"Anyone can see the road that they walk on is paved with gold.
It's always summer, they'll never get cold
They'll never get hungry, they'll never get old and gray."

Hip, Hipardi, Gepardi, Hippa-Liisa Ampiainen,
Skogsvallarens Hip
2.7.2005-30.6.2020

Torstaina Hip olisi täyttänyt 15 vuotta. Sinne asti ei nyt päästy.
Päässä pyörii kysymys: teinkö oikean päätöksen? Olisiko vahvat kipulääkkeet antaneet meille lisää aikaa? Olisiko Hip valinnut sen lisäajan?
Luultavasti olisi, sillä Hip haluisi aina olla minulle hyvä. Viimeiseen asti Hip seurasi minua. Siirttyi aina jalkoihini odottamaan vaikka sattui. Se yritti urheasti nousta itse portaat - koska olihan se työkoira, ja se tiesi että sen odotetaan tekevän työnsä.
Nyt oli minun vuoroni olla Hipille hyvä. Sanoa, ettei tarvitse enää jaksaa. Me pärjäämme kyllä.

Hip oli hieno koira. Niin hieno koira. Äärettömän viisas ja vahva. Ohjaajasta, ja siitä, että elämä meni kuten meni, johtuen Hipin nimen eteen ei kertynyt titteliriviä. Usein minua harmitti, kun hyvä koira meni ihan hukkaan, eikä Hip saanut ansaitsemiaan tuloksia ja titteleitä. Toiaalta, koirahan ei titteleitä kaipaa, ja Hip teki hyvin selväski sen, että sen ohjaajana agilityssä olen minä eikä kukaan muu. Vain minuun se luotti 110% ja vain minulle se antoi kaikkensa. On häpeä tunnustaa, että sen sijaan minä en antanut aina kaikkeani Hipille, mutta luulen, ettei Hip siitä pahastunut.

Kilpailujen sijaan Hip teki päivätyönsä huomattavasti tärkeämmällä saralla perheessämme. Hip sai kymmenen upeaa jälkeläistä ja niistä yhdeksän sai elää aikuisuuteen saakka. Kohta ovat kaikki jo veteraani-ikäisiä hekin. Hip oli loistava emo pennuilleen, samoin tyttärensä Näpin pentuja Hip hoiti tiiviisti - jopa imetti. Kohtutulehdus toukokuussa 2019 oli viedä hengen, mutta sai vain kohdun. Siitä syytä pikku pöllösille ei maitoa enää herunut, mutta edelleen Hip toimi pentujen leikittäjänä ja mentorina; pitkälti Hipin ansiosta pöllöset saivat opin siitä, kuinka ollaan koiriksi. Etenkin kotiin jäänyttä Nebua Hip leikitti välillä niin hurjasti, että pentu piti laittaa lepäämään - ja samalla Hip opetti kuinka käyttäydytään korrektisti.

Hip rakasti keppejä ja mahdollisimman mutaisissa ojissa rypemistä. Hipin vuoden kohokohta oli T-leiri ja kyttäys jono Mervin ja Tertun kanssa. Sai jonossa olla muitakin, ja mm. Sina ja Io oli huippukivoja, mutta Merkka... Merkka oli tärkein. T-leiriin liittyy myös isoin Hipiin liittyvä kommellus: Hip erittäin omatoimisena kun päätti piipahtaa hakemassa ruokaa leirin keittiöstä. Tai yritti hakea, sillä Hipin aikomukset torpattiin ikävästi. Nyt, kun syyllinen on jo poissa, ja rikoskin ehkä vanhentunut, voin varmana tunnustaa seninkin, että jos joku ihmetteli, mihin hävisi treeninameja, perunalastuja tai muita herkkuja, niin...

Kiitos Pete ja Nina että luotitte Hipin minulle. Kiitos tuestanne kun opiskelin bordercollie elämää.

Ja kiitos Hip että olit juuri minun koira.
Hei, hei ja hyvää matkaa. Leap onkin jo odotellut äitiään, ja pystykorvajengi tarvitsee oman bortsuvahvistuksensa.

Agilityä, agilityä, agilityä

Rocky, Hip, Rio, Kelpo ja Ysi kesällä 2015

Ihan alkuun... ONNEA NOHEVAT N:nät! 4 vuotta täyteen 19.7.2016 < 3 Mun murut < 3 
Kesäkuun lopulla Näpänder kirmaili kisaradoilla Tamskin kisoissa parikin todella hyvää rata, mutta ihan minimaalliset ohjausvirheet lipsauttivat hypärin hyllyksi (väärä rata) ja agiradalta 5. Kyllä olisi ottanut päähän, jollei fiilis ja elow tila olisi olleet niin mahtavat. Mun ihana pieni Näpänder. < 3

Siskolikat sen sijaan ovat pitäneet huolta nolla tuloksista. Kesäkuun alussa Ysille ja Antulle TAAS tupla nolla sijoilla 1 ja 2 :) SM-kisojen kenraaleissa upea nolla ja ykkössijan pitäminen aivan loppumetreille... lopputuloksissa sija 2 nippa nappa häviöllä voittajalle 170 koirakon joukosta!

SM kisoissa karsintaradalla 0 tulos myöskin ja menolippu finaaliin. Finaalissa harmittava hylkäys "putki ansaan", johon upposi todella moni muukin (jopa kokeneet koirat :o ).

By kilpaili SM-joukkueessa ja joukkueradalta hieno nolla, heinäkuun kisarupeamansa By aloitti TUPLA nollalla, molemmilla radoilla sijoitus 2 ja toinen Agi SERT plakkarissa. On nää mahtavia tyttöjä!

Hip ja Näp viettävät aksasta (ansaittua?) kesälomaa ja seuraavan kerran kisakentät kutsuvat elokuussa. Pikku hiljaa myös pikku Kiva pääsee fiilistelemään vähän putkea ja jotain sen sellaista, onhan se jo kohta 9 kuukautta :o (apua, mihin tämä aika oikein katoaa??)

Kivalla on kivaa.

Loppuun vielä muutamia ihania kuvia mun murusta, eli Kelposta  < 3 On se vaan kuin ilmetty äitinsä :)

Tuloskimaraa ja kuulumisia

No onpas blogin päivitys todellakin jäänyt, mutta kyllähän kerta puolessa vuodessa vielä on ihan "päivitystahti", eikö? Et ei oo niinku kokonaan kuollut.

No, nyt on hellepäivä eikä mitään jaksa tehdä, eikä ulkona voi olla, niin on hyvää aikaa vähän päivitellä.
Näp on palautunut penikoimisestaan oikein hyvin; treenattu on jo hyvän aikaa, kisattukin jonkin verran. Ei paljoa, koska ohjaajalla on ollut agilitydebis ja krooninen rahapula.

Kivasta on kasvanut puolivuotias nuori harrastuskoira. Nyt kai voi jo sanoa harrastuskoira, kun vähän jo treenaillaankin, eikä vaan sossutella ja leikitä? Oikein mukava, avoin ja reipas pieni neiti. Ei nyt siis mikään yltiö pieni, mutta ohuesti on tässä viime aikoina hiipinyt mieleen ajatus, ettei Kivasta ehkä sittenkään kasva kovin suurta koiraa. Jotakuinkin samoissa mitoissa on kuin emänsä vastaavassa iässä. Velipoika Makua nähtiin Tending kevätleirillä, ja yllättävän pieni oli sekin. Pikku pentuina kun olivat niin jäätäviä mörssäreitä, niin ajattelin ihan että tulevat enemmän isäänsä koon puolesta. No, tokihan he ovat vasta puolivuotiaita, joten todellisuus on vielä kaaaaaaukana.

Hip... Hip mummeli näyttää ettei vierivä kivi sammaloidu, eikä hän todellakaan aio vielä eläkkeelle jäädä. Toki treenaamista on kevennetty entisestään ja kisataan jo tosi vähän. Ei siksi etteikö koira jaksaisi ja menisi, vaan koska loukkaantumiset vähän arveluttavat - kylmä totuus kuitenkin on, ettei iäkäs koira vaan palaudu samalla tapaa kuin nuori. No mutta, agility menee paremmin kuin koskaan: treeneissä pukkaa nolla rataa ja viimein niin kävi kisoissakin! Että eihän tässä mennyt kuin lähes 9 vuotta, kun mä opin Hipardin ;) (Hiphän tuli mulle 2 vuotiaana ja täyttää kuukauden kuluttua 11 vuotta)

Hipardin nollarata Tampereella 27.5.2016. Ihan mukavastihan tuo, lähes 11 vuotias liikahtaa :D 

https://www.youtube.com/watch?v=Rj0OuaTdmJo

T-leirillä Hip pääsi myös tokoilemaan ja voi että se oli onnellinen. Varsinkin noudot olivat Hipardista niin superia puuhaa ettei tosikaan.

No, siinnä missä meidän poppoo on vietellyt kisailulomaa koko kevään, ovat Hipardin jälkeläisten omistajat ahkeroineet sitäkin enemmän!

Tammikuussa tokoilivat sekä Rio että Kelpo. Rio EVL kokeessa, tuloksena EVL1, 1.sija pistein 272. Kelpo avoimessa, tuloksella AVO1, 1 sija, 271 pistettä :)

Helmikuussa Riosta sitten leivottiin "varjo TVA" (näyttelytulos puuttuu), tuloksella EVL1, KP, 2.sija pistein 300! Sisko Ysi kävi läpivalaisussa: A/A 0/0 LTV0 Spondyloosi 0 ja silmät terveet. (eli CEA oli peittynyt).

Maaliskuussa Rocky kilpaili Puolan maajoukkuekarsinoissa. Sijoitukset karsinta kokeissa 1 ja 5, pisteet 278,5 sekä menolippu maajoukkueeseen! Lajina siis tietenkin toko :)

Huhtikuussa Ysi tykitteli nollaratoja maxi 3 luokassa Liedossa (sija 2.), Janakkalassa (sija 5.) sekä Maalahdessa (sija 3).

Toukokuussa Kelpo korkkasi hakukauden 1 tuloksella, saaden koulutustunnuksen HK1. Siskot pinkoivat agilityradoilla minkä kerkesivät: By'lle 0 tulos maxi3 luokassa Jyväskylässä, sijalla 5. Loppukuussa TUPLAnolla ja AGISERT, sijoilla 1 ja 3!  Ysille nollat maxi3 luokassa  Vaasassa (sija 3), Oulussa (sija 2) sekä kuunlopussa TUPLANOLLA myös Ysille sijoin 1 ja 2! Eli tulokset sekä SM-kisoihn että maajoukkuekarsintoihin komeasti kasassa :) Heinäkuun lopulla Ysi pääsee tavoittelemaan viimeistä AGISERTiä, hypäri Sertejä saa Ysi ottaa vastaan vielä kaksi.

Olen vaan niin äärettömän ylpeä Hipardin jälkeläisistä ja kiitollinen näiden ohjaajista, jotka antavat koirilleen tilaisuuden näyttää osaamisensa. KIITOS!

Ulkomuotojalostustako? :D

Kolmatta viikkoa - ja vähän neljättäkin.

Flipandeeroksien kolmas vikko alkoi kävelytreenein aktiivisella jatkamisella ja vauhdin lisäämisenä. Pennelit laajensivat reviiriään koko olohuoneeseen, ja itseasiassa loppuviikostap urettiin koko pentulaatikko pois, kun pennut alkoivat sieltä ylitse tulla. Laatikossa toki on korotettava laita, mutta... eihän noita suloisuuksia siellä voinut pitää. Käyttöön jäi pentuaitaus, mutta... no eipä ne sielläkään ole, vaan pennut ovat vallaanneet koko talon :D

Kolmen ikäviikon lähestyessä, pennut aloittivat kiinteiden syömisen ja sehän upposi kuin kuuma veitsi voihin! Samoin ulkoilut aloitettiin vaikka kelit ovat olleet ihan super kurjat. Tytöt olivat ekalla kerralla järkyttyneitä, mutta Lad poju veti heti kättelyssä ihan omiin nimiinsä ympäri pihaa. Muutaman harjoittelu kerran jälkeen myös tytöt jo suorastaan kiisivät ympäriinsä (onneksi näitä on vain kolme - sen verran tehokkaasti leviävät ympäri pihaa) ja myös tarpeiden tekeminen ulos sujuu hyvin.

Tarpeiden tekemisestä puheen olleen... pennut ovat - ainakin toistaikseksi, olleet myös super siistejä! Ne oikesti pyrkivät pissaamaan paperille, ja yön aikana pentuaitauksessa käyvät yhdessä nurkassa kakalla :o On ne viisaita :) Toki tätä siisteyttä varmasti helpottaa se, kun pentue on pinei ja ennen kaikkea se, että Näp edelleen hoitaa pentuja todella huolella: imettää halulla ja pitää pennut (ja elinympäristön) puhtaana. Toki Näp nauttii myös "omasta ajasta".

Pennut vaikuttavat hyvin varhaiskypsiltä:  5, jop 7 vrk vanhemmilta kuin mitä oikeasti ovat. Tyypit ovat super reippaita, uteliaita ja touhukkaita ja ne leikkivät leluilla paljon, sekä itsekseen että ihmisen kanssa. Hyvin ihmissosiaalisia ovat jo, mutta myös hyvin itsenäisiä - vaikka muut sisarukset nukkuisivat, jokainen näistä kulkee myös yksitelleen talon kiakissa huoneissa leikkimässä. Kun uni aika koittaa, pyritään syliin nukkumaan. Samoin ulkona seuraavat minua jo todella hyvin.

Ylipäätänsä nämä pennut ovat kiinnostuneempia leikkimään ja seurustelemaan ihmisen kanssa, kuin mitä keskenään - vaikka toki sitä "sisarusrakkautta" ajoittain selvitellään kovinkin äännekkäästi ;)
3 viikon kynnyksellä Flipandeerokset pääsivät myös tutustumaan mummoonsa. Tai mummo pentuihin. Ja voi että oli Hip-mummu onnellinen! Se hoitaa pentuja onnessaan, siivoaa, leikittää ja jopa yrittää imettää.

Äidin ja tyttären hyvä suhde, ja hienot luonteet välittyvät Hipin ja Näpin toiminnassa upeasti: ne hoitavat pentuja yhdessä kuitenkaan kilpailematta niistä. Hip on onnellinen päästessään "auttamaan" ja Näp hyväksyy Hipin antaman avun täysin. Siinnä ne sitten riti rinnan valvovat tiitterinä, jos joku pennuista menee heidän mielestään liian kauaksi :D

Näpin upea luonne on äitiyden myötä tullut esiin ensitä enemmän; se suhtautuu hommaan tyynesti ja vakaasti. Ei hötkyile, ei hätäile, mutta pitää pennuista loistavaa huolta ja viihtyy pentujen kanssa. Malttaa imettää rauhassa myös Hipatrdin läsnäolleessa, samoin vaikka talo olisi täynnä vieraita ihmisiä, niin... ei haittaa - Näp hoitaa pentunsa luottavaisena ja vakaana.

Onnea 5 vuotiaat!

18.10.2015 Maailman parhaat ja ainoat "Iipardi" neidot, Routa ja Näp viettivät juhlapäivää 5 vuotissynymäpäivien merkeissä. Että niin ne vaan lkaaa ehkä joskus aikuistimaan mokomatkin porsaat. ;) Fillistellänpä sitä - osuvasti pentukuvien muodossa ;)

Thö Masu

New Born siskokset

Äitille kyytiä

Äiti on niin rakas

Ny me häivytään täältä (ja häipy ne)

Viimeinen ilta yhdessä

Routa

Näp

Laskettuun aikaan on vielä sen verran matkaa, ettei varsinaisesta vatsankasvatuksesta vielä voi puhua, mutta kyllähän Näpiltä muodot ovat häviämässä (Näp huomauttaa, että pyöreäkin on muoto!) ja suloinen pieni kuNpu on pompsahtanut esiin. Awwwwww... se kumpu on oikeasti niin soma, että sitä tekisi mieli pussailla koko ajan :) Näp itse ei jouda olemaan pussailtavana, sillä hän keksittyy uraansa - tällä hetkellä suuren ja mahtavan jälkikoiran uraan siis. On sillä kyllä nenä jota se osaa käyttää. Olen tehnyt jälkiä hyvin vaihteleviin maastoihin: metsään, hakkuille, pellolle, tielle,... suoraa ja käyrää ja silmukkaa... Ei haittaa Näpiä. Miinuksena toki se, että jälkimotivaatio on niin paljon suurempi kuin esine/keppimotivaatio. Kyllä se ne ilmiaisee, mutta jäljen jatkamiseen on hirveä kiire. On ollut hauska huomata, kuikna nopeasti Näp ehdollistui valjaisiin ja liinaan: vermeet päälle, niin välittömästi alkaa skannaus. Mun pieni jälkieläin , oln jo ihan koukuttunut tähän jäljestys hommaan :)

Hip on tuuraillut Näpiä aksassa, ja on se kyllä tosi helppoa ja kevyttä mennä vain yhdellä koiralle. Muutamia kisastartteja on tässä vedetty. Ilman mainittavaan menestystä, mutta hyvän mielen ratoja - etenkin se viimeisin, joka hyllytettiin kun mokomakin muori hiippaili ekan riman alle :p Vähän aikaa kelasin, että mitä teen? Päätin antaa sen tulla. Ihan sama. 10 vee koira, se saa tehdä mitä tykkää.

Hiippari Hip

Onneksi polvi on tyttäristä parantunut: Antulle ja Ysille nollavoitto ja Hyppy SERT maxi3 luokassa Hyvinkäällä 18.10. Ylivoimaisesti nopeimmalla ajalla tietysti :)
11.10. Pieksämäellä myös By'n kilapilukirjaan piirrettiin uusi 0-tulos kolmosista, sijoituksella 4.
Toko puolella Malgosia ja Rocky tahkovat tulosta toisensa perään; tällä kertaa maajoukkuekarsinnoissa tulos "excellen", 263 pistettä ja 4.sija!

Myös Näpin sussu, Robin, tykitteli Arjan kanssa jälleen nollalla maaliin maxi3-hypärillä Jyväskylässä. aikas päheetä :)

Robin

Leireilyjä

Arki on ollut niin hektistä että Näpin mahdollinen tiineys ei ole juurikaan mietityttänyt - nyt tosin alkaa jo hieman jännittää notta onkohan se oikeasti? Yhtä liikkuvainen ja raivokas on kuin aina, joten lienee hyvä merkki... tai sitten ei. Paha sanoa, kun eipä Näpänderillä ole valeraskauksiakaan ollut, niin ei oikein tiedä milliset sen valeraskaus oireet olisivat - ja missä kohtaa tiineyttä ne tavallisesti tulisivat. No, odotellaan - kyllähän tämän asian laita aikanaan selviää.

Mutta laitetaanpa alkuun vähän tuloksia... Leena ja By kirmailivat Kajaanissa 26.9. Maxi3 luokan radan virheittä maaliin ja sijalle 4! Aika hieno avaus kolmosissa (y) Näpin sussu Robin totteli itsensä samana päivänä Ilmajoella tokon Piirinmestariksi :)

By

Robin

Meidän poppoo on aksaillut, PeeKoillut (hah-hah) ja leiriellyt. Hip on saanut tuurata Näpänderiä aksassa, ja Näp on opetellut "pee koo" eläimeksi :D Muutama viikko sitten tein Näpnderille sen elämän ekan jäljen, ja kun se tajusi, ettei me olla menossa lenkille, niin voi vitsit mikä liikkis: kirsu ihan rutussa maatavasten ja hirevä tuhina, kun on niiiiin tarkkaa. Se oikeasti jäljesti joka askeleen ja oli tosi rauhallinen.

Syyskuun lopussa kipaistiin Tending-leirillä. Ohjelmassa oli Panun vetämät käännöstreenit (aksa siis) molemmille ja lisäksi molemmat pääsivät esineruutuilemaan ja Näp jäljelle. Taitavia kääntyilijöitä olivat kumpainenkin, varsinkin mulkerohyppääjä Hip, jota ei selvästikään ikä paina mitä tulee notkeuteen. Eli erittäin hyvin alkoi leiri ja siitä vain parani kun päästiin maastoilemaan.

Maarit veti Näpille jäljen. Jälki oli Näpin elämän kolmas, ja ensimmäinen vieraan ihmisen tekemä. Vähän mietin jotta tuleeko tästä yhtään mitään, mutta aivan turhaan epäilin! Näp hoksasi heti mistä on kyse ja bongasi Maaritin jäljen. Jälki kulki polun yli eikä sekään häirinnyt yhtään. Näp kulki jäljen päällä tosi tarkasti ja nenä viilsi maata kovan tuhinan säestämänä :D Enää uupui luppakorvat ja lörppähuulet, niin olisi voinut kuvitella vihikoiraksi :D Ei muuta kuin lisää treeniä ja kovempaa haastetta - mitkään "vauva jäljet" eivät enää riitä :)

Jäljen jälkeen siirryttiin esineruutuun. Käveltiin se maatitin ja Rimin kanssa, niin pääsi Hipardikin tekemään. Ihan aloittelijahan Näp ei toki esineruudussa ole - olihan tämä jo sen toinen, ellei peräti kolmas ruutu ja vastahan viime kerrastakin on aikaa n. 1,5 vuotta :D Eli konkari mikä konkari. Oli kyllä hieno katsoa kuinka se suhahti liikkeelle välittömästi ja lujaa pysyen kuitenkin tarkasti alueella. Kun "tampattu" alue päättyi, oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja koira kartoitti koko alueen. Ensimmäisen esineen Näp löysi nopeasti, mutta... no Näphän ei osaa noutaa. Lisäski sitä on kielletty koskemasta muihin tavaroihin kuin omiinsa. Siellä se koitti ilmoitella mulle, että "hei, täällä on tämmöinen" (ensiapulaukku). No, ei tajunnut ja lähti etsimään seuraavaa... sekin löytyi nopeasti ja taas sama "ilmoittelu". Ei, ohjaaja ei tullut vieläkään. Näp palasi ea-laukun luo ja kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa... sitten se lopulta nappasi sen (oli sellaisessa montussa) ja nousi laukku suussaan ihan "magnustina" ilmoittamaan minulle jotta "täällä on nyt tämmönen!" Jess!!! ja sitten se tajusi! Ai tää tuodaan täältä pois!! :D Sen jälkeen seuraavat esineet olivat "pala kakkua" - tosin, jatkossa tarvitsee miettiä miten sen saisi vaihtamaan esineen palkkaan sillä nyt ajatus oli "minä löysin - minä pidän" :D

Ihan kivasti on siis alkanut Näpin PK ura :D Kyllä sillä nenä pelaa ja keskittyminen on kovaa - vauhdista tinkimättä.

Loppuun kuvia Panun treeneistä.

Robin

Kuherruskuukausi on siis saatettu onnellisesti päätökseen. Tai siis tulostahan ei nyt siis tokikaan vielä tiedä, mutta pariskunta vietti keskenään oikein mukavan viikon ja useita onnistuneita astumisia saatiin, joten ainakin voinee toivoa että sitä mitä on kylvetty, aikanaan myös niitettäisiin :) Muutaman viikon kuluttua olemme hieman viisaampia taas.

Sain ilon ja etuoikeuden tutustua Robiniin oikein kunnolla, kun Arja luotti hänet käsiini yli viikoksi (kiitos luottamuksestasi Arja) ja pääsin myös näkemään Robinia vielä lisää myös oman ohjaajansa kanssa omassa kodissaan.

Koska sain näin hienon tilaisuuden, niin päätin kirjoittaa ihan vain Robinista - ja siitä millaisia ajatuksia se herätti minussa meillä olonsa aikana.

Kun esnikerran kohtasin Robinin, tuli koirasta heti aivan mielettömän hyvä fiilis. Tässä on juuri SE - juuri se uros mitä niin kovasti etsittiin.  Kaikki palikat lokashti, eikä mistään kriteersitä jouduttu tinkimään - edes niistä vähän "turhemmista", mutta silti "henkisesti" tärkeistä. Tämän paritusloman (joka kesti kaikkiaan lähemmäs 2 viikkoa) aikana ajatus vain vahvistui: hyvää todellakin kannatti etsiä ja odottaa, vaikka kieltämättä sitä välillä jo meinasi usko loppua. Robin osoittautui VIELÄ paremmaksi, kuin mitä olin ensin ajatellut - ja vieläpä ihan vieraassa ympäristössä ollessaan.

Kotioloissa Robin oli aivan äärimmäisen miellyttävä koira, urospuolinen Hipardi :) Erittäin rauhallinen, todella avoin, kontaktihakuinen ja ystävällinen "ihmisen koira". Lasten kanssa Robin viihtyi todella hyvin ja varmasti, kuten kaikissa muissakin tilanteissa. Lunki ja vahvahermoinen koira. Ihan ensi minuuteista lähtien tuntui siltä kuin se olisi asunut meillä aina, niin hyvin porukkaan solahti mukaan.

Lenkeillä Robin oli kuuliainen, mutta selvästi erittäin itsenäinen myös. Erkaantui hyvinkin kauas ohjaajasta ja voi että kuinka se poika tykkäsikään juosta! Ja lujaa! Ruokahalu säilyi hyvänä ja makupalatkin maisutivat - vaikka vieressä oli juoksuinen narttu, ja tämä säilyi koko Näpin juoksun ajan, myös tärppipäivinä. Tärppipäivinä tosin heti kun tyypit tajusivat olevansa "vapaalla", muuttui se kuulainen herrasmies ihan joksikin muuksi ;) Että ei, ei sitten siinnä kohtaa todellakaan ollut äitiä ikävä, vaikka muutoin Robin siis tykkäsi todella olla ihmisten seurassa ja hakeutui oma-aloitteisesti kontaktiin.

Ihan vähän myös treenasin sekä aksaa että tokoa. Aksassa R tuntui ensiksi hieman erilaiselta kuin omat koirani, mutta nopeasti se tajusi sen miten _minä_ ohjaan (ja oppi erottelemaan sanoja). Koko ajan se meni ihan jäätävää vauhtia ja tuli oikein mukavasti ohjaukseen. Tokossa se tuntui ihan samanlaiselta kuin Hip, eli super hyvältä; salamana valmis tekemään duunia ja sillä oli tehdessään super kivaa. Koira tuntui hymyilevän koko kropallaan - erittäin hyvä vire, innokas ja nopea koira. Mii laik!

Kaiken kaikkiaan hirvittävän tasapainoinen ja miellyttävä koira. Kotona todella rauhallinen ja helppo, treenatessa tulta ja tappuraa, mutta samalla myös kiltti koira, joka tahtoo tehdä ihmiselle. Kyllä Robin tuntui juuri siltä oikealta kumppanilta Näpänderille. Aivan täydellisesti. Ja ehkä Näpkin oli samaa mieltä, sillä se oli ihan super kultainen Robinille koko sen lomailun ajan (mitä nyt ennen tärppejä ahsdisteli urosparkaa seksuaalisesti. Robin kun selvästi tiesi, ettei turjhaan kannata hötkyillä vaikka narttu kevyt kenkäinen onkin).

Kuherrusloman päätyttyä treffasimme vielä hyvtä tovit myös Arjan luona treenaten, lenkkeillen, jutustellen ja jopa maailmaa parantaen. Aivan mahtavaa oli ja jos nyt käy niin ikävästi ettei pentuja tulekaan, niin ainakin sain uuden ihanan ystävän lisää.

Eikä tässä tokikaan kaikki!! Sillä reilu viikko "lemmen lomalta paluunsa" jälkeen Robin meni ja tempaisi Kauhajoelle hakukokeesta kolmannen 1 tuloksensa! Joten osallistumisoikeus ensi vuoden pk-SM:miin on palkkarissa.

Anttu ja Ysi painelivat Kokkolan aksakisoissa jälleen kovaa ja virheittä (siis ilman koiran tekemiä virheitä ;) ) maaliin. Nopea nolla ja 3. sija, Antun taktikoidessa Frescolle 2 sijan. ;)

"Ohjaa" huutaa Ysi :D

Niin, ja tosiaan, Näpin viettäessä mukavia hetkiä Robinin kanssa, Vietti Hip ihanat 2 viikkoa Netan huushollissa. Sinne se vaivatta sujahti ja eleli kuin olisi ikänsä siellä asunut: 4 lapsen, 3 muun koiran ja  kahden kissan seurassa. Ihana Hip :)

Tuloksia!

Otsikon voi mieltää monella tapaa ;)

Agilityrintamalla By ja Ysi ohjaajineen ovat jälleen pitäneet kiirettä; Anttu ja Ysi pinkoivat jälleen kerran 0-voittoon 22.8. agilityn 3-luokassa. Hieman myöhemmin Ysi sai kolmosiin seuraa sisarestaan, kun Leena ja By takoivat Kajaanissa 30.8. kakkosluokassa tupla nollavoitot! siistä siis SERT ja siirto kolmosiin :) Mahtavat Hipradin tyttäret :)

Ysi

By

Mahtava Hip itse on viettänyt viimepäivät lomaillen parhaan ystävänsä, Mikaelin, luona Netan & kumppaneiden taloudessa. Hipardin ja Mikaelin välillä on kyllä jotian sanoinkuvaamatonta sielujen sympatiaa ja Hip pyrkii jopa Mikaelin viereen nukkumaan! No, ei siinnä muuten mitään ihmeellistä, mutta... parvisänky ;)

Hipardi lomalla :)

Näp... no en nyt tiedä voiko sanoa että Näp on lomalla, sillä tavallaanhan se on töissä... tai jotain. Robinin ja Näpin kuherruskuukausi (ei kai tähän sentään ihan kuukautta mene? Eihän?) on aloitettu ja ... noh, parsikunnalla on ollut keskenään erittäin mukavaa ;)

On ollut todella kiva päästä kunnolla tutustumaan Robiniin arjessa, ja täutyy sanoa että kyllä -  oikein on miellyttävä koira! Urospuolinen Hipardi, juuri sitä mitä toivonkin :) Todella kiltti, avoin ja lunki sekä kotiolissa rauhallinen. Lasten kanssa tulee tosi hyvin toimeen, eikä tunnu muutenkaan hätkähtävän mistään.

Näp on Robiin ollut aivan ihastuksissaan myös ja seurannut emänsä jalanjälkiä loistavana jalostus narttuna mitä astutuksiin tulee. Se tyttö kyllä tieää mitä tehdään :) . Ja Robinkin taitaa tykätä Näpistä myös. Herrasmies, joka ottaa kyllä omansa.

Nuoret rakastavaiset

Näp ja Robin

Matka alkaa