Taitavaa, ja eritoten älykästä, sukua osa 2

Tämä postaus on omistettu Näpille;  tuolle pienelle, ihmeelliselle olennolle, jonka matkassa totuus on tarua ihmeellisempää.

Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)

Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!

Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D

Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)

Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.

Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.

Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.

Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.

Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)

On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)

Taitavaa sukua

First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!

Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari

Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3

Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan  - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n.  Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä  koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)

No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)

SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3

Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!

Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!

Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)

Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!

Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :)

Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3

Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)