Unissatreenaaja ja kolmisilmäinen koira

Keskiviikkona kutsui Takkula ja valmennusryhmän treenit sekä Hipardia että Näpsää - ja kuten arvata saattaa, molemmat olivat aikas täpinöissään kun ei olla viime aikoina juuri treenattu pakkasten takia. Hip nyt on päässyt treenimään jotakuinkin kerran viikossa ja kisat päälle, mutta Näp on vain leikkinyt. Ja leikkinyt. Ja leikkinyt vähän lisää :)

Ensiksi oli vuorossa Näp, jolle treenit olivat "jo" peräti kolmannet aksatreenit koko elämän aikana ja tällä kertaa vuorossa oli siis ensi esiintyminen valmennusryhmän treeneissä. Treenit veti Jari, ja rata oli Niinun käsialaa oleva "hieman" haasteellinen jotain 30 esteen "pätkä". Ihan tuota 30 estettä ei kylläkään näpin kanssa vedetty ;) 2 x4 estettä kuitenkin. Alku vaikutti "tosi lupaavalta" (NOT); Näp karkasi radalle heti kun hihnasta irti pääsi. Kävi tekemässä putket. Seuraavaksi se päätti kyylätä ekan esteen takana silmät kiiluen ja kun edes ajattelin esteitä... se meni jo!!

No, pienen muistuttelun ja asenteen haun jälkeen Näp muisti että ai niin - tää agility olikin sitä hommaa mitä tehdään yhdessä ohjaajan kanssa eikä sinkoilla itsekseen mihin sattuu :) Ja sen jälkeen alkoi lyyti kirjoittamaan. Lähdössä pysyi hienosti, ja tietenkin kävin siitä palkkaamassakin - tosin Näp taisi ottaa namin lussuttamisen lähdössä lähinnä piruiluna. Tehtiin mm. niisto, jaakotus, takaa kierto sekä parit ennakoivat valssit ja päälle juoksu. Niin ja sokkari! Näp luki ohjausta aivan mielettömän hyvin ja fokusoitui esteisiin loistavasti - matka kohti tehtäväkeskeistä koiraa vaikuttaa siis olevan hyvällä mallilla :) Niisto toimi Näpillä tosi hyvin ja valsseissa se oli ilmiömäinen - varsinkin kun ottaa huomioon ettei näitä oltu pienen kanssa vielä tehty :) Hitusen tiukemmin sitä saa viedä kuin Hipardia, asia, jonka olemassa olon olen jo osannutkin uumoilla. Tai ei ehkä niinkään tiukemmin, vaan Näp ei  -ainakaan toistaiseksi - vaadi niin paljon tilaa kuin mitä Hip. (Totesinkin Jarille että taidan hommata tämmöisen pienen koiran - kun epäilen ettei Näp mediksi kuitenkaan jää; on niin älyttömän paljon simppelimpää ohjata kun koira ei mene niin tolkuttoman lujaa eikä vaadi ympärilleen samanlaista tilaa kuin maxi-koira)

Treenit oli ihan huippuhauskat ja Näp pieni todella Näppärä ja pätevä penneli :) Sitä mä vaan ihmettelen, että kuka kumma sitä oikein treenaa öisin koska me ei olla tehty mitään muuta kuin leikitty :o Ja silti tuo typsy osaa ihan kaiken :o Myös tokossa; joku pirhana on mennyt opettamaan Näpille kaukokäskyt sain todeta tänä aamuna :o En tajua. En ole mielestäni opettanut sille edes istumista, saati maahan menoa - ja nyt se osaa jo kaukoitkin :o Seuraaminen näyttää tosi kivalta ja sivulle tulot sujuu suunnasta kuin suunnasta jo. Tää alkaa olla jo hieman pelottavaa...

No, Näp jos olikin ihan Super pätevä heti kättelyssä, niin Hipardin kanssa sit päästiinkin hinkkaamaan. Ei pystynty jaakottamaan, ei voinut tehdä sylkkäriä... Hip ennakoi joka ikisen ohjauksen jo ennen kuin ehdin niitä edes ajattelemaan! Tuntui että se seurasi minua perssilmällänsäkin - ja ehkä niin tekikin, sillä tunnetustihan äideille kasvaa silmät myös selkään ;) Ohjaus oli siis "hieman" haastavaa ja mä jotain kolmisen viikkoa myöhässä lähes koko ajan - tai sit Hip ei vain tullut mukaan ohjaukseen. Hyviä pätkiä tietenkin saatiin ja pari hienoa valssia ja upea päälle juoksu, mutta kyllä se aikamoisen työn takana oli. Hipardille vuoroon siis "pentutreeniä" jotta saisin tuon ennakoinnin ja "yliyrittämisen" hieman tasaantumaan, nyt näkyy turhan paljon se että alkuvuosi on menty "vähän treeniä - paljon kisoja" tyylillä ja tietenkin myös Näpin ilmaantuminen treenikuvioihin saa Hipin painamaan kaasua kahta kovemmin. Positiivisia asioita, mutta ei ihan tässä mittakaavassa kuin mitä keskiviikkona nähtiin. Herkkä koira on mahtava asia, mutta... joku raja! ;D (ts. mä tarvin aikaa hieman enemmän ;))

Haastava? Jaa mää vai?