Taitavaa sukua

First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!

Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari

Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3

Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan  - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n.  Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä  koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)

No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)

SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3

Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!

Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!

Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)

Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!

Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :)

Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3

Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)