...I got all my sisters with me.
*huoh* ajoittain hieman jo nolottaa; Blogissa käy lukijoita tiiviisti ja Hipardilla & Näpillä on suunnaton joukko ihailijoita, ja... minä se vaan en saa aikaiseksi päivittää blogia :/ No mutta, kun ei ehdi, niin ei ehdi, ja lisäksi - blogi on kuitenkin ensisijaisesti minulle itselleni ts. ei tarvetta "huomio
huoraamiseen" :D
Mutta sitten niihin "päivittelyihin" - ja päivittelemistähän Hipissä ja Näpissä riittää ;D Loppiaisena suunnattiin Kana-Areenalle yhdistettyihin T-treeneihin ja "sukutapaamiseen". Virallisesti ohjelmassa oli T-treenit Agin ja Tokon merkeissä, mutta allekirjoittanut taisi intoilla enimmäkseen Roudan näkemisestä :) Oli niin ihana nähdä pientä monen viikon tauon jälkeen <3 Routa oli kasvanut huikeasti (yllättävää eikö vain? ;)); pennun pyöreys ja pörheys ovat jäämässä jo taka-alalle ja tyttö oli piiiiiiiitkiä jalkoja - aivan kuin sisarensakin. Hirmu kivan oloinen tyttö on Roudasta kasvamassa ja sen keskittymiskyky ja kontaktihalu tekivät suuren, suuren vaikutuksen minuun - oli ihana nähdä kuinka hienosti Routa halusi tehdä juttuja Marjaanan kanssa. Aikalailla samanlainen pentu näkyi loppiaisena kuin itsenäisyyspäivänäkin, taitavampi, fiksumpi ja isompi vain. Ihana, ihana Routa <3
Hipardilla oli T-treeneissä ohjemassa Agilityä ja hieman toko-höntsäilyä. Agitreenit veti Pete (Huotari), joten loistavaa koutsausta oli tarjolla. Rata oli hankala - ja vielä hankalammaksi asian teki sen, etten meinannut muistaa sitä ja keskittyminen & jaksu muutenkin heikolla tolalla. Vuosi oli nimittäin alkanut melkoisen "perseilyn" muodossa ja mulla on hieman paha taipumus reagoida kaikkeen hyvin kokonaisvaltaisesti :( Liian herkkä olen. Monessa kohdin tuo herkkyys on mieletön
vahvuus, etenkin näiden eläinten kanssa, mutta monessa kohdin se on myös hyvin kuluttavaa - lähinnä ihmisten kanssa. Ei tahdo jaksaa ihmisiä. Ei maailman pahuutta.:(
En saanut koottua itseäni vaikka oli kivat treenit aivan huippu mahtavassa porukassa ja koutsauksessa, joten eihän se järin hyvin mennyt :( Käpertynyt, epävarma...enkä vaan päässyt siitä eroon vaikka Hip - ja Pete, pistivät parastaan. Harmittamaan ei silti jäänyt, sillä tosiaan Hip oli jälleen aivan mieletön pakkaus ja Peteltä tuli positiivista(kin) palautetta: "osaan ohjata, tiedän nämä jutut ja Hip on taitava. Ja korjaa - kuten hyvän koiran kuuluukin". :) Niinhän se on - ja niin se tekee. Mutta ei suinkaan ilmaiseksi vaan koska se on taitava. Ja sitä se on siksi koska minä olen sen opettanut. Ja koska se haluaa tehdä töitä minulle - ja sen se haluaa tehdä koska minä olen ansainnut sen., Olen koirani arvoinen ohjaaja - ja siksi saan siltä asioita myös ilmaiseksi :) Eli jotakuinkin näin: Hip saa minulta makupaloja vain koska se on niin kiva koira. Minä saan Hipardilta asioita ilmaiseksi vain siitä syystä että olen niin kiva ohjaaja :)
Ja Woi WAU niitä Hipardi8n kontakteja!! En kyllä varmaan koskaan lopeta niiden ihailua itsekään, en vaikka olen ihan itse ne sille opettanut & ylläpitänyt :)
Toko oli Hipardin osalta lähinnä höntsäilyä koska eipä olla treenattu sitten T-leirin -> ei kannata ehkä treenata liikkeitä jotka ovat pääasiassa heikolla tolalla. Kaukojen tilanteen tsekkasin - tulee eteenpäin 1/2 mittaansa joten mikäli kokeita miettisin niin hieman kake-jumppaa olisi tarvis tehdä. Hyvä asenne Hiparilla oli kakeissa ja nopsat, tarkat vaihdot. S-M on se mikä tuo eteenpäin, ymmärrettävistä syistä -> ei ole ollutkaan treenattu "hyväksihyväksi". S-I ei juuri tuonut, kuten ei pitänytkään, sillä tämä vaihto on ollut hyvä jo ennen paussia.
Noudot kivat, käyttäytyi kapulalla korrektisti ja kiersi kivasti kapulan taakse. Ruudun ja merkin tuo tyttö näyttää osaavan, kuin myös merkiltä ruutuun. Hirvittävä vauhti :) Ruudussa ekalla kerralla unohti että pitää pysyä makuulla ja ennakoi seuraamiseen tulon. Seuraaminen "kuplivaa", kuten aina jos on ollut treenaamisessa taukoa. Oli tosi kiva tehdä Hipardin kanssa ja nähdä kuinka se rakastaa tätä(kin) lajia. Hitsit kun saisin itsestäni irti treenata myös tokoa...
Näp-pieni pääsi "tokoilemaan" - lainausmerkeissä koska eihän me juurikaan olla tokoilut vielä. Sivulle tuloja muutama, imuttamalla seuraamista kun ilman oli niin kovin kuplivaa. Ja sitten leikkimistä, leikkimistä ja leikkimistä :) Sen Näp osaa. Riitta ristikin näpin "Superleikkijäksi" - ja kyllä se minustakin sellainen on. Ja silti kelpaa myös makupalat paremmin kuin hyvin :) Todella hienoa. Varoitustakin kyllä tuli - Näp on kuulemma sähäkkä pieni tyttö, joten tasapainoilua hallinnan ja sähäkkyyden kanssa odotettavissa. ei tule luultavastikaan olemaan mikään helppo koira, sanoi Riitta, mutta jatkoi että harvemmin hyvät koirat kovin helppoja ovatkaan. Juup, tiedetään. Silti ihmettelin vähän sähäkkyys asiaa, kunnes...
... tuli palautetta myös kentän laitamilta. Näp sai mahtavaa palautetta ja kehuja sähäkkyydestään ja leikistään. "Oikea sähikäinen", "Mahtava pentu".Olin aivan äimänä :o Siis tokihan minä tiesin ettei Näp sieltä heikoimmasta päästä koirana ole, ja onhan se reipas ja kivasti leikkii ja tekee, mutta...
Minähän sain sen rauhallisen pennun! (Kuten halusinkin.) Ja sellaisen olen mielestäni saanut - mistä siis tämä "sähäkkyys"? Kunnes hokasin; minä itsehän elän Näpin kanssa 24/7 jolloin suurin osa elosta on ihan sitä arkea ja vain häviävän pieni prosentti on jotain sellaista joka edes etäisesti viittaa treenaamiseen. Joten koska Näp on kotona rauhallinen ja tosi helppo, on minulla mielikuva pennusta joka on rauhallinen ja kiva - ja toki vallan näppärä treenikaverikin vanhempana luulen. Mutta ne, jotka näkevät Näpin "treenin", näkevät sen sähäkkyyden. Mä itse en sitä "näe" koska olen tottunut siihen että no, tuollainenhan se on - totta kai se on sähäkkä ja nopsa - ei siinä ole mitään ihmeellistä :)
Alan siis ehkä pikku hiljaa oivaltamaan miksi minua kanssaharrastajat ovat ajoittain heittäneet pahalla silmällä ja kulkee juttuja ylimielisyydestä; mulla on aina ollut päteviä koiria, kukin tavallaan, ja vaikka olen asian toki tiedostanut, en ole pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä vaan asiaan kuuluvana. "Totta kai se noutaa, miksi ei noutaisi?" ihmettelin aikoinaan kun pystykorvan nouto halukkuus herätti hämmästystä. Ja taas katsottiin pahasti sen jälkeen :-/ Ja monta muuta vastaavaa kertaa & tilannetta.
No, hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan treenien osalta. Niiden jälkeen kaikki Ei mennyt niinku Strömsössä, mutta se on pitkä ja sen verran uskomaton tarina ettei sitä kuitenkaan uskottaisi vaikka sen kertoisin. Siksi en kerro, vaan tyydyn toteamaan että Kana-Areenan Liisalta ja Pertiltä saa kyllä loistavaa palvelua, itse osoittauduin 10 oppilaaksi ja joka asialla on puolensa (mutta enhän minä voi tietää kuinka monelle... ;) Sorry, inside joke ;)) Ja Hip sai illan suussa vielä ekstra-agit Jyväskyläläisten tarjoilemalla radalla :) Ja oli Super Pätevä Huikaiseva Hip :)
 |
| Prinsessan ikuisti Pekka Korri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.