Se ois sit taputeltu...

... kisavuosi 2012 ja kakkosluokka; Hip nimittäin nousi Agilityn 3-luokkaan lauantaina 15.12. Hyvinkäällä - tavoillensa uskollisena: nollavoitolla - ja _ylivoimaisella_ nollavoitolla tietenkin :)

Rata oli todella hankala, siitä kertonee tuloksetkin, sillä suureksi yllätyksekseni olimme Hipin kanssa ainoat nollantehneet vaikka taso oli aikas kova noissa geimeissä. Eikä omat odotukset rataantutustumisen jälkeen todellakaan olleet mitenkään korkealla, sillä rata ei tutustuttaessa vaikuttanut lainkaan niin vaikealta kuin mitä reunalta katsottuna - vaan hiton paljon vaikeammalta! Mut me vedettiin se ihan "flowna" - tai no ei ehkä ihan, koska muistan, että yksi kaarros olisi saanut olla hitusen tiukempi, mutta... 99,9% nappi suoritus.

Kyllä meinas tulla tippalinssiin palkintojen jaossa: niin useasti oltiin hipaistu, mutta ei osuttu, ja nyt sit mammaloman jälkeen oltiin tässä: kolmosissa. Vihdoinkin. Hikeä, verta ja kyyneleitäkin on tullut matkan varrella vuodatettua - ja jonain heikkona hetkenä mietin että todellakin annan Hipin jollekin toiselle ohjattavaksi kun en sitä näemmä itse kolmosiin saa. Sit mietin että niin... mitäs siitä sit olisi hyötyä jos joku muu sen nostaisi? Mentäisiin tekemään sinne kolmosiin niitä vitosia ja hyllyjä vai? (varsinkin niitä vitosia... ne alkoivat todella jo ahdistamaan... vaan minkäs teet, jos olisin halunnut helpon koiran, se tuskin olisi ollut bortsu, eikä taatusti Hip)

Näpänderille kyseisistä kisoista 10 ja hyl (oma moka & koiran aivopieru molemmilla. Tämmöistä tää on kakaran kanssa) Mutta yhteistyö tuntui hyvältä ja homma kulki. Ihana Näp.

Koko agivuosi ei vielä ole taputeltuna: edessä on vuoden viimeiset alueellisen valmennuksen treenit sekä pisteenä i:n päälle vielä Timantti-Tours koulutusexcursio :) Mahtavuutta!!

Niin ja Bamin penneleillekin kävin sanomassa "heipat" ja onnea matkaan uusiin koteihinsa - nyt pyhien aikaan kun ei ehditä enää treffaamaan. Suloisia vintiöitä ja tärpästikkeleitä, melkein lähdin Kirsiltä Staby pentu kainalossa kotiin.... mutta se pirulainen laski ne ;)

Koska mun päivitystahti on mikä on, enkä (taaskaan) ehtinyt näpertelemään, niin toivotamme

Hyvää Joulua 

ja 

Onnea sekä menestystä kaudelle 2013

kaikille ystävillemme!

meidän lauman "Clint Eastwoodin", yhden ilmeen koiran, kuvan muodossa

 

Kuulumisia

Pikaisesti ja kepeästi, sillä mitäpä meille kuuluisi? Hip on yhtä täydellinen kuin aiemminkin, ellei jopa täydellisempi, ja Näp on samaa maata. Mahtavia pikku olentoja molemmat tytöt. Aksa on kivaa, Timantti-Tiimi mahtava, treenitty ollaan hiukan ja itsenäisyyspäivänä kisailtiinkin peräti. Käytiin testaamassa JANKKin uutta hallia ja ihan ok paikka, luultavasti kisataan siellä toistekin (olen "vähän" kranttu talvikisapaikkojen suhteen - ja muutenkin talvi on enemmän treenin & levon aikaa, kuin kisaamisen.) Mukavat oli 1-luokkien radat, toiselta Näp sai 10 (agirata) ja hypärillä hyllytettiin vikalla esteellä -> Näp sinkosi pussista ulos niin pitkälle, että ajautui viimeisen aidan ohi ja pompahti takaisin päin. Ihan kivalta tuntui meno ja jopa yhteistyökin, vaikka totta munassa edelleen saankin lähetettyä Näpin Albaniaan, ellen jopa pidemmällekin, äärimmäisen helposti. Ei se sitä kovakorvaisuuttaan tee, se vain tarvitsisi vihjeen käännöksestä huomattavasti aiemmin kuin mitä (toistaiseksi) annan. Eli tätä treenaan itse (edelleen), nyt vaan täytyy alkaa olla vielä tarkempi rytmityksessä ja rintamasuunnassa. Lisäksi pyritään myös lisäämään motivaatiota kääntyä tiukasti  - valsseissa tuleekin ihan jees, mutta esim. jaakotusta en osaa tehdä sellaiseen rytmiin, ja koiran motivaatio eteenpäin on suurempi kuin kääntymiseen, että Näp sillä kääntyisi niin tiukasti kuin mihin se pystyy ja minkä se osaa. Näp kokoaa itsensä loistavasti ja tekee tosi tiukkoja kurveja - jos se vaan tietää että sellainen siltä halutaan, nyt se ei useimmiten tiedä.
Hipardilla oli Janakkalassa vain yksi startti, meni huumorin puolelle ja Hyl :D

Bamin penskoille on kasvaneet jalat ja meno on sen mukaista. Myös pentutestit ollaan jo tehty ja testi kertoi sitä mitä oltiin jo silmillä nähtykin: tasainen, kiva pentue. Vekkuleita söpöliinejä joita ei lumi haittaa eikä hidasta :)

Timantteja!

Timantteja löytyy tietenkin Bamin nisiltä; vaikka tietenkin kiinteän ruuan syömisen opettelu on jo aloitettu. Liikkumista treenataan kovin ja 3 viikkoisena yksi hurja päätti tulla ulos jo pentulaatikostakin!

Marraskuulle on kertynyt myös Timantti Tours'eja; koulutusexcursio Espooseen (aivan mieletön reissu - again) sekä kisaturnee peräti Lempäälään asti ;) Tamskin iltakisoissa siis starttasivat molemmat typyt yhden startin verran. Näp'ille tulos 10 - ei vaan osannut/pystynyt jarruttamaan. Rata oli "vaikea" Mujusen rata - Vaikea koska siinnä pääsi koira luukuttamaan ihan tosissaan ja niinhän siinnä sitten kävikin: pujotteluun mentiin jostain 5 kepiltä (Näp ei tosin ollut tuhma - näin että se kyllä yritti jarruttaa, mutta... ei vaan osannut jarruttaa tarpeeksi. Sama keinulla -> lentokeinu: yritti jarruttaa, mutta...) Hipardille tulokseksi 15. Heti alussa yksi rima alas kun oletettavasti touhusin jotain juuri kun koira oli riman yllä ja Hip myös lähestyi kyseistä hyppyä vähän huonosta kulmasta -> sen seurauksena myös seuraava rima alas. Kun alla oli virheitä, niin vedin aika riskillä ja yksi kielto päälle. Hyvät fiilikset jäi radoista: on ne vaan upeita noi mun tytöt.

Alueellisen valmennuksen treeneissä Näp oli aivan jäätävä. :o Varsinkin sen pujottelu: itsenäinen haku umpikulmaan, mulla takaa leikkaus, koira kompastuu kepeillä ja jatkaa SILTI pujottelua virheettä!!! Olisi niin tehnyt mieli herkutella sillä pujottelulla, vaan... ei auttanut. Oli tehtävä ihan töitäkin ts. vahvistaa ihan muita juttuja -tällä hetkellä tärkeämpiä.

Sunnuntaina olikin vuorossa vuoden kohokohta ja suurimmat arvokisat; SuurTAKKU mittelöt!!! Kovasti kuntohuippua juuri tähän kohtaan koetettiin ajoittaa, olihan Näp sentään hallitseva SuurMölliTAKKU, joten paineet oli kovat vaikka nyt painittiinkin eri sarjassa kuin vuosi sitten ;) Mukaan geimeihin pääsi myös Super Laika Poika Kosti (12 v) kisaamaan VVV-luokassa.

Ja voi mikä liikkis mun SLP olikaan! Kun se tajusi, että hei, nythän ollaan kisoissa, se teki sille opetetut lähtörutiinit ihan itse - 4 vuoden totaali tauon jälkeen! Ja kun lähdettiin liikkeele, niin pappa hyppäsi kuin vettä vaan 65 senttisiä.... tosin... me tehtiin kyllä ilman rimoja ;) Parin siivekeen jälkeen se hoksasi että ei ihan niin korkealle tarvikkaan hypätä, mutta jokaisella aidalle: ponnistus ja hyppy, ponnistus ja hyppy :D Liikkis. Voittoon ei tulos (28,72)  riittänyt, mutta hämmästyin kyllä suunnattomasti sitä että tuossa oli vian 3,72 yliaikaa :o Et kovaa se menee edelleen.

Kovaa meni myös Näp - molemmilla radoilla (kahden radan yhteistulos). En tiennytkään että se voi tehdä niin paljon virheitä alle ihanne ajan ;) Oikeat tulokset kuitenkin siis 2xhyl. Hipardi veti kaksi tasaisen varmaa rataa ja tasaisesti lähes tismalleen sama aika molemmilta radoilta. Eri virheet tosin. Ekalta radalta hyl ja toiselta 10.

Kirvelevä tappio, pistesijoille päästiin ainoastaan ;) Mutta onneksi maailman paras SEURA helpotti tappion tuomaa tuskaa. Hyvä minä, hyvä ME! HYVÄ TUKAT!!!

Kisoja ja paksuja penneleitä

Bamin Pikku Pullerot kasvavat ja voivat erittäin hyvin. Silmät ovat olleet auki jo hyvän tovin ja kävelyä harjoitellaan kiivaasti - mitä nyt maidosta täynnä oleva massu on välillä hieman tiellä :) Bami itse voi myös erinomaisen mainiosti, maitoa riittää kuin paremmassakin meijerissä ja pentujaan se hoitaa tunnollisesti ja suurella lempeydellä. Pentujen käsittelyyn Bami suhtautuu rauhallisesti ja hyväntahtoisesti, kuten ihmisen läsnäoloon ylipäätänsä. Erinomaisen tervepäinen, tasapainoinen sekä hyväluonteinen emä-koira.

Penneleistä puheenollen... Pennut luovutetaan uusiin koteihinsa 8 viikkoisina, tunnistusmerkittyinä, madotettuina, rekisteröityinä sekä Von Willebrandin taudin DNA testattuina kattavan ohjepaketin kera.

Sitten vähän lisää väriä elämään, eli sitä ruskeaa ;) Trikki kaksikko Hip & Näp kävivät isänpäivänä kisaamassa Hyvinkäällä, ja kisaterveiset voisi tiivistää yhteen lauseeseen: "on mulla kyllä mahtavat koirat". Näpille kisat olivat ensimmäiset sitten syyskuun ja Hipardillehan kisataukoa ehti kertyä puolivuotta. 3 erinomaista rataa vedettiin vaikkei tulokset niin kerrokaan. Näp oli sairaan mahtava ekalla radalla, mutta itse jännitykseltäni päästin sen lipeämään putken väärään päähän, ja tulokseksi HYL. Mutta mahtava rata, vaikka olin itse aivan "jäässä" ja mikä parasta: kontaktit pysyi hienosti kasassa ja pujottelu oli pala kaakkua :) Jälkimmäisellä radalla hyllytettiin (jäätymiseni takia jälleen) heti kättelyssä ja ehkä sen seurauksena pieneltä hieman loppui maltti, joten se rata päätyi keskeyttämiseen.

Ja Hip sitten... kuin olisi kotiin tullut. Mun terapiakoira :) Puolen vuoden kisa & treenitauko ei tuntunut oikeastaan missään, noin niin kuin koiran ja tekniikan osalta. Ohjaajan pääkoppa ei ole kisatauosta tykännyt, ja vaikka Hipardin kanssa ei sitä jäätymistä tulekaan, niin... keskittyminen herpaantui ekalla radalla ja niin muuttui nolla tulos 10 tulokseksi kun en sitten ollutkaan valmiina ohjaamaan seuraavaa kohtaa. Lievää itseruoskintaa toteutui radan jälkeen. Tyhmä virhe. Jälkimmäisellä radalla pää oli kunnossa ja taas hipaistiin nollaa... valitettavasti hipaisuja ei lasketa ja tällä kertaa agilityn jumala päätti ettei ole vielä meidän vuoromme. En tiedä mitä tapahtui ja miksi, mutta... jostain kumman syystä, ehkä sit tein jonkun pienen liikkeen tai jotain, Hip nappasi super helpossa kohtaa väärän putken suun. Ja vieläpä niin että oli ensin menossa oikeaa kohden ja sit "muutti mielensä" kesken kaiken. Itse en itsessäni havainnut mitään ajatuskatkosta tai liikkeen/rintaman vaihdosta, mutta mene ja tiedä. Jotainhan siinnä tapahtui ja mitä oletettavimmin minusta johtuvista syistä. Ei se Hip (noin ainakaan yleensä, eikä taatusti tällä kertaa) tuollaista tee. Hyvä fiilis jäi kisasta. Molempien osalta, on ne upeita.

Totta se on: pikku Bamsuja maailmassa!

Bami oli super kiltti, kuten se aina on, ja päästi meidät piinasta jo maanantain ja tiistain välisenä yönä :)

Synnytys oli helppo ja nopea; sieltä ne putkahtivat ulos kuin plussa-pallot - 4 erittäin hyvän kokoista ja elinvoimaisen oloista pikku stabyä (3 urosta ja 1 narttu). Synnytyksen Bami hoiti aivan itse, ihmisten apua tai läsnäoloa ei tarvinnut, tosin ei siitä häiriintynytkään vaan oli erittäin tyyni ja luottavainen emä-koira, mikä ei, Bamin tervepäisyyden ja hyvän luonteen tuntien, tietenkään ollut mikään yllätys (mutta ainahan sitä jännittää, varsinkin ekakertalaisen kanssa kun ei voi tietää).

Pennut liikkuivat, möykkäsivät ja imivät alusta asti hienosti ja Bami hoitaa heitä kuin "Vuoden äiti" konsanaan - ja edelleen, suhtautuu hoitotoimenpiteisiin tyynesti (päästämättä silti pentuja hetkeksikään näköpiiristään). Aivan loistava jalostusnarttu siis synnytys- ja pentujen hoito-ominaisuuksiltaan. Suurin osoitus tästä kyvystä tuli ilmi ikävemmässä muodossa... Bami oli jo hyvin rauhoittunut hoitamaan ja imettämään pentujaan, joten kuvittelimme synnytyksen olevan ohi... ei ollut. Useita tunteja myöhemmin Bami synnytti vielä yhden pienen narttu pennun, suloisen enkelin :( Hieno osoitus Bamin emä-koiran kyvyistä, mutta suuri suru tietenkin tästä ettei yksi pieni (ei huonon kokoinen ollut sekään, mutta kuitenkin 200g kevyempi kuin muut) saanut mahdollisuutta kasvaa "suureksi mustaksi koiraksi". Elämä on. Luonto antaa, luonto ottaa. Onneksi se antoi neljä elävää ja todella elinvoimaisen oloista kaveria, joita Bami hoitaa äärettömän hyvin.

Niin ja Bamin maito lienee kermaa, ellei jopa tuhdimpaakin ainetta, sillä 3 vrk,n iässä tyypit painoivat jo yli 500 grammaa :) Ei ole nälkäkuolema tai kuivuminen uhkana ei :)

nisälle väsähtänyt tyttönen

Kaikki yhes koos tuumi pojat, "rinsessalla" omat kuviot :)

Onnellinen perhe

Valiokellon käynnistystä, pupseja ja aksaa

No niin! Routa juhlisti 2 vuotis syntymäpäiväänsä 21.10. kera Marjaanan kerrassaan mahtavalla tavalla: ensimmäinen EVL koe ja niinhän siinnä kävi (tosin, ei yllättäen lainkaan) että valiokello käynnistyi heti kättelyssä :) Tuloksena siis EVL1 pistein 303!!! Aivan huippua!!!

Näp sen sijaan käynnisteli vain kaasukahvaansa, mutta sitä sitten hiukan enemmän. Päästiin testaamaan Takkulan uutta mattoa oikein NÄPpituntumalla Lee Gibsonin koulutuksen parissa sekä la että su. Eikä tarvinnut pettyä! Ei mattoon eikä Leehen! Aivan mahtava pohja treenata meillä ja se koulutus... huh-huh... sen vaan sanon että tästä lähtien saa suomikoutsit todellakin pistää parastaan jotta oisin hinta/laatusuhteeseen tyytyväinen! Vaikka koulutus tapahtui englanniksi eikä minullakaan tuo kielipää ole mikään hyvä, niin todella selkeät ohjeet tuli ja pitkästä aikaa kunnolla vaihtelua. Paljon mietittävää ja paljon muistutteluja niistä vanhoista asioista jotka vaan ovat päässeet unohtumaan jonnekin ja jääneet treenaamatta. Ja sunnuntaina sitä todellakin tunsi treenanneensa: treenit olivat jotenkin niin intensiiviset ja tehokkaat että ihan oikeasti tuli sunnuntaina tunne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä että ei, ei enää :o

Muutenkin aksarintamalle kuuluu oikein hyvää. Jep, Näp on ajoittain "a little bit naughty dog" ja keulii mukavasti ja voi jestas sitä on vaikea ohjata - MUTTA,  mahtavaa on myös huomata kuinka yhteistyö paranee jatkuvasti. Ja sit se tosi seikka että niin... oliko Hipardikin tosiaan alkuvaiheessa näin äärettömän vaikea, etten jopa sanoisi mahdoton? No, oli se. Ja mitä se on nykyään? Täydellinen. Eli... olen minä vaan aika mimmi ollut - ja olen edelleen, sillä jos jokin on varmaa, ja se on aivan varmaa, että jonain päivänä minä opin vielä tuota pallosalamaakin ohjaamaan :) Ja vitsit että sen kanssa on kyllä mahtava mennä koska se plikka todellakin _kulkee_ (ja silti järki pysyy päässä ja on aivan mykkä & tyyni - loistava koira!). Timantti-Tiimin valmennukset alkavat jo viikon päästä ja niitä kovasti odotellaan - heti marraskuussa on edessä Teemun treenit normi viikko valmennuksen lisäksi. Näpin kanssa hain ja pääsin, suureksi ilokseni myös Takkujen valmennusryhmään joka starttaa vuoden vaihteen aikoihin. Aivan mahtavuutta. Ja Hip on palautunut synnytyksestä loistavasti, kisakalenteria vähän kurkistellaan jo, mutta kun nuo treenit vähän haittaavat kisaamista ;)

Ja synnytyksestä palautumisesta tulevaan synnytykseen, eli Bamiin... H-hetki alkaa olla käsillä päivänä minä hyvänsä ja Bamsulla jo aika tukalat oltavat masussa mellastavien nääpiöiden takia (tsemiä Bami, mä niiiiiiin tiedän miltä sinusta tuntuu) Jännä viikko siis edessä... saas nähdä kuinka pitkälle Bami meitä pitää jännityksessä.

Alla muutama kuva Bamista, näissä tiineyspäiviä takana noin 50

Jätti suuret onnittelut 2 vuotiaille Uskomattoman Upeille ja Unohtumattomille U-siskoille, eli Roudalle (Tending Umbra) ja Näp-Näppärälle (T. Ultimate)! Oletten niin parhaita! Näp tulee saamaan synttärilahjansa vasta viikonloppuna: nimittäin aksatreeniä Lee Gibsonin tapaan :) Innolla odotamme molemmat :)

Vilkutukset pilvenreunalle myös Leap veljelle, joka ei saanut mahdollisuutta kasvaa suureksi mustaksi koiraksi (ikävä repii rintaa edelleen).

Etukäteisonnittelut huomisesta 3 kk.n iän saavuttamisesta Noheville Nopeille Noxun lapsille; niin se aika kuluu ja vaikka lapsuus ei ihan vielä lopukaan on "pentulisenssi" aika nakata nurkkaan :)
"Mun" tytöt: toiveeni ja haaveeni ja kaikki: Näp ja Routa

Minun uusi rakkauteni...

TAKUTtilan uusi upea matto. Näppi tuntumalla aivan mahtava, kohta pääsee kokeilemaan ihan NÄPpi tuntumallakin :) Aika mahtava veto n. 50 jäsenen seuralta :) Hyvä TAKUT!!!

Maton - ja aksajumalten, palvontaa ;)

"Titteli tyttöjä"

Wohoo!!! Me ollaankin Roudan (T.Umbra) kanssa "tittelityttöjä" (Toki, ei pidä unohtaa Näpänderin SuurMölliTakku titteliä, sitä ei ihan joka koira saakaan nimittäin ;)). Routa ja Marjaana nimittäin kirjaimellisesti kirmasivat BH kokeisiin, ja... loppu onkin historiaa: eli saanko esitellä:

BH TENDING UMBRA

kuva: Sirpa Saari

Jätti onnittelut Marjaanalle ja Roudalle - nyt on pieni sitten ihan virallisesti aivan oikea PeeKoo koira! 

Ensimmäisiä kokeita odotellessa :)

Ihan pöllöimmästä päästä ei ole minunkaan tittelini, sillä... lauantaina tapahtui jotain sellaista, mitä en oikein vieläkään tahdo uskoa todeksi! Minut, siis _ minut_ palkittiin Takkujen 10 vee juhlassa vuoden talkoilijana! Ja ne saate sanat... osoittanut hienoa Takut henkeä (tai jotain sinne päin, en muista enää kun olin vaan tippa linssissä) Siis niinku _minä_!

Veti sanattomaksi (eli nyt tiedätte miten mut saa hiljaiseksi ;)... niin ja itkemään). Kulunut vuosi kun on ollut... noh, semmoinen vähemmän helppo ja kiva, ja sit varsinkin kun keväällä alkoi terveys prakata ihan todella ja syksyä kohden ei ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt, niin... kun olen vain harmitellut sitä kun ei voimat riitä yhtään mihkään missään asiassa ja kaikki on ihan hunningolla ja Takuissakin vain siipeilen (kun en vaan nyt pysty parempaan. En vaikka tahtotilaa olisi.)... niin.... eikä! Ehkä mä sittenkin olen jotain tehnyt. Ja jopa oikein :)

Olette parhaita! Hyvä minä, hyvä ME! Hyvä meidän joukkue TAKUT!

(sokerina pohjalla odottaa Takkulan uuden maton asennustalkoot :) Vitsit mihin kaikkeen me pystytään, näin pieni porukka - tätä se on: tiimi henki! ) Niin joo ja juu... Näp sai paikan myös Takkujen valmennusryhmästä :) Aivan mahtavuutta! 

Stabyhoun pentuja

JESSSSS! Bamin ja Juuson lempi on ultran mukaan kantanut hyvinkin hedelmää ja useampi sikiö Bamsun kohdussa köllötteli. :) Aivan mahtavuutta!

Pentujen odotetaan putkahtavan maailmaan viikolla 44. Lisätiedot yhdistelmästä lyhyesti "Stabyhoun pentuja" sivulta ja pidemmästi Kirsiltä, jonka yhteystiedot löytyvät tuolta samaiselta "Stabyhoun pentuja" sivulta. :)

Hiilarit virallisesti

 Eli lopultakin se "Nopeiden Hiilareiden" virallinen esittely :) Nopeista Hiilareista tuli virallisesti "Nopeita N.niä" isänsä Haraldin (Noxu) mukaan, ja tässäpä ne rekisteri- ja kutsumanimet sekä onnelliset omistajat nyt viimeinkin aivan virallisesti.

Tricolor uros Tending Nimbler, "Kelpo", muutti Anna Mellerin perheeseen jatkamaan Tinon (VKM-05 HK1 BH TENDING FLASH FLYER) jalanjäljissä, eli hakukoiran ura siis erittäin kelvolliselle Kelpolle suunnitteilla.

Tending Nimbler, Kelpo

 Tricolor narttu "Ysi", Tending Native, muutti Kokkolaan Anders Kronqvistin tulevaksi agility hirmuksi. Antun vanhempi kisakoira on bordercollie Fresco ja Anttu myös kouluttaa agilityä "Pure Agility" yrityksessä yhdessä vaimonsa Johannan kanssa.

Tending Native, Ysi

Partasen Leena Reisjärveltä osoitti loistavaa makua kutsumanimen suhteen, eli By on By. Kunnon paimenkoiran nimi :) Virallisesti By on - tietenkin - Tending Neat, mikään muu nimi tälle pikku söpöliinille, ttrikki nartulle, ei olisi sopinutkaan. By'n seurana uudessa kodissa on kissojen lisäksi Leenan vanhempi kisakoira "Dina" (FIN TVA BH TENDING DINAH). By'n urasuunnitelmat taitavat olla vielä vähän avoinna, mutta en varmaan ihan metsään mene jos veikkaan päälajiksi tokoa ja sivulajiksi aksaa?

Tending Neat, By

Tricolor uros Tendig Nimbus, "Rocky" ei todellakaan jäänyt tähän "kotinurkille" pyörimään vaan matkusti Varsovaan asti Malgorzata Bartoszewska Kujawan iloksi ja beauceronejen kauhuksi :) Malgosia kasvattaa beauseroneja ja kilpailee niiden kanssa mm. IPO:ssa ja tokossa, joten toko tullee olemaan "Rocky'n"  päälaji.

Tending Nimus,  Rocky

Soma mustavalkoinen uros "Rio", Tending Noted,  päätyi  Sari Malinin perheeseen jossa Riolla on Sarin lisäksi seuranaan ainakin pieni ihmistaimi ja flättejä ja cockeri. Sari toimii kouluttajana opaskoirakoululla ja harrastaa aktiivisesti miehensä kanssa mm. mejää ja noutajien metsästyskokeita. Cokerinsa kanssa Sari on kilpaillut myös agilityssä ja tokossa, joten Rion päälajeina tullee oletettavasti olemaan jotakuinkin kaikki :)

Tending Noted, Rio

 "Hymypoika", tricolor uros  Kappa, Tending  Noetic muutti Keravalle sulostuttamaan Mäntyniemen Katin sekä Rho'n ( POHJ TVA FIN & S & DK TVA FIN AVA HK1 BH TENDING WHITE WICCA) ja Khii'n (TENDING RASCAL) elämää. Kappa tullee kasvamaan erittäin päteväksi tokokoiraksi - ja saattaa ehkä nähdä joskus jopa agility esteitä.

Tendig Noetic, Kappa

Pesästä viimeisenä lentänyt Cap, virallisesti Tending Norther, lensi kauimmaksi;  Italiaan asti Massimo Campinin talouteen. Taloudesta löytyy ennestään bordercollieita joiden kanssa Massimo kilpailee tavoitteellisesti tokossa ja agilityäkin on herra harrastanut mm. nöffin ja huskyn kanssa! Lisäksi Massimo kouluttaa koira ammatikseen. Toko tullee olemaan Capin ja Massimon päälaji, mutta ehkäpä Cap tulee näkemään pari agilityestettäkin joskus? Ken tietää.

Tending Nortehr, Cap

"Hiilarit" ja minä kiitämme teitä kaikkia jotka kävitte päiviämme ihastuttamassa ja itsejänne näille "bittbullin ja pirajan risteytyksille" syöttämässä. KIITOS! Olette kultaisia kaikki! Hiilareiden virallinen pentublogi hiljenee, ja jatkossa hiilareiden kuulumiset lisätään tähän Hipardin ja Näpänderin blogiin ja N-pentujen omalle sivulle.

Torstain lasten siivet kantaa...

... aina kaukomaille asti. "Hiilarit" matkasivat uusiin koteihinsa 6/7 tasan kaksi viikkoa sitten, "Italianpoika" Cap sai viettää äitinsä helmoissa(?) muutaman lisäpäivän. Todellisuudessa Capin lisäpäivät täyttyivät kylläkin äidin helmojen sijasta ahkeralla reissaamisella ja sosiaalistamisella - tuleva tokokoira Cap pääsi nimittäin tutustumaan jo ihan agilitykisojen tunnelmaan (ja turha nyt kenenkään on repiä peliverkkareitaan siitä että viedään rokottamattomia pentuja kisapaikoille... EI muuten viety - Cap oli jo hyvinkin rokotettu ja omasi passit ja kaikki, kuten myös Puolan poika Rocky ;))

Viimeisellä viikolla pennuilla oli aika kiirus viikko, oli sirutusta, eläinlääkärin tarkastusta, pentutestausta ja silmäpeilausta - osalla pennuista todettiin peilauksessa cea, ja tämän joutuu ottamaan sitten huomioon jatkojalostuksessa. Pennelit olivat "aikas" vilkkaita ja vauhdikkaita otuksia, ja uusissa kodeissa riittää varmaan puuhaa näiden pentujen viihdyttämisessä :)

Onnellista pentuaikaa Rockylle, Capille, Ysille, By`lle, Kelpolle, Kappalle ja Riolle ohjaajineen. Nauttikaa timanteistanne; hikeä, verta ja kyyneleitä saattaa mahtua treeni kuvioihin alkuvaiheessa, mutta hyvä ja helppo harvemmin mahtuu samaan lauseeseen ja lopussa kiitos seisoo :)

Tarkemmat tiedot pennuista lisätään hieman myöhemmin (kun eihän tämän "kotoa pois tiedotteeseenkaan mennyt kuin 2 viikkoa... ;)) Tässä vielä kuvia viimeiseltä viikolta "Hiilarilandiasta".

Hip on kuntoutunut tiineydestä ja imetyksestä, jälleen kerran, erinomaisesti. Fyssarilla toki käytiin ja pientä jumia tietysti nyt oli, kyllähän 7 pennun kantaminen pienikokoiselle nartulle kova urakka oli. Mutta erinomaisen ällistyttävän hyvässä kunnossa "työmääräänsä" nähden, semminkin kun Hipardikaan ei enää mikään nuori tyttönen ole. Treenailua aloiteltu jo pikku hiljaa, ja voi että... ei ollut hipin kanssa aksaaminen todellakaan niin mahtavaa mitä muistelin - se oli VIELÄ mahtavampaa! Ihana Hip, kyllä on ollut ikävä sen kanssa työskentelyä, ei voi koira juuri täydellisempi olla kuin mitä Hip on. Katsotaan nyt kirmataanko vielä kisakentilläkin jopa tämän vuoden aikana... ken tietää :)

Näp on saanut kisata ja treenata sydämensä kyllyydestä. Jaakon luona käytiin yksärillä ja kommenttina oli "Herranjumala mikä sieltä tuli" ;D Kisaaminenkin on sujunut ihan kivasti vaikkei tulostaulu sitä kerrokaan, mutta siis... odotetulla tavalla. Kesken on ja nyt on testattu jotakuinkin kaikki mahdollinen ja tiedetään mitä kaikkea tullaan tarvitsemaan. Näp jää siis ainakin syksyn ajaksi kisatauolle ja keskittyy treenaamiseen (ja ohjaaja keskittyy kans ;)). Viikkotreenien ja alueellisen valmennuksen lisäksi syksyllä tulee mukaan kuvioihin "Timantti-Tiimin" valmennukset joita odotan enemmän kuin innolla!

Hipin "mammaloma" osui kyllä sopivaan koloon: oli aikaa kisata ja keskittyä Näpiin ja luoda sille kunnollinen treenisuunnitelma & testailla koiraa. Ilokseni "testailut" osoittivat sen minkä jo tiesinkin: tästä pikku eläimestä tulee vielä SUPER. Ei tänään, ei ensi viikolla, ei ehkä ensi vuonnakaan, mutta ah, kun tuon vauhdin ja moottorin saan tämän(kin) otuksen kohdalla valjastettua ja yhteistyö toimimaan, tulee Näpistä emänsä veroinen agiliitäjä, todennäköisesti jopa parempikin (mutta aikaa ja tupakkaa se vie ;))