Taitava ja KAUNIS HIP!

Onpas kuukausi vierähtänyt vikkelään :o Blogin päivittämiseen ei ole ollut oikein aikaa eikä resursseja, "kiitos" siitä kuuluu IRL:lle -  ennen kaikkea "vanhoille sotavammoille". Mutta, hengissä ollaan silti ja kaikesta huolimatta jopa jotain puuhailtu harrastusten parissakin.

Yksi suuri koitos on nyt taaksejäänyttä elämää; Hip nimittäin käväisi näytelmissä peräti kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen! Ja on nyt siis ihan virallisestikin kaunis ja hyvä :) HURRAA!!!

Hyvä Hip ja kuvausrekvisiitta ;)

Kyllä se keltainen on vaan kiva väri ;) Kovasti jänniitti, sillä tuomarina oli kuitenkin suht tiukkana tunnettu Paula Heikkinen-Lehkonen, ja kappas, kappas -Hip olikin ainoa työlinjaa edustava BC näissä geimeissä. Vaan sieltä se tuli! HYVÄ! Keltainen nauha ja hyvä arvostelu rakenteesta ja luonteesta :) Ja arvostelu lomakkeen ulkopuolelta vielä tuomarin kommentti "ihanaa katseltavaa" <3 Mun Hip <3 Vaikka minun mielestänihän Hip on aina ihanaa katseltavaa, ja todentotta - pestynä ja harjattuna se oikein säkenöi - vaikka turkki ehti sitten (tietenkin) pudota pois juuri ennen näyttelyä ja ne "raskauskilotkin" tuli karistettua. No mutta - pääsipähän sit turkin ja ns. "massan" alta esille juurikin ne Hipardin vahvuudet - hyvä rakenne ja erinomaiset takakulmaukset. Niin ja kiitos Kalima-mummulle vanhojen palkintojensa lainaamisesta kuvausrekvisiitaksi ;)

Aksailtukin ollaan - tietysti :) Omissa geimeissä Herwoodissa tehtiin ekalla radalla tosi hyvä veto ja oli todella mukava mennä hipardin kanssa kun oikein tunsi kuinka on yhtä koiran kanssa. Tulokseksi 15 muistaakseni, puomin nousu kun otin vähän riskillä (ts. tosi kaukaa vastaan) ja sit tais pari rimaa pötkähtää kun joku (minä) olin jossain edessä tai jotain häiritsemässä. Toinen rata hyllytettiin kun oletin enkä ohjannut - sen jälkeen tehtiin kyllä aikas päheitä layerointeja, eritoten puomilla <3 Ja Hip niiiiiiiin osaa. <3

Valkeakoskella käytiin myös starttaamassa vaikka pitkään pohdin ko. kisoihin osallistumista. Olin itse todella kipeä silloin, mutta eniten minua hirvitti se että kyseisen kisapaikan läheisyydessä on ollut tiheästi kaikenlaisia ei-niin-kivoja syöttejä koirille. (Edelleen turhan hyvin muistissa ne viime syksyiset kauhun hetket kun omasta pihasta löytyy epämääräisiä "herkkuja" :( ) Hämmästyksekseni asiasta ei edes kisakirjeessä varoitettu... :o Lisäksi kyseisen kisapaikan pohja ei ole kovin sopiva agilitaamiseen, liian kova. No mentiin kuitenkin. ekan radan alku oli hyvä, sit jätin tekemättä jostain syystä putkijarrun ja väärä rata kutusui. Kahden esteen kautta maaliin, en viitsinyt turhaan kiusata Hipardia huonolla alustalla. Toinen rata mentiin lähes loppuun ennen väärää rataa - yksi virhe jonka takia rytmi sekosi ja... parin esteen päästä sit paukahti. Kolmas rata hyllytettiin aivan alussa kun tuli jokin aivopieru, taas muutaman esteen kautta maaliin, ei aleta Hiprdia rikkomaan.

Tulostaso oli kyllä ko. kisoissa tyrmäävä. Tunnelma oli kuin jossain, hmmmm.... möllikisoissa ja niin oli vähän tuloksetkin. Radat olivat kuitenkin helppoja ja ihanneajat löysiä, silti tuloslistoissa komeili aivan käsittämättömiä ihanneajan ylityksiä :o Tai sit mä vaan olen niin tottunut nopsiin koiriin, kiitos Hipardin, Näpin ja ihkujen Takkulaisten <3

No, jos koskin kisat olivatkin aneemiset, saatiin viime lauantaina taas nauttia sellaisesta kunnollisesta kisafiiliksestä. Tällä erää hyvänmielen kisat meille tarjoili YLÖKK :) Oloni oli todella huono, joten suoritustavoitteena tänään oli olla onnellinen radan/ratojen ajan. Ja olinhan minä. <3 Kiitos Hip. Vahinko vain että kun Hipardi on kohtuu nopsa menijä, sain olla radalla niin ohikiitävän hetken. aikas mielettömät ajat pimatsu nimittäin kelloon takoi kiellosta ja ohjaajan väistelystä huolimatta :o Kahdelta radalta tulokseksi 15, yhdeltä hyl väärästä radasta. Molemmilla radoilla kielto tuli mun hätäilyn/huolimattomuuden vuoksi ja sen jälkeen kun ei tietenkään ollut rytmi ihan kohdillaan, olin muutamassa paikassa myöhässä -> rimaa alas. Mutta jestas että kello tykkäsi Hipistä :o Milloinkahan mä uskon että se plikka kyllä "liikahtaa"? Koska se nimittäin liikahtaa. Ja vaikka sen itse tiedänkin (vaikkakaan en ymmärrä), niin olipa muuten mukavaa kun eräs kisatyöntekijä tuli kertomaan kuinka hienoa on katsella Hipardin menoa kun se on niin nopsa ja onnellinen <3 Vaikka tällaistä on tapahtunut usein ennenkin, niin jotenkin se aina sykähdyttää tuollainen palaute kun tuiki tuntematon ihminen kertoo ihailevansa Hipardia <3

No Näpänderistäkin jotain.... höntsäilty ollaan edelleen. Näpin asenne on aivan mahtava kuin myös keskittymiskyky. Ja se leikkiminen... mun kohta tarvitsee kiskaista jotkut maalimiehen vermeet ylle aksatreeneihin kun Näp pieni "vähän" tuo lelua :o  Elokuussa tuli 10kk mittariin joten tällä hetkellä alkaa olla kontakiten ja pujottelu treenien aloittaminen ihan toden teolla mielessä. Saas nähdä milloin ne sitten oikeasti alkavat. Ensi keväänä luulisin, antaa lapsen olla lapsi <3

Saaren Sirpa oli ikuistanut Roudan toko treenejä ja... kyllä ne vaan samaa sukua on. Hip, Näp ja Routa :) Vaikka ulkonöllisesti eivät toisiaan kovinkaan paljoa muistuta, niin asenne ja ilmeet ovat kyllä tismalleen samat niin äidillä kuin tyttärilläkin. On se vaan makee sportti silakka nykyään tuo pentulaatikon tättähäärä käpylehmä :)

Suunta kohti ruutua - kuva Sirpa Saari

"Hullun kiilto silmissä" on suku"vika" ;) - kuva Sirpa Saari

Ja kappas, kappas kuinka tutunoloinen ruutuun päätyminen ;) kuva Sirpa Saari