Kesä, eikä mitään tekemistä....

Paitsi "vähän" aksailua ;) Hipardin kanssa aloitettiin torstaina kunnon "aksaputki" kun on nämä kelitkin olleet mukavan viileät...  Torstaina kipaistiin Tonin treeneissä ja oltiin melko loistavia! Radan alkuun tein "extreme" suunnitelman -> jos onnistuu niin on aivan tautisen hieno, jos ei onnistu niin... sitten se ei ollut hieno ;) Käytin törkeästi hyväkseni sitä että Hipardi tykkää vekeistä ja on takaa kierroissa tois hyvä. Eikä tarvinnut katua ei :)

Teemana oli poispäin käännöt ja layerointi. Putkelta pujotteluun ja putken layerointi, puomilta aidalle +putkeen ja puomin layerointi ja koska mun ja Hipardin välinen nopeusero on jonkinasteinen, saatiin yksi lisä poispäin kääntö radalle mahdutettua (ts. valssi tai pakkovalssi eivät olleet mahdollisia Hipardin kanssa) No, ekat pois päin käännökset meni pieleen. Sanoin Tonille, että puomilla hätäilin ja putkelta Hip ei poispäin kääntöä varmaankaan osaa edes... tehtiin uudestaan ja... no, menihän se - ja hienosti, kun vaan en hätäillyt vaan sijoituin ja lähetin. Lähetin ja sijoituin. Loppu treenin sainkin kuunnella kettuilua siitä että kuinkahan hyvin Hip nuo poispäin käännöt oikein tekisikään jos se ne osaisi ;)


Perjantaina suunnattiin Hiidenhelmeen kera Saijan & Nanan Rannikon Timon oppiin. Rata oli mielestäni aivan übervaikea (ja 30 estettä pitkä. Tosin pätkittiin kun ei menty nollalla läpi ei) ja haastetta lisäsi se että kentän pohja oli _todella_ pehmyt. Olin aivan epätoivoinen, sillä näin vain rataan tutustumisessa kuinka jään ja jään ja jään Hipardista.Eli "tooooosi hyvällä" asenteella ts. valmiiksi luovuttaneena lähdin siis treenaamaan. Alku menikin sit ihan reisille pitkälti tästä syystä. No, ihan ekoihin esteisiin en saanut toimivaa ohjausta oikein mitenkään ja jatko meni pipariksi kun oli olevinaan niin kova kiire. Loppujen lopuksi Timo sai mut hidastamaan vauhtia - mikä oli kyllä todella vaikea tehtävä, sillä koska tuo pohja oli niin pehmyt, jäin suosiolla Hipardista jälkeen -> sen seurauksena ehdin sijoittautumaan entistä paremmin seuraavaan kohtaan -> mutta sitten lähdinkin kiirehtimään ja... No joo, Timo sanoi treenin aluksi että rata on vaivaton jos sen tekee tyylillä lähetä ja sijoitu. Sijoitu ja lähetä. Ja niin se olikin. Kun vain sen uskoi. Kun annoin Hipardin mennä kaukana - lähetin ja sijoituin, niin ei mitään ongelmia.

Hyvä treenivinkki saatiin Timolta haltuunoton jälkeisiin lähetyksiin. Kunpa nämä helteet joskus hellittäisivät että pääsisi treenaamaan....

Lauantaina taas Hiidenhelmeen, tällä kertaa Teron treeneihin. Teron rata ei ollut yhtä paha kuin Timon, mutta me sen sijaan onnistuttiin säätämään sitäkin enemmän. Tai siis minä. Hipardi oli tapansa mukaan upee, kapee ja nopee (nyt kun pohjavillaa on harjattu pois, on Hip taas nimittäin todella kapea) Kropan käyttöön tuli taas tarkennuksia tosi paljon, ja nyt mulle avautui myös se, miksi jaakotus ei Hipardille ole ongelma vaikka valssi on. No mutta, tein minä yhden valssinkin ja TODELLA hankalaan kohtaan. Saatiin se onnistumaan kun lopetin "tilan" antamisen Hipardille ja vaadin sen haluamalleni linjalle. Sama juttu on muuten sylkkäreiden kanssa: huomasin tämän muutama viikko sitten kun oli SDP:llä "fiilistelemässä". Mun täytyy päättää että Hip kääntyy tällä linjalla ja olla antamatta sille _yhtään_ lisätilaa. Eli SG:tä tapaillen "this is stoping, this is moving".


Sunnuntaina käytiin kisailemassa kasvihuoneella eli RIMA:n hallilla. Hallissa oli varmaan 50 astetta lämmintä... No, se ei Hipardia haitannut, eikä juuri minuakaan sillä eipä Hipin kanssa hallin seinien sisäpuolella tarvinnut montaa sekuntia viettää ;) Helle tosin oli pehmittänyt ohjaajan päätä eikä viimeiset 3 päivää treenatut lähetä & sijoitu - sijoitu & lähetä opit sit oikein pysyneet päässä. Tai pysyi ne - kaikissa vaikeissa kohdissa. Eli tapani mukaan ryssin helpot kohdat. 2 rimaa jotka pudotin minä (häiritsemällä Hipardia) sekä kielto kun en vaan voinut lähettää en. Oli pakko juosta Hipardin päälle.  A:n kontakti oli huippu upeat molemmilla kerroilla, ja otin A:lta tosi paljon sivuetäisyyttä (hyvä minä!!!) Sarjalla jouduin improvisoimaan koska aiemmin tapahtuneen ryssimisen vuoksi en ehtinyt siihen paikkaan mihiun olin ajatellut. Mutta improvisointi kannatti ja sarjasta selviydyttiin virheittä (eli Hannan opeista on jokin osa mennyt perille: taistele!!! se ei ole kielto ennen kuin koira on mennyt esteen ohi!) Sarjan jälkeiset pari estettä meni "vähän" rääpien kun mua alkoi jo niin naurattaa se säätäminen, mutta silti: maaliin päästiin tuloksella 15. Ja kaikista kummallisinta oli se, että sillä tuloksella sijoituttiin neljänsiksi ja suoritettiin rata yli 10 sekunnin ihanneajanalituksella :o Hipardin aika oli luokan toiseksi nopein, jäätiin reilu sekunti nopeimmasta, eli kolmanneksi tulleesta koirakosta (jolle radalta 10).  Et... joo, ehkä se Hip siis tosiaan kulkee aika kovaa ;o

Huh, kauhee treeni-into olisi päällä mutta nää kelit, nää kelit... no, muutaman tunnin kuluttua silti Hannalle treenaamaan (ja paistumaan) :D

Kuuma...