Viime viikon torstaina treenattiin Tonin johdolla melko kinkkistä, mutta todella hauskaa rataa - vekkauksia,saksalaista, pois päin kääntöjä ja layerointeja pääsi tekemään - ja Toni koitti pakottaa myös valssaamaan. Kun aikansa kinusi valssia, niin suostuin yrittämään, mutta yritykseksihän se jäi ;) Valssisäätöä lukuun ottamatta harjoitukset onnistuivat yli odotusten ja nolla pätkiä tehtiin useampia :)
Tiistai-iltana kimppatreenit Maritan ja Saijan hulvattomassa seurassa. Pohjana Saviojan 3-luokan agirata jossa teemana Hipardilla (niinku meillä kaikilla itseasiassa) leikkaukset ja kulmaaminen. Hepardi oli, jälleen kerran, überpätevä ja hitsiläinen kuinka sille sopiikaan tuo kulmaaminen! Nyt pitäisi vaan vielä opetella etsimään kunnolla ne kulmien paikat... helpommin sanottu kuin tehty, mutta treenataan :)
Hipardin A:n kontakti oli kyllä aivan _loistavat_: sairaan nopsat ja varmat. Pujottelulla tuo pieni pääsi oikein yllättämään: otin toooooooosi rankasti sivuetäisyyttä, layeroin ja siihen samaan syssyyn vielä sokkarikin - ja Hip kepittelee kuin tikka tuulispää keppi rivistön loppuun asti luultavasti ilmeenkään värähtämättä :) siis kyllähän mä tiesin ettei Hip mikään huono kepittelijä ole, mutta... ei voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen tuohon pieneen otukseen. Ja itseenikin, sillä minähän sen otuksen olen opettanut :)
Kyllä vaan harrastaminen Hipardin kanssa, ja ihan noin yleisestikin, on vaan mukavaa hommaa :) Se on sääli että tätä nykyään tuntuu koiraharrastuksessa olevan aikatavalla "verenmaku suussa" harrastavia - siinnä unohtuu se ilo, ja ennen kaikkea: koira.
Mun mottona on: harrastetaan vakavasti muttei vakavissaan ja ilo koiran kanssa tekemisestä sekä uuden oppimisesta on se kaikista tärkein juttu :)
Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan - niin myös koira
Kaikki lähtee leikistä.
Heittäytymisestä.
Naurusta.
Ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.