"Kisaorjan" pesti hirvitti jo ihan ilman hellettäkin; minut oli nimittäin nakitettu ajanottajaksi ja viimeisten muistikuvieni mukaan minulla ja sekuntikelloilla on varsinainen "viha-rakkaussuhde". No mutta - oliko sitten helteessä syy vai missä, mutta jotain järin merkillistä oli suhteelleni sekkariin tapahtunut! En nimittäin sössinyt yhtäkään kellotusta ja sain itseasiassa lähes tismalleen samoja aikoja kuin sähköinen ajanotto :o Siis ihan mielettömät refleksit tämän ikäiselle tädille ;) Muutoinkin "orjapäivä" oli sangen hauska ja leppoisa - kiitos hyvän seuran jossa nauru hersyi eikä pipa kiristänyt. Oli kyllä niin kiva nähdä harrastuksen tätä(kin) puolta, sitä "toista" puolta kun on taas viime aikoina tullut ihan riittämiin : /
Sunnuntaina suunnattiin siis Hattulaan jossa tarjolla pari agi-rataa. Nollia ei tullut, eikä nyt ihan sellaista "meidän tasoista" suoritustakaan, kiitos ohjaajan armottoman jännityksen, mutta ihan ok tulokset kuitenkin ja suht sujuvat vedot. Ekalta radalta kaksi kieltoa -> omaa panikointia ja otin Hipardin "pois esteiltä" ennakointivimmassani (siis todellisuudessa ennakoinnilla ei ollut noissa mitään tekemistä, mua vaan alkoi hirvittämään että nyt se lähtee ja sit... HIP-HIP ja kas kun tuli sit syliin). Toiselta radalta 15 - muurin palikat lensi pyörityksessä (kun kuvittelin että on muka kiire), joku rima kai jossain ja yksi kielto kun rytmitykseni epäonnistui.
Ratojen alut oli aika hankalia meille. Ekan radan alkua mietin pitkään siitä syystä kun en ole Hipin kanssa niistoja vielä(kään) treenannut kuntoon... päätin kuitenkin kokeilla jonkinlaista "semi-niistoa" vaikkei ollut harmainta aavistustakaan miten Hip siihen reagoisi. Reagoi hyvin :) Jännityksen piikkiin laitan sen, että "semi-niiston" jälkeinen kaarros meni hieman pitkäksi. Toisen radan alku taas... keksin siihen kyllä lopulta Hipardille sopivan alun, mutta en saanut sitä päässäni valmiiksi asti -> tosi tilanteessa loppui kantti enkä tehnyt ohjausta ihan niin kuin piti -> vaikka vältyttiin virheiltä seurasi siitä se että olin myöhässä seuraavassa kohtaa ja sitä seuraavassa - se pyöritys - olikin sitten jo paniikki päällä.
Lähdöt sujuivat molemmissa starteissa just niin kuin pitikin: Hip patosi ja oli silti "levollinen" :) Toivottavasti tämä ei nyt ole vain jotain tuuria vaan tarkoittaisi sitä että nyt olen oppinut saamaan Hipardin viretilan oikeisiin uomiin lähdössä ja rutiinit meille molemmille sopiviksi. Huonoa sen sijaan oli se, että molemmilla radoilla Hip tuli kolmannen alastulopinnan "läpi" ts. pysähtyi maassa. Kummankin radan kaksi ensimmäistä kontakti pintaa tehtiin just eikä melkein, mutta se kolmas... jokin ajaa sen siitä "läpi" kenties? Kontaktilta kun Hip ei kuitenkaan "karannut", eikä sillä ollut pienintä aikomustakaan lähteä lapasesta, se vaan pysähtyi "4 off" asentoon "2 on 2 off":in sijaan. Pieni aavistus minulla on siitä mistä tuo saattaisi johtua, joten... ei muuta kuin tesmailemaan, sillähän se selviää osuuko aavistukseni oikeaan vai ei (yleensä osuu* ;) )
Ai niin! Ja hienoin juttu kaikista: HIP kulki TAAS koko radan hiiren hiljaa :) Siis ääniefektien kannalta, ei vauhdin ;) Eli... ehkäpä tässä ohjauksessani on jotain edistystä tapahtunut :) Ja voi että mä niin rakastan tuon pienen otuksen asennetta työn tekoon <3 Ja lähetän suuren suuret kiitokset Petelle siitä että aikoinaan opetti minulle sen asian millä asenteella BC:n (ja oikeastaan varmaan lähes minkä koiran vaan, luulisin) olisi hyvä töitä tehdä - ja miten se asenne opetetaan. Kullan arvoinen ohje joka näyttäsi nyt kantavan hedelmää :)
Vilvoittelua T-leirin treenien lomassa
* "Mikä hiton vaisto se miul on?
Mie tiesin kokoajan, et täs ei oo ny kaik sit, miltä se näyttää."- Antti Rokka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.