Näemmä lähes kuukausi edellisesta treeniselostuksesta... :-/ Tää on niin tätä: ensin ei muka ehdi laittaa mitään ja sitten kun aikaa kuluu niin asioita kertyy niin paljon että kirjaaminen alkaa jo ahdistaa. :-/ Tarvitsis vaan viitsiä "vähän mutta usein" linjaa. Mutta ku ei viitsi.
No, joulukuun treenit Hipin osalta tiivistettynä: Hip oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu, koirakoulu on purrut, TonTonin treenit on aivan mahtavia & haasteellisia ja Toni on todella taitava kouluttaja sekä tekniikoissa, rytmityksessä että ns. "perusohjauksessa". Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.
Näpin joulukuun treenit tiivistettynä: Näp oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu treenimäärään nähden hyvin ja Näp on tautisen nopea :o Salen treenieissä tällä hetkellä keskitytty perusohjaukseen, toki tekniikoitakin käydään läpi ja Sale on kyllä hyvä niitä kouluttamaan. Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.
Mitäs muuta sitä viime vuodesta sanoisi? No, ei nyt oikein mitään maatamullistavaa tapahtunut. Kukaan ei syntynyt eikä kukaan kuollut (meidän "laumasta" siis). Pikku vittumaisuuksia siellä sun täällä ja ihan hirvittävästi iloa ja onnea sekä hauskoja hetkiä niin perheen, koiruuksien kuin ystävienkin kanssa <3 Agilityn saralla on ollut huippu hauskaa ja ollaan editytty aivan valtavasti, suurin kiitos siitä kuuluu TAKUTien valmennusryhmälle; Lokkiloille, Minnalle, Maisalle ja Tonille, sekä Niinulle, Teemulle ja Elinalle. Hipardin kanssa on niin autuasta mennä ja nauttia sen taitavuudesta.
Näp pieni, joka ei enää ole niin pieni, tai siis pentu, on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi. Äärettömän nopea, itsenäinen, sähäkkä ja kuulainen koira. Keväällä aloitettiin vähän höntsäilemään agilityä ja Näp näytti kyllä kyntensä heti. Alkusyksystä alettiin treenaamaan pentuaksaa eikä suunta ainakaan huonompaan ole mennyt. Nyt alkutalvesta ollaan viimeinkin aloitettu siirtyminen "isojen tyttöjen" aksaan, eli aloitettu kontaktien ja pujottelun mukaan otto. Pujottelutreenejä Näpillä on alla vasta 3 tai 4 ja hyvältä näyttää. Puomi on valmis radalle otettavaksi nyt n. 8 treenikerran jälkeen :) Hirmu nopeasti ja helposti on pieni kyllä edistynyt - kiitos siitä kuulunee erittäin laadukkalle (ja näin ollen koiraa säästävälle) treenille. Toki näpin luonnekin siihen vaikuttanee: pienen keskittymiskyky, kontaktihalukkuus ja työmotivaatio on aivan huippu luokkaa ja se koira oikeasti _miettii_ mitä siltä halutaan. Näpin kanssa on mahtavaa tehdä vaikka ihan helppoa se ei ohjaajalle ole, kiitos Näpin nopeuden, se pieni on varjoaankin nopeampi jos vain mahdollista :o Summasummaarum: ensimmäisen elinvuotensa aikana Näpistä on kasvanut todella nopea, estehakuinen ja rataa tehokkaasti lukeva agilitykoiran alku, joka kääntyy pennin päällä ja reagoi ohjaukseen ilmiömäisen hyvin. Että... en oikein voi muuta tehdä kuin onnitella itseäni: suunnitelma on edennyt just eikä melkein niin kuin olen ajatellutkin (tosin, ei sillä että olisin hetkeäkään epäillytkään olevani väärässä. Trust me, I know what I doing, sano :D )
Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä kotosalla. Vähän jännitti etukäteen että mitäköhän Näp raketeista tuumaa "ensimmäisenä" Uutena Vuotenaan (sitä ihan ekaa en mukaan laske, koska silloin Näp oli vielä niin pieni, että olisi joka tapauksessa todennäköisesti nukkunut pennun unta vaikka koko talo olisi sortunut ympäriltä). Turhaan jännitin, hyvinhän se sujui. Nukkui pitää pituuttaan keskellä lattiaa ihan kuten muutkin :)
Vuosi 2012 aloitettiin... ta-daa: agilityn merkeissä :D Suunnattiin Kana-Arenalle T-treeneihin jossa aksailut veti Ruokosen Juha. Oli kivat treenit, ehkä vähän helpot. Toki ajoituksia sai/saa aina hioa paremmaksi, mutta noin pääosin... peurssettiä. Tosin tuohon oli syynä se, että mä näemmä olen kuin olenkin oppinut ennakoivat valssit, Hiphän ne on osannut aina ja helppoja ne ovat Näpillekin. Ja helppoa on Hipille kaikki, eritoten takaakierrot ja puomi-putki erottelu mikä oli ehkä radan "ansa". Näpkin kun jo osaa takaakierrot ja päälle juoksun, niin eipä siinnä Näpinkään kanssa ollut juuri hinkattavaa. Näp pääsi tutustumaan puomi-putki erotteluun ja... no... se tietenkin osasi sen, onhan se Näp :) Niin ja Hipardin kanssa tein twistin! Siis TWISTIN!! Vapaaehtoisesti, keskellä rataa ja... se oli helppoa! Ja rima pysyi ylhäällä!!! Woot-Woot!!! Ja jottei nyt ihan hekutukseksi menisi, niin joo... jos on lyhyt esteväli ja tehtävänä jaakotus, niin siinnä on vielä petrattavaa. :-/ Jenkkikäännös pitkällä estevälillä toimii, mutta lyhyt esteväli ja jaakotus... se vaan on niin taitolaji Hipardin kanssa. No mutta... ei muuta ku reeniä :)
Tokoon ei osallistuttu kuin kuunteluoppilaana, oli kyllä hienoa nähdä taitavia koirakoita treenaamassa siinnä(kin) lajissa. Ja kaikista parasta oli nähdä Routaa. Niin ja Marjaanaa. Oli oikein mukava aloitus tälle vuodelle, ehkäpä paras mahdollinen :)
Näillä kahdella on katseet kohti tulevaisuutta aina <3
Alkuun HUIKEAT onnittelut Sarille ja Iiro-iskälle MM-joukkuepaikasta!! Upeetamahtavaamieletöntähuippua! Te olette niiiiiiiiiiiiiiin hyviä - menestystä ÄmÄmiin, onnea ei tarvitse toivottaa, sillä hyvät eivät onnea tarvitse :) (no, ei se nyt oikeastaan tuolla tasolla taida ihan niinkään mennä, vaan ennemminkin niin, että hyvä tarvitsee mukaansa vielä ripauksen onneakin - huonoilla sitä onnea taas ei ole koskaan).
Iiro SM-skaboissa, kuvat Jari Salmela
Ja isänsä tytär näyttää olevan Näp Näppärä, sillä pieni meni ja nappasi ihka ensimmäisen tittelinsä 9 kuukauden ja 3 päivän iässä :) Näp on nimittäin SUUR(mölli)TAKKU -11!! Suomennettuna Näp (ja minä) siis mentiin ja voitettiin seuramestaruuksien mölli-luokka, johon osallistuttiin ns. "mustina hevosina". Olin kyllä todella yllättynyt, sillä vastus oli huippu kova, Näpin kanssa on vielä hömpsötelty sellaista "vauva-aksaa" n.5krt/kk tahdilla. Vaikka toki tiesin että Näp ON Näppärä ja makee, niin että noin makee... olen niiiiiiiin äärettömän ylpeä pienestäni :)
"Mustina hevosina" kisaan osallistuttiin siksi koska alunperin Näpin piti ensinnäkin osallistua "alkkari"-luokkaan, ja siihenkin ihan vaan huvin ja kannatuksen vuoksi. Pääpaino näillä seuramestaruuksilla oli tänä vuonna viettää äiti-poika päivää äidin rakkaan harrastuksen parissa. No, koska kotona oli lähtötilanteessa "pientä säätöä", myöhästyttiin geimeistä niin paljon että "putki-luokka" oli ehditty jo käydä. Mutta no, tarjolla oli möllien rata (hyppäri) - ja vaikka se olikin ihan oikea rata (16 tai 17 estettä ja ihan 1-lk:n rata), niin tuumin jotta noh - saadaan ainakin kokemusta. Ei siinnä radalla ollut mitään Näpille mahdotonta, joten sen voi sille viedä olematta epäreilu koiralle, ja toisekseen... mä tiedän että Näp on vasta kersa. Radalle mennään pitämään lystiä, ei tekemään tuloksia.
Vaan niinpä vaan, siltikin - tai ehkä juurikin siistä syystä - Näp tykitteli radan 0 tuloksella ja aivan huippu aikaan :o Nyt kirjahyllyä koristaa komea pysti vuoden verran ja titteli... sehän on ja pysyy ikuisesti :) Sillä vaikka kyseessä olivatkin "vain" epäviralliset geimit, niin tosiaan, näissä ratkottiin seuran mestaruus ja taso oli kova ja osallistujia skaboissa huikeasti (lähes kaikki Tukat, luulen). Rata oli ihan "oikea", ja tuomarikin virallinen, "meidän" Anne Viitanen :)
Niin, ja koska Pygmi osoitti - jälleen kerran - omaavansa sangen hyvät KeTa:n* ominaisuudet: kannusti hienosti, viihtyi mahtavasti ja kaikin puolin ui Takuttien aikuisemman väestön joukossa kuin kala vedessä, ehdin osallistua Hipardinkin kanssa SuurTakku kisaan. Voitto meni tällä erää sivu suun mutta tosi mukavan oloinen rata tehtiin tuloksella 15 (rima, muurin palikat ja päälle ajo pujottelulla) vaikka ohjaaja hetkeksi unohti radan (onneksi siellä on ne numerot ja Hipardilla hyvät kontaktit ;)) eikä rata muutoinkaan ollut mikään ihan helpoimmasta päästä.
Mahtava ilta siis kaiken kaikkiaan mahtavassa seurassa <3 On meillä mahtava jengi <3 Ja illan kruunasi SUUR(mölli)TAKKU -11 tittelin lisäski maailman paras ja ihanin treeni- ja kisaseura: Pygmi <3 Vitsit se napero on mahtis <3 Äitinsä poika ;)
Keskiviikkona piipahdettiin Jumesniemellä paimennuskurssilla jonka vetäjänä kukas muukaan kuin Keski-Korpelan Pete :) Teoriaosuus oli todella, todella laadukas ja antoisa ja käytännön treenithän nyt ovat aina kivoja - monta hienoa nuorta koiraa oli mukana ja yksi aivan ihana varttuneempikin joka pääsi lampaille muutaman vuoden tauon jälkeen. Todella antoisa ja hauska ilta - suuret kiitokset Petelle opeista ja erityisesti Annelle ja Tainalle järjestelyistä! Ja kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta - kyllä pääsi paimennuskärpänen puraisemaan taas pahasti.
Ja onneksi sitä puremaa päästiin lievittämään toimintajuhannuksen ohessa ;) Lyhyesti toiminta juhannus meni jotakuinkin näin: hymyiltiin kameralle, tavattiin älykkäitä ystäviä, nyrjäytettiin nilkka, tehtiin sen jälkeen kelpo rata Hipardin kanssa (ja agilityssä kuulemma pitää juosta ;o), toinen ei-ihan-niin-kelvollinen, paimennettiin, grillattiin ja turistiin hyvässä seurassa ja metsästettiin kauriita.
No, ihan kaikkia asioita ei ole tarkoitettu julkaistavaksi mutta siis kipaistiin Hipardin kanssa Tuorolassa kisaamassa. Ennen startteja käytin Hipardia ankkalammella uimassa ja sillä reissulla nyrjäytin nilkkani. En onneksi pahasti ja KKK tehosi joten nilkka kesti astumista ihan ok. Eli radalle siis. Ensimmäisenä vuorossa oli Räsäsen Minnan hauska rata, ja vielä hauskemmaksi radan teki tietysti se että suoritettiin sitä todella hyvin. Aina siihen asti kunnes agilityn jumalat päättivät rankaista - kaikki pahat kohdat oli jo ohitettu ja mitä tekee Hip? Jättää pari viimeistä keppiä pujottelematta :o Käsittämätöntä. Tuollaista se ei ole tehnyt sitten... sitten.... sitten... no, ei varmaan koskaan. Paitsi tänään. Joten tulokseksi nollan sijasta 5. Semmosta se on. Agility.
Seuraavana vuorossa oli Saviojan Annen rata. Helppo ja hauska - krapula rata. Krapula oli kai liian kova koska onnistuin mokailemaan sen aika lahjakkaasti. Ja lopulta taisin unohtaa radan. En muista. Olin kai niin krapulassa. Mutta hyl tuli anyway. Mutta Hip oli hieno ja pääasia oli kunnossa: Hipardilla oli hauskaa :)
Hauskuus jatkui Roudan ja Marjaanan treffaamisella ja tunnelma sen kuin vain nousi kun lähestyttiin Piikkiön Paimennuskoulua. Kouluttajana Kuokkasen Elina, jonka paimennusnäkemys perustuu pitkälti Derek Scrimgeourin metodeihin. Lampaina oli tosi kivat ja ihanan pienet ahvenanmaanlampaat.
Näpille tämä oli eka kerta lampailla joten mitään suuria odotuksia, saati treenauksia ei ollut suunnitteilla. Tosi kivasti pienen kanssa meni; Näp oli tosi fiksu, kuten aina; ei hölmöillyt eikä kiehunut. Tosin, eihän se tokikaan lampaistakaan paljoa ymmärtänyt, ens alkuun lähinnä katsasteli että jaa, lampaat on meidän kanssa lenkillä :D Mutta ei siis ollut totaali piittaamaton eikä esim syönyt paskaa tms. Ja yllätyksekseni pieni pyrki nimenomaan lampaiden pää puolelle kuin alkavana yrityksenä pysäyttää niiden eteneminen ja keksipä kaveri myös sen että hänhän voi painaa lampaat aitaan ja pitää ne siinnä. Kovin on pieni kuulolla ja hallinnassa mikä ehkä häiritsi sytyttelyä, mutta toisaalta, Elinan kanssa teki jo ihan kivaa alkeellista tasapainotreeniä isolla pellolla.
Alkutreenit pyöröaitauksessa, liinassa ja Elinan toimiessa apuohjaajana.
Saatiin siirtyä isolle laitumelle ja jättää liina pois. Elina vielä varmistelemassa toki
Ihan kaksin. Nyt piti pärjätä äänellä ja kropalla. Ja hyvinhän me pärjättiin. Näp on niin näppärä :)
Roudallehan tämä kerta oli "jo" kolmas, joten sehän olikin jo aivan pro :) Hirmu asiallisesti käyttätyy ja tekee reilua kaarta, ainoastaan pois päin ajo on jostain syystä tosi hankala ts. on siis jotain mitä Routa ei ole emältään perinyt vaikka muutoin todellakin tuntuu olevan aikatavalla Hipardin kopio. Kaikin puolin erittäin pätevältä ja hienolta penneliltä vaikutti Routa neito, niin paimennuksessa kuin muutoinkin.
Marjaana avustaa Routaa oikealle kaarelle.
Aja siitä
Hui kuinka etäällä se kiertää :o Lampaat eivät häiriinny yhtään kuten kuvasta näkyy :)
Myös Hip-äippä pääsi muutaman vuoden tauon jälkeen lampaille. Aloitettiin myös me pyöröaitauksessa, koska viime kerrasta oli todella pitkä aika. No, turhahan se pelko oli - Hipardillla on hyvä eläinfiilis ja se kohtelee lampaita asiallisesti. Korvat olivat mukana paremmin kuin hyvin, maahan menot super makeita ja suuntimiakin noudatettiin hienosti. Isolla laitumella jatkettiin ja oli kyllä huippu hauskaa - joskin myös hengästyttävää ja vaikeaa helpon ja kevyen agilityn jälkeen. Niin, ja pääsi hip tekemään lampailla ihan "oikeitakin" töitä - kuten alla olevasta kuvasarjasta ilmenee ;)
Hitaasti
Saatto oikealle flänkille
Hitaasti
Tasapainosta lähetys vasemmalle flänkille
Ja sinnehän se lähti :)
Haetaan lampaat Hipardin kanssa isolla laitumella
Levollisia, koiriin tottuneita lampaita kuten kuvasta näkyy
Ja sitten... "oikeita" töitä: paimenelta irtosi kenkä kesken kaiken, mutta pätevä paimenkoira pitää lauman aloillaan. ;)
Hip näyttää mallia maahan menosta :)
Paimentelujen jälkeen siirryttiin nauttimaan gillin antimista Samin ja Marjaanan takapihalle. Bortsut toteuttivat sukutapaamistaan tovin kunnes painuivat unten maille kuka minnekin, staffien askarrellessa iltapalojensa parissa. Marjaanan kanssa parannettiin maailmaa - mitenkäs muuten kuin puhumalla bortsuista ja erityisesti eräästä tietystä kolmikosta ;D
Oli oikein mukava ja antoisa juhannuspäivä ja kotimatkastakin selvittiin vaikkei valkohäntäpeurapaistia mukaan saatukaan. ;o No, ehkä parempi niin.
Ai niin, ja Pygmi osaa imitoida lammasta häkellyttävän hyvin - ja tietää että jos kippiauton heittää laitumelle, niin lampaat kakkaa siihen ;D Muita elämän tärkeitä opetuksia oli mm. "älä syö timotein "tähkäpäätä", jää siemenet kitalakeen kiinni. Ja suu kiinni on tosi vaikea puhua - pitää valita joko tai ;D
... Ja molemmat "pennut" aivan mun omia <3 Nimittäin Pygmi & Näp ;) (vaikka toki Routakin virtuoosien kunniakkaaseen sarjaan kuuluu). Niin - meidän Pygmi, 1v 11kk, osaa ohjata paimenkoiraa. Tänään oli ekat treenit Ninalla ja Petellä ja mahtavasti kajahti ilmoille "Come Bye" ja aivan oikeassa kohtaa. Ensi kerralla harjoittelemme "Look Backin"; "Walk On" ja "Away" olivatkin hallinnassa jo entuudestaan ;)
Paimennuksen lisäksi Pygmi on loistanut myös kotona, ja näin ollen meillä käytetäänkin lapsityövoimaa hyväksi aivan törkeästi (ja minimipalkalla tietenkin ;)). On se kyllä liikkis ruokapöytää kattaessaan ja siivotessaan ja imuroiminen on nykyään ihan pop. Imuria heilutellaan useita, useita kertoja päivässä (juup tätä Pygmi ei ole äidiltään perinyt, mutta on osoitus äitinsä erinomaisista lahjoista "taaperokuiskaajan" toimen saralla ;)). Että... eipä tässä äipän tarvitse enää tehdä muuta kuin maata soffalla kirjaa lukemassa ja treenata koiria. enemmän ensimmäiseksi mainittua, koska, kuten otsikossakin jo ilmeni, myös tämän talouden koirat ovat virtuooseja -> ts. ei tartte treenata. :o
Näpänderin kanssa testailin viime viikolla hieman tokoa; vasemmalle käännöksiä ensiksi. Oli kolmas treeni kerta for evö kun tehtiin vasemmalle käännöksiä, ja... voi hitsinpillura! Näp osaa ne :o No, siirryttiin liikkeestä seisomiseen. Tämä oli toinen treeni kerta for evö kun tätä harjoiteltiin. Ja... no niin; osasi senkin. :o Ihan järkytyin. Näpsällä on ALO liikkeet kasassa, vielä 2 pitkää kuukautta ennen kuin tulee kisaikä täyteen, ja... me ei olla treenattu oikeastaan kertaakaan. Välillä vain vähän leikitty ja fiilistelty :o Kyllä on kummasti alkanut tuo tokoilu taas kiinnostamaan ja yllätin itseni tässä iltana eräänä selailemassa koekalenteria elo-/syyskuun osalta :o
Aksailut etenevät tokon tapaan rauhalliseen malliin ja silti vauhdilla. Treenattu ei olla juuri mitään - vähän fiilistelty ja leikitty, toukokuusta lähtien tehty max 1kerta/vko, yleensä kuitenkin 1krt/2vko n. 5, max 10 min treeni enemmän ajatuksella. Silti, tai ehkä juuri siitä syystä, olen saanut todeta että Näpänderillä on tekniikat hyvällä mallilla; pakkovalssit ja pois päin käännöt ovat jo ihan supereita. Esteistä mukaan on otettu putken ja pussin lisäksi rengas - joka tosin nyt on taas tauolla odottamassa Näpänderin aikuistumista syystä että Näp osaa hakea renkaan mistä suunnasta vaan, renkaalla toimii kaikki mahdolliset ja mahdottomat tekniikat, ja este "nimetty", mutta... mini korkeudessa vielä. Turha siis jankata sitä tässä vaiheessa enää enempää. jos ensi viikolla sit vaikka jonain iltana tekisi sille vaikka muurin. Tai pituuden. Ei osaa vielä päättää. Pujottelu ja kontaktit odottavat vielä tovin jos toisenkin. No joo, lätkää on tehty muutama toisto parin, kolmen viikon välein. Hyvältä näyttää taas. Jossain vaiheessa näytti turhan aneemiselta -> ei tietty paineita siitä koska eipä tuota olla vielä aikoihin siirtämässä mihinkään, mutta testasin ihan piruuttani joko kestäisi saalille siirron. Hyvin kesti. Paremmin kuin hyvin itse asiassa ja nyt lätkä on ihan super. :) Mikä on toisaalta tylsä juttu koska tosiaan, vielä menee hyvä tovi ennen kuin lätkää tullaan oikeasti tarvitsemaan mihinkään joten nyt meillä ei ole enää sitäkään treeniohjelmassa : / Jollain tapaa virtuoosikoira on tosi tylsä tapaus ;D (heh, heh ;D)
Hipardin uudet treenisysteemit pyörähtivät käyntiin viime viikolla. Hyvältä näytti :) Jatkoa odotellessa - ja niin, huomista paimennuskurssia :)
Pari kuvaa elastisesta iskä Iirosta SM-karkeloista
Helatorstain jälkeen jatkettiin paahteista paahtamista mm. Heinin agility-kurssilla kera Näpsän ja Hipardin. Näp pieni oli aivan SUPER <3 Se osasi kaiken. Tai ainakin oppi kaiken :D Valssi, pakkovalssi ja pois päin kääntö on Näpsälle jo tuttua kauraa ja Heinin avulla saatiin ratkaistua myös putkea vaivannut "epäloogisuus". "Epäloogisuus" lainausmerkeissä, koska Näp oli kuin olikin täysin looginen putken jälkeisen käännöksensä kanssa - sekä kääntyessään "oikein" että kääntyessään "väärin". Mä jo ehdinkin ihmettelemään että mikä kumma voi olla syynä, kun koira toimi näennäisesti täysin epäloogisesti. No, syynähän oli tietenkin... ta-daa: näennäisyys - todellisuudessa Näp toimi täysin loogisesti, ohjaus vain oli epäloogista. Hipardin, tai minkään muunkaan koiran kanssa, en ollut törmännyt moiseen toimintaan (saati kuullut siihen ratkaisua - siis jotain oikeasti käyttökelpoista ratkaisua sen iänikuisen "juokse" jankutuksen lisäksi), vaan Näp... Näp kun on ns. "tabula rasa" edelleen ja hyvin pehmein metodein ja loogisuutta vaalien opetettu se vähä mikä on opetettu, niin... Näp paljasti epäloogisuuden välittömästi. Kiitos siitä näpsälle. Ja suuret kiitokset Heinille tämän "arvoituksen" ratkaisemisesta :)
Hipardin kanssa "saatiin" jauhaa enemmän -> testasin alkuun valintaa joka ei ollut mun mielestä meille se sopivin ja Hip kai "haistoi" mun epävarmuuden = *tuiksi menee. No, mun omalla järjestelmällä saatiin hyvä alku (kun oma mieli oli tyyni ja varma) ja sen jälkeen saatiin muitakin onnistumisia. Layerointia jouduttiin pähkimään pitkään -> ei ottanut "muka" onnistuakseen. Melkein jo iski epätoivo, mutta sitten otin käyttöön STOP:n ja... kas "kummaa", ei mitään ongelmaa ja Hip teki täydellisen hienon super layeroinin. Pitää oikeasti vain muistaa että Hip on Hip eikä vain koira, niin kaikki onnistuu ;)
Tamskin kisoissa käytiin kisailemassa kahden startin verran. Eka rata hieno ja tultiin kolmansiksi tuloksella 10 - olin niistossa hieman epävarma -> sen jälkeinen tilanne myöhässä ja siitä kielto sekä pujottelulla tein valssin tod. näk. linjalle -> pujottelusta ohi). Hyvä mieli hienosta radasta, vaikka tokihan se nolla olisi ollut vielä kivempi, mutta kuitenkin... parasta oli se yhdessä tekemisen riemu joka kuulemma välittyi kehän laidalle asti :) Enkä asiaa kyllä yhtään ihmettele, sillä meillä oli Hipardin kanssa ihan super siistiä radalla - rento, hyvä fiilis ja tehtiin just se kaikki mitä osataan :) Päivän jälkimmäinen rata päätyi "tahalliseen" hylkäykseen -> en jäänyt korjailemaan esteen ohitusta, vaan eipä tämä rata nyt muutenkaan ollut mikään "suksee". Tyhmiä virheitä linjoissa ja siksi jäin kuin mummo lumeen ja arvaahan sen miten siinnä sitten käy. :/ Nolosti. Mutta semmosta se on. Agility :) Noloa :)
Päivin "päivähypyissä" tehtiin myös tosi hyvää jälkeä: hienoja valsseja & sylivekki - ja... aivan huippu layerointi! Layeroinnissa taas jouduin hieman ensin hahmottamaan liikettä, mutta - kiitos Heinin treenien, linja oli selvillä heti. Layeroitava matka oli niin huikean pitkä että eihän se tällä kertaa se kaikkein nopein vaihtoehto ollut, mutta toimi! Aivan mielettömän mahtava eläin on kyllä Hip pieni - ja äärettömän taitava! Kuka kumma tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja onkaan sen noin päteväksi mennyt kouluttamaan? ;D
Lauantaina Eteläpuistossa "saunottiin" - mutta me "saunottiin" Riihimäellä. Eka rata oli hallin puolella jossa oli niin kuuma että taju meinasi lähteä jo rataan tutustumisen aikana. Jalosen Kari oli piirrellyt oikein mukavan oloisen radan, mutta me ei haluttu sitä mennä ;) Tai no, olisin mä halunnut mutta en sitten mennytkään. Hipardiin iski "Riksun kirous", mä olin myöhässä 3 esteellä pakkovalssini kanssa -> sit mentiin. Lujaa. Päin helvettiä :D Emme suorittaneet rataa kilpailunomaisesti loppuun. Ei oikeastaan minkään omaisesti koska en kerta kaikkiaan saanut kerättyä Hipardia takaisin tumppuun enää laisinkaan. Herkkä hipiäisempää olisi voinut nolottaa se kun koira sinkoilee sinne tänne ja tonne kuin vailla järkeä, ja joo, olihan se vähän noloa. Semminkin kun en saanut Hipardia muulla tavoin maaliin kuin kutsumalla sen pois radalta (no, sai se viimeisen hypyn ja sen jälkeen super palkkansa :)), mutta vain vähän, sillä oikeastaan se että koiralla on intoa ja taitoa ja ohjaaja vain on pihalla ei ole mitenkään järin noloa. Paljon nolompaa on jos ei ole intoa, ei taitoa ja ohjaaja on edelleen ihan pihalla ;)
Hyppäri kisattiin ulkona jossa keli oli edes hitusen inhimillisempi kuin hallissa. Hip vapautui kirouksestaan (tai ehkä kyse oli mun vapautumisesta ;)) Ja tehtiin aivan käsittämättömän hienoa, rentoa ja nopsaa rataa - aina siihen putken väärään suuhun asti. Hyl siis tältäkin radalta, mutta ei haittaa -> rata tuntui todella hyvältä; mihinkään ei ollut kiire ja Hip kulki kuin itsestään. Kaikki tuntui niin täydelliseltä ja helpolta. Ja oli kuulemma siltä näyttänytkin radan reunalta katsottunakin :)
Näpsän kanssa ei olla Heinin treenien lisäksi juuri treenailtu. No lätkän vaihdoin saaliille. Tuntuu toimivan odotusten ja toiveiden mukaisesti :) Tulee hyvä lätkä - äitinsä tytär <3 Niin ja ulkoilu käyttäytymisessä Näp koki lapsuuden lopun. Mua alkoi hieman ärsyttämään se, että Näp ollessaan yksin lenkillä on aivan huippu asiallinen: kävelee edellä häntä alhaalla, rennolla kropalla ja korvat taakse (muhun) päin suunnattuina. Vaan ans olla kun Hip on mukana.! Roikutaan karvoissa, purraan, kytätään, sinkoillaan ja kaiken huipuksi: ei tulla kutsuttaessa luokse (kun pitää kytätä Hipardia). Ihan super ärsyttävää koska a) estää sen että voi pitää molempia irti missä vaan ja milloin vaan kun yks on kuin lentävä silakka ja b) käskyn allahan Näp toki on jo pitkän aikaa kulkenut nätisti myös Hipardin seurassa, mutta silloin se ei käy tarpeillaan ja c) mua vaan ärsyttää tommonen pöljäily. Hetken aikaa mietin että niin, milläs tuon toiminnan saisi ohjelmoitua pois? Sitten keksin! Toimivan, mutta erittäin mutkikkaan ja hitaasti työstettävän menetelmän, sellaisen ihan oikein "rakettitiedettä" olevan metodin tähän ongelmaan kehitin. Mä nimittäin kielsin Näpiä roikkumasta Hipardin karvoissa ja käskin sen olla kyyläämättä Hipiä. Ja sen jälkeen Näp lopetti karvoissa roikkumisen ja kyyläämisen. Ja kulki asiallisesti, mutta vapaasti (ts. nuuskii, käy tarpeillaan tms), häntä alhaalla, rennolla kropalla ja korvat muhun päin suunnattuina myös Hipardin seurassa. Kyllä tämä koirankoulutus välillä vaan on niin monimutkaista ja haastavaa ;D
Toinen pentu, eli Pygmi, kulkee hänkin vääjäämättä kohti lapsuutensa loppua. No, onneksi Pygmin kohdalla lapsuuden loppumiseen menee vielä tovi jos toinenkin, itseasiassa se paras vaihe, eli leikki-ikä, on vasta alkamassa. Mutta silti.... vaikka se onkin tosi mahtavaa, niin on se samalla myös tietyllä tapaa haikeaa. Ja järkyttävää. Järkyttävää kuinka nopeasti aika kuluu. Kuinka Pygmi, mun vauva joka syntyi vasta hetki sitten, polkee ja ohjaa polkuautoa ihan itse :o Ei ole 1v 10kk ikäinen enää vauva ei. Sen ikäinen on täysi taapero jolla on jo toinen jalka tukevasti leikki-ikäisen oven välissä.
Aksailun, lapsuuden loppumisen ja polkuautoilun lomassa minä "tuhosin" läjän vapaapäiviä ennen sateiden alkamista. Ja nyt ne sitten alkoivat :o Samaan syssyyn alkanee myös muitakin asioita. Tai ei alkane vaan alkaa. MM. Hipardin treeni tsydeemit tulevat saamaan yllättävän käänteen tässä lähiaikoina - jännä nähdä meneekö syteen vai saveen vai mihin systeemit sen myötä ;)
Laivan kapteeni on merellä kuulemma se Jumalasta seuraava, ja varmasti näin onkin; kapteenin valta - ja vastuu, on valtaisa, ja kyllä, kun tarpeeksi kärjistetään, niin kapteenin toimivallan yläpuolella on... ainoastaan Jumala.
Minä en ole kapteeni, joten en ole Jumalasta seuraava. Toisaalta... toisaalta, minun kattoni alla ja lihapatojen ääressä majailee kourallinen täysin vajaavaltaisia - joskaan ei täysin vastuuttomia, olentoja, Pygmi ja koirat, joiden tahto on ns. taskussani. Tarpeeksi kärjistäen lapsen ja koirien elämä ja kuolema ovat hyppysissäni. Minulla on kaikki valta heihin - ja samalla kaikki se vastuu minkä kyseinen valta tuo tullessaan. Tuolle joukolle, himpan alle 2 vuotiaalle taaperolle ja muutamalle koiralle... no, niillekään en ole "Jumalasta seuraava". Jumala taitaa tulla vasta minun jälkeeni tässä kohdin. Ja näin sen varmaan kuuluukin olla tässä hetkessä. Toki viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta "jumaluuteni" Pygmiä kohtaan vähenee kun lapsen oma valta - ja vastuu, omasta itsestään iän myötä kasvaa ja hänestä tulee, toivottavasti, oman elämänsä jumala; henkilö joka kantaa itse vastuunsa omasta elämästään niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista - ja muistaa myös sen, että hänen itsensä on myös valta. Ja osaa käyttää molempia oikein. Koirien kohdalla... koirien kohdalla tilanne on toinen - niillähän ei tule olemaan koskaan käytännössä mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, niille minä pysyn jumalana koko niiden eliniän ajan. Ajoittain ajatus siitä on melkoisen ahdistava, mutta toisaalta... koska tiedän olevani oman elämäni jumala, niin... itse olen koirat valtaani hankkinut - itse kannan niistä vastuun.
Se mikä minua hätkähdyttää, edelleen, on se kuinka hanakasti ihan aikuiset ihmiset luovuttavat vastuun elämästään ja valinnoistaan muille. Tokihan se on aina helpompaa syyttää jotakuta muuta; henkilöä tai ulkopuolista tekijää, mutta silloin kun tuo oman vastuun pakoilu alkaa saada lähestulkoon vainoharhaisia piirteitä.... se on kyllä jotain järkyttävää. Ymmärrettävää mielestäni on vielä se, että akuutissa kiukussa, turhautumisessa, tms. kohdassa haetaan syitä ulkopuolelta, mutta jotenkin sitä luulisi että ajan kuluessa aikuinen ihminen huomaisi sen seipään myös omassa silmässä - ja ennen kaikkea pystyisi päästämään irti vainoharhaisista kuvitelmistaan.
Valitettavasti näin ei aina ole - tiedä sitten mikä siihen on syynä: lapsuuden traumat, heikko itsetunto, narsismi vai ihanko silkka ilkeys ja katkeruus? Tai laiskuus: se on vaan niin paljon helpompaa kai sitten, vielä vuosien jälkeenkin, uskotella itselleen että se "ongelmallisen" leiman on joku muu lyönyt otsaan kuin tunnustaa se, että ihan itse on sen polttomerkin itseensä painanut. On paljon helpompaa pistää oma epäsuosio ja epämiellyttävyys jonkun toisen syyksi - valehdella sekä itselleen että muille - ennen kaikkea itselleen, että jollakin toisella henkilöllä on niin suuri valta ettei sen vuoksi saavuta kaikkea haluamaansa. Ainakaan helpolla.
Mulla ei sellaista valtaa ole. Eikä edes halua. En pysty, enkä edes halua - en ole koskaan halunnut, vaikuttamaan kenenkään maineeseen tai päämääriin, ainakaan negatiivisessa mielessä. Jokainen on oman onnensa seppä hyvin pitkälti ja sitä kautta lyö ihan itse otsaansa joko leiman "ongelmallinen" tai "hyvä tyyppi". Turha siitä on mitään vainoharhoja ketään kohtaan kehitellä, mutta toisaalta... jos vainoharhaisuus, katkeruus ja itsesäälissä rypeminen oloa helpottaa, niin... antaa palaa :) Ja tietyssä mielessä toki voin itsekin ottaa - ja otankin, enemmänkin kohteliaisuutena kuin taakkana sen, jos joku - aikuinen ja täysvaltainen ihminen, pitää mua niiiiin vaikutusvaltaisena ja suurena ihmisenä - lähestulkoon Jumalasta seuraavana, vaikka olenkin täydellinen maakrapu :)
No, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin taitaa tää äippä kuitenkin olla vasta paloautosta seuraava ;)
Pygmi "fanitapaamisessa" kera idolinsa.
Rekisterikilpi löytyy! Mahtavuutta!
Renkaat näyttäisi olevan kunnossa myös.
Seuraavaan tarkastuskohteeseen kiiruhtaa metrinen katsastusmies.
Joo-o, menettelee...
Mutta... Mitä ihmettä?? Ei rattaita takaluukussa?!
Rattaiden uupuminen paloautonvarustelusta vei pisteet tällä erää äidin autolle (mikä tomerana myös palomiehelle kerrottiin), mutta silti... paloauto on aina paloauto :)
Nätti Näp todisti näppäryytensä näytelmäkokemuksen merkeissä viime sunnuntaina osallistumalla match showhun. "Suureksi hämmästyksekseni" Näp ei voittanut, sen sijaan käyttäytyi ja toimi täysin odotetusti ts. loistavasti - ja tällä reissulla ilmeni myös, että Näp ei olekaan mikä tahansa koira vaan "mustekala bordenscollie" ;D.
Mätsäri järjestettiin Cittarin parkkihallissa, ja se olikin suurin syy osallistumiselle - ja nimenomaan osallistumiselle, ei vain tutustumiskäynnille ja ääniin/ympäristöön tms. totuttautumiselle. Äänet, koirakarkelot ja parkkihallit ovat Näpsälle "pala kaakkua", ja nyt haluisinkin nähdä miten se toimii kun mukaan lisätään ei-niin-konkreettista-tekemistä, ei-niin-konkreettisesti-motivoituneiden-&-hallinnassa-olevien-koirien-välittömässä-läheisyydessä & tietynlainen "jännitysmomentti" (kehän laidalla oman vuoron odottelu). Ts. vähän sellaista "koeharjoittelua" siis.
Matkaseuraksi saatiin Kirsi ja Bami ja tytöt olivat jotakuinkin innoissaan asiasta. hienosti Näp suikahti Bamin seuraan Kirsin autoon - ja olivatpa tytöt jopa vaihtaneet "karsinoitakin" matkan aikana (juu, Näpin aloitteesta.) Ja paluumatkalla Näp päätti mieluummin matkustaa samassa karsinassa Bamin kanssa kuin itsekseen (ehkäpä siltä puolelta oli paremmat näköalat). Kyllä siinnä riitti meillä ihmisillä miettimistä että miten ihmeessä tuo vaihto onnistuu - ja vieläpä niin, ettemme edes ehdi sitä huomata :o Lopulta mysteeri selvisi, ja siitäpä Näp saikin lisänimen "mustekala" - mistä mahtuu silmä, siitä mahtuu koko otus :o
Mätsäri paikalla Näp oli riemuissaan ja pääsi laskemaan leikkiä muiden penneleiden kanssa. Kun leikit oli leikitty, vedettiin rauhassa lonkkaa :) Hienosti leikki lelulla kanssani ja teki myös helppoja temppuja & pientä treeniä. Jossain välissä otettiin oikein sikeät tirsat sylissä ja sit ei muuta kuin kehään. Käsittely & liikkuminen kehässä sujui hyvin eikä muiden koirien läsnäolo Näpiä häirinnyt, ei vaikka välillä meinattiin jäädä isompien alle. Tuntui ettei Näp edes huomannut kehässä muita olevankaan, ja vaikka se selvästi aisti, että tässä on nyt jokin "juttu" meneillään, teki hienosti töitä ja kehästä ulos päästyään iski leluun kiinni apinan raivolla <3 Niin ja söi ja joi todella hyvin tapahtumapaikalla myös.
Tuomarin kommentit Näpistä olivat aikas hauskat:
"Anteeksi, mutta mitä rotua tämä oikein on?"
"Bordercollie"
"Siis ihan puhdasrotuinenko?"
"Juu, kantakirjat on ja kaikkee. Ja menestyneet vanhemmat sekä tunnettu, menestynyt kasvattajakin vielä."
"Mutta miten ihmeessä se on TÄMÄN näköinen?!"
Heh :) Jaa siis onko Näpin ulkonäössä jotain vikaa-vikaa vai? ;D
No, tuomari oli tosi symppis, ei tuota pidä kritiikkinä lukea. Ei vaan tiennyt että näitä ihanuuksia saa myös tällaisissa ei-symmetrisissä väreissä ja lyhyessä turkissa. Oli Näp kieltämättä "hieman" eri kaliiperia kuin kehässä pyörähtänyt runsaampiturkkinen rotutoverinsa :)
Kaikin puolin siis onnistunut ja odotukset jopa ylittänyt reissu: Näpänderistä on kasvamassa kelpo harrastuskoira - tosin ehkä johonkin muuhun lajiin kuin näyttelyihin :D
Aksailusta on nyt pidetty taas taukoa, joten siltä saralta ei riitä Näpistä juttua. Myös Hipardi on ollut osa-aika lomalla, mutta Päivillä käytiin treenaamassa kerran tällä viikolla. Teemana Hipiäisellä niisto-sokkari & sylkkäri ja pakkovalssi sekä jenkkinkäännös. Perusharkkana tehtiin korkean vireen puomia ja matalan vireen valsseja. Oli "kaikki onnistuu" treenit - jälleen kerran :) (tuli myös todettua että Hipardilla ja Näpänderillä on samat vinkeet - yllättävää, kun ovat melko läheistä sukua keskenään ;D )
Koska Näpsästä ei uusia kuvia taaskaan ole, kuvitetaan tämä postaus Pygmillä. Ja sit viikonlopun viettoon joka sisältää hurjasti bortsuilua <3 Lauantaina Korrien toko-koulutukseen Tampereelle, sunnuntaina edessä jotakuinkin samaa pentutreffien merkeissä :)
Potki, potki potkukelkka...
Kuten maisemasta voinee päätellä, ei ihan tuoreita kuvia nämäkään...
Pygmi(t) asuu igulssa?
Ja kas kummaa; autot myös (ja hei, onhan Näpkin päässyt mukaan kuvaan ;))
Viime viikot ovat olleet monesta(kin) syystä sellaista "hei hulinaa" menoa, että blogi on jäänyt ihan hunningolle ajan puutteen vuoksi. Tai siis *kat minkään ajan puutteen vuoksi - kai sitä aikaa olisi ollut, vaan kun ei ole ollut riittävästi motivaatiota -> sille ajalle on löytynyt aina jotain parempaa käyttöä. Ja ihan hyvä niin, luulen :)
Lyhykäisyydessään alkukevään kuulumisia (totta se on: KESÄ TULEE!!) siis nyt (lyhykäisyydessään koska... ei edelleenkään oikein ole inspistä kirjoitella).
Hipardin kanssa käytiin maaliskuun lopulla Hyvinkäällä taas kisailemassa ilman mainittavaa menestystä. Ekalta radalta taidettiin saada 15 jos en ihan väärin muista. Virheet tulivat ohjaajan "nukkumisesta", aivopierusta ja hätäilystä. Rata ei ollut mitenkään "vaikea-vaikea", mutta haasteellinen kyllä: tiukka pyöritys alussa (helppo jos en olisi nukahtanut), sen jälkeen suoraa tykitystä melko tiukkaan tilanteeseen (aivopieru) ja taas suoraa tykitystä tiukkaan tilanteeseen (hätäily). No, hyvin ei mennyt muillakaan, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nopsat parit ryssi ja ei-niin-liikkuvat eivät päässeet ihanneaikaan. Ei tainnut tulla yhtään nollaa ja itseasiassa Hip oli muistikuvani mukaan ainoa koira joka suoriutui radasta alle ihanneajan.
Jälkimmäisellä radalla tein tyhmän valinnan heti alussa ja homma lähti aikalailla lapasesta. Jätin radan kesken kun alla oli puomin nousukontaktin virhe, muurin palikoita ja rimoja alkoi olla maassa enemmän kuin ylhäällä. Eli hyl siis siitä. Huonoa ohjausta ja ajattelua (tai siis, rehellisesti: ei ajattelua lainkaan). Siihen kisaamiset tämän alkukevään osalta sitten päättyivätkin, Hip kun aloitti juoksunsa.
Treenattu ollaan harvakseltaan, liikkuvat valssit toimivat nykyään kivasti, ja periaatteessa myös ennakoivat -> tosin meidän ennakoivat valssit on ehkä lähempänä jenkkikäännöstä kuin valssia, mutta huu keers jos homma pelittää. Päälle juoksuissa ollaan ihan supereita, mutta välistä vedot ovat tällä hetkellä täysin rikki. Eli niitä siis treeniohjelmaan jahka kevät ehtii pidemmälle. Iso hommahan tuo ei ole niitä palautella, mutta vaatii vielä hieman enemmän inspiraatiota jotta ajatus siirtyisi käytäntöön asti. Ahkera kisaaminen & vähäinen treenaaminen näkyy myös kontakteissa: se vähä mitä ollaan treenattu, on painottunut kontakteilla valssaamiseen & sokkareihin sekä "ylläreihin". Toimivat, ei siinnä mitään, mutta tällä hetkellä puomi ja A ovat mun makuun hitaita tällä hetkellä.
Näpänderistä on paljastumassa aaaaivan uusia puolia :o Näyttäisi siltä että se ei ole lainkaan sellainen koira kuin olen kuvitellut, vaan...
...että se onkin trikki :o Takajalkoihin ja hännän alle on ilmaantunut "haalistumaa" jotka näyttävät vivahtavan ruskeaan. Että ehkäpä Näp ei olekaan musta-valkoinen, vaan loppujen lopuksi trikki kuitenkin. Tai sitten se on vain tosi likainen ;D
"Treeneissä" Näp on edelleen ihan super <3 Aksatreenejä on alla jo kohta 10 kertaa, joten johan tässä vaiheessa kuuluukin olla joka asia hanskassa. Ja oikeastaan onkin: Näp tuntuu osaavan ihan kaiken, tai ainakin oppivan kaiken hetkessä. Voi että kuninka poltteleekaan päästä tuon pienen kanssa treenaamaan ihan oikeasti ja "vapauttaa" se tältä ns. "säästöliekiltä" tosi toimiin, vaan kaikki aikanaan.
Myös tokoilut ovat sujuneet kivasti ja Näp teki tosi hienoa seuraamista ja upeita vauhtiluoksareita sekä kulmia kun käytiin tuossa päivänä eräänä kylillä treenailemassa. Ohikulkijat & liikenne eivät sitä hätkäyttäneet yhtään <3 Aksatreeneissä on harjoiteltu oman vuoron _asiallista_ odottelua ja hienosti sujuu. Se, jos näkee/kuulee mun menevän Hipardin kanssa on Näpänderille vielä liikaa, mutta se sallittaneen. Toinen on kuitenkin vielä ihan vauva (ja onhan se nyt kamalaa että mä treenaan Hipardilla kun Näp olisi paaaaljon parempi ja nopeampi ;D)
Hienosti leikkii, tai ei hienosti vaan ihan superisti, vaikka vieressä muut aksaisivat ja jaksaa keskittyä tokoonkin todella hyvin - ja tietenkin syödä ja etenkin juoda treeneissä. Myös siis silloin kun radalla on "äksöniä".
Ja sitten Pygmi... Pygmistä oin tullut "ihan höpö", eli tarinaa riittää pienellä miehellä. Hauksa on seurata kuinka imee sanoja ja lauseita itseensä ja saattaa mölyttää mitä kummallisempia sanoja ja lauseita. Joka päivä sanavarasto karttuu, ja joukossa tosiaan aika hassujakin sanoja, kuten leikkuupuimuri, Antti Tuisku ja sikolätti :D
TAYSista saatiin odotettuja kuulumisia, ei sellaisia kuin olisin toivonut, mutta toisaalta... aina olisi voinut tulla huonompiakin. Hyvää on tässä keväässä ollut se, että Pygmin Kela myönsi viimein - armottoman paperisodan jälkeen, Pygmin lääkitykseen erityiskorvattavuuden. Voimassa tietenkin toistaiseksi, mutta kuitenkin v-2016 asti, eli ihan hetkeen ei tarvitse käydä samaa rumbaa, ainakaan tältä osin, uudestaan :)
Siinnä siis muutaman viime viikon kuulumiset lyhykäisyydessään - kevät keikkuen tulevi ja näemmä tuottaa hyviä nauruja, semminkin kun tuntuu mun asiat niin kovasti kiinnostavan eräitä tyyppejä :D Hoh-hoijaa... hankkikaa hei elämä :)Niin ja jos mitenkään mahdollista niin lakatkaa valehtelemasta. Valehteleminen on nimittäin rumaa.
Tammikuun puolenvälin paikkeilla Juhlittiin 1,5 + 3 päivää, Suomeksi Pygmille tuli mittariin 1,5 vuotta ja Näp-Näppärä saavutti ruhtinaallisen 3 kuukauden iän. Kamalaa kuinka nopeasti mun pienet "Parkour" pennut kasvavat! Niin ja yhteiset harrastukset ovat tätä nykyään molemmilla: Parkour :-/ Pelottavaa on välillä se. Parkourin lisäksi Pygmi on erikoistunut takaperin ja silmät kiinni juoksemiseen sekä yhdellä jalalla seisomiseen. Näp taas yrittää tehdä korkeushypyn maailmanennätystä ja on jo huolestuttavan lähellä sen saavuttamista. No, Parkour harrastuksesta huolimatta elo on suht simppeliä ja rauhaisaa ottaen huomioon että taloudessa asuu taapero ja bordenscollien pentu. Näp on osoittautunut oikeaksi mittatilaus pennuksi, aivan kuin Pygmikin mittatilaus taaperoksi: sähäköitä, mutta hyvän hermorakenteen omaavia naperoita :) Näin ollen arki on vaivatonta vaikka potkua löytyy vaikka muille jakaa.
Ja voi että tähän tammikuun puoleenväliin mahtui tapahtumaa joka todella sai minut ylpeäksi pienistäni ; Pygmin kanssa kipaistiin kääntymässä TAYSissa ja voi että miten taitava ja urhea pieni mies minulla onkaan. Vanhana tekijänä suoriutui tutkimuksista suit sait, vaikka stetoskooppi onkin ikävän kylmä. Labratkin saatiin melko kivuttomasti - "iso" verinäyte vähän kirpaisi, mutta sormenpäänäytteessä inhottavinta oli laastari. Tosi inha tuppo sormenpäässä, ei kiva. Käsittämättömän reippaasti ja tyynesti tuo pikku mies jaksoi taas liki 3 tuntia kestäneen reissun - on sillä pojalla vaan hyvät hermot ja vahva usko elämään.
Näp osoitti samanlaisia taipumuksia eläinlääkäri käynnillään 12 viikon iässä. Odotushuoneessa oli täysi meno päällä ja pieni leikki hurjasti omaa vuoroaan odotellessa. Vastaanottohuoneeseen kun pääsi, pomppasi suoraan eläinlääkärin syliin ja häntä taisi ennemminkin heiluttaa koiraa kuin koira häntää. No, Näp nostettiin pöydälle jossa se pyöri kuin väkkärä liehitellen lääkäriä. Kunnes... silitin sitä pari kertaa kaulan sivuista ja sanoin "siinnä". Ja uskomatonta mutta totta: Näp asettui seisomaan paikalleen täysin rauhallisena :o Siis kyllähän minä sen tiesin että Näp on hyvä rauhoittumaan mutta että näin hyvä... Rokotuksen jälkeen sanoin Näpsälle: "saa mennä" ja viuh! Salamana oli eläinlääkärin sylissä naamaa nuolemassa ja häntänsä heilutettavana :) Uskomattoman ihana pieni penneli :)
Kotona Näp on edelleen tosi helppo, rauhallinen ja kiva vaikka jaloissa ja pompussa löytyykin jo todella hyvin. Lempi puuhaa on... yllätys, yllätys: juokseminen :) Ihmisiin, paikkoihin, ääniin, koiriin, yms suhtautuu avoimesti ja pystyy keskittymään todella mahtavasti vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Autoon hypätään jo lähes itse (hypättäisiin, mutta kun ei vielä ihan mitta riitä - yritys on kyllä armoton) ja hienosti neiti leikkii myös vieraan ihmisen kanssa. Ihan "oikeaakin" treenaamista ollaan pikku hiljaa aloiteltu leikinomaisesti, mutta pääsääntöisesti puuhat koostuvat "shoppaamisesta" ja leikkimisestä. Nättiä peruasentoa Näp osaa jo tarjota tosi hienosti ja mikä hienointa: paikalla olo on helppoa kuin heinän teko :) Ei-sana ja luokse tulo kutsu hallitaan huippu hienosti totta kai - tästä on hyvä suunnistaa kohti "oikeita" treenejä tulevaisuudessa. Mutta ei vielä, vielä leikitään. Pitkään :)
Jaahas, mutta nyt herättelemään Pygmiä päikyiltä ja kohti Hyvinkäätä viettämään koko perheen yhteistä laatuaikaa :)
Siis mitä vaikeaa on 11 viikkoisen koiranpennun kuvaamisessa? Sehän hoituu niin että sanotaan pennulle "istu" ja "odota" ja otetaan kuva :) Ei sen vaikeampaa.
Ryhmässä paikalla istuminen häiriönalaisena sujuu jo myös kuin vanhalta tekijältä. Kiitos Hip häiriö avusta ;)
Vuosi vaihtui rauhallisesti ja perhekeskeisesti kotosalla: kaksi valvoi ja viisi nukkui Ruususen unta. Jos en paremmin tietäsi, niin olisi voinut melkein ajatella että kahdella nuorimmaisella nukkujalla, Pygmillä ja Näpsällä siis, on kuuloissaan vikaa - niin vähän ne paukkeeseen reagoivat. Kalima-muori rähjäsi paukuille ulkona muutamaan otteeseen - eipä ole tuollaista ennen tehnyt. Uskoisin sen liittyvän heikentyneeseen kuuloon ts. on ääniä jotka ärsyttävät. Roosallahan kuulon heikkeneminen ilmeni lentokoneille haukkumisena :o Mutta siis kovimman rätinän aikana olohuoneen lattialla oli muutama mustavalkean kirjava ja pari riistan sävyistä taljaa hujan hajan pitkin pituuttaan kuorsaamassa. (eiku itseasiassa Näp olikin sohvalla mun kainalossa ja roikkui pää alas päin. Muistelen sanoneeni joskus että seuraavaa koiran EI anneta tulla sohvalle... mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja sitä paitsi - ei Näp ole koira! Se on bordercollie <3)
Vuosi alkoi perhekeskeisesti ja vauhdikkaasti - suunnistimme siis ihmisperheen ja bordercollieiden kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Tai lähinnä siis minä ja Hip kisattiin, Sami kantoi tavaroita, Pygmi kannusti äitiään ja Näp leikki ja tuotti sekä meille että kanssaihmisille paljon hyvää mieltä :) Kisat järkkäsi Hausjärven Haukut ja tuomareina toimivat Huittinen ja Huittinen. Tosi hyvät olivat kisajärjestelyt ja iloinen tunnelma paikan päällä. Huittisten radat olivat vauhdikkaita ja hauskoja; ei mitää hullun koukeroa, mutta ei päästä päähän juoksemistakaan vaan rehelliset agilityradat. Mii laik <3
Hipardin kanssa oli huikea mennä ja vitsit meillä oli radoilla hauskaa - vaikka olinkin aivan jäässä lähdössä. Täytyy kyllä todeta että kyllä vaan on tuo Hip niin mun koira; mitä pahemmin minä olen kipsissä, sitä huikeammin Hip tekee töitä. Ei jää epäselväksi se kummalla meistä on parempi hermorakenne ja toimintakyky ;o Parhaani yritin että saataisiin aikaiseksi totaali katastroofi, mutta pieleen meni syystä että Hip-pirulainen on niin taitava! (Kuka kumma sen on mennyt tuollaiseksi kouluttamaan? ;)) Miljalle totesinkin että ei jestas, siis kuinka lyömätön tämä pieni eläin olisikaan, JOS sillä olisi sellainen huisin pätevä ohjaaja? Kun kerta jopa munkin, noin 2 päivää myöhässä olevalla, ohjauksella se tekee niin mieletöntä työtä! 15 ja 15 tuli tulokseksi kun käskytin yht. 5 riman päällä (tooooooosi fiksua) ja lisäksi yksi aivopieru esti Hipardin pöydän suorittamisen (vasta radan jälkeen oivalisin, että niin - miksi en pyöräyttänyt Hipiä pöytää edeltävän aidan toisen siivekkeen ympäri? Siksi koska eipä vaan tullut mieleen : / ) No mutta, päälle juoksut ja viski-leikkaukset onnistui <3 Ja pujottelulla toteutettiin pienimuotoinen layerointi :o Hyvä Hip! Hyvä ME!
Näp Näppärä näytti nerokkuutensa Hyvinkään hallilla - jälleen kerran. Siis aivan uskomaton pentu se kyllä on; halliin painui sisälle aivan kun olisi siellä aina ollut eivätkä vieraat koirat, ihmiset, äänet sitä hämmästyttänyt lainkaan. Hipardin ratojen ajan Näp nukkui hiiren hiljaa (kevyt- :o)häkissään ja väliajalla kävi leikkimässä, vähän "treenailemassa" ja moikkailemassa ihmisiä. No, noihan nyt on jo ihan peruskauraa Näpille, mutta seuraavasta minäkin yllätyin: Näp nimittäin teki sivulletuloja ja kontaktitreeniä vaikka vieraat koirat kulkivat aivan nenän alta. Eikä tässä vielä kaikki! leikki kanssani ja toi lelua mulle vaikka vieraat koirat kulkivat ohi aivan kylkiä hipoen :o Eikä tässä vielä kaikki: Näp sai hieman leikkiä muutaman vieraan koiran kanssa ja kutsuttaessa se tuli salamana luokse ja haki kontaktia vaikka toinen vielä haastoi leikkimään :) Eikä tässäkään vielä kaikki: Näp piti kontaktin ja teki keskittyneesti "hommia" vaikka vieraat ihmiset houkuttelivat palluteltavaksi :o
Ja ehei, ei tuossakaan ole vielä kaikki - ei todellakaan! Näp nimittäin leikki ja toi lelua vaikka vieraat koirat kulki aivan kylkiä hipoen ja _jopa_ silloinkin kun vieras ihminen kyykistyi Näpin viereen, ojensi kätensä ja jutteli Näpille :o Pyysin Näpänderiä laskemaan lelusta irti ja sanoin "saa mennä" - ja TSUP! Se oli salamana nuolemassa tervehtijän naamaa <3 Uskomaton pentu <3 Niin hieno :)
Näp on kyllä niin suloinen ja ihastuttavan avoin sekä rohkea, että aiheuttaa hyvää tuulta sekä ihastuneita huokauksia missä ikinä kulkeekin. Viimeksi tänään Bauhausissa :) Liukuovet olivat Näpänderin mielestä tosi kivat kun niitä saattoi "kouluttaa" (ovi auki, ovi kiinni, ovi auki, ovi kiinni) ja kun sai luvan marssia sisälle niin siitähän se riemu vasta repesikin: joka puolella ihania ihmisiä valmiina sylittelemään häntä ja vain häntä: Näp suurta <3 Ja hienosti sujui leikkiminen sekä "treenaaminen" myös Bauhaussissa. Oli niin kiva paikka ettei Näp olisi malttanut sieltä pois lähteäkään - taitaa tulla rautakaupan myyjä siitä ;o (ei, siihen Näp on aivan liian nopea ja ystävällinen ;D*)
Ja viimeisimpänä - muttei suinkaan vähäisimpänä, Pygmi Pätevän uuden vuoden kujeet. No, tämä on oikeastaan jo vanha juttu, mutta kun toteutui taas uudenvuodenpäivänä, niin pistetäänpä samaan sarjaan; Jos Pygmi "possuilee" lusikan/haarukan/lautasen/mukin/lelun/minkä vaan kädessään olevan esineen kanssa, päätyy ko. esine takavarikkoon. No, kilttinä poikana Pygmi tietenkin, oivaltaessaan että nyt aikoo heitellä/rikkoa/tms. kädessään olevan esineen, menee ja vie _itse_ ko. esineen takavarikko kaapin päälle. Tässä kohtaa kai voisi sanoa että koulutus on onnistuntu ja tavoitteet saavutettu tämän "liikkeen" osilta ;)
No joo, onhan noita muitakin, Uuden Vuoden pyhinä(kään) Pygmi ei (tietenkään) koskenut kellariin johtavan oven ripaan. ei tietenkään, koska äiti on sanonut ettei Pygmit saa siihen koskea. Mutta Nalle Puhiahan ei kukaan ole kieltänyt kahvaan koskemasta ;o (Jestas.... murrosikää odotellessa ;)). Tapaninpäivänä Pygmi kertoi äidilleen, joka ei tietenkään tiedä autoista mitään koska on tyttö, että maasturi mallin BMW ja seta mallin BMW ovat molemmat Bemareita :o Uuden Vuoden aattona Pygmi näytti autokirjastaan punaisen urheiluauton kuvaa. "Niin, siinnä on Lamborghini". Tämän kuullessaan Pygmi suikkasi salamana ylös ja kiisi Chaplinina keittiöön - hakemaan _keltaisen_ Lamborghini pikkuautonsa. Ja hirveä selitys: "samanlaiset. Äiti. Nä,ä ovat samanlaiset. Lamborghineja molemmat" (ja kerrottakoon, että sen keltaisen Lamborghinin vieressä oli _punainen_ Ferrari.
Että näin. Kyllä joku jannu erottaa ooppelin ja nissanin, mutta Pygmi, 1v 5kk, erottaa Lamborghinin ja Ferrarin - hän kun ei ole tottunut kuin noihin loistoautoihin ;D
*viittaan Näpsän ammatinvalinnassa alla olevaan videoon siis ;)
Vuosi on päivää vaille täynnä - ja varsin vaiherikas vuosi onkin ollut monella tapaa; asioita päättyi ja asioita alkoi. Ja hyvä niin :) Joulu 2009 oli meidän "laumassamme" hyvin erilainen Joulu; Roosa pääsi vihreämmille metsästysmaille kuun alussa, ensimmäinen Roosaton Joulu 13 vuoteen. Ikävä on vieläkin, mutta ei enää niin surullinen - ainakaan joka päivä. Iloa ensimmäiseen erilaiseen Jouluumme toi tuolloin Pygmi, 5kk. Pygmi, joka osasi juuri ja juuri istua ilman tukea ja ryömiä - takaperin. Ja joka rakasti hyppykiikkua!
Tänä vuonna elimme jälleen erilaista Joulua kahdestakin eri syystä joita ei voi järjestykseen laittaa sen suhteen kumpi näistä olikaan mullistavampi muutos. Tuorein muutos oli tietenkin NÄP, 9 viikkoa uusi ilopilleri ja pomppukone. Ja toinen Pygmi, 1v 5kk, ilopilleri ja pomppukone myöskin. Pygmi, joka osaa kiivetä, kontata, ryömiä, kävellä varpaillaan, seistä yhdellä jalalla ja juosta - ja kaikki nämä myös takaperin ja silmät kiinni. Ja hyppimistä rakastetaan edelleen - tosin nyt se tehdään ilman kiikkua :)
Roosa lempiharrastuksessaan
Tavoitteita vuodelle 2010 oli kolme:
1. elää
2. pitää hauskaa
3. kertoa joka päivä perheen "pojille" kuinka rakkaita he ovat
1 & 2, täyttyivät, kolmos tavoitteessa on vähän petrattavaa, sillä tunnustan että vain tämän perheen "alle metrin mittainen poika" sai joka päivä kuulla kuinka rakas ja tärkeä ihminen hän on. :) Se lähes 2 metrinen poika ei ihan aina sitä kuullut (ellei osaa lukea ajatuksia. Ja toivottavasti ei osaa, koska niitä vähemmän rakkaita ajatuksiakin oli joskus :/ Mut hei, en mä ole väittänytkään olevani mikään pyhimys :)).
Vuodelle 2011 ahnehdin enemmän tavoitteita:
1. elää
2. pitää hauskaa
3. kertoa joka päivä perheen "pojille" kuinka rakkaita he ovat
4. sivuuttaa ilkeät ja turhat ihmiset ja käyttää aikaani vain oikeasti hyvien tyyppien seurassa
5. pitää hillittömän hauskaa aksaradoilla Hipardin kanssa
6. luoda hyvä suhde pikku Näpsään ja nauttia joka treenistä sen kanssa 110%
7. kehua Hipardia ja Näpsää estottomammin kuin koskaan ennen :) Siis oikein leuhkia niillä koska ne nyt vaan on niin hyviä :)
Tosin, keinuminenkin on huippuhauskaa
Hipardin kanssa kulunut vuosi kului lähinnä taukoillessa mammalomien vuoksi joten treenaamaan ehdittiin melko vähän - kisaamaan vielä vähemmän. Olisikohan ollut vain 15 starttia koko vuonna... siinnä ei siis kovin montaa kisapäivää tärvääntynyt. Pikkuhiljaa on mammalomalta palattu treenailemaan ja kisoihinkin on tarkoitus suunnata kohtapuoliin hauskaa pitämään :)
Laikat... laikat vanhenivat vuodella lokakuussa ja Kali Kaamea sai mittariin 14 vuotta. Kostihan nyt onkin vielä aivan teini - vasta 10 vuotias. Juuri aikuistumisen partaalla ;) Hyvässä vedossa ovat molemmat, Kalilta kuulo heikentynyt (oikeasti, ei siis muuttunut vain entistäkin valikoivammaksi) mutta muuten ei ikä näy eikä tunnu - ja olen erittäin tyytyväinen siihen että jätin laikat aikoinaan riittävän ajoissa eläkkeelle, sen verran hyvin on noita terveitä vuosia tullut molemmille!
Jos ja KUN koiralla on tällainen ilme tehdessään, on jotain tehty taatusti oikein :)
Hipardin mamma-loman aikana sain treenata ihanaa Naneli-Kanelia, siitä suuri kiitos Saijalle! Olipa mukava taas viedä jotain muutakin kuin bortsua - ja yhtä mukava oli palata taas bortsunkin puikkoihin. Kyllä tuo Hip on vaan niin mun koira vaikka välillä sen vuoksi tuleekin vuodatettua hikeä, verta ja kyyneleitäkin ja pohdittua jotta mikä on kun ei taidot riitä... (siis ohjaajan, huom! Great Dog, Shame About the Handler! ;o)
Suuri ilonaihe oli myös TAKUTien valmennusryhmien perustaminen (kiitos koulutustoimikunta!) ja vielä iloisemmaksi ko. asia minut sai siksi koska minut ja Hip/Nana kelpuutettiin siihen mukaan :) Nyt on saatu nauttia laadukkaista treeneistä viikoittain Maijan, Lauran ja Lotan koutsauksessa sekä tehotreenejä Minnan, Jarin ja Niina-Liina Linnan tapaan - Päiviä tietenkään unohtamatta, ja mahtavaa on ollut! Kiitos kaikille koutseillemme! Kuten myös tietenkin kesän koutseille TonTonille (jotka ovat Maisan kanssa aivan älykovia supermiinustehtailijoita :)) Hannalle ja HeTerolle! Ja hyvä TAKUT! Hyvä ME! Tosi kivat treeniryhmät on olleet tänä(kin) vuonna :)
Laikavartio
No, vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita - valitettavasti. Raskain asia on ollut tietenkin Pygmin terveys. Tai siis sairaus ja ne loputtomat kokeet, tutkimukset ja TAYSin reissut. Ja se loputon huoli ja epävarmuus - päälle tietenkin niinkin arkinen tosiasia kuin aikataulutus; kun ei koskaan tiennyt etukäteen kuin maksimissaan sen kuluvan viikon ohjelman (ja sekin tietty varauksella). Onneksi ei tarvinnut töiden kanssa sumplia kun kotiäitinä olin/olen edelleen. Tällä hetkellä eletään sen asian suhteen suht stabiilissa tilassa ja lääkitys tuntuisi tehoavan eikä vakavia haittavaikutuksia ole ilmennyt. Ensi vuonna kontrollit taas jatkuu tämän alkutalven "loman" jäljiltä.
"Mukavan" lisän kevään/alkukesän raskauteen toi erinäiset "harrastuskiusaamis" kokemukset :( Harrastamisenhan pitäisi kai olla hauskaa, eikö? No, sanotaanko nyt näin että jos jotkut pitää taloyhtiöiden/asukasyhdistysten toimintaa riitaisana, niin se henkilö ei ole tainnut koskaan olla mukana missään koiraharrastusyhdistyksessä :( Siellä sitä kaunaisuutta ja kateellisuutta sekä oman egon korostamista vasta ilmeneekin, valitettavasti.
Mähän jouduin kiusaamisen kohteeksi jo muutama vuosi aiemmin kun Hip muutti meille. Silloin sain, kokeneimmilta, varoituksen, että kun BC:n ottaa saa varautua selkään puukottamiseen. Ja valitettavasti niin siinnä kävikin. Ei mennyt kuin muutama kuukausi niin alkoi häiriköinti ja paskanpuhuminen. Se onneksi päättyi aikanaan, kun pahin älämölön pitäjä vaihtoi porukkaa ja "komppaajat" eivät saaneet suutaan auki vaan näppärästi vierittivät kaiken tämän yhden niskoille (jee, mitä kavereita ne ovat keskenäänkin :o :o ). No oli turhan aikaista huokaista, sillä kevättalvella alkoi taas - nyt vaan eri henkilöiden toimesta. En tiedä mitä katkeruutta tai pahaa oloansa he minuun purkivat vai oliko syynä ihan silkka kateus ja ilkeys - tiedän vain sen että yks jos toinen puhu ns. muunneltua totuutta, ellei jopa maalannut mustaa valkoiseksi. Ja ehkä siinnä oli kyse joidenkin heikosta itsetunnostakin ja epävarmuudesta: pakko nostaa omaa egoaan keinolla millä hyvänsä.
En tiedä. Eräänä päivänä vaan sain puhelun jossa minua uhkailtiin ja esitettiin mitä mielikuvituksellisimpia väitteitä. No, tätä ennen olin saanut uhkailuja jo sähköisessä muodossa, joten ehkä se oli ihan odotettavissa että peräti soittaakin. Niin ja erään ystäväni luona käytiin kotona asti uhkailemassa ja toisesta tehtiin perätön rikosilmoitus :o Että jee, jee - leppoisa meininki.
Mua kiellettiin kouluttamasta vaikka yhdistyksessä oli kouluttaja pula ja pisteenä I:n päälle sain moitteita siitä että kehun Hipardia liikaa :o Ei saa kehua omaa koiraansa kun jollekin voi tulla siitä paha mieli kun ei ole yhtä hyvä :o Olin vähän että WTF??? Itkeäkö vai nauraa? No se selvisi aikanaan:
"Kissatappelijat" eivät saaneet setvittyä omia väärinkäsityksiään keskenään (yksi puhui yhtä, toinen toista ja parilla oli omat katkeruutensa pelissä) vaan mun olisi pitänyt niitä selvittää. Okei, selvitetään, mutta koska juuri silloin Pygmillä oli kontrolleja useamman kerran viikossa ja edessä odotti osastojakso & mahdollinen leikkaus, niin aikatauluja en voi varmaksi sanoa. Tähän tuli vastaukseksi että käytän lapseni sairautta tekosyynä kieltäytymiseen! Siinnä kohtaa meni kuppi nurin ja lakkas naurattamasta.
Sanoin itseni irti koko kerhosta ja itseasiassa muutamasta ihmisestäkin. Toki se oli haikeaa ensimmäiset päivät kun joidenkin kanssa oltiin oltu tekemisissä jo n. 14 vuotta ja olin ollut perustamassa ko. kerhoa sekä tehnyt seuran eteen todella paljon työtä aina raskauteeni ja TAKUTeihin siirtymiseeni asti. TAKUTeihin vaihdon vuoksi "jääväsin" itse itseni varsinaisista luottamustehtävissä ja kouluttamisen & muun talkoilun osalta raskaus ja Pygmin pikkuvauva-aika verotti osallistumista. Olin pitänyt ko. ihmisiä mukavina, reiluina ja fiksuina - kuvitellut olevani jopa kavereita muutaman kanssa, mutta... väärin luultu. Ilmeni että "kissatappelijoiden" lisäksi muutama vanha seuratoveri olikin kaveerannut vain hyötyäkseen minusta ja ahkeruudestani sekä tieto-taidostani. Selän takana mustamaalasivat ja puhuivat paskaa. Että näin. Ei ole paljoakaan virkaa (lue: ei mitään) kyseisenlaisilla ihmisillä mun elämässä. En halua olla missään tekemisissä tuolla tavoin käyttäytyvien ja täysin empatiakyvyttömien sekä itsekeskeisten henkilöiden kanssa. Joten, ei mitään ainaista nitinää vaan kerta rytinä. Jollekin tuli vähän yllätyksenä kun jäivät kiinni teoistaan, mä kun en todellakaan kerro kaikkia tietojani - kunnes sitten kun niitä oikeasti tarvitaan.
No, se oli sen pituinen se. Loppukesän sain olla suhtkoht rauhassa ilman uhkailuja - niin paitsi että meidän koiratarhaan oli ilmestynyt epämääräisiä syöttejä. Ja muutamia mun kavereita ahdisteltiin tuon seuran tiimoilta edelleen pitkin syksyä :(
Iipardit
Syksyyn mahtui niin iloa kuin suunnatonta suruakin. Iloin aiheita olivat mm. tuo valmennusryhmä ja Nanelin kanssa treenaaminen, mutta ennen kaikkea Hip'n tiineys!! Hipardin keväinen tyhjäksi jääminen oli musertava pettymys, joten kun ultra näytti 4-6 sikiötä lähes kiljuin riemusta :) Loppusyksystä maailmaan saataisiin kasa ihania "Iipardeja" :)
Tiineys sujui hyvin, synnytys oli nopsa ja helppo ja Hip aivan täydellinen emo. Suureksi pettymykseksi pentuja tosin syntyi vain kolme - ja kun uros pentu menehtyi 3 viikon ikäisenä... se pysäytti. Pikku pennun kuolemaa oli vaikea käsittää ja suru oli suunnaton. Suru ja ehkä voisi sanoa tyrmistys - tyrmistys ja turhautuminen kun tajuntaan iski se ettei kaikista pennuista todellakaan kasva "suuria mustia koiria" :( Selitystä sikiöiden katoamiselle ja uros pennun menehtymiselle ei voi tietää. Ainahan voi jossitella: ehkä Hip sittenkin oli telonut itsensä jossain? Ehkä jokin tulehdus, viirus, bakteeri? Tai ehkä... ehkä ne syötit joita tarhassa oli. Niitä itse veikkaisin sillä Hip oksensi tosi rajusti :( Että ehkäpä joku sai tällä tavoin kostonsa viimeisteltyä?
Kaikista pennuista ei kasva koskaan suuria mustia koiria
Tiedä häntä. Eikä jossittelu auta. Ja onneksi kaksi kaunista tyttöä elää ja voi hyvin edelleenkin - ja toinen täällä minun luonani <3 Näp. Toiveeni ja Haaveni.
Nätti, Näppärä Näp
Melkoinen vuosi takana ja vaikka sanotaankin että se mikä ei tapa, se vahvistaa, niin enpä vastaavaa välttämättä haluaisi heti perään kokea (eli pliis, pliis TAKUTin poppoo - älkää alkako skitsoileen :)) Tosin, järisyttäviä muutoksia saattaa olla edessä myös vuonna 2011 - tai ainakin jälleen erilainen Joulu!
Parempaa Vuotta 2011 kaikille tosi kivoille ihmisille ja joka eläimelle. Katkerille, kaunaisille, ilkeille, itsekeskeisille ja empatiakyvyttömille toivotan että:
