Hyviä paimenia

... jotka panivat henkensä lampaiden edestä ;)


Keskiviikkona piipahdettiin Jumesniemellä paimennuskurssilla jonka vetäjänä kukas muukaan kuin Keski-Korpelan Pete :) Teoriaosuus oli todella, todella laadukas ja antoisa ja käytännön treenithän nyt ovat aina kivoja - monta hienoa nuorta koiraa oli mukana ja yksi aivan ihana varttuneempikin joka pääsi lampaille muutaman vuoden tauon jälkeen. Todella antoisa ja hauska ilta - suuret kiitokset Petelle opeista ja erityisesti Annelle ja Tainalle järjestelyistä! Ja kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta - kyllä pääsi paimennuskärpänen puraisemaan taas pahasti.

Ja onneksi sitä puremaa päästiin lievittämään toimintajuhannuksen ohessa ;) Lyhyesti toiminta juhannus meni jotakuinkin näin: hymyiltiin kameralle, tavattiin älykkäitä ystäviä, nyrjäytettiin nilkka, tehtiin sen jälkeen kelpo rata Hipardin kanssa (ja agilityssä kuulemma pitää juosta ;o), toinen ei-ihan-niin-kelvollinen, paimennettiin, grillattiin ja turistiin hyvässä seurassa ja metsästettiin kauriita.

No, ihan kaikkia asioita ei ole tarkoitettu julkaistavaksi mutta siis kipaistiin Hipardin kanssa Tuorolassa kisaamassa. Ennen startteja käytin Hipardia ankkalammella uimassa ja sillä reissulla nyrjäytin nilkkani. En onneksi pahasti ja KKK tehosi joten nilkka kesti astumista ihan ok. Eli radalle siis. Ensimmäisenä vuorossa oli Räsäsen Minnan hauska rata, ja vielä hauskemmaksi radan teki tietysti se että suoritettiin sitä todella hyvin. Aina siihen asti kunnes agilityn jumalat päättivät rankaista - kaikki pahat kohdat oli jo ohitettu ja mitä tekee Hip? Jättää pari viimeistä keppiä pujottelematta :o Käsittämätöntä. Tuollaista se ei ole tehnyt sitten... sitten.... sitten... no, ei varmaan koskaan. Paitsi tänään. Joten tulokseksi nollan sijasta 5. Semmosta se on. Agility.

Seuraavana vuorossa oli Saviojan Annen rata. Helppo ja hauska - krapula rata. Krapula oli kai liian kova koska onnistuin mokailemaan sen aika lahjakkaasti. Ja lopulta taisin unohtaa radan. En muista. Olin kai niin krapulassa. Mutta hyl tuli anyway. Mutta Hip oli hieno ja pääasia oli kunnossa: Hipardilla oli hauskaa :)

Hauskuus jatkui Roudan ja Marjaanan treffaamisella ja tunnelma sen kuin vain nousi kun lähestyttiin Piikkiön Paimennuskoulua. Kouluttajana Kuokkasen Elina, jonka paimennusnäkemys perustuu pitkälti Derek Scrimgeourin metodeihin. Lampaina oli tosi kivat ja ihanan pienet ahvenanmaanlampaat.

Näpille tämä oli eka kerta lampailla joten mitään suuria odotuksia, saati treenauksia ei ollut suunnitteilla. Tosi kivasti pienen kanssa meni; Näp oli tosi fiksu, kuten aina; ei hölmöillyt eikä kiehunut. Tosin, eihän se tokikaan lampaistakaan paljoa ymmärtänyt, ens alkuun lähinnä katsasteli että jaa, lampaat on meidän kanssa lenkillä :D Mutta ei siis ollut totaali piittaamaton eikä esim syönyt paskaa tms. Ja yllätyksekseni pieni pyrki nimenomaan lampaiden pää puolelle kuin alkavana yrityksenä pysäyttää niiden eteneminen ja keksipä kaveri myös sen että hänhän voi painaa lampaat aitaan ja pitää ne siinnä. Kovin on pieni kuulolla ja hallinnassa mikä ehkä häiritsi sytyttelyä, mutta toisaalta, Elinan kanssa teki jo ihan kivaa alkeellista tasapainotreeniä isolla pellolla.

Alkutreenit pyöröaitauksessa, liinassa ja Elinan toimiessa apuohjaajana.

Saatiin siirtyä isolle laitumelle ja jättää liina pois. Elina vielä varmistelemassa toki

Ihan kaksin. Nyt piti pärjätä äänellä ja kropalla. Ja hyvinhän me pärjättiin. Näp on niin näppärä :)

Roudallehan tämä kerta oli "jo" kolmas, joten sehän olikin jo aivan pro :) Hirmu asiallisesti käyttätyy ja tekee reilua kaarta, ainoastaan pois päin ajo on jostain syystä tosi hankala ts. on siis jotain mitä Routa ei ole emältään perinyt vaikka muutoin todellakin tuntuu olevan aikatavalla Hipardin kopio. Kaikin puolin erittäin pätevältä ja hienolta penneliltä vaikutti Routa neito, niin paimennuksessa kuin muutoinkin.

Marjaana avustaa Routaa oikealle kaarelle.

Aja siitä

Hui kuinka etäällä se kiertää :o Lampaat eivät häiriinny yhtään kuten kuvasta näkyy :)

Myös Hip-äippä pääsi muutaman vuoden tauon jälkeen lampaille. Aloitettiin myös me pyöröaitauksessa, koska viime kerrasta oli todella pitkä aika. No, turhahan se pelko oli - Hipardillla on hyvä eläinfiilis ja se kohtelee lampaita asiallisesti. Korvat olivat mukana paremmin kuin hyvin, maahan menot super makeita ja suuntimiakin noudatettiin hienosti. Isolla laitumella jatkettiin ja oli kyllä huippu hauskaa - joskin myös hengästyttävää ja vaikeaa helpon ja kevyen agilityn jälkeen. Niin, ja pääsi hip tekemään lampailla ihan "oikeitakin" töitä - kuten alla olevasta kuvasarjasta ilmenee ;)

Hitaasti

Saatto oikealle flänkille

Hitaasti

Tasapainosta lähetys vasemmalle flänkille

Ja sinnehän se lähti :)

Haetaan lampaat Hipardin kanssa isolla laitumella

Levollisia, koiriin tottuneita lampaita kuten kuvasta näkyy

Ja sitten... "oikeita" töitä: paimenelta irtosi kenkä kesken kaiken, mutta pätevä paimenkoira pitää lauman aloillaan. ;)

Hip näyttää mallia maahan menosta :)

Paimentelujen jälkeen siirryttiin nauttimaan gillin antimista Samin ja Marjaanan takapihalle. Bortsut toteuttivat sukutapaamistaan tovin kunnes painuivat unten maille kuka minnekin, staffien askarrellessa iltapalojensa parissa. Marjaanan kanssa parannettiin maailmaa - mitenkäs muuten kuin puhumalla bortsuista ja erityisesti eräästä tietystä kolmikosta ;D

Oli oikein mukava ja antoisa juhannuspäivä ja kotimatkastakin selvittiin vaikkei valkohäntäpeurapaistia mukaan saatukaan. ;o No, ehkä parempi niin.

Ai niin, ja Pygmi osaa imitoida lammasta häkellyttävän hyvin - ja tietää että jos kippiauton heittää laitumelle, niin lampaat kakkaa siihen ;D Muita elämän tärkeitä opetuksia oli mm. "älä syö timotein "tähkäpäätä", jää siemenet kitalakeen kiinni. Ja suu kiinni on tosi vaikea puhua - pitää valita joko tai ;D