yks kaks toimia!! Nyt ne ovat taas valsseja, pitkästä pitkästä aikaa :) Olen päässyt eroon "walas valsseista" ja alkanut tehdä niitä taas oikein :) Kyllä on mahtava fiilis :) Hip ei valu, ei tule pahki, ei karkaa selän taakse... ja mä ehdin radalla ties minne Hipardin suunnistaessa just eikä melkein oikein :)

On se kyllä vaan jännä kuinka herkästi väärät suoritus tavat ja maneerit tahtoo tarttua; aikoinaan Pete ja Mari mut valssaamaan opetti ja homma toimikin super hyvin. No, sit tuli taukoa noissa hyvissä koulutuksissa ja treenattua walaasti -> ja kappa kun alkoi tulla walas valsseja :o Ja että ne olivat sitkeessä! Syksystä -08, kun Takuteihin siirryin, olen koittanut saada valsseja taas ehjiksi ja nyt vasta se tapahtui (tosin, tässä täytyy huomioida se että v-2009 meni lähes tyystin taukoillessa, samoin vuodesta 2010 meni leijonanosa "harakoille" Hipardin mammalomien vuoksi. Ts. aktiivista treeniaikaa on kertynty ehkä 1,5 vuotta, ja sinä aikana treenattu lähinnä vain 1kerta/vko todella kevyesti).

Päivin treeneissä saatiin hommat viimeisteltyä, ts. myös ennakoiva valssi ehjäksi. Tosin, kuten pakkovalssissakin, myös ennakoivassa valssissa on huomioitava Hipardin erilainen koulutustausta & ominaisuudet. Takaa kiertovalssit eivät olleetkaan niin rikki kuin kuvittelin vaan itse asiassa mukaan oli lipsahtanut vain pieni ylimääräinen liike -> pois ja näin meillä oli taas takaa kierto valssikin.

Ja kun valssailun makuun päästiin Lotan yksäreillä, niin mähän innostuin tekemään jotain aivan huikeaa!! Nimittäin _todella_ kovasta vauhdista valssi+pakkovalssi+valssi yhdistelmän yhteen putkeen ja hienosti meni :) Ja tein tuon vapaaehtoisesti. Ja jopa kaksi kertaa. Ja toimi siis myös toisella kerrallakin :D

Näp on myös ollut sangen näppärä edelleen; perjantaina tuli pienelle 5kk ikää mittariin ja hyvältä näyttää edelleen. Ja jopa paremmalta kuin ennen ;D Putkea ja pussia on treenailtu ja molemmat esteet ovat treenimäärään nähden hyvin hanskassa (tai näpeissä ;)). Pitkästä aikaa otin pari toistoa pujottelun sisäänmenoja, hyvin olivat pysyneet päässä nekin. Tekniikoista on järjestelmällisemmin tehty pakkovalssia & takaa kierto valssia, jaakotusta vähän fiilistelty muutamaan otteeseen. Orastavaan korppikotkaan kiinnitettiin huomiota ja muutoinkin asenteeseen aletaan nyt pikku hiljaa, hampaiden vaihdon myötä, hakemaan enemmän syvyyttä.

Toko on ollut ehkä agilityä enemmänkin paitsiossa, mutta hämmästyksekseni näpin sivulle tuloista on tullut aivan supereita :o Joku on käynyt opettamassa pienelle myös kaukokäskyt ja liikkeestä maahan menon :o

Järkytyksekseni olen joutunut toteamaan ettei Näp-pieni, ole enää niin pieni :( Tai no on se, painoa 8,5kg, mutta siis... sillä on suussa jo ison koiran hampaita!!! Voi eih!! ;D Kaikki etuhampaat ja osa poskihampaistakin on jo vaihtunut, kulmurit ovat vielä maitohampaat. Jos leluissa ei olisi näkynyt verta, niin multa olisi saattanut mennä koko hampaidenvaihto ohitse, sillä Näp on edelleenkin maailman kiltein penneli. Mitään ei ole tuhonnut (tai no, yhden oman lelunsa räjäytti) ja on edelleenkin aivan käsittämättömän rauhallinen ja kiltti kotioloissa  :o Tai siis on treeneissäkin, mutta ei rauhallinen. Tai no, on tavallaan sitäkin, sillä Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä :o Mutta ei siis "lahna" rauhallinen vaan "salama" rauhallinen -> lähtee siis kuin nappi housuista mutta ei ole mikään heteka rakettimoottorilla :)

Arkea on tosi paljon helpottanut nyt myös se, että sain aikaiseksi opettaa Näpsän kulkemaan hihnassa vetämättä ja sitä uskaltaa myös ulkoiluttaa irti siinnä missä Hipardiakin. On tosi helpottavaa kun ei enää tarvitse sumplata rattaiden/pulkan/kävelevän taaperon ja hihnassa olevan pennun kanssa. Siellä ne tulee kuin ankan poikaset kaikki kolme: Hip, Näp ja Pygmi :)

Unissatreenaaja ja kolmisilmäinen koira

Keskiviikkona kutsui Takkula ja valmennusryhmän treenit sekä Hipardia että Näpsää - ja kuten arvata saattaa, molemmat olivat aikas täpinöissään kun ei olla viime aikoina juuri treenattu pakkasten takia. Hip nyt on päässyt treenimään jotakuinkin kerran viikossa ja kisat päälle, mutta Näp on vain leikkinyt. Ja leikkinyt. Ja leikkinyt vähän lisää :)

Ensiksi oli vuorossa Näp, jolle treenit olivat "jo" peräti kolmannet aksatreenit koko elämän aikana ja tällä kertaa vuorossa oli siis ensi esiintyminen valmennusryhmän treeneissä. Treenit veti Jari, ja rata oli Niinun käsialaa oleva "hieman" haasteellinen jotain 30 esteen "pätkä". Ihan tuota 30 estettä ei kylläkään näpin kanssa vedetty ;) 2 x4 estettä kuitenkin. Alku vaikutti "tosi lupaavalta" (NOT); Näp karkasi radalle heti kun hihnasta irti pääsi. Kävi tekemässä putket. Seuraavaksi se päätti kyylätä ekan esteen takana silmät kiiluen ja kun edes ajattelin esteitä... se meni jo!!

No, pienen muistuttelun ja asenteen haun jälkeen Näp muisti että ai niin - tää agility olikin sitä hommaa mitä tehdään yhdessä ohjaajan kanssa eikä sinkoilla itsekseen mihin sattuu :) Ja sen jälkeen alkoi lyyti kirjoittamaan. Lähdössä pysyi hienosti, ja tietenkin kävin siitä palkkaamassakin - tosin Näp taisi ottaa namin lussuttamisen lähdössä lähinnä piruiluna. Tehtiin mm. niisto, jaakotus, takaa kierto sekä parit ennakoivat valssit ja päälle juoksu. Niin ja sokkari! Näp luki ohjausta aivan mielettömän hyvin ja fokusoitui esteisiin loistavasti - matka kohti tehtäväkeskeistä koiraa vaikuttaa siis olevan hyvällä mallilla :) Niisto toimi Näpillä tosi hyvin ja valsseissa se oli ilmiömäinen - varsinkin kun ottaa huomioon ettei näitä oltu pienen kanssa vielä tehty :) Hitusen tiukemmin sitä saa viedä kuin Hipardia, asia, jonka olemassa olon olen jo osannutkin uumoilla. Tai ei ehkä niinkään tiukemmin, vaan Näp ei  -ainakaan toistaiseksi - vaadi niin paljon tilaa kuin mitä Hip. (Totesinkin Jarille että taidan hommata tämmöisen pienen koiran - kun epäilen ettei Näp mediksi kuitenkaan jää; on niin älyttömän paljon simppelimpää ohjata kun koira ei mene niin tolkuttoman lujaa eikä vaadi ympärilleen samanlaista tilaa kuin maxi-koira)

Treenit oli ihan huippuhauskat ja Näp pieni todella Näppärä ja pätevä penneli :) Sitä mä vaan ihmettelen, että kuka kumma sitä oikein treenaa öisin koska me ei olla tehty mitään muuta kuin leikitty :o Ja silti tuo typsy osaa ihan kaiken :o Myös tokossa; joku pirhana on mennyt opettamaan Näpille kaukokäskyt sain todeta tänä aamuna :o En tajua. En ole mielestäni opettanut sille edes istumista, saati maahan menoa - ja nyt se osaa jo kaukoitkin :o Seuraaminen näyttää tosi kivalta ja sivulle tulot sujuu suunnasta kuin suunnasta jo. Tää alkaa olla jo hieman pelottavaa...

No, Näp jos olikin ihan Super pätevä heti kättelyssä, niin Hipardin kanssa sit päästiinkin hinkkaamaan. Ei pystynty jaakottamaan, ei voinut tehdä sylkkäriä... Hip ennakoi joka ikisen ohjauksen jo ennen kuin ehdin niitä edes ajattelemaan! Tuntui että se seurasi minua perssilmällänsäkin - ja ehkä niin tekikin, sillä tunnetustihan äideille kasvaa silmät myös selkään ;) Ohjaus oli siis "hieman" haastavaa ja mä jotain kolmisen viikkoa myöhässä lähes koko ajan - tai sit Hip ei vain tullut mukaan ohjaukseen. Hyviä pätkiä tietenkin saatiin ja pari hienoa valssia ja upea päälle juoksu, mutta kyllä se aikamoisen työn takana oli. Hipardille vuoroon siis "pentutreeniä" jotta saisin tuon ennakoinnin ja "yliyrittämisen" hieman tasaantumaan, nyt näkyy turhan paljon se että alkuvuosi on menty "vähän treeniä - paljon kisoja" tyylillä ja tietenkin myös Näpin ilmaantuminen treenikuvioihin saa Hipin painamaan kaasua kahta kovemmin. Positiivisia asioita, mutta ei ihan tässä mittakaavassa kuin mitä keskiviikkona nähtiin. Herkkä koira on mahtava asia, mutta... joku raja! ;D (ts. mä tarvin aikaa hieman enemmän ;))

Haastava? Jaa mää vai?