Päivityksiä

No niin, viimeinkin sain aikaiseksi ahkeroida Neiti Näpsälle ihan oman esittely sivun, jonne löytyy siis linkki tuosta blogin otsikkokuvan alta :)

Viimeinkin sain koottua itseäni myös sen verran, että päivitin Kynsilehto sivunkin... Suru ei sammu, se vain muuttaa muotoaan...

Mutta onneksi on tämä joka muistuttaa naurusta joka päivä <3

Nollalla!!!

Toiseksi viimeiselle esteelle :-/ Päälle juoksu tsydeemi levisi ja Hip suikkasi puomin sijasta A:lle. Voihan ketutus. Tuossa kohtaa kun ei voinut edes pelastaa kun on sama käsky puomille ja A:lle. No mutta, hieno rata silti ja sain "pahat kohdat tehtyä siten kuin olin ajatellutkin ja Hip... Hip oli ihan PRO <3 Leikkaukset toimi ihan sairaan hienosti ja haastava pujotteluun sisälle meno oli mahtava - kontakteista puhumattakaan :) Nopeat ja tarkat - juuri kuten pitääkin :)

Toinen rata ei ollut yhtä hyvä - pari mömmöilyä helpoissa paikoissa :-/ Siitä seurauksena kiellon arvoinen pyörähdys ja toinen vitonen tulla tupsahti puomin nousukontaktista :-/ Eli jotain haittaa on hyvistä alastuloistakin -> tuomarit ehtii kyylätä nousut kun tietävät että "toi koira ainakin tekee alas menot" ;P  Kympillä siis maaliin ja mömmöilyn huomioon ottaen suht kelvollisella ajallakin. Ja taas rataan mahtui hyviäkin pätkiä - itseasiassa suurin osa oli hyvää, ja kontaktit toimivat edelleen ja pujottelun hakeminen... WoW!

Niin ja loppuun uutinen Näp-Näppärästä... Sunnuntaina päivällä kun tekstissäni mainitsin että ei ihan vielä pääse autoon itse. No, pääsee se :)

Kiltit työt pääsee taivaaseen... Näp, se pääsee minne vaan :)

1,5 + 3

Tammikuun puolenvälin paikkeilla Juhlittiin 1,5 + 3 päivää, Suomeksi Pygmille tuli mittariin 1,5 vuotta ja Näp-Näppärä saavutti ruhtinaallisen 3 kuukauden iän. Kamalaa kuinka nopeasti mun pienet "Parkour" pennut kasvavat! Niin ja yhteiset harrastukset ovat tätä nykyään molemmilla: Parkour :-/ Pelottavaa on välillä se. Parkourin lisäksi Pygmi on erikoistunut takaperin ja silmät kiinni juoksemiseen sekä yhdellä jalalla seisomiseen. Näp taas yrittää tehdä korkeushypyn maailmanennätystä ja on jo huolestuttavan lähellä sen saavuttamista. No, Parkour harrastuksesta huolimatta elo on suht simppeliä ja rauhaisaa ottaen huomioon että taloudessa asuu taapero ja bordenscollien pentu. Näp on osoittautunut oikeaksi mittatilaus pennuksi, aivan kuin Pygmikin mittatilaus taaperoksi: sähäköitä, mutta hyvän hermorakenteen omaavia naperoita :) Näin ollen arki on vaivatonta vaikka potkua löytyy vaikka muille jakaa.

Ja voi että tähän tammikuun puoleenväliin mahtui tapahtumaa joka todella sai minut ylpeäksi pienistäni ; Pygmin kanssa kipaistiin kääntymässä TAYSissa ja voi että miten taitava ja urhea pieni mies minulla onkaan. Vanhana tekijänä suoriutui tutkimuksista suit sait, vaikka stetoskooppi onkin ikävän kylmä. Labratkin saatiin melko kivuttomasti - "iso" verinäyte vähän kirpaisi, mutta sormenpäänäytteessä inhottavinta oli laastari. Tosi inha tuppo sormenpäässä, ei kiva. Käsittämättömän reippaasti ja tyynesti tuo pikku mies jaksoi taas liki 3 tuntia kestäneen reissun - on sillä pojalla vaan hyvät hermot ja vahva usko elämään.

Näp osoitti samanlaisia taipumuksia eläinlääkäri käynnillään 12 viikon iässä. Odotushuoneessa oli täysi meno päällä ja pieni leikki hurjasti omaa vuoroaan odotellessa. Vastaanottohuoneeseen kun pääsi, pomppasi suoraan eläinlääkärin syliin ja häntä taisi ennemminkin heiluttaa koiraa kuin koira häntää. No, Näp nostettiin pöydälle jossa se pyöri kuin väkkärä liehitellen lääkäriä. Kunnes... silitin sitä pari kertaa kaulan sivuista ja sanoin "siinnä". Ja uskomatonta mutta totta: Näp asettui seisomaan paikalleen täysin rauhallisena :o Siis kyllähän minä sen tiesin että Näp on hyvä rauhoittumaan mutta että näin hyvä... Rokotuksen jälkeen sanoin Näpsälle: "saa mennä" ja viuh! Salamana oli eläinlääkärin sylissä naamaa nuolemassa ja häntänsä heilutettavana :) Uskomattoman ihana pieni penneli :)

Kotona Näp on edelleen tosi helppo, rauhallinen ja kiva vaikka jaloissa ja pompussa löytyykin jo todella hyvin. Lempi puuhaa on... yllätys, yllätys: juokseminen :) Ihmisiin, paikkoihin, ääniin, koiriin, yms  suhtautuu avoimesti ja pystyy keskittymään todella mahtavasti vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Autoon hypätään jo lähes itse (hypättäisiin, mutta kun ei vielä ihan mitta riitä - yritys on kyllä armoton) ja hienosti neiti leikkii myös vieraan ihmisen kanssa. Ihan "oikeaakin" treenaamista ollaan pikku hiljaa aloiteltu leikinomaisesti, mutta pääsääntöisesti puuhat koostuvat "shoppaamisesta" ja leikkimisestä. Nättiä peruasentoa Näp osaa jo tarjota tosi hienosti ja mikä hienointa: paikalla olo on helppoa kuin heinän teko :) Ei-sana ja luokse tulo kutsu hallitaan huippu hienosti totta kai - tästä on hyvä suunnistaa kohti "oikeita" treenejä tulevaisuudessa. Mutta ei vielä, vielä leikitään. Pitkään :)

Jaahas, mutta nyt herättelemään Pygmiä päikyiltä ja kohti Hyvinkäätä viettämään koko perheen yhteistä laatuaikaa :)

Siis mitä vaikeaa on 11 viikkoisen koiranpennun kuvaamisessa? Sehän hoituu niin että sanotaan pennulle "istu" ja "odota" ja otetaan kuva :) Ei sen vaikeampaa.

Ryhmässä paikalla istuminen häiriönalaisena sujuu jo myös kuin vanhalta tekijältä. Kiitos Hip häiriö avusta ;)

"Röde" Hip

Punainen paholainen, "Röde Hip", kirmaili sunnuntaina hillitöntä haipakkaa hyppärillä ja agiradalla Hyvinkäällä. Radat olivat arvon tuomareiden Annen (hyppis) ja Siwan (agi), käsialaa ja todella virtaavia ja hauskoja ratoja; haastavia kohtia riitti, mutta koira sai luukuttaa aivan täysillä - tämä on sitä agilityä parhaimmillaan :) Ja vielä paremmaksi kisapäivän teki Hipardin hienot suoritukset sekä mahtavat kannustusjoukot: Sami & Pygmi. Ja todella mukava oli nähdä piiitkästä, piiiiitkästä aikaa Joonaa ja Hupiakin :)

Kisakimara alkoi Annen hyppärillä jossa alku meni kokolailla täysin käteen : /  Koitin niistää (tai jotain) 2 esteelle ja jäin sit torsottamaan liian pitkäksi aikaa -> kielto 3 esteeltä -> yli mutta laskeutui väärään suuntaan -> improvisaatio -> Hip pelasti -> matka jatkui mutta en mä enää oikein kartalle päässyt mukaan. Hyl siis tulokseksi. Mutta kyllä hyviäkin kohtia oli - en vaan muista mitä ;) No ehkä se, että päästiin kuitenkin maaliin asti koko rata ja voimakkaasta häiriöinnisäni huolimatta Hip piti rimat ylhäällä -> taas sain miettiä että kuinkahan lyömätön tuo pieni koira olisikaan jollakin taitavalla ja hyvin liikkuvalla ohjaajalla kun se on minunkin ohjauksellani noin hyvä? Tosin... minähän Hipardin olen kouluttanut, ei se "ilmaiseksi" noita taitojaan ole antanut eikä anna.

Niin ja hyvää oli myös se, että nyt tiedän minkä ohjaustekniikan kohdalle laitan minkäkin "merkin" treenisuunnitelmassa (mikä ohjaus ja mikä merkki... no, en taida sitä tässä kertoa ;) Kysyä toki saa, ja voi olla että jopa vastaankin. Ehkä. ;))

No mutta jatkettiin Jalosen tuomaroimalle agiradalle ja jälleen edessä oli todella virtaava ja vauhdikas rata jossa muutama kinkkisempi kohta. Alkuun valitsin "pisaran", lähinnä siitä syystä että se oli ainoa vaihtoehto jolla pääsin haluamaani pisteeseen esteelle nro 4. viedessä sekä linjaamaan oikein 5 & 6 esteet. Alku sujuikin tosi hienosti! Samoin selvitettiin pituuden jälkeinen "putkiansa" puhtain paperein kuin myös melko haastavaksi osoittautunut pujotteluun meno. Ja tultiinkin näin ollen nollalla maaliin - tosin henkisellä sellaisella, sillä kun haastavat kohdat sujuu kuin rasvattu, niin mitä silloin tahtoo tapahtua? Niinpä niin, virhe helpossa kohdassa :( Keinun jälkeisellä putkella ylimääräinen pyörähdys, eikä Siwa armahtanut edes (tai juuri siksi ;)) vaikka oli oma seuratoveri radalla menossa: käsi nousi ja tuloksella 5 maaliin ja sijaluvulle 6.

Tokihan se nolla olisi ollut kiva mukaan saada, mutta en silti ollut pettynyt; Hipardi oli niin kertakaikkisen upea eläin! Mun linjat, vekit ja leikkaukset sujuivat loistavasti ja pyöräytinpä radalle pari valssiakin :o Kontaktit toimivat ja olivat tautisen nopsat, myös kontakteilta irtoamiset aivan huippu kamaa :) Ja ihan parasta oli se että taas pääsin pistämään merkkejä ohjaustekniikoiden perään treenisuunnitelmaan ja kuva Näp-pienen tulevasta treeniohjelmasta kirkastui; nyt tiedän mitä teen Näpin kanssa toisin. (mitäkö? Jaa, a - enpä taida sitä tässä kertoa. Kysyä toki voi, ehkä jopa vastaankin ;))

Todella ihana ja hauska kisapäivä kera rakkaiden <3 Ja Pygmistä on kasvanut todellinen "agitaapero" ja reissumukelo, kuin myös Näppärästä Näpänderistäkin :)

Niin tuo "Röde Hip"... niin, Hipardin isähän, ja Näpänderin isoisä, on kuulu paimenkoira ja jalostusuros Eryri Roi, joka tunnetaan myös nimellä "Röde Roi" tai "Red Roi", kielestä riippuen. Tämä intensiivinen, voimakasluonteinen uroshan on, kuten lempinimestä voinee päätellä, väriltään punainen. Tarkemmin sanottuna red tricolour - punainen trikki. No, Hip peri isältään ulkonäköönsä tricolourin, mutta "tavallisena" kolmivärinä. Luonteen ja ominaisuuksien puolella tulee isän perimä ulkonäköä enemmän esiin - aina näihin päiviin asti siis. Nyt syksyn/talven aikana punainen väri, jota Hipardin kallossa on toki aina ollut, on alkanut puskea esiin oikein todenteolla. Aiemmin punaista näkyi vain pohjavillassa ja mustan taittumisena "karhunmustan" suuntaan, mutta nyt... nyt on Hipardin päälaki täynnä punaruskeaa karvaa ja punaisuuden näkee heikommassakin valossa. Jännä nähdä punertuuko Hip vielä lisää vanhetessaan (juu siis, ei, ei siitä punaista trikkiä tule, vaan että saako lisää punaisen sävyä mustat osat tulevaisuudessa). Ja vielä jännempää on seurata punkeeko punainen sittenkin myös Routaan ja Näpiin mukaan? "Iipardeissahan" Iiro-iskä periytti voimakkaasti omaa väriään, mikä oli jopa hieman yllätys sillä Roin linjasta on tullut yleensä tummaa pentua. Vähän veikkaan kyllä ettei Roudassa ja Näpissä tulla näkemään punaista muulloin kuin juoksun yhteydessä, mutta ans kattoo ny - voinhan minä olla väärässäkin. Kerrankin ;)

Näp-pientä kehuttiin jälleen kerran Parsoniksi. Kehuttiin Parsoniksi, eikä mollattu russeliksi syystä että meidän kesän koutsin, TonTonin, parson Maisaa Niinu kehui parhaaksi ikinä näkemäkseen minikoiraksi - eikä syyttä :)  Ei siis yhtään hävetä omata Maisan kopio :)

Eryri Roi - Hipardin paras iskä

Hurja-Hip

Do diin, josko jaksaisi vähän päivittää blogia... viikko ollut (taas) sellaista kiitoa ettei ole juuri hengähtämään ehtinyt, mutta, mutta... kuolema kuittaa univelat, sano ;o Anyway, Hipardin kanssa käytiin viime lauantaina Hyvinkäällä kisaamassa; hyviä ratoja, laihoja tuloksia. Pistän tämän "cheerleaderin" poissaolon piikkiin ;o Olimme tällä erää matkassa "tyttö ja BeeCee:t" kokoonpanolla ja jo menomatka kisapaikalle tuotti tuskaa; olin nimittäin vielä lauantainakin (vaikka "aamulla" heräsin vasta n. 1030) edelleen niin puhki viikon "perseilyistä", että silmät alkoivat lumpsua kesken ajon uhkaavasti. No ei siinnä muu auttanut kuin kurvaista sivuun ja todeta että nyt nukutaan - voi olla että myöhästytään ekasta kisasta siksi, mutta tällä menolla ei tulla selviämään kumpaankaan starttiin ehjänä. Pikku torkkujen jälkeen taas matkaan ja kisapaikalle kerkesin juuri ajoissa vaikka geimit olivat n. 15 min etuajassa :) Hipardi onneksi lähti vasta luokan puolessavälissä, joten mitään hengenhätää ei ollut.

Eka rata loppui ennen kuin alkoikaan. Jostain syystä Hip hiippaili ensimmäisen esteen ohi perässäni. Koska tuon tempun jälkeen on aivan sama mitä tekee, kävin istuttamassa sen takaisin lähtöön -> eli HYL siitä. Rata meni kokolailla ok, alussa tuli pieni aivopieru - varmaan siinnä vähän harmittelin tuota kättelyssä hyllyttämistä. Loppu rata suht hyvin, ei mitään huippu osaamista (ohjaajalta), mutta ei nyt katastrofiakaan. Ihan hyvä veto, harmi tuota lähdön "tilastopoikkeamaa", mutta näitähän nyt sattuu itse kullekin.

Jälkimmäinen rata oli supersiisti!!! Tosi ehjä ja hyvä suoritus johon olen 99,9% tyytyväinen. Tuon 0,1% tyytyväisyydestä vähentää yksi kappale vääriä putken päitä - mutta toisaalta... sillä tavoin saatiin tehtyä hieman haastavampi rata :D Oli tosi hyvä fiilis maaliin tullessa, ja niin oli Hipardillakin - se oikein säteili <3 Mun pieni Hip <3

Hipardin pujotteluvauhti sai yleisöä taas kohahtamaan, omaa mieltäni lämmitti hienosti sujuneet leikkaukset, vekit ja päälle juoksut :) Hyvä Hip! Hyvä minä! Huikean nopsia ja rentoja ratoja tehtiin, ja Hip toimii kuin ajatus. Välillä joudun oikein miettimään, että miten ihmeessä Hip voi olla noin hyvä? Miten se voi osata kaiken ja tietää kaiken? Ja kuinka paljon se radalla minulle antaa? Ja sitten huomaan jotta niinpä niin... Hipardihan on mun koira ja minä olen sen kouluttanut :) Ja jokaisella on juuri sellainen koira jonka ansaitseekin :)

Rakas <3

We Are Family...

...I got all my sisters with me.

*huoh* ajoittain hieman jo nolottaa; Blogissa käy lukijoita tiiviisti ja Hipardilla & Näpillä on suunnaton joukko ihailijoita, ja... minä se vaan en saa aikaiseksi päivittää blogia :/ No mutta, kun ei ehdi, niin ei ehdi, ja lisäksi - blogi on kuitenkin ensisijaisesti minulle itselleni ts. ei tarvetta "huomio

huoraamiseen" :D

Mutta sitten niihin "päivittelyihin" - ja päivittelemistähän Hipissä ja Näpissä riittää ;D Loppiaisena suunnattiin Kana-Areenalle yhdistettyihin T-treeneihin ja "sukutapaamiseen". Virallisesti ohjelmassa oli T-treenit Agin ja Tokon merkeissä, mutta allekirjoittanut taisi intoilla enimmäkseen Roudan näkemisestä :) Oli niin ihana nähdä pientä monen viikon tauon jälkeen <3 Routa oli kasvanut huikeasti (yllättävää eikö vain? ;)); pennun pyöreys ja pörheys ovat jäämässä jo taka-alalle ja tyttö oli piiiiiiiitkiä jalkoja - aivan kuin sisarensakin. Hirmu kivan oloinen tyttö on Roudasta kasvamassa ja sen keskittymiskyky ja kontaktihalu tekivät suuren, suuren vaikutuksen minuun - oli ihana nähdä kuinka hienosti Routa halusi tehdä juttuja Marjaanan kanssa. Aikalailla samanlainen pentu näkyi loppiaisena kuin itsenäisyyspäivänäkin, taitavampi, fiksumpi ja isompi vain. Ihana, ihana Routa <3

Hipardilla oli T-treeneissä ohjemassa Agilityä ja hieman toko-höntsäilyä. Agitreenit veti Pete (Huotari), joten loistavaa koutsausta oli tarjolla. Rata oli hankala - ja vielä hankalammaksi asian teki sen, etten meinannut muistaa sitä ja keskittyminen & jaksu muutenkin heikolla tolalla. Vuosi oli nimittäin alkanut melkoisen "perseilyn" muodossa ja mulla on hieman paha taipumus reagoida kaikkeen hyvin kokonaisvaltaisesti :( Liian herkkä olen. Monessa kohdin tuo herkkyys on mieletön

vahvuus, etenkin näiden eläinten kanssa, mutta monessa kohdin se on myös hyvin kuluttavaa - lähinnä ihmisten kanssa. Ei tahdo jaksaa ihmisiä. Ei maailman pahuutta.:(

En saanut koottua itseäni vaikka oli kivat treenit aivan huippu mahtavassa porukassa ja koutsauksessa, joten eihän se järin hyvin mennyt :( Käpertynyt, epävarma...enkä vaan päässyt siitä eroon vaikka Hip - ja Pete, pistivät parastaan. Harmittamaan ei silti jäänyt, sillä tosiaan Hip oli jälleen aivan mieletön pakkaus ja Peteltä tuli positiivista(kin) palautetta: "osaan ohjata, tiedän nämä jutut ja Hip on taitava. Ja korjaa - kuten hyvän koiran kuuluukin". :) Niinhän se on - ja niin se tekee. Mutta ei suinkaan ilmaiseksi vaan koska se on taitava. Ja sitä se on siksi koska minä olen sen opettanut. Ja koska se haluaa tehdä töitä minulle - ja sen se haluaa tehdä koska minä olen ansainnut sen., Olen koirani arvoinen ohjaaja - ja siksi saan siltä asioita myös ilmaiseksi :) Eli jotakuinkin näin: Hip saa minulta makupaloja vain koska se on niin kiva koira. Minä saan Hipardilta asioita ilmaiseksi vain siitä syystä että olen niin kiva ohjaaja :)

Ja Woi WAU niitä Hipardi8n kontakteja!! En kyllä varmaan koskaan lopeta niiden ihailua itsekään, en vaikka olen ihan itse ne sille opettanut & ylläpitänyt :)

Toko oli Hipardin osalta lähinnä höntsäilyä koska eipä olla treenattu sitten T-leirin -> ei kannata ehkä treenata liikkeitä jotka ovat pääasiassa heikolla tolalla. Kaukojen tilanteen tsekkasin - tulee eteenpäin 1/2 mittaansa joten mikäli kokeita miettisin niin hieman kake-jumppaa olisi tarvis tehdä. Hyvä asenne Hiparilla oli kakeissa ja nopsat, tarkat vaihdot. S-M on se mikä tuo eteenpäin, ymmärrettävistä syistä -> ei ole ollutkaan treenattu "hyväksihyväksi". S-I ei juuri tuonut, kuten ei pitänytkään, sillä tämä vaihto on ollut hyvä jo ennen paussia.

Noudot kivat, käyttäytyi kapulalla korrektisti ja kiersi kivasti kapulan taakse. Ruudun ja merkin tuo tyttö näyttää osaavan, kuin myös merkiltä ruutuun. Hirvittävä vauhti :) Ruudussa ekalla kerralla unohti että pitää pysyä makuulla ja ennakoi seuraamiseen tulon. Seuraaminen "kuplivaa", kuten aina jos on ollut treenaamisessa taukoa. Oli tosi kiva tehdä Hipardin kanssa ja nähdä kuinka se rakastaa tätä(kin) lajia. Hitsit kun saisin itsestäni irti treenata myös tokoa...

Näp-pieni pääsi "tokoilemaan" - lainausmerkeissä koska eihän me juurikaan olla tokoilut vielä. Sivulle tuloja muutama, imuttamalla seuraamista kun ilman oli niin kovin kuplivaa. Ja sitten leikkimistä, leikkimistä ja leikkimistä :) Sen Näp osaa. Riitta ristikin näpin "Superleikkijäksi" - ja kyllä se minustakin sellainen on. Ja silti kelpaa myös makupalat paremmin kuin hyvin :) Todella hienoa. Varoitustakin kyllä tuli - Näp on kuulemma sähäkkä pieni tyttö, joten tasapainoilua hallinnan ja sähäkkyyden kanssa odotettavissa. ei tule luultavastikaan olemaan mikään helppo koira, sanoi Riitta, mutta jatkoi että harvemmin hyvät koirat kovin helppoja ovatkaan. Juup, tiedetään. Silti ihmettelin vähän sähäkkyys asiaa, kunnes...

... tuli palautetta myös kentän laitamilta. Näp sai mahtavaa palautetta ja kehuja sähäkkyydestään ja leikistään. "Oikea sähikäinen", "Mahtava pentu".Olin aivan äimänä :o   Siis tokihan minä tiesin ettei Näp sieltä heikoimmasta päästä koirana ole, ja onhan se reipas ja kivasti leikkii ja tekee, mutta...

Minähän sain sen rauhallisen pennun! (Kuten halusinkin.) Ja sellaisen olen mielestäni saanut - mistä siis tämä "sähäkkyys"? Kunnes hokasin; minä itsehän elän Näpin kanssa 24/7 jolloin suurin osa elosta on ihan sitä arkea ja vain häviävän pieni prosentti on jotain sellaista joka edes etäisesti viittaa treenaamiseen. Joten koska Näp on kotona rauhallinen ja tosi helppo, on minulla mielikuva pennusta joka on rauhallinen ja kiva - ja toki vallan näppärä treenikaverikin vanhempana luulen. Mutta ne, jotka näkevät Näpin "treenin", näkevät sen sähäkkyyden. Mä itse en sitä "näe" koska olen tottunut siihen että no, tuollainenhan se on - totta kai se on sähäkkä ja nopsa - ei siinä ole mitään ihmeellistä :)

Alan siis ehkä pikku hiljaa oivaltamaan miksi minua kanssaharrastajat ovat ajoittain heittäneet pahalla silmällä ja kulkee juttuja ylimielisyydestä; mulla on aina ollut päteviä koiria, kukin tavallaan, ja vaikka olen asian toki tiedostanut, en ole pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä vaan asiaan kuuluvana. "Totta kai se noutaa, miksi ei noutaisi?" ihmettelin aikoinaan kun pystykorvan nouto halukkuus herätti hämmästystä. Ja taas katsottiin pahasti sen jälkeen :-/ Ja monta muuta vastaavaa kertaa & tilannetta.

No, hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan treenien osalta. Niiden jälkeen kaikki Ei mennyt niinku Strömsössä, mutta se on pitkä ja sen verran uskomaton tarina ettei sitä kuitenkaan uskottaisi vaikka sen kertoisin. Siksi en kerro, vaan tyydyn toteamaan että Kana-Areenan Liisalta ja Pertiltä saa kyllä loistavaa palvelua, itse osoittauduin 10 oppilaaksi ja joka asialla on puolensa (mutta enhän minä voi tietää kuinka monelle... ;) Sorry, inside joke ;)) Ja Hip sai illan suussa vielä ekstra-agit Jyväskyläläisten tarjoilemalla radalla :) Ja oli Super Pätevä Huikaiseva Hip :)

Kiitos T-tiimille, erityisesti Petelle & Katjalle - sekä Sadulle "tasoituksesta". Ei muistella pahalla ;) Ja äärettömän suuret kiitokset Kana-Areenan väelle sekä Kareksen Saaralle! Uskoni ihmisiin palautui hieman ansiostanne :)

Prinsessan ikuisti Pekka Korri

Hip Huikea, Näp Näppärä ja Pygmi Pätevä

Vuosi vaihtui rauhallisesti ja perhekeskeisesti kotosalla: kaksi valvoi ja viisi nukkui Ruususen unta. Jos en paremmin tietäsi, niin olisi voinut melkein ajatella että kahdella nuorimmaisella nukkujalla, Pygmillä ja Näpsällä siis, on kuuloissaan vikaa - niin vähän ne paukkeeseen reagoivat. Kalima-muori rähjäsi paukuille ulkona muutamaan otteeseen - eipä ole tuollaista ennen tehnyt. Uskoisin sen liittyvän heikentyneeseen kuuloon ts. on ääniä jotka ärsyttävät. Roosallahan kuulon heikkeneminen ilmeni lentokoneille haukkumisena :o Mutta siis kovimman rätinän aikana olohuoneen lattialla oli muutama mustavalkean kirjava ja pari riistan sävyistä taljaa hujan hajan pitkin pituuttaan kuorsaamassa. (eiku itseasiassa Näp olikin sohvalla mun kainalossa ja roikkui pää alas päin. Muistelen sanoneeni joskus että seuraavaa koiran EI anneta tulla sohvalle... mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja sitä paitsi - ei Näp ole koira! Se on bordercollie <3)

Vuosi alkoi perhekeskeisesti ja vauhdikkaasti - suunnistimme siis ihmisperheen ja bordercollieiden kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Tai lähinnä siis minä ja Hip kisattiin, Sami kantoi tavaroita, Pygmi kannusti äitiään ja Näp leikki ja tuotti sekä meille että kanssaihmisille paljon hyvää mieltä :) Kisat järkkäsi Hausjärven Haukut ja tuomareina toimivat Huittinen ja Huittinen. Tosi hyvät olivat kisajärjestelyt ja iloinen tunnelma paikan päällä. Huittisten radat olivat vauhdikkaita ja hauskoja; ei mitää hullun koukeroa, mutta ei päästä päähän juoksemistakaan vaan rehelliset agilityradat. Mii laik <3

Hipardin kanssa oli huikea mennä ja vitsit meillä oli radoilla hauskaa - vaikka olinkin aivan jäässä lähdössä. Täytyy kyllä todeta että kyllä vaan on tuo Hip niin mun koira; mitä pahemmin minä olen kipsissä, sitä huikeammin Hip tekee töitä. Ei jää epäselväksi se kummalla meistä on parempi hermorakenne ja toimintakyky ;o Parhaani yritin että saataisiin aikaiseksi totaali katastroofi, mutta pieleen meni syystä että Hip-pirulainen on niin taitava! (Kuka kumma sen on mennyt tuollaiseksi kouluttamaan? ;)) Miljalle totesinkin että ei jestas, siis kuinka lyömätön tämä pieni eläin olisikaan, JOS sillä olisi sellainen huisin pätevä ohjaaja? Kun kerta jopa munkin, noin 2 päivää myöhässä olevalla, ohjauksella se tekee niin mieletöntä työtä! 15 ja 15 tuli tulokseksi kun käskytin yht. 5 riman päällä (tooooooosi fiksua) ja lisäksi yksi aivopieru esti Hipardin pöydän suorittamisen (vasta radan jälkeen oivalisin, että niin - miksi en pyöräyttänyt Hipiä pöytää edeltävän aidan toisen siivekkeen ympäri? Siksi koska eipä vaan tullut mieleen : / ) No mutta, päälle juoksut ja viski-leikkaukset onnistui <3 Ja pujottelulla toteutettiin pienimuotoinen layerointi :o Hyvä Hip! Hyvä ME!

Näp Näppärä näytti nerokkuutensa Hyvinkään hallilla - jälleen kerran. Siis aivan uskomaton pentu se kyllä on; halliin painui sisälle aivan kun olisi siellä aina ollut eivätkä vieraat koirat, ihmiset, äänet sitä hämmästyttänyt lainkaan. Hipardin ratojen ajan Näp nukkui hiiren hiljaa (kevyt- :o)häkissään ja väliajalla kävi leikkimässä, vähän "treenailemassa" ja moikkailemassa ihmisiä. No, noihan nyt on jo ihan peruskauraa Näpille, mutta seuraavasta minäkin yllätyin: Näp nimittäin teki sivulletuloja ja kontaktitreeniä vaikka vieraat koirat kulkivat aivan nenän alta. Eikä tässä vielä kaikki!  leikki kanssani ja toi lelua mulle vaikka vieraat koirat kulkivat ohi aivan kylkiä hipoen :o Eikä tässä vielä kaikki: Näp sai hieman leikkiä muutaman vieraan koiran kanssa ja kutsuttaessa se tuli salamana luokse ja haki kontaktia vaikka toinen vielä haastoi leikkimään :) Eikä tässäkään vielä kaikki: Näp piti kontaktin ja teki keskittyneesti "hommia" vaikka vieraat ihmiset houkuttelivat palluteltavaksi :o

Ja ehei, ei tuossakaan ole vielä kaikki - ei todellakaan! Näp nimittäin leikki ja toi lelua vaikka vieraat koirat kulki aivan kylkiä hipoen ja _jopa_ silloinkin kun vieras ihminen kyykistyi Näpin viereen, ojensi kätensä ja jutteli Näpille :o Pyysin Näpänderiä laskemaan lelusta irti ja sanoin "saa mennä" - ja TSUP! Se oli salamana nuolemassa tervehtijän naamaa <3 Uskomaton pentu <3 Niin hieno :)

Näp on kyllä niin suloinen ja ihastuttavan avoin sekä rohkea, että aiheuttaa hyvää tuulta sekä ihastuneita huokauksia missä ikinä kulkeekin. Viimeksi tänään Bauhausissa :) Liukuovet olivat Näpänderin mielestä tosi kivat kun niitä saattoi "kouluttaa" (ovi auki, ovi kiinni, ovi auki, ovi kiinni) ja kun sai luvan marssia sisälle niin siitähän se riemu vasta repesikin: joka puolella ihania ihmisiä valmiina sylittelemään häntä ja vain häntä: Näp suurta <3 Ja hienosti sujui leikkiminen sekä "treenaaminen" myös Bauhaussissa. Oli niin kiva paikka ettei Näp olisi malttanut sieltä pois lähteäkään - taitaa tulla rautakaupan myyjä siitä ;o (ei, siihen Näp on aivan liian nopea ja ystävällinen ;D*)

Ja viimeisimpänä - muttei suinkaan vähäisimpänä, Pygmi Pätevän uuden vuoden kujeet. No, tämä on oikeastaan jo vanha juttu, mutta kun toteutui taas uudenvuodenpäivänä, niin pistetäänpä samaan sarjaan; Jos Pygmi "possuilee" lusikan/haarukan/lautasen/mukin/lelun/minkä vaan kädessään olevan esineen kanssa, päätyy ko. esine takavarikkoon. No, kilttinä poikana Pygmi tietenkin, oivaltaessaan että nyt aikoo heitellä/rikkoa/tms. kädessään olevan esineen, menee ja vie _itse_ ko. esineen takavarikko kaapin päälle. Tässä kohtaa kai voisi sanoa että koulutus on onnistuntu ja tavoitteet saavutettu tämän "liikkeen" osilta ;)

No joo, onhan noita muitakin, Uuden Vuoden pyhinä(kään)  Pygmi ei (tietenkään) koskenut kellariin johtavan oven ripaan. ei tietenkään, koska äiti on sanonut ettei Pygmit saa siihen koskea. Mutta Nalle Puhiahan ei kukaan ole kieltänyt kahvaan koskemasta ;o (Jestas.... murrosikää odotellessa ;)). Tapaninpäivänä Pygmi kertoi äidilleen, joka ei tietenkään tiedä autoista mitään koska on tyttö, että maasturi mallin BMW ja seta mallin BMW ovat molemmat Bemareita :o Uuden Vuoden aattona Pygmi näytti autokirjastaan punaisen urheiluauton kuvaa. "Niin, siinnä on Lamborghini". Tämän kuullessaan Pygmi suikkasi salamana ylös ja kiisi Chaplinina keittiöön - hakemaan _keltaisen_ Lamborghini pikkuautonsa. Ja hirveä selitys: "samanlaiset. Äiti. Nä,ä ovat samanlaiset. Lamborghineja molemmat" (ja kerrottakoon, että sen keltaisen Lamborghinin vieressä oli _punainen_ Ferrari.

Että näin. Kyllä joku jannu erottaa ooppelin ja nissanin, mutta Pygmi, 1v 5kk, erottaa Lamborghinin ja Ferrarin - hän kun ei ole tottunut kuin noihin loistoautoihin ;D

*viittaan Näpsän ammatinvalinnassa alla olevaan videoon siis ;)