Kohti kakkosluokkaa

... ollaan menty jo itseasiassa useampi viikko. Tämä blogin päivitys näemmä vaan ei toteudu. Mutta siis 24.3. Johanna Nybergin hypäriltä Lempäälässä Näpänderille nolla tulos ja sija 2. Eikä edes huonoille hävitty: voiton veivät treenitoverimme Päivi ja Gatu! :)

Ennen tuota nollaa käytiin edellisenä päivänä Janakkalassa kisaamassa: kaksi hyllyä ja yksi jotain 20 ja risat tulos. Ihan hyviä pätkiä, sit vaan ei oltu samalla radalla kokoaikaa. Parhautta oli se, että Näp oli itseasiassa kaikista parhaimmillaan mielentilan suhteen nimenomaan viimeisellä radalla - vaikka keskimmäiselle radalle jopa testasin ennen starttia kunnon hulluttamista (joo, ei hyvä idea ;) ) Hipardin radat Lempäälässä olivat sarjaa: ei kerrottavaa jälkipolville. Tai no ehkä sen verran on kerrottavaa että toinen rata hyllytettiin uudella tavalla: Hip kipaisi selän taakse valssissa ja kävi suorittamassa muurin (jonne pitikin mennä). En vaan nähnyt että se suoritti em. esteen joten pistin sen uudelleen muurille. Tuomari osasi laskea kahteen ;)

Hyvinkäällä käytiin pari viikkoa sitten kisaamassa: Näpille kaksi hyvää rataa, mutta hylyt kun... noh ;) Hiparille semi ok vedot, olin jo aika sippi siinnä vaiheessa. Rytmityksen paskuudesta huolimatta Hip teki hyvää suoritusta. Mä sit vaan kai päätin ottaa väärät radat tai jotain ;)

Treenitty ollaan, tietysti - niin Timantti-Tiimien kuin alueellisen valmennuksenkin treenilöissä. Ekstrana oli myös Sarin vetämä treeni, jossa samalla päästiin moikkaaamaan Näpin sisaren poikaa. Sari sanoi että kovin näyttää tutulta Näpin meno ;) Sillä oli ihan pahimman luokan vauhtikallo päivä - muuten toki sujui kivasti, mutta... no ei "ihan" vastannut mun jarrutuksiin.  Näpin teemana tuntui olevan: hyppään pitkälle koska voin ;) Se likka ainakin osaa venyttää askelta ja hyppyä. ;) Rytmityksestä saatiin yllätyksekseni kehuja! :o Tai no, itseasiassa se kyllä olikin - ja on ollut, ihan hyvää: ongelmia tuottaa se, että Näp ei reagoi mihinkään muuhun kunnolla kuin liikkeeseen. Toki vastaa rintamasuuntaankin, mutta: heti kun sen siitä "jarrusta" irroittaa niin... se painaa kaasua taas. Ja kun se todella ehtii kiihdyttämään esteelle uudelleen, vaikka olisi jarrutettu ihan tiukastikin :/

Hip osoitti tässä päivänä eräänä osaavansa kyllä niistot. Se vain oli käsittänyt koko jutun väärin *huokaus* Miks mun koirat tuntuu _aina_ olevan niitä, jotka mieltävät että "kaikki mikä tapahtui n. 5 min sisään ennen palkkausta - kuuluu pyydettyyn tehtävään" ? Höperöt :)

Pöhkö mikä pöhkö