lauantai 4. heinäkuuta 2020

"Anyone can see the road that they walk on is paved with gold.
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."

Hip, Hipardi, Gepardi, Hippa-Liisa Ampiainen,
Skogsvallarens Hip
2.7.2005-30.6.2020





Torstaina Hip olisi täyttänyt 15 vuotta. Sinne asti ei nyt päästy.
Päässä pyörii kysymys: teinkö oikean päätöksen? Olisiko vahvat kipulääkkeet antaneet meille lisää aikaa? Olisiko Hip valinnut sen lisäajan?
Luultavasti olisi, sillä Hip haluisi aina olla minulle hyvä. Viimeiseen asti Hip seurasi minua. Siirttyi aina jalkoihini odottamaan vaikka sattui. Se yritti urheasti nousta itse portaat - koska olihan se työkoira, ja se tiesi että sen odotetaan tekevän työnsä.
Nyt oli minun vuoroni olla Hipille hyvä. Sanoa, ettei tarvitse enää jaksaa. Me pärjäämme kyllä.

Hip oli hieno koira. Niin hieno koira. Äärettömän viisas ja vahva. Ohjaajasta, ja siitä, että elämä meni kuten meni, johtuen Hipin nimen eteen ei kertynyt titteliriviä. Usein minua harmitti, kun hyvä koira meni ihan hukkaan, eikä Hip saanut ansaitsemiaan tuloksia ja titteleitä. Toiaalta, koirahan ei titteleitä kaipaa, ja Hip teki hyvin selväski sen, että sen ohjaajana agilityssä olen minä eikä kukaan muu. Vain minuun se luotti 110% ja vain minulle se antoi kaikkensa. On häpeä tunnustaa, että sen sijaan minä en antanut aina kaikkeani Hipille, mutta luulen, ettei Hip siitä pahastunut.

Kilpailujen sijaan Hip teki päivätyönsä huomattavasti tärkeämmällä saralla perheessämme. Hip sai kymmenen upeaa jälkeläistä ja niistä yhdeksän sai elää aikuisuuteen saakka. Kohta ovat kaikki jo veteraani-ikäisiä hekin. Hip oli loistava emo pennuilleen, samoin tyttärensä Näpin pentuja Hip hoiti tiiviisti - jopa imetti. Kohtutulehdus toukokuussa 2019 oli viedä hengen, mutta sai vain kohdun. Siitä syytä pikku pöllösille ei maitoa enää herunut, mutta edelleen Hip toimi pentujen leikittäjänä ja mentorina; pitkälti Hipin ansiosta pöllöset saivat opin siitä, kuinka ollaan koiriksi. Etenkin kotiin jäänyttä Nebua Hip leikitti välillä niin hurjasti, että pentu piti laittaa lepäämään - ja samalla Hip opetti kuinka käyttäydytään korrektisti.

Hip rakasti keppejä ja mahdollisimman mutaisissa ojissa rypemistä. Hipin vuoden kohokohta oli T-leiri ja kyttäys jono Mervin ja Tertun kanssa. Sai jonossa olla muitakin, ja mm. Sina ja Io oli huippukivoja, mutta Merkka... Merkka oli tärkein. T-leiriin liittyy myös isoin Hipiin liittyvä kommellus: Hip erittäin omatoimisena kun päätti piipahtaa hakemassa ruokaa leirin keittiöstä. Tai yritti hakea, sillä Hipin aikomukset torpattiin ikävästi. Nyt, kun syyllinen on jo poissa, ja rikoskin ehkä vanhentunut, voin varmana tunnustaa seninkin, että jos joku ihmetteli, mihin hävisi treeninameja, perunalastuja tai muita herkkuja, niin...

Kiitos Pete ja Nina että luotitte Hipin minulle. Kiitos tuestanne kun opiskelin bordercollie elämää.

Ja kiitos Hip että olit juuri minun koira.
Hei, hei ja hyvää matkaa. Leap onkin jo odotellut äitiään, ja pystykorvajengi tarvitsee oman bortsuvahvistuksensa.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Pöllöset kaksi viikkoa uusia

Vähän taas laahaa päisitykset, mutta Kivan ja Ukon pikkuinen pöllölauma on jo kaksi viikkoa "uusia".

17.1. päivänvalon "näki" perästi kahdeksan pikku pöllöä; 1u + 7 n.

Kaikki pennut  alustavasti jo varattuja.










keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Tiine on!

Tältä näyttää erittäin tiine Kiva eläinlääkäriaseman odotustiloissa. Kivamaiseen tapaan levynä ja välillä silmät ummessa.
Oikein hyvän kokoinen pentue ultran perusteella odotettavissa ja viikon 4 lopussa varmaan jo tiedetään lopullinen lukumäärä ja sukupuolet. Toivotaan että kaikki ultrassa vilahtaneet tyypit pysyvät matkassa mukana loppuun asti.


lauantai 23. marraskuuta 2019

Kiva astutettu

Mikäli kaikki on sujunut onnelliset tähtien alla, elämme nyt aikoja, jolloin Kivan kohdussa solujen jakaantuminen on käynnissä.Astutukset sujui kuin oppikirjoissa, eli kauaa ei parilla nokka tuhissut, paitsi nalkeissa kyllä jökötettiin hyvä tovi.

Koska soidinmenot olivat varsin lyhyet (nopeat liikkeet ovat näyttäviä) eikä nalkkien aikanakaan tullut sutenöörille mieleen säätää mitään, niin "kihlajaiskuva" jäi ottamatta ja siksi laitan tähän liitteeksi erään suosikki kuvistani: pariskunta Näp ja Robin. Sehän on melkin sama: blondi prinsessa ja tumma sanakari. Koko ero tosin Ukolla ja Kivalla ole noin selkeä kuin mitä kuvan pariskunnalla. Toivotaan että Ukon ja Kivan "naimanaamat" kohtasivat ja joulun alla saadaan hyviä uutisia ultrasta.

Mikäli Ukko-Kiva yhdistelmän pentu kiinnostaa ja sinulla on tarjota aktiivinen, koiran koulutuksesta ja koiraharrastuksista kiinnostuntu koti, ta yhteyttä (miel. meilitse matkatoverit ÄT gmail.com), kerron mielelläni lisää. Perustiedothan löytyvät aiemmasta postauksesta toki.

(Toivottavasti) tulevat isovanhemmat Näp ja Robin.

tiistai 13. elokuuta 2019

Pentue suunnitteilla!

Pentue suunnitteilla syksy 2019/talvi 2020
yhdistelmästä
Kiva – Ukko

Kiva (Tending Upbeat)- Kuva Toni Lahdensivu


emä: ”Kiva”, Tending Upbeat, ER56249/15
(i: FI KVA FI TVA FI AVA Borderliz Robbin Hood- e: Tending Ultimate)
AGI2
silmät terveet
lonkat: B/B
kyynärät: 0/0
selkä: LTV0, VA0, SP0
olat kuvattu terveiksi
Geneettisesti CEA, TNS, IGS, DM, EAOD, NCL, vWD, MDR1 terve, samoin kuin sensorisen neuropatian, hampaiden hypomineralisaation sekä malignin hypertermian osalta.


Ukko - Kuva NillaSalonen

isä: Ukko, J1756/08u,  ER33778/10
(i: Nalle – e:Finn)
työkoirana lammastilalla
kilpailee paimennuksen 3-luokassa
kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari
silmät terveet
lonkat: A/A
kyynärät: 0/0
Geneettisesti CEA terve

Kiva on agilityn 2-luokassa kilpaileva, lyhytkarvainen tricolor narttu, jonka pääasiallinen työ on terapiakoirana toimiminen.

Kiva on nimensä mukaisesti kiva; avoin, lunki, hyväntahtoinen ja hyvän tuulinen hyvän mielen koira, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Arjessa helppo ja huomaamaton, toimintakykyinen ja aktiivinen koira. Terve se on ollut koko ikänsä, samoin sen emä (kohta 9v) ja emänemä (14v) ovat olleet hyvin terveitä koiria.

Kiva rakastaa leikkimistä ja juoksemista, mutta palkkautuu hyvin myös nameilla. Sillä on hieno keskittymiskyky ja se kestää erinomaisesti myös häiriöitä. Agilityssä Kiva on osoittanut olevansa estefokusoiva ja itsenäinen, mutta ohjaajanöyrä. Tyyppi, joka vastaa rintamasuunnan muutoksiin sekä sosiaalisen palkkaukseen tehokkaasti. Treeni- ja kisapaikoilla Kiva osaa ja pystyy rauhoittumaan erinomaisesti ja yleensä nukkuu jopa aivan kehän vieressä.

Kivan suku on paimenpuolen koiria, jotka ovat kunnostautuneet myös muissa harrastuslajeissa kiitettävästi. Aivan lähisukulaista mainitakseni Kivan isä, Robin, on Suomen tottelevaisuus- ja agilityvalio sekä käyttövalio hausta. Robinin vanhemmat kilpailevat Ruotissa paimennuksen mestaruustasolla.
Kivan emä, Näp (T.Ultimate) kilpailee agilityn 3-luokassa ja sen vanhemat ovat nuorena olleet monipuolisia harrastuskoiria; isä Iirolla on mm. v. 2009 paimennuksen juniormestaruuskisojen 6. sija, ja kaudelta -10 63 p ja 2. sija 1-lk:sta (SPKY) , se on Suomen ja Ruotsin agility- sekä hyppyvalio, Suomenmestari agilityssä v-10 ja kilpaillut tottelevaisuuskokeiden avoimessa luokassa. Emä Hip kilpaili agilityn 3-luokassa, tottelevaisuuskokeiden voittajaluokassa, paimensi ja veti valjakossa.
Kivan täysveli Maku, kilpailee palveluskoirien haukukokeissa (HK3), agilityssä 3-luokassa ja tottelevaisuudessa erikoisvoittajaluokassa. Myös muita erinomaisesti menestyneitä toko- ja agilitykoiria suvussa on runsaasti.


Kivan sulhaseksi on valittu lähes 11 vuotias, rotuunotettu, pitkäkarvainen tricolour Ukko. Ukko on kilpaillut paimennuksen 3-luokassa ja on kaksinkertainen paimennuksen Suomenmestari; ensimmäisen mestaruutensa Uko voitti v. 2011 ollessaan vasta kolmevuotias. Mestaruuden Ukko uusi vuonna 2015.

Ukko on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa ja työskentelee lammastilalla, aikaisemmin se on toiminut työkoirana myös lypsykarjapihatossa.

Luonteeltaan Ukko on voimakas ja lujahermoinen. Päättäväinen, suoraviivainen, hyvällä työälyllä ja eläintenlukutaidolla varustettu, miellyttävä paimen, jolla ei ole ilmennyt mitään arkuuksia. Itseäni viehätti erityisesti Ukon rentous ja avoimuus.

Ukon suku on tiettätävästi hyvin tervettä. Sen vanhemmilla on terveet lonkat ja sen emä on suorittanut paimennuksen perusradan naudoilla. Tervelonkkaisia, vähintään perusradan suorittaneita koiria löytyy sukutaulusta pidemmällekin. Ukolla on SKL:n rekisterissä ennestään kaksi pentuetta. Pentueista ensimmäinen, Karjapaimenen kenneliin v-2014 syntynyt, on lähes kokonaisuudessaan kuvattu lonkiltaan terveiksi ja mileti kaikki ovat kilpailleet paimennuksessa lampailla ja/tai naudoilla. Myös v-2018 kennel Sellaiseen syntyneestä on jo muutama ehtinyt käydä luustokuvissa ja hyvältä on näyttänyt.

Pennuista odotan ja toivon energisiä, vietikkäitä sekä toimintakykyisiä työskentelijöitä, joilla on avoin ja miellyttävä luonne.

Pennut kasvavat kotioloissa tottuen normaaliin lapsiperheen arkeen, sen ääniin ja muihin koiriin. Ne tottuvat myös autoiluun, laukauksiin ja tutustuvat erilaisiin ympäristöihin sekä alustoihin. Pennut rekisteröidään Suomen Kennelliittoon ja ne luovutetaan aikaisintaan 7-viikon ikäisinä eläinlääkärin tarkistamina, madotettuina ja sirutettuina.

Pennut myydään aktiivisiin koteihin; paimennukseen, muihin töihin ja harrastuksiin. Koteihin, joissa panostetaan hyvään suhteeseen sekä sujuvan arkeen, ja jossa koira pääsee olemaan aktiivinen läpi elämän.

Pentutiedustelut ja kysymykset ensisijaisesti sähköpostitse matkatoverit@gmail.com. Kerron mielelläni lisää yhdistelmästä. Tervetuloa tutustumaan Kivaan, sen emään sekä emänemään kotioiloissa ja treenikentillä.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Agilityä, agilityä, agilityä

Rocky, Hip, Rio, Kelpo ja Ysi kesällä 2015

Ihan alkuun... ONNEA NOHEVAT N:nät! 4 vuotta täyteen 19.7.2016 < 3 Mun murut < 3 
Kesäkuun lopulla Näpänder kirmaili kisaradoilla Tamskin kisoissa parikin todella hyvää rata, mutta ihan minimaalliset ohjausvirheet lipsauttivat hypärin hyllyksi (väärä rata) ja agiradalta 5. Kyllä olisi ottanut päähän, jollei fiilis ja elow tila olisi olleet niin mahtavat. Mun ihana pieni Näpänder. < 3



Siskolikat sen sijaan ovat pitäneet huolta nolla tuloksista. Kesäkuun alussa Ysille ja Antulle TAAS tupla nolla sijoilla 1 ja 2 :) SM-kisojen kenraaleissa upea nolla ja ykkössijan pitäminen aivan loppumetreille... lopputuloksissa sija 2 nippa nappa häviöllä voittajalle 170 koirakon joukosta!




SM kisoissa karsintaradalla 0 tulos myöskin ja menolippu finaaliin. Finaalissa harmittava hylkäys "putki ansaan", johon upposi todella moni muukin (jopa kokeneet koirat :o ).

By kilpaili SM-joukkueessa ja joukkueradalta hieno nolla, heinäkuun kisarupeamansa By aloitti TUPLA nollalla, molemmilla radoilla sijoitus 2 ja toinen Agi SERT plakkarissa. On nää mahtavia tyttöjä!




Hip ja Näp viettävät aksasta (ansaittua?) kesälomaa ja seuraavan kerran kisakentät kutsuvat elokuussa. Pikku hiljaa myös pikku Kiva pääsee fiilistelemään vähän putkea ja jotain sen sellaista, onhan se jo kohta 9 kuukautta :o (apua, mihin tämä aika oikein katoaa??)

Kivalla on kivaa.

Loppuun vielä muutamia ihania kuvia mun murusta, eli Kelposta  < 3 On se vaan kuin ilmetty äitinsä :)







lauantai 18. kesäkuuta 2016

Päivityksiä

U2 pentueen sivu on päivitetty ja nyt myös Kivasta löytyy esittelysivu. HUomenna jännätään miten Antun ja Ysin käy SM-karkeloissa. Kenraalit sujuivat todella mallikkaast, samoin Leena ja By kartuttivat nollatiliään. 


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Tuloskimaraa ja kuulumisia

No onpas blogin päivitys todellakin jäänyt, mutta kyllähän kerta puolessa vuodessa vielä on ihan "päivitystahti", eikö? Et ei oo niinku kokonaan kuollut.

No, nyt on hellepäivä eikä mitään jaksa tehdä, eikä ulkona voi olla, niin on hyvää aikaa vähän päivitellä.
Näp on palautunut penikoimisestaan oikein hyvin; treenattu on jo hyvän aikaa, kisattukin jonkin verran. Ei paljoa, koska ohjaajalla on ollut agilitydebis ja krooninen rahapula.

Kivasta on kasvanut puolivuotias nuori harrastuskoira. Nyt kai voi jo sanoa harrastuskoira, kun vähän jo treenaillaankin, eikä vaan sossutella ja leikitä? Oikein mukava, avoin ja reipas pieni neiti. Ei nyt siis mikään yltiö pieni, mutta ohuesti on tässä viime aikoina hiipinyt mieleen ajatus, ettei Kivasta ehkä sittenkään kasva kovin suurta koiraa. Jotakuinkin samoissa mitoissa on kuin emänsä vastaavassa iässä. Velipoika Makua nähtiin Tending kevätleirillä, ja yllättävän pieni oli sekin. Pikku pentuina kun olivat niin jäätäviä mörssäreitä, niin ajattelin ihan että tulevat enemmän isäänsä koon puolesta. No, tokihan he ovat vasta puolivuotiaita, joten todellisuus on vielä kaaaaaaukana.

Hip... Hip mummeli näyttää ettei vierivä kivi sammaloidu, eikä hän todellakaan aio vielä eläkkeelle jäädä. Toki treenaamista on kevennetty entisestään ja kisataan jo tosi vähän. Ei siksi etteikö koira jaksaisi ja menisi, vaan koska loukkaantumiset vähän arveluttavat - kylmä totuus kuitenkin on, ettei iäkäs koira vaan palaudu samalla tapaa kuin nuori. No mutta, agility menee paremmin kuin koskaan: treeneissä pukkaa nolla rataa ja viimein niin kävi kisoissakin! Että eihän tässä mennyt kuin lähes 9 vuotta, kun mä opin Hipardin ;) (Hiphän tuli mulle 2 vuotiaana ja täyttää kuukauden kuluttua 11 vuotta)

Hipardin nollarata Tampereella 27.5.2016. Ihan mukavastihan tuo, lähes 11 vuotias liikahtaa :D 

https://www.youtube.com/watch?v=Rj0OuaTdmJo

T-leirillä Hip pääsi myös tokoilemaan ja voi että se oli onnellinen. Varsinkin noudot olivat Hipardista niin superia puuhaa ettei tosikaan.

No, siinnä missä meidän poppoo on vietellyt kisailulomaa koko kevään, ovat Hipardin jälkeläisten omistajat ahkeroineet sitäkin enemmän!

Tammikuussa tokoilivat sekä Rio että Kelpo. Rio EVL kokeessa, tuloksena EVL1, 1.sija pistein 272. Kelpo avoimessa, tuloksella AVO1, 1 sija, 271 pistettä :)

Helmikuussa Riosta
sitten leivottiin "varjo TVA" (näyttelytulos puuttuu), tuloksella EVL1, KP, 2.sija pistein 300! Sisko Ysi kävi läpivalaisussa: A/A 0/0 LTV0 Spondyloosi 0 ja silmät terveet. (eli CEA oli peittynyt).

Maaliskuussa Rocky kilpaili Puolan maajoukkuekarsinoissa. Sijoitukset karsinta kokeissa 1 ja 5, pisteet 278,5 sekä menolippu maajoukkueeseen! Lajina siis tietenkin toko :)

Huhtikuussa Ysi tykitteli nollaratoja maxi 3 luokassa Liedossa (sija 2.), Janakkalassa (sija 5.) sekä Maalahdessa (sija 3).

Toukokuussa Kelpo korkkasi hakukauden 1 tuloksella, saaden koulutustunnuksen HK1. Siskot pinkoivat agilityradoilla minkä kerkesivät: By'lle 0 tulos maxi3 luokassa Jyväskylässä, sijalla 5. Loppukuussa TUPLAnolla ja AGISERT, sijoilla 1 ja 3!  Ysille nollat maxi3 luokassa  Vaasassa (sija 3), Oulussa (sija 2) sekä kuunlopussa TUPLANOLLA myös Ysille sijoin 1 ja 2! Eli tulokset sekä SM-kisoihn että maajoukkuekarsintoihin komeasti kasassa :) Heinäkuun lopulla Ysi pääsee tavoittelemaan viimeistä AGISERTiä, hypäri Sertejä saa Ysi ottaa vastaan vielä kaksi.

Olen vaan niin äärettömän ylpeä Hipardin jälkeläisistä ja kiitollinen näiden ohjaajista, jotka antavat koirilleen tilaisuuden näyttää osaamisensa. KIITOS!

Ulkomuotojalostustako? :D






perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, vanhat jutut

No niinhän siinnä kävi, että viimeiset viikot "Penturyhmä Bentzein" kera viuhahti niin täydessä touhussa ja melskeessä että blogin päivitykset jäivät. Joten tämä postaus koskee vuotta 2015 :)

Aloitetaan "isoista", eli N-poikien kuulumisista.  

13.12.15 Rocky  ja Malgosia kisasivat tokon ylimmässä luokassa; upea 1-tulos 318,5 pistettä, ja samalla Polish Obedience Cup`n voitto!! Cup-kisaa kisataan koko vuoden, ja se on samalla vuoden tokokoira-kisa maassa.
19.12.15 Rio  ja Sari kisasivat tokon erikoisvoittajaluokassa valiokellon käynnistäen;  hieno ykkös- tulos 296 pistettä ja luokkavoitto!
Italiassa Cap on nykyään "TV:stä tuttu" esittäessään pääroolia Jouluvideolla.

Ja sitten ne Bentzeit... Hulinaa siis riitti. Pennut ovat todella aktiivisia ja liikkuvaisia, joten melskettä oli todenteolla, vaikka tyyppejä oli vain kolme. Lisäksi harrastelimme vähän kaikenlaista; autoilemassa pennut kävivät useita kertoja, samoin "kylillä" ja hihnassa kulkemistakin treenattiin. Pienet metsäretket kuuluivat myös ohjelmistoon, samoin kyläilyt muissa huusholliessa. Kävimme myös valokuvattavina - tai siis pennut kuvattiin, ei minua ja samalla reissulla Bentzeit pääsivät tutustumaan kissoihin, kanoihin, lampaisiin ja nautoihin - oikea seikkailupäivä siis! Ja tietenkin päivittäin kävi aikuisia ja lapsia pentuja palluttelemassa. Ja Hip... Hip otti mummona olemisen hyvin, hyvin vakavasti ja hoiti pentuja suurella sydämellä. Jopa imetti - ja tietenkin leikitti.



Joulu meni samoissa merkeissä, sillä luovutuspäivä osui Tapaninpäivälle. Joulutervehdyksen Bentzeit ehtivät tehdä toki, eli tällaiselta täällä näytti :D

Ja lopuksi Bentzeit virallisesti:

Lad, eli Maku, virallisesti Tending Uppercut muutti jakamaan yläkoukkujaan Lapualle Arjan, Vickyn ja isä-Robinin seuraksi. Maku tullee harrastamaan hakua, tokoa ja agilityä - ja päässee ehkä lampaillekin :)

Kuva: Miikku Pietilä

Kuva: Miikku Pietilä

Kuva: Miikku Pietilä


Lass, eli Jin, virallisesti Tending Unlimited rikkoo rajojaan vastedes Vantaalla Juhan, Jedin (FI TVA FI AVA JK1 BH Tending Eager), sheltti Vertin ja Miina kissan hermojen kustannuksella. Jinistä tulee isona agilitykoira.

Kuva Miikku Pietilä
Kuva: Miikku Pietilä
Kuva: Miikku Pietilä

Näpin esikoinen Lyn, tottelee nykyään nimeä Kiva. Virrallisesti Kiva on nimeltään Tendig Upbeat ja hänen tehtävänään on tuoda toiveikkuutta, myönteisyyttä ja iloisuutta synnyinkotiinsa kera emänsä Näpin ja mummunsa Hipin. Isona Kivasta tulee paitsi kiva koirakansalainen myös agilityurheilija.

Kuva: Miikku Pietilä
Kuva: Miikku Pietilä
 
Kuva Miikku Pietilä

Onnea Arjalle ja Juhalle valitsemallanne tiellä. Olkoon voima kanssanne ;) 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kolmatta viikkoa - ja vähän neljättäkin.

Flipandeeroksien kolmas vikko alkoi kävelytreenein aktiivisella jatkamisella ja vauhdin lisäämisenä. Pennelit laajensivat reviiriään koko olohuoneeseen, ja itseasiassa loppuviikostap urettiin koko pentulaatikko pois, kun pennut alkoivat sieltä ylitse tulla. Laatikossa toki on korotettava laita, mutta... eihän noita suloisuuksia siellä voinut pitää. Käyttöön jäi pentuaitaus, mutta... no eipä ne sielläkään ole, vaan pennut ovat vallaanneet koko talon :D



Kolmen ikäviikon lähestyessä, pennut aloittivat kiinteiden syömisen ja sehän upposi kuin kuuma veitsi voihin! Samoin ulkoilut aloitettiin vaikka kelit ovat olleet ihan super kurjat. Tytöt olivat ekalla kerralla järkyttyneitä, mutta Lad poju veti heti kättelyssä ihan omiin nimiinsä ympäri pihaa. Muutaman harjoittelu kerran jälkeen myös tytöt jo suorastaan kiisivät ympäriinsä (onneksi näitä on vain kolme - sen verran tehokkaasti leviävät ympäri pihaa) ja myös tarpeiden tekeminen ulos sujuu hyvin.


Tarpeiden tekemisestä puheen olleen... pennut ovat - ainakin toistaikseksi, olleet myös super siistejä! Ne oikesti pyrkivät pissaamaan paperille, ja yön aikana pentuaitauksessa käyvät yhdessä nurkassa kakalla :o On ne viisaita :) Toki tätä siisteyttä varmasti helpottaa se, kun pentue on pinei ja ennen kaikkea se, että Näp edelleen hoitaa pentuja todella huolella: imettää halulla ja pitää pennut (ja elinympäristön) puhtaana. Toki Näp nauttii myös "omasta ajasta".


Pennut vaikuttavat hyvin varhaiskypsiltä:  5, jop 7 vrk vanhemmilta kuin mitä oikeasti ovat. Tyypit ovat super reippaita, uteliaita ja touhukkaita ja ne leikkivät leluilla paljon, sekä itsekseen että ihmisen kanssa. Hyvin ihmissosiaalisia ovat jo, mutta myös hyvin itsenäisiä - vaikka muut sisarukset nukkuisivat, jokainen näistä kulkee myös yksitelleen talon kiakissa huoneissa leikkimässä. Kun uni aika koittaa, pyritään syliin nukkumaan. Samoin ulkona seuraavat minua jo todella hyvin.


Ylipäätänsä nämä pennut ovat kiinnostuneempia leikkimään ja seurustelemaan ihmisen kanssa, kuin mitä keskenään - vaikka toki sitä "sisarusrakkautta" ajoittain selvitellään kovinkin äännekkäästi ;)
3 viikon kynnyksellä Flipandeerokset pääsivät myös tutustumaan mummoonsa. Tai mummo pentuihin. Ja voi että oli Hip-mummu onnellinen! Se hoitaa pentuja onnessaan, siivoaa, leikittää ja jopa yrittää imettää.



Äidin ja tyttären hyvä suhde, ja hienot luonteet välittyvät Hipin ja Näpin toiminnassa upeasti: ne hoitavat pentuja yhdessä kuitenkaan kilpailematta niistä. Hip on onnellinen päästessään "auttamaan" ja Näp hyväksyy Hipin antaman avun täysin. Siinnä ne sitten riti rinnan valvovat tiitterinä, jos joku pennuista menee heidän mielestään liian kauaksi :D


Näpin upea luonne on äitiyden myötä tullut esiin ensitä enemmän; se suhtautuu hommaan tyynesti ja vakaasti. Ei hötkyile, ei hätäile, mutta pitää pennuista loistavaa huolta ja viihtyy pentujen kanssa. Malttaa imettää rauhassa myös Hipatrdin läsnäolleessa, samoin vaikka talo olisi täynnä vieraita ihmisiä, niin... ei haittaa - Näp hoitaa pentunsa luottavaisena ja vakaana.