Maanantaina lähdin "leirikrapulaisena" Hannalle treenaamaan - ei ehkä paras mahdollinen tilanne sillä olin totaali puhki. Treeni rata ei ollut pitkä eikä edes erityisen mutkainen, mutta kun ei pysynyt päässä niin ei pysynyt. Tai siis opettelin sen ensiksi väärin, ja toisellakin kerralla väärin ja kolmannella kerralla olin jo ihan pihalla. Mut siihen nähden treenit meni kyl überloistavasti ja tehtiin Hipiäisen kanssa hienot takaa kierto päällejuoksut :) Puomilta pujotteluun viennin kanssa tein hieman "eläinkokeita" ja tulokseksi sain: sijainti, sijainti ja sijainti. Not to myself: älä auta, vaan valkkaa sijainti.
Päivin viime viikon treeneissä yksi pakkovalssi aiheutti harmaita hiuksia läjäpäin. Mä vaan en saanut sitä toimimaan. Tai sain siis sen pakkovalssin, mutta en sen jälkeistä elämää. Hipardillakin alkoi kai jo hitsata kiinni, sillä eräässä putkeen lähetyksessä se putken sijasta ampaisi kehän laitapahvin sisälle :o Yllätyksiä täynnä, kuten sanottu. Hirveästi se myös ennakoi eikä tullut sen jälkeen enää ohjaukseen mukaan vaan tykitteli tyylillä "mä tiedän, mä tiedän". Alko jo melkein epätoivo iskeä.
No, pienen tauon jälkeen yritin radan alun pakkovalssi kohtaa uudelleen ja... no ei se helvettisoikoon onnistuntu vieläkään!!! Voi *tun, *ttu! Mä en vaan ehtinyt siihen pakkovalssiin riittävästi -> ehdin vain tekemään pakkovalssin, mutten alta pois ja sit meni jatko päin hanuria. Tuskastuneena totesin, että ei tätä nyt vaan voi tehdä näin ja piste. Tein pakkovalssin sijasta takaa kierto päälle juoksun ja... no tarviiko sanoa? Sillee se ois pitänyt tehdä alun alkaenkin. Eli oli ihan sairaan hyvä se :)
Perjantaina kipaistiin treenaamassa Teron valvovan silmän alla :) Vaikea oli rata tänään, mutta onneksi Terolla vinkkejä piisaa :) Sorruin taas siihen että menen jeesaamaan Hipardia liikaa, enkä sit ehdi seuraavaan paikkaan. Rohkeutta enemmän ja möröt päästä pois oli oikeastaan päivän motto. Rohkeasti vaan ohjata kauempaa, kauempaa ja vielä kauempaa ja antaa Hipardin tehdä töitä itsenäisesti.
Tän enempää ei jaksa ny kirjuustella ku on väsy kaikesta pohdinnasta - niin treeni kuin "vähän muukin asia" pohdinnasta. Elämme jännittäviä aikoja ja hirvittää kyllä mihin ihmeeseen meninkään heikkona hetkenäni suostumaan :o Ei jestas, miten mä _aina_ onnistun saamaan itseni tällaisiin tilanteisiin.... (no oiskohan jotain syytä sillä että vastaan "no ei tää projekti nyt sellasesta pikku jutusta voi jäädä kiinni" ja sit.... ja sit meen suostumaan vaik mihin kummallisuuksiin) Voiks tän vielä perua? Voiko? No ehkä vois, mutten peru. Syystä että mä tosiaan olen sitä mieltä että en kerta kaikkiaan voi antaa tämän projektin jäädä kiinni sellaisesta asiasta johon voin itse vaikuttaa, sillä...
... "saa jos tahtoo, voi jos viitsii". Ja elämä nyt vaan on valintoja valintojen perään; rohkea rokan syö ja uhkarohkea santsaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.