No mutta, jottei ohjaaja parka - jonka hermorakenne ei tod. ole lähelläkään Hipardin vastaavaa, aivan muserru vieroitusoireiden alle kävimme Hipiäisen kerta hieman tokoilemassa viikonloppuna. Lyhyet "hyvän mielen" treenit, vähän toistoja ja paljon palkkausta.
Hip oli aivan onnessaan kun aloitimme merkillä jota on treenattu viimeksi... öö... loppiaisena? No mutta, selvisi että Hip osaa merkin, joten mitäpä sitä sitten sen enempää hinkuttamaan: mielettömän nopea ja suora merkille meno ja pysähtyi merkin taakse just eikä melkein hyvään paikkaan. Vaikeutettiin lisäämällä ruutu kehiin: ruudun olemassaolo tuotti (ehkä?) merkille menoon hyvin leivän banaanin, mutta mitään silmin nähden havaittavaa epäröintiä ei näkynyt -> saattoi siis hyvinkin johtua tuo banaani minusta eikä ruudusta.
Ruutu pelkiltään omana osuutenaan, palkkaus pysähdyksestä. Upea ruutu oli - todella nopsa ja tarkka ja aivan keskelle toppi :) :) Lopuksi lähetys merkille ja siitä ruutuun -> palkka ruudun topista -> loistava suoritus! Ja ihan vimppana koko EVL ruututsydeemi seuraamisineen - oli 10++ liike: sairaan nopea ja teknisesti virheetön! Upea, upea Hip-pieni :)
Lisäksi muutama tasamaan nouto, vauhti luoksari sekä hiukan jääviä & seuraamista. Nouto, luoksari ja jäävät ok, seuraamisessa viereisen kentän agility tuotti hieman painamista.
Hipardin treenien lisäksi ohjaaja kävi tässä päivänä eräänä lievittämässä agi-vieroitusoireitaan kouluttamalla muita :) Siitä onkin yli vuosi aikaa kun olen viimeksi kouluttanut ja tietyllä tapaa on ollut jopa hieman ikävä kouluttamista : / Mun piti aloittaa kouluttaminen "mammalomani" jälkeen viime syksynä, mutta "sattuneista syistä" en sitten alkanutkaan. Mikäs siinnä, jatkettiin vapaata eikä tarvinnut palella iltaisin hallissa - nyt kun kelit on taas lämpimämmät niin pienen pähkäilyn jälkeen tulin tulokseen että no: koska kouluttaminen itseasiassa on, ainakin pääsääntöisesti, kivaa ja aikaa kerta nyt on, niin jospa sitä sit kouluttaisi jossain muussa yhdistyksessä ja näin sitten tehtiin.
Ja olihan se pitkästä aikaa tosi mukavaa ja hauskinta oli huomata kuinka paljon sitä on oppinut itsestään, eli tietyllä tapaa ehkä vois sanoa että "kasvanut" tauon aikana (tää äitiysjutskako tämän(kin) on saanut aikaan :o ). Radan rakennus tuntui alkuun vaikealta hahmottaa, kun en ole pitkään aikaan ratoja rakennellut, mutta loppujen lopuksi siitä tuli lähes sellainen kuin oli paperillakin.
Se "kasvu" kohta tuli esiin asennoitumisessa koulutettavien käytökseen. "Huono käytös" ts. se ettei tervehditä seuran jäseniä on minusta kyllä edelleenkin kummaa touhua, mutta nykyään se menee näemmä olankohautuksella (juu, en vaan tajua tuollaista käytöstä, mutta ehkä mun ei tarvi :)) No, sit se itse treenaaminen... takavuosina mua ahdisti se jos joku koulutettavista "kiukutteli" koiralleen, eli purki sitä omaa kyvyttömyyttään, turhautumista, PMS-oireitaan, what ever, kohtelemalla koiraa rumasti ja/tai epäreilusti :( Itseasiassa se ahdisti niin paljon että MINÄ aloin voimaan ihan fyysisesti pahoin sellaista nähdessäni ja jotenkin kadotin samalla myös toimintakykyni :o Jäin vain tyrmistyneenä katsomaan että WTF?
No, näemmä sen suhteen on tapahtunut jonkinlaista kasvua: edelleenkään en pidä en sitten niin yhtään siitä että koiraa kohdellaan epäreilusti! Siis totta kai keltä tahansa voi käämit palaa joskus, mutta meinaan siis sellaista ihan jatkuvaa koiralle "kiukuttelua", varsinkin kun ne syyt löytyy ihan sieltä hihnan toisesta päästä.
Edelleen tulen ja tulin surulliseksi kun tällaista toimintaa jouduin todistamaan, mutta... ta-daa: minäpä pystyin huomauttamaan asiasta aivan suorin sanoin :) Ihan kylmän rauhallisesti annoin moitteen enkä piitannut pätkääkään loukkaantuuko ohjaaja moisesta, sillä itse asiassa se moite saakin loukata koska ohjaaja käyttäytyy törpösti :)
No mutta - onneksi suurin osa treenaajista käyttäytyy asiallisesti niin treenitovereita kuin etenkin koiraansa kohtaan. Ja aina on ilo nähdä sellainen pari jossa ohjaaja on motivoitunut ja omaa riittävän määrän nöyryyttäkin. Sillä... niin... oli se ongelma koiran kanssa lähes mikä tahansa niin melko usein se syyllinen siihen ongelmaan löytyy peiliin katsomalla. Agility on tiimi työtä ja koiran on tehtävä oma osuutensa, mutta ennen kuin koiralta voidaan sitä vaatia, niin pitäähän koiran osata vaadittu asia. Ja ohjaajan pitäisi olla koiraa kohtaan aina reilu. Tiukka saa ja pitääkin olla, mutta myös oikeudenmukainen.
Ugh- menipä henkeväksi, mutta semmottinen mä oon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.