Hikeä, verta ja kyyneleitä

Tämän viikon "moppetouhujen" saldo siis ;) Hannalla käytiin grillaamassa itseämme alkuviikosta - ja kyllä se +33 oli hiukan liikaa... tehtiin kaksi kolmen esteen harjoitusta jotka nekin olivat sitten kuitenkin liian vaativia ohjaajan helteen pehmittämälle päälle :o Ekan harkan opettelin väärin (lisäsin harjoitukseen ylimääräisen takaa kierron koska takaa kiertoja nyt vaan on niin kiva tehdä ;o), mutta sentään sen verran aivot raksutti että hoksasin virheeni ennen meidän vuoroa eli Hip ressu ei tästä joutunut järin paljoa kärsimään. Seuraava harkka oli kolme välistä vetoa - vedettiin heti kerrasta aivan täydellisesti - mitä nyt sitten takaa kierto päälle juoksuina... :/ Juu, ja oli vaikea siirtää aivojaan välistä veto asemiin kun oli niiiiiiin orientoitunut  päälle juoksuihin.


Treenin loppuun otettiin pujottelu skaba eli lähetys avokulmaan hämyesteiden lomasta - ja... yllätys, yllätys, Hipardi voitti :D :D Tietenkin, koska olin päättänyt että me voitetaan ko. mestaruus ;D

Kotimatka sujuikin hieman turhan jännittävissä olosuhteissa; pysähdyin kesken kotiinpaluun uittamaan Hipardia ja mukava ranta löytyikin. Ainoa vaan että siellä oli jo uimasilla russelli uros :o :o joka syöksyi sutena Hipardin kimppuun :( Ja Hip rassu vieläpä oli hihnassa niin ettei päässyt pakosalle. Sain onneksi tuon raivohullun häädettyä ja Hip säästyi vammoitta. Ja onneksi räyhänhenkikin rauhoittui sen verran että antoi isännälleen kiinni ja Hipardi pääsi kastautumaan. Silti... oli kyllä melkoista. Hip 14,4 kiloa ei järin raju vastus ole raivopäiselle russellille ja sit vielä se että mikä hemmetti saa UROS koiran käymään ihan tappo meiningillä ohi kulkevan nartun päälle? Pistää mietityttämään, et jos toi on kovainkin tyypillistä käytöstä, niin miten ihmeessä nuo koirat pystyvät lisääntymään jos uros ottaa nartulta nirrin pois ennen astumista? : /

Eilen hikoiltiin Päivillä ja oltiin aikas überhyviä molemmat :) Treeni rata oli tosi mahtava; vaati koiralta aika tavalla osaamista ja siinnä pääsi tykittämään oikein kunnolla - koira siis, ohjaaja keskittyi oikomiseen, ja sitä kautta ehdin yllätyksekseni radalla ihan mihin vaan :o Hipardilla todellakin toimii tuo lähetä & sijoitu koska se on niin taitava ja herkkä ohjaukselle ts. pysyy lapasessa vaikka kulkisi hyvinkin kaukana. Itselle vaan tarttis saada lisää rohkeutta antaa koiran ottaa sitä välimatkaa ja tehdä töitä rauhassa. Vaikeaa, vaikeaa on muuttaa omaa ajatusta kun on kuitenkin vuosikaudet koittanut päntätä että "ohjaa joka kohta, ohjaa - älä oleta" ja nyt sitten tietyllä tapaa pitäisikin olla ohjaamatta :o Ihan joka kohtaa ei tarvitse, eikä oikeastaan edes pidä Hipardin kanssa ohjata, vaan ennemminkin olettaa. Tai no, oikea termi on luottaa :)

Verta tällä viikolla saatiin hiukan jaloistani kun kipitin melko tovin läpsyköissä erään ukkosta karkuun lähteneen seropin perässä. Ei oikein jalat tykänneet niistä lenkki kengistä, mutta koiruli saatiin turvallisesti kotiin ja juomaan - rassu olikin jo aika ventti.

Kyyneleet... ilon ja haikeuden kyyneleitä. Hipardin eiliset treenit oli niin hienot, että olisi voinut lähes itkeä ilosta, mutta todellisuudessa ne kyyneleet tuotti pygmi, kukas muukaan? Se kävelee. Horjuen, huojuen, hitaasti ja epävarmasti ja vain sellaiset 8-9 askelta, mutta silti... kävelee. Ihan itse. Ilman tukea. Mun pieni suuri mies <3

Kuvia 1-vuotisbileistä