Leireilyjä

Arki on ollut niin hektistä että Näpin mahdollinen tiineys ei ole juurikaan mietityttänyt - nyt tosin alkaa jo hieman jännittää notta onkohan se oikeasti? Yhtä liikkuvainen ja raivokas on kuin aina, joten lienee hyvä merkki... tai sitten ei. Paha sanoa, kun eipä Näpänderillä ole valeraskauksiakaan ollut, niin ei oikein tiedä milliset sen valeraskaus oireet olisivat - ja missä kohtaa tiineyttä ne tavallisesti tulisivat. No, odotellaan - kyllähän tämän asian laita aikanaan selviää.

Mutta laitetaanpa alkuun vähän tuloksia... Leena ja By kirmailivat Kajaanissa 26.9. Maxi3 luokan radan virheittä maaliin ja sijalle 4! Aika hieno avaus kolmosissa (y) Näpin sussu Robin totteli itsensä samana päivänä Ilmajoella tokon Piirinmestariksi :)

By

Robin

Meidän poppoo on aksaillut, PeeKoillut (hah-hah) ja leiriellyt. Hip on saanut tuurata Näpänderiä aksassa, ja Näp on opetellut "pee koo" eläimeksi :D Muutama viikko sitten tein Näpnderille sen elämän ekan jäljen, ja kun se tajusi, ettei me olla menossa lenkille, niin voi vitsit mikä liikkis: kirsu ihan rutussa maatavasten ja hirevä tuhina, kun on niiiiin tarkkaa. Se oikeasti jäljesti joka askeleen ja oli tosi rauhallinen.

Syyskuun lopussa kipaistiin Tending-leirillä. Ohjelmassa oli Panun vetämät käännöstreenit (aksa siis) molemmille ja lisäksi molemmat pääsivät esineruutuilemaan ja Näp jäljelle. Taitavia kääntyilijöitä olivat kumpainenkin, varsinkin mulkerohyppääjä Hip, jota ei selvästikään ikä paina mitä tulee notkeuteen. Eli erittäin hyvin alkoi leiri ja siitä vain parani kun päästiin maastoilemaan.

Maarit veti Näpille jäljen. Jälki oli Näpin elämän kolmas, ja ensimmäinen vieraan ihmisen tekemä. Vähän mietin jotta tuleeko tästä yhtään mitään, mutta aivan turhaan epäilin! Näp hoksasi heti mistä on kyse ja bongasi Maaritin jäljen. Jälki kulki polun yli eikä sekään häirinnyt yhtään. Näp kulki jäljen päällä tosi tarkasti ja nenä viilsi maata kovan tuhinan säestämänä :D Enää uupui luppakorvat ja lörppähuulet, niin olisi voinut kuvitella vihikoiraksi :D Ei muuta kuin lisää treeniä ja kovempaa haastetta - mitkään "vauva jäljet" eivät enää riitä :)

Jäljen jälkeen siirryttiin esineruutuun. Käveltiin se maatitin ja Rimin kanssa, niin pääsi Hipardikin tekemään. Ihan aloittelijahan Näp ei toki esineruudussa ole - olihan tämä jo sen toinen, ellei peräti kolmas ruutu ja vastahan viime kerrastakin on aikaa n. 1,5 vuotta :D Eli konkari mikä konkari. Oli kyllä hieno katsoa kuinka se suhahti liikkeelle välittömästi ja lujaa pysyen kuitenkin tarkasti alueella. Kun "tampattu" alue päättyi, oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja koira kartoitti koko alueen. Ensimmäisen esineen Näp löysi nopeasti, mutta... no Näphän ei osaa noutaa. Lisäski sitä on kielletty koskemasta muihin tavaroihin kuin omiinsa. Siellä se koitti ilmoitella mulle, että "hei, täällä on tämmöinen" (ensiapulaukku). No, ei tajunnut ja lähti etsimään seuraavaa... sekin löytyi nopeasti ja taas sama "ilmoittelu". Ei, ohjaaja ei tullut vieläkään. Näp palasi ea-laukun luo ja kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa... sitten se lopulta nappasi sen (oli sellaisessa montussa) ja nousi laukku suussaan ihan "magnustina" ilmoittamaan minulle jotta "täällä on nyt tämmönen!" Jess!!! ja sitten se tajusi! Ai tää tuodaan täältä pois!! :D Sen jälkeen seuraavat esineet olivat "pala kakkua" - tosin, jatkossa tarvitsee miettiä miten sen saisi vaihtamaan esineen palkkaan sillä nyt ajatus oli "minä löysin - minä pidän" :D

Ihan kivasti on siis alkanut Näpin PK ura :D Kyllä sillä nenä pelaa ja keskittyminen on kovaa - vauhdista tinkimättä.

Loppuun kuvia Panun treeneistä.