Hipardin paluu :)

No niin, imetys on saatu loppumaan ja pennelit itsenäistymään. Naneli aloitti "sopivasti" juoksunsa (Takkulassa saa siis juoskuisellakin kyllä treenata, mutta Naneli on "toisaalla" juoksussa ollessaan, joten ei treenata) ja kun vielä on käynty niin onnellisesti, että Hip-pieni on palautunut synnytyksestä ja "lapsivuodeajastaan" paremmin kuin hyvin (kiitos jumppasarjat & syvät lihakset <3), niin näinhän siinnä kävi että Hip sai luvan palata estradille :) Tokoilua Hip sai tehdä jo hieman "lapsivuodeaikanakin" mielenvirkistykseksi; pentujen ollessa 4 viikkoisia, alkoi näkyä jo Hipardissa toimettomuuden merkkejä. Aivan älyttömän hienosti pieni kyllä päänsä kasassa piti tämän lähes 3 kk:n tauon! Ei mitään höyryämistä eikä huhtomista - sit alkoi tuoda leluja jatkuvasti ja katsella suurilla kosteilla silmillään vetoavasti... 

Ja viimein, viimein Hip-pieni pääsi aksaamaankin - ja oli niiiiiiiiin onnellinen. Kuten oli myös ohjaaja sillä eka pikku treeni Hipin kanssa tuntui kuin olisi kotiin palannut <3 Ja voi vitsit se oli cool. Täynnä keskittymistä ja palavaa intoa vailla minkäänlaista sekoilua ja örvellystä - että mä rakastan tuon koiran hermoja! Itse olin kyllä tauon jälkeen enemmän ja vähemmän "jumissa", ei niinkään ohjauksellisesti mutta radanluvullisesti - oli hieman haastavaa muistella miten nimenomaan Hipardi rataa lukee ja miten nimenomaan Hip liikkuu. Mutta vain hieman ja vain tosi pahoissa kohdissa - semmoiset enemmän normi kisapätkän tyyppiset pelitti ihan kivasti, eli kiitos vaan kovasti Saijalle Nanan lainaamisesta :)

Ekat treenit oli fiilistelyä ja testausta kuinka hyvin meni elokuussa kaaliin kulmat ja loppusuorat . Lopputulos: hyvin ovat menneet :) Eli taas se nähtiin - ei se määrä vaan laatu :) Ja sen minkä koira osaa, sen se osaa - tauonkin jälkeen. Hieman haasteellisempaa kuviota saatiin myöhemmin kun vuorossa oli TAKUTien valmennusryhmän harkat. Niinun kimurantteja kuvioita ja Minnan tehotreeniä - hienoja iltoja olivat ne, ja olin Ultimate tyytyväinen Hip-pieneen <3 Päivin treenit eivät menneet ihan yhtä hyvin: oli kovin kiemura rata ja mulla löi päässä tyhjää. Hip kyllä teki hienoa työtä, mutta ohjaaja... ohjaaja oli vähemmän pätevä noin niinkuin kauniisti ilmaistuna. No mutta se hyvä puoli noissa(kin) treeneissä oli että sain vahvistusta - ja itseasiassa voisi kai sanoa että tuli kristallin kirkkaaksi, se ajatus mitä hipin kanssa radalla teen ja mitä en tee. Ts. mitä treenataan ja mitä ei treenata. On asioita jotka Hipardille ja mulle ei vaan yksinkertaisesti sovi, niin hienoja kuin ne teoriassa ovatkin. Ja sitten on asioita jotka meille sopivat todella hyvin ja joissa olemme miltei lyömättömiä ;)

Viime viikonloppu sujahti myös varsin koiramaisissa merkeissä: lauantaina olin TAKUTien järkkäämässä Vappu Alatalon hyppyseminaarissa ja ihan kivoja juttuja jäi "hihaan". Ja sunnuntaina suunnattiin kera Kirsin ja Bamin kohti Messukeskusta ja Voittaja-näyttelyä. Näyttely ei minua sinänsä kiinnostanut, mutta tokihan stabyt katselin ja olipa varsin mahtava kokemus se; Bamista kruunattiin nimittäin Juniorivoittaja VM-2010!!!!! Woot-Woot!!! Hyvä Bami! Hyvä Kirsi!! Pääasiassa kuitenkin keskityin shoppaamiseen - eli joululahjojen hankintaan :) Hip ja Näp saivat uudet kaulapannat (Näpin tosin pitää vielä hetki kasvaa) ja Näpänder sai myös "isojen tyttöjen" hihnan sekä "NE" flamingot :)

Näp pieni on päivä päivältä vähemmän pieni; ensinnäkin sille on kasvanut jalat ja toisekseen... se osaa jo kaiken tarvittavan ;) Täysin valmis harrastuskoira jo, nyt vaan pitää miettiä mitä ihmettä teen seuraavat 8-16 kuukautta ennen kisaiän täyttymistä kun kaikki kerran osataan jo. Ihastuttavan avoin ja rohkea pentu on Näp neiti; paikassa kuin paikassa kotonaan, ottaa hyvin kontaktia ja leikkii hienosti. Vaihtaa lelusta hyvin namiin ja namista leluun ja rauhoittuu vallan upeasti treenikentän laidalle. Mikään eikä kukaan tunnu sitä hätkäyttävän ja suuresta moottorista huolimatta pienen keskittymiskyky on aivan ilmiömäinen. Näyttäisi siis Hip ja Iiro periyttävän hyviä ominaisuuksiaan varsin mainiosti tämän perusteella. Ja kyllä vaan on hienosti tehty pentujen sosiaalistamisen alkeet, kiitos vaan itselleni hyvästä työstä ;)

Hip seuraa - voi että, en ole tiennytkään että koirani näyttää näin mahtavalta seuratessaan <3 Kai olen siis jotain oikeinkin tehnyt <3

Rinsessa

Keisarinnan uudet vaatteet