Hirviö Hip

Hipardista on näemmä kehkeytynyt pahemman sortin kamikaze - tai vaihtoehtoisesti mun itsesuojeluvaistoni ei pelitä. Hannan treeneistä selvittiin ilman itsemurhaiskuja, tosin luultavasti siksi koska ei tehty kuin pientä tekniikka treeniä -> ei menty "isoa lujaa". Tekniikka teemana tällä erää takaa kierto päälle juoksut ja pujottelun sisäänmenot. Periaatteessahan nuo tk+pj ei ole Hipardin kanssa mikään ongelma koska sillä on vahva takaa kierto ja sietää hyvin päälle juoksun (ja noudattaa sitä myös). Käytännössä asia ei ole ihan niiiiiiiiin yksinkertainen (mikä yllätys : / ) ja syy siihen löytyy kun kävelen kylppärin peilin eteen (oho, oho, kukapa olisi arvannut ;o). Mä oikeasti kammoan päälle juoksuja niin kovin että menen aivan kipsiin. Ja kun olen kipsissä joko jähmetyn tai säädän. Tarvittaessa molempia yhtä aikaa. No, Hannan treeneissä säädin eli kaikki rimat lahjakkaasti alas. puuuuuuuh.......  Hanna jo kysyi että pitäisikö Hipardille asiasta sanoa? Ei, sillä tunnen Hipin ja tiedän ettei se ns. "tahallaan" kaahota vaan rima tulee alas kun se yrittää liikaa. Lopulta onnistuin armahtamaan Hip-pienen, eli olin säätämättä ja tehtiin 3 tai 4 tk+pj vetoa aivan mielettömän hienosti :)

Päivin treeneissä mentiinkin sitten lujaa - ja ta-daa: Bortsu pohkeessa oli sit illan teema. Vakavilta onnettomuuksilta vältyttiin, lähinnä siksi koska treenattiin matolla. Vaikka ihan kivasti se mattokin poltti polvia ja kämmeniä kun siihen lähikosketusta otin. Mut soralla ois sattunut aivan sikana. (eli tarinan opetus: mieti missä tulet koirasi taklaamaksi). Ensimmäinen harkka oli melkoista viiletystä: paljon suoraa ja kiirettä sai pitää. Ja sit -tietenkin- lopussa välistä veto....  vaikka radalla pystyinkin todella hyvin hyödyntämään Hipardin irtoavuutta yhdistettynä loistavaan tekniseen osaamiseen ja näin ollen saatoin oikoa itse todella paljon, oli rata kyllä niin nopea että puhalluttamaan pisti. Ohjaajan siis. Ja Hipardin vauhti kasvoi suorien jälkeen todella hurjaksi, eli esim. pujottelussa sain ihan kunnolla pistää tossua toisen eteen jotta saavutin koiran.

Pari hazardia radalle mahtui: valssi U-putken jälkeen (pitkään mietin että teenkö vai enkö - päätin kuitenkin yrittää koska se oli siihen kaikista järkevin vaihtoehto). No, sen verran pelotti, että ei se nyt ihan valssi ollut vaan lähinnä sokkari ja lähestulkoon sain Hipardin pohkeeseeni. Sen kanssa ei auta sokkareita tehdä. Säikähdyksellä selvittiin, ja toisella otolla juoksin vähemmän ja ohjasin enemmän -> tein sen valssinkin ja kappas: ei lähelläkään pohjelihasta ollut koirani tuo :)

Toinen "hazardi" oli näyte Hipardin pujotteluun hakeutumisesta ;) Piti tehdä flippi ennen pujottelua - ainoa vaan että niin... niitäkään ei kannattais Hipin kanssa tehdä. No, oli miten oli, koska olin Hipardille jo pujottelun ohjannut, niin tyylikkäästihän se minun pohkeeni väisti - ja pujotteluun aivan oikein ja hirmuista kyytiä :D Tuon kohdan onnistumista ei mitenkään voida selittää minun loistavilla (NOT) ohjaajan taidoilla, vaan se onnistuminen oli puhtaasti Hipardin ansiota. On se vaan kulta muru <3

Toinen rata olikin sitten... kamala. Siis _todella_ kamala. Putkelta päälle juoksuihin ja Hip tuli päälle kuin ohjus. Sen oikein näki kuinka se ampui putkesta ulos kuin mikäkin.... mikäkin piru! Hetken jo melkein toivoin että voi kunpa Hip ei olisi ihan nuin nopea (noooo, se mielenhäiriö meni kyllä hetkessä ohi ;)) Loppujen lopuksi mä en kerta kaikkiaan uskaltanut tehdä kuviota päälle juoksuina joten kokeiltiin välistä vetoja. Pitkään saatiin niitäkin tahkota - ja se tahkoamisen lomassa tosiaan sain Hipardin suoraan pohkeeseeni ja tarkastelin hallin mattoa näin ollen hetken verran lähietäisyydeltä. Hyvältä näytti. ;o

Kun tämä "helvetin" pätkä oltiin saatu kasaan, oli edessä vielä vaikeampi kohta. Ja sitä en saanut onnistumaan millään muulla kuin teleportaatiolla : / Oli jo pakko jättää leikki kesken kun alkoi olla mehut niin vähissä sekä ohjaajasta että koirasta, tosin, 5 minuutin jälkeen Hip olisi ollut taas valmis jatkamaan. Mutta ei jatkettu ei koska ohjaajassa ei enää riittänyt virtaa ei sitten yhtään. Oli kyllä varsin valaiseva treeni tuo vaikka Päivi harmittelikin kun jäi "kesken". Joo, no - joo, harmittihan se minuakin hieman, mutta hei - ainahan sen voi treenata uudestaankin :) Ja toisekseen, opin tuossa episodissa Hipardista jälleen paljon.

MM. sen että mitä ikinä teetkin, niin älä missään nimessä juokse! ;)

Huh-huh, sais kyllä nää helteet hiukan hellittää sillä edessä on melkoinen agility viikko: treeniä Hannalla, Päivillä, pari sessiota Sepolla ja Elinalla. Ja tokoillakin olisi hyvä ehtiä :o

Paholainen

kuva: Leena Viljanen