Agilityä, agilityä, agilityä

Rocky, Hip, Rio, Kelpo ja Ysi kesällä 2015

Ihan alkuun... ONNEA NOHEVAT N:nät! 4 vuotta täyteen 19.7.2016 < 3 Mun murut < 3 
Kesäkuun lopulla Näpänder kirmaili kisaradoilla Tamskin kisoissa parikin todella hyvää rata, mutta ihan minimaalliset ohjausvirheet lipsauttivat hypärin hyllyksi (väärä rata) ja agiradalta 5. Kyllä olisi ottanut päähän, jollei fiilis ja elow tila olisi olleet niin mahtavat. Mun ihana pieni Näpänder. < 3

Siskolikat sen sijaan ovat pitäneet huolta nolla tuloksista. Kesäkuun alussa Ysille ja Antulle TAAS tupla nolla sijoilla 1 ja 2 :) SM-kisojen kenraaleissa upea nolla ja ykkössijan pitäminen aivan loppumetreille... lopputuloksissa sija 2 nippa nappa häviöllä voittajalle 170 koirakon joukosta!

SM kisoissa karsintaradalla 0 tulos myöskin ja menolippu finaaliin. Finaalissa harmittava hylkäys "putki ansaan", johon upposi todella moni muukin (jopa kokeneet koirat :o ).

By kilpaili SM-joukkueessa ja joukkueradalta hieno nolla, heinäkuun kisarupeamansa By aloitti TUPLA nollalla, molemmilla radoilla sijoitus 2 ja toinen Agi SERT plakkarissa. On nää mahtavia tyttöjä!

Hip ja Näp viettävät aksasta (ansaittua?) kesälomaa ja seuraavan kerran kisakentät kutsuvat elokuussa. Pikku hiljaa myös pikku Kiva pääsee fiilistelemään vähän putkea ja jotain sen sellaista, onhan se jo kohta 9 kuukautta :o (apua, mihin tämä aika oikein katoaa??)

Kivalla on kivaa.

Loppuun vielä muutamia ihania kuvia mun murusta, eli Kelposta  < 3 On se vaan kuin ilmetty äitinsä :)

Leireilyjä

Arki on ollut niin hektistä että Näpin mahdollinen tiineys ei ole juurikaan mietityttänyt - nyt tosin alkaa jo hieman jännittää notta onkohan se oikeasti? Yhtä liikkuvainen ja raivokas on kuin aina, joten lienee hyvä merkki... tai sitten ei. Paha sanoa, kun eipä Näpänderillä ole valeraskauksiakaan ollut, niin ei oikein tiedä milliset sen valeraskaus oireet olisivat - ja missä kohtaa tiineyttä ne tavallisesti tulisivat. No, odotellaan - kyllähän tämän asian laita aikanaan selviää.

Mutta laitetaanpa alkuun vähän tuloksia... Leena ja By kirmailivat Kajaanissa 26.9. Maxi3 luokan radan virheittä maaliin ja sijalle 4! Aika hieno avaus kolmosissa (y) Näpin sussu Robin totteli itsensä samana päivänä Ilmajoella tokon Piirinmestariksi :)

By

Robin

Meidän poppoo on aksaillut, PeeKoillut (hah-hah) ja leiriellyt. Hip on saanut tuurata Näpänderiä aksassa, ja Näp on opetellut "pee koo" eläimeksi :D Muutama viikko sitten tein Näpnderille sen elämän ekan jäljen, ja kun se tajusi, ettei me olla menossa lenkille, niin voi vitsit mikä liikkis: kirsu ihan rutussa maatavasten ja hirevä tuhina, kun on niiiiin tarkkaa. Se oikeasti jäljesti joka askeleen ja oli tosi rauhallinen.

Syyskuun lopussa kipaistiin Tending-leirillä. Ohjelmassa oli Panun vetämät käännöstreenit (aksa siis) molemmille ja lisäksi molemmat pääsivät esineruutuilemaan ja Näp jäljelle. Taitavia kääntyilijöitä olivat kumpainenkin, varsinkin mulkerohyppääjä Hip, jota ei selvästikään ikä paina mitä tulee notkeuteen. Eli erittäin hyvin alkoi leiri ja siitä vain parani kun päästiin maastoilemaan.

Maarit veti Näpille jäljen. Jälki oli Näpin elämän kolmas, ja ensimmäinen vieraan ihmisen tekemä. Vähän mietin jotta tuleeko tästä yhtään mitään, mutta aivan turhaan epäilin! Näp hoksasi heti mistä on kyse ja bongasi Maaritin jäljen. Jälki kulki polun yli eikä sekään häirinnyt yhtään. Näp kulki jäljen päällä tosi tarkasti ja nenä viilsi maata kovan tuhinan säestämänä :D Enää uupui luppakorvat ja lörppähuulet, niin olisi voinut kuvitella vihikoiraksi :D Ei muuta kuin lisää treeniä ja kovempaa haastetta - mitkään "vauva jäljet" eivät enää riitä :)

Jäljen jälkeen siirryttiin esineruutuun. Käveltiin se maatitin ja Rimin kanssa, niin pääsi Hipardikin tekemään. Ihan aloittelijahan Näp ei toki esineruudussa ole - olihan tämä jo sen toinen, ellei peräti kolmas ruutu ja vastahan viime kerrastakin on aikaa n. 1,5 vuotta :D Eli konkari mikä konkari. Oli kyllä hieno katsoa kuinka se suhahti liikkeelle välittömästi ja lujaa pysyen kuitenkin tarkasti alueella. Kun "tampattu" alue päättyi, oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja koira kartoitti koko alueen. Ensimmäisen esineen Näp löysi nopeasti, mutta... no Näphän ei osaa noutaa. Lisäski sitä on kielletty koskemasta muihin tavaroihin kuin omiinsa. Siellä se koitti ilmoitella mulle, että "hei, täällä on tämmöinen" (ensiapulaukku). No, ei tajunnut ja lähti etsimään seuraavaa... sekin löytyi nopeasti ja taas sama "ilmoittelu". Ei, ohjaaja ei tullut vieläkään. Näp palasi ea-laukun luo ja kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa... sitten se lopulta nappasi sen (oli sellaisessa montussa) ja nousi laukku suussaan ihan "magnustina" ilmoittamaan minulle jotta "täällä on nyt tämmönen!" Jess!!! ja sitten se tajusi! Ai tää tuodaan täältä pois!! :D Sen jälkeen seuraavat esineet olivat "pala kakkua" - tosin, jatkossa tarvitsee miettiä miten sen saisi vaihtamaan esineen palkkaan sillä nyt ajatus oli "minä löysin - minä pidän" :D

Ihan kivasti on siis alkanut Näpin PK ura :D Kyllä sillä nenä pelaa ja keskittyminen on kovaa - vauhdista tinkimättä.

Loppuun kuvia Panun treeneistä.

Vuosi jotakuinkin paketissa

Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja yhdet treenitkin vielä mahtuvat tälle vuodelle, mutta pääasiassa tämän vuoden osalta asiat on paketissa.

Vuoden viimeisestä tuloksesta huolehtivat Marjaana ja Routa 13.12.14 upealla EVL1 tuloksella pistein 281! Onnea jälleen kerran Marjaana ja Hipardin mahtava esikoinen < 3

Kaunis Routa

Meillä kotonahan on nyt kohtsillään tasan vuosi harjoitettu eloa pienen koiramäärän kanssa - on ollut outoa, ja niin helppoa kun on vain kaksi pientä koiraa. Ensi vuonna koiramäärään toivottavasti saadaan muutosta.

Yli 9 vuotias Hip on edelleen rautaisessa kunnossa, ja näyttää nuoermmille aksassa mistä "kana pissiii". Loppukesän polyypin poisto-operaatiosta Hip toipui hyvin ja nopeasti, mitään muita vaivoja Hipardilla ei edelleenkään ole, eikä se edelleenkään juuri edes jumiudu lihaksistostaan vaikka ikää alkaa olla. Aksaamiseen, eritoten kisaamiseen oman haasteensa minulle tuo se, että Hip ja Näp ovat jotenkin kovin erirytmiset koirat - teknisesti yhtä taitavia eikä ohjauksessa teknillisesti ole suuriakaan eroja, mutta jotenkin se, että saa omat askeleet ja liikkeen rytmin osumaan kohdilleen molempien kanssa, on erittäin haastavaa mun pääkopalle. Treenitapaa olenkin nyt jo muuttanut, ja ensi vuodelle on uudet kisakuviot suunnitteila - tosin, jos onni on myötä, Näpänderhän jää mammalomalle keväällä, ja sitten on aksakoirana hetken aikaa vain Hip.

Entäpä Näp? No, Näphän on mainio ja ihana. Sen kanssa saa yllättyä iloisesti joka ikinen kerta kun sen kanssa akasaa ja edelleen se vain parantaa suorituksiaan ja lisää vauhtiaan sitä mukaa kun mun ohjaus selkiintyy ja olen löytänyt enemmän omaa "käsialaani" mikä sopii meille molemmille. Suurin haaste on Näpinkin kanssa mun pääni: sen oikean asenteen ja ajatuksen löytäminen ja säilyttäminen. Treenit on jo aloitettu ja hyvältä näyttää vaikken vielä kisasuoritukseen asti sitä onnistunutkaan viemään.

Muutoin syksy on pyörinyt enemmän tai vielä enemmän Näpin jalsostuskuvioden merkeissä ja pohtiessa. Näpin pennuthan toteutetaan yhteistyössä Tending kennelin kanssa, mutta on silti mielenkiintoista tukia sukuja ja pohtia asioita. Ja ihan hitokseen vaikeaa myös! Kyllä se vain on todella valtava palapeli mikä siinnä on kasattavana, jotta toiveet ja todellisuus yhdistyisivät parhaalla mahdollisella tavalla sen hetkisten tietojen perusteella. Ja siihen päälle vielä se tosi seikka että kyse todellakin on "sen hetkisistä tiedoista"; loppujen lopuksi mukaan tarvitaan myös onnea.

Anyway, Näpin sussu pohdinnat alkaa olla loppusuoralla, muutamia speksejä vielä odotellaan/tarkastellaan ja jokunen uros kenties käydään vielä paikan päällä tarkastamassa. (eli jatketaan sitä samaa mitä tähänkin asti ollaan tehty - on ollut kyllä mukava tutustua uusiin ihmisiin ja koiriin)

Vaikkei Näpin jalostuskäyttöä ole vielä varsinaisesti mainostettu ja urosvalintakin on edelleen avoin, on Näp pieni ilokseni herättänyt valtavasti kiinnostusta! Omasta mielestänihän toki Näp on mitä parhain koira, mutta että muutkin tykkäävät siitä niin paljon. :) Erityisesti on mieltä lämmittänyt se, että Näpiin on jo käyty tutustumassa nimenomaan kotioloissa ja pennun odottajissa on henkilöitä, jotka ovat nähneet Näpiä pienestä asti (eivätkä silti ole muuttaneet mielipidettään kuin positiiviseen suuntaan ;) ). Arvostan tätä kovasti, sillä Näp on niin paljon muutakin kuin vain se kiitovauhdilla aksaa suorittava otus - se on koira, lemmikki, ystävä, perheenjäsen ja vasta viimeisenä se "väline"- vaikka sen "välineominaisuudet" ovatkin mielettömän hienot. Tuntuu hyvältä huomata, että pennun odottajt jakavat samoja arvoja, ja ovat ennenkaikkea kiinnostuneita Näpistä koirana, ei vain "agilityvälineenä" (vaikka ymmärrettävistä syistä nimenomaan aksaharrastajat Näpistä kiinnostuneita ovat)

Melkoista kiirettä on siis syksy ja alkutalvi ollut, mutta viimeinkin olen saanut jopa koottua Näpin videoita esiin ja luotua ihan oman you tube kanavan (mitäpoä sitä muuta Jouluna tekisi? ;) )  Joten tässäpä näitä linkkejä:

Näp ja haastava putki ;) (1lk kisat tai ensimmäisä 2-lk.n kisoja, en muista)
https://picasaweb.google.com/smlehton/August3201302?authkey=Gv1sRgCL7l38rWxe3x0AE#5908154270387841042

1-luokan kisarataa


https://www.youtube.com/watch?v=JDLv_VpErOM

https://www.youtube.com/watch?v=nGQEqW7N8pI&list=PLy-XQoLelluDIrIVeMBkD22YX7Y7KYfBr&index=4

https://www.youtube.com/watch?v=JDLv_VpErOM

Kooste Niinun treeneistä (mukana myös Hip)

https://www.youtube.com/watch?v=fXqNELVr-JM

Ja se mun oma you tube kanava, jonka sian viimeinkin aikaiseksi - siellä kuvaa pentutreenistä, treenistä & kisaratoja eri aikakausilta.

 https://www.youtube.com/channel/UCAtyEAc-Yd3gaWvMDztto0Q

Jaahas, ja sitten jatkamaan pyhien viettoa :) Loppuun vielä kuva Ysistä, koska Ysin nyt vaan on niin upea! Ja tolkuttoman nopea :o Kyllä on vauhtigeenejä riittänyt Hipin jälkeläisille ihan kaikille! Juuri ennen joulua, pääsin seuraamaan pitkästä aikaa Sarin ja Rion aksaa T-treeneissä, ja... huikea uros. Mii like :) 

Pirajan ja pittbullin risteytys Ysi ;)

Huikeita lapsosia!

Viikonloppuna Hipardin lapsoset ohjaajineen tahkoivat jälleen aivan huikeita suosituksia!

Tokossa Marjaana ja Routa nappasivat EVL1 tuloksen pistein 277 ja 4.sijan. Massimo & Cap kilpailivat Italiassa KV Tokon 3-luokassa: tuloksena exellent ja 2 sija!

Aksassa tyypit menee taitavasti JA kovaa! Sari ja Rio ylsivät Riihimäellä sijalle 2, huikean noepalla nollalla. Vielä paremmaksi pistivät Anttu ja Ysi toisaalla - aivan ylivoimainen nollavoitto, etenemän ollessa peräti 5.20!! Lähes sekunnin per metri nopeampi suoritus kuin kellään muulla!! Aivan käsittämätöntä kyllä :o

Näpänderin kanssa ollaan käyty nyt muutaman kerran viikkotreenien, aluevalkun & Takku-valkun lisäski Stenbergin Santun treeneissä. Ja hyvin on taas tullut asioita päähän - tuttuja juttuja, mutta muutos on taas saanut vähän aivosoluja liikkeelle jumeistaan.

Ohessa muutama kuva Näpänderistä, kuvaajana Jorma Kiretti.

Ihanat ja terveet 4 vuotiaat!

Lokakuun 18 päivä vauhtisisarukset Routa ja Näp täyttivät jo 4 vuotta! Mitä ei ehkä ihan heti käyttäytymisen perustella voisi arvata ;) Ihanat ja vauhdikkaat hullut < 3

"Syntymäpäivälahjoikeen" neidit saivat mm. terveystarkit: Rou pääsi sekä silmäpeiliin että luustokuviin - ja priimaa pukkasi, mitäpä muutakaan. :)
Näphän on käynyt jo virallisissa luustokuvissa nuorempana, joten se sai uusia silmäpeilauksen (mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen) ja... TERVE. niin oli kirkkat ja hyvät silmät Näppärälläkin edelleen :)

Eli summasummaarum... näiden tulosten myötä varmistui se, että jos vaan luonto on samaa mieltä kanssamme, Näpänder pääsee äidiksi tulevana keväänä. :) Aivan mahtavuutta! Tokikaan mikään ei ole näissä asioissa niin varmaa kuin epävarma ts. pentuja on sitten vasta kun ne ovat selvinneet kohdusta ulos hengissä ja hyvinvoivina, mutta tällä hetkellä ei puutu kuin kaksi asiaa: juoksut ja sopiva uros. Joista toivottavasti jälkimmäinen ilmaantuu ennen ensimmäistä. ;)

Niin...tuohon "ei ihan heti uskoisi "jo" 4 vuotiaaksi"... Näp oli kyllä taas niin  hauska oma itsensä silmätarkkikäynnillä: eläinlääkäriaseman ovista sisään jotakuinkin "karmit kaulassa", koska se vaan nyt on niiiiiiiiin siistiä päästä kaikkiin paikkoihin käymään ja tutustumaan. Ja kun siellä on vieläpä kaikkia kivoja tuttuja ihmisiä - ai niin, mutta eihän Näp heitä tuntenut, mutta tutustuminen oli sangen tehokasta. Näp sai reissullaan jälleen monta uutta fania - ja pääsi peräti kolmeen eri syliin istumaan ja pussailemaan. :D Tutkimusten ajan se sen sijaan käyttäytyi hyvin tyynesti ja asiallisesti, että kyllä se senkin taidon osaa. Ei kyllä taatusti jäänyt mitään epäselvyyttä silmien tilaneesta - niin hienosti Näp antoi itsensä tutkia. Ihan lunkina tyttönä < 3

Kyseisellä reissulla Näp tutustui myös vallan upeaan chesapeakelahdennoutaja narttuun. Oli kyllä upea koira se, ilmankos Näp siittä tykkäsikin niin kovasti :)

Muina aikoina Näp on osallistunut mm. belgien vapautusrintamaan. Se nimittäin vapautti treenitoverinsa Kössin pinkeistä heijastinliiveistä. Sai siinnä episodissa kuminauhasta kuonolleen ihan huolella, mutta se ei näemmä haitannut. :o Myös silityslaudan onnistui kaatamaan päälleen tässä päivänä eräänä (tai voi olla että Hip sen kaatoi ja Näp vain oli se, joka jäi alle)... tyyppi oli vaan et "ai jaa, tommonen kaatui niskaan". Pöhkö :D

Aksassa Näpillä on mennyt.... noh... lujaa... Santun treeneissä yritettiin saada päällejuoksuja sarjana toimimaan - jotenkin en usko että ne siitä koskaan lähtevät - mun reaktiokyky ei vaan riitä Näpn nopeuteen siinnä kohtaa. Näp kyllä osaa päällejuoksun, ja mä osaan niitä tehsä - esim. Hipardin aknssa ne on ihan suosikkeja, mutta minä ja Näp yhdessä.... meidän "metriä/sekunnissa" ei vaan tunnu kohtaavan tuossa tilanteessa. Ei se minua häiritse, koska teidän että yksittäisiin päällejuoksuihin kyllä pystytään - ja sarjakohdassa voidaan asia toteuttaa välistävetoina.

Kisaamassakin käytiin muutama viikko sitten - tuloksellisesti ei jäänyt pahemmin kerrottavaa jälkipolville, mutta hienoja ja huikeita pätkiä rataan sisältyi. Ja Näp sai - jälleen kerran - lisää faneja :D Oikein naurattaa jo tämä tilanne: yleensä koirat saa faneja kun ne pärjää kisoissa, Näp saa faneja vaikka me vaan hyllytetään :D No mutta, ne ei ole sentään mitään kökköhyllyjä - se vaan et... no siinnä nopeudessa ja irtoavuudessa vaan nyt sattuu ja tapahtuu aika herkästi - ihan en olisi uskonut että koiran loistavasta häiriön sietokyvystä, estefokuksesta  ja sivuirtoamistaidoista olisi aksatessa haittaa, mutta... näemmä sitä rajansa on niilläkin taidoilla. :D (saman asian kanssa "taisteltiin" tämän viikon treeneissä: Näp vaan luki mun ohjauksen pynnöksi irrota sivuttaissuunnassa... ja sinne se meni. Eikä se sitä "ilkeyttään" tehnyt, sen kyllä näki koirasta (Näp ei kyllä tee mitään ilkeyttään - se on vain ajoittain hieman vallaton) vaan aidosti kuvitteli että tätä tarkoitetaan - ja Näpille kun ei ole mikään ongelma työskennellä etäällä ohjaajasta :D

Synttäritytöt Jing & Jang

Tuloksiaaaaaaa.....

Kylläpäs hankin itselleni hommia tällä laiskalla päivitystahdilla - niin hurjasti ovat Hipardin hienot lapsoset tuloksia tahkoneet kevät talven ja kevään aikana. Eli pidemmittä puheitta, aloitetaan niistä tuloksista:

Sarin viettäessä mammalomaa, Rio on päässyt aksaamaan Helenan kera - ja aikas mahtavin tuloksin: 23.2.2014, elämänsä toisissa kisoissa rapsahti 0 tulos ja 3 sija. Maaliskuussa oli parin seuraavat kisat ja niinpä niin : 23.3. iskettiin tauluun NOLLAVOITTO!!! Ykkösluokan Rio hyvästeli - niin ikään Helenan ohjaamana 2.5. kiitäen nollalla 2.sijalle. Ja todellakin kiitäen, sillä sangen nopesa poika tuo Rio on.

Tokaluokkalainen Rio :)

Sari palautui kisakentille ja Rion ohjaimiin tokossa 24.5.2014 - ja hetihän sieltä hieno AVO1 tulos pistein 172 ja luokkavoiton kera tuli, tukahduttavasta 30 asteen helteestä huolimatta! Jätti suuret onnittelut teille Sari, Rio ja Helena.

On kyllä niin äitinsä kuva Riokin.

Puolan poika Rocky ja Malgosia avasivat tokouransa 2.3.2014 Puolassa. Kyseessä oli 0-luokka (beginnner class) joka vastannee meidän alokasluokkaa ja tämän kilpailun läpäiseminen oikeuttaa kisaamaan kv kokeissa. Ja hienostihan se läpäsitiin: Tulos "excellent" pistein 86,5/100 ja 4.sija!

Rocky seuraa benninger luokassa

3.5.2014 Malgosia ja Rocky kilapilivat kv tokossa Riikassa, Latviassa (tuomarina Bernilla Tallberg Suomesta). Luokkana nyt 1-taso ja tuloksena luokka voitto pisteillä 257/280 ja arvosanalla "excellent"!!

24.5. pari kilpaili kotinurkillaan Varsovassa, KV toko, 1-luokka, tuloksena "excellent" ja 4. sija pistein 227! - ja järjettömän kovassa helteessä tämä :)
Onnea aivan äärettömän paljon Malgosia ja Rocky! Keep up good work!

Rocky

Kelpo ja Anna avasivat toukokuun alkupäivinä tokouransa varsin "kelvollisesti": ALO1 tulos tuli maahanmenon nollasta huolimatta pistein 162,5! Hienoa työtä Anna olet tehnyt tämän hmmm.... haastavahkon tyypin kanssa :)

Jos en tietäisi, niin olisi vaikea kyllä arvata kumpi tässä "sukeltaa"... mutta Kelpo se on.

Toukokuun loppupään menestyjiin saadaan naiskauneutta: Leena ja By debytoivat nimittäin avoimessaluokassa 29.5.2014 ja taisivat suorittaa kaksi avo koetta samaan syssyyn: ensimmäisen ja viimeisen? Eli AVO1 tulos, KP ja luokkavoitto pistein 186/200!!! Tervemenoa voittajaan Leena ja By!

By

Myös Ysi ja Anttu ovat aloittaneet kisailun aksassa ja muutamia startteja on jo parilla alla. Nollat ovat vielä antaneet odotuttaa itseään, mutta vauhti.... vauhti sen sijaan ei. Ysi on kyllä jäätävän nopea :o

Ysi

Cap'n rekisteröinti Italian kennelliitossa onnistui viimein, joten eiköhän sieltä Italian suunnastakin kohta saada koetuloksia - kuulemma ainakin todella hyvältä näyttää. Marjaanan ja Roudan kevät sen sijaan ei sujunut ihan onnellisten tähtien alla. Lempäälän karsintakokeessa Rou käyttäyti kokeen alussa hieman kummallisesti ja - onneksi - Marjaana tuntee koiransa niin hyvin että arvasi jonkun olevan todella pielessä. Koe keskeytettiin ja eläinlääkäriin päädyttiin: Roudalla todettiin kohtutulehdus :( Onneksi nuorena ja hyväkuntoisena koirana Rou selvityi tästä hyvin ja jopa kohtu pelastui. Nyt kohotellaan kuntoa taukoa edeltävälle tasolle ja sitten kohti uusia haasteita.

Nyt kun Hipin nuoremmatkin jälkeläiset täyttävät kohta 2 vuotta, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen näkemäänsä: erittäin hienoja ja mukavia jälkeläisä on Hip maailmaan saattanut. Hip on periyttänyt itseään vahvasti ja jälkeläisissä ilmenee kaikki Hipin hyvät puolet - toki tietenkin myös ne haasteellisemmat puolet, eli ihan helpolla eivät jälkeläisetkään ohjaajiaan päästä.

Näp ja Hip ovat treenailleet kyllä, mutta kisattu ollaan aika harvakseltaan koko kevät. Nollan syrjissä on molemmat käyneet, mutta ihan ei olla osuttu - nyt tosin viimekisoissa Näpänder lähti "vähän niinku näpeistä" :D

Tokon treenaamiseen ollaan nyt myös panostettu, molempien kanssa,  ja loppukesästä olisi tarkoitus käydä kokeilemassakin - ainakin Näpänderin kera. Näpin pennutusjuttuja suunnitellaan jo kovalla tohinalla, mutta niistä sitten heiman myöhemmin lisää.

Ohessa videoklippiä maaliskuulta: treenaamassa Jere ja; Maisa, Maarit ja; Pulmu, Niinu sekä Harald ja Pulmu sekä ak kera Hipardin ja Näpänderin.

Kohti kakkosluokkaa

... ollaan menty jo itseasiassa useampi viikko. Tämä blogin päivitys näemmä vaan ei toteudu. Mutta siis 24.3. Johanna Nybergin hypäriltä Lempäälässä Näpänderille nolla tulos ja sija 2. Eikä edes huonoille hävitty: voiton veivät treenitoverimme Päivi ja Gatu! :)

Ennen tuota nollaa käytiin edellisenä päivänä Janakkalassa kisaamassa: kaksi hyllyä ja yksi jotain 20 ja risat tulos. Ihan hyviä pätkiä, sit vaan ei oltu samalla radalla kokoaikaa. Parhautta oli se, että Näp oli itseasiassa kaikista parhaimmillaan mielentilan suhteen nimenomaan viimeisellä radalla - vaikka keskimmäiselle radalle jopa testasin ennen starttia kunnon hulluttamista (joo, ei hyvä idea ;) ) Hipardin radat Lempäälässä olivat sarjaa: ei kerrottavaa jälkipolville. Tai no ehkä sen verran on kerrottavaa että toinen rata hyllytettiin uudella tavalla: Hip kipaisi selän taakse valssissa ja kävi suorittamassa muurin (jonne pitikin mennä). En vaan nähnyt että se suoritti em. esteen joten pistin sen uudelleen muurille. Tuomari osasi laskea kahteen ;)

Hyvinkäällä käytiin pari viikkoa sitten kisaamassa: Näpille kaksi hyvää rataa, mutta hylyt kun... noh ;) Hiparille semi ok vedot, olin jo aika sippi siinnä vaiheessa. Rytmityksen paskuudesta huolimatta Hip teki hyvää suoritusta. Mä sit vaan kai päätin ottaa väärät radat tai jotain ;)

Treenitty ollaan, tietysti - niin Timantti-Tiimien kuin alueellisen valmennuksenkin treenilöissä. Ekstrana oli myös Sarin vetämä treeni, jossa samalla päästiin moikkaaamaan Näpin sisaren poikaa. Sari sanoi että kovin näyttää tutulta Näpin meno ;) Sillä oli ihan pahimman luokan vauhtikallo päivä - muuten toki sujui kivasti, mutta... no ei "ihan" vastannut mun jarrutuksiin.  Näpin teemana tuntui olevan: hyppään pitkälle koska voin ;) Se likka ainakin osaa venyttää askelta ja hyppyä. ;) Rytmityksestä saatiin yllätyksekseni kehuja! :o Tai no, itseasiassa se kyllä olikin - ja on ollut, ihan hyvää: ongelmia tuottaa se, että Näp ei reagoi mihinkään muuhun kunnolla kuin liikkeeseen. Toki vastaa rintamasuuntaankin, mutta: heti kun sen siitä "jarrusta" irroittaa niin... se painaa kaasua taas. Ja kun se todella ehtii kiihdyttämään esteelle uudelleen, vaikka olisi jarrutettu ihan tiukastikin :/

Hip osoitti tässä päivänä eräänä osaavansa kyllä niistot. Se vain oli käsittänyt koko jutun väärin *huokaus* Miks mun koirat tuntuu _aina_ olevan niitä, jotka mieltävät että "kaikki mikä tapahtui n. 5 min sisään ennen palkkausta - kuuluu pyydettyyn tehtävään" ? Höperöt :)

Pöhkö mikä pöhkö

Paha tuhma ohjaaja :-/

"Ei ole äiti paha tuhma." totesi Pygmi. Mutta hipillä sen sijaan oli paha tuhma ohjaaja Tamskin kisoissa SDP hallilla. Höh!

Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli vielä Pygmi määritelmän mukaan "kiva". Radan alku sujui tosi hyvin ja tein, ainakin omasta mielestäni, todella sujuvan ennakoivan valssin ja käytin hyväkseni Hipardin vahvuutta: loistavia kontakteja. Sitten.. sitten iski "koirakoulun" paikka ja kiltisti koulutin ja käveltiin radalta ulos. vähän kyllä harmitti, koska Jalosen rata olisi ollut niin houkutteleva suorittaa loppuun.

Toisin kuin Jokisen rata... Jokisen rata oli nimittäin aivan älyttömän helppo :-/ Sitä ei siis mitenkään olis hyödyttänyt mennä loppuun eikä siitä irronnut oikein kiksejäkään. Ja mentiin silti. tuloksella 10 :( Vaikka olisi pitänyt keskeyttää. Puolustuksena selittelen että huomasin riman (sen toisen, ekaa en huomannut lainkaan) vasta kun koira oli jo jatkanut matkaa. Mutta... olisi silti pitänyt. Höh.

No mutta... pakkovalssit on näköjään nykyään tosi hyvät ja loppusuora pelittää myös vaikka taukoa sen treenaamisesta on taas ollut jo pitkä tovi. Niin ja Hip teki mitä parhainta PR-työtä itsensä myymisen suhteen siinnä kisaamisen ohessa :) Oli myös todella mukava kuulla asiantuntijan (Hip sai pienen pikakopeloinnin ja analyysin kisaamisen ohessa) mielipide Hipardin kunnosta, rakenteesta ja hyppy tekniikasta & kehon hallinnasta. Kuulemma hyvässä kunnossa ja tasapainoiset lihakset. Etuosassa ei kirettyä mikä kielisi selkä vaivoista. Tyypillisellä aksa koiran alueella pieni jumi, eli varaillaan aikaa taas Elinalle pitkästä, pitkästä aikaa. Niin ja hyppää hyvin ja hallitsi kehonsa hienosti liukkaalla alustalla.

Ja treenaamisesta puheen ollen... Näp teki viime viikolla ekaa kertaa elämässään "isojen tyttöjen" A:n, ja... no sehän on kisavalmis. Todella hienosti Näp pieni on kontaktit oppinut vaikka treenejä ei tosiaan ole ollut nimeksikään. :) Pujottelulla tehtiin häiriötreeniä & leijeröintejä viime viikolla. Hyvinhän nuo sujuivat, tietenkin :) Ja niin... minäkin treenasin, eivät vain koirat: eli palautin sylkkärit takaisin uskontooni. Tai ainakin ajattelin palauttaa ja sehän on melkein sama asia ;D No, oikeasti jää kyllä nähtäväksi miten niiden kanssa käy, sillä Hip ei sylkkäreihin todellakaan halua tulla ja mä taas... no, mä olen laiska.
 

Kausi 2012 käynistetty

Näemmä lähes kuukausi edellisesta treeniselostuksesta... :-/ Tää on niin tätä: ensin ei muka ehdi laittaa mitään ja sitten kun aikaa kuluu niin asioita kertyy niin paljon että kirjaaminen alkaa jo ahdistaa. :-/ Tarvitsis vaan viitsiä "vähän mutta usein" linjaa. Mutta ku ei viitsi.

No, joulukuun treenit Hipin osalta tiivistettynä: Hip oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu, koirakoulu on purrut, TonTonin treenit on aivan mahtavia & haasteellisia ja Toni on todella taitava kouluttaja sekä tekniikoissa, rytmityksessä että ns. "perusohjauksessa". Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Näpin joulukuun treenit tiivistettynä: Näp oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu treenimäärään nähden hyvin ja Näp on tautisen nopea :o  Salen treenieissä tällä hetkellä keskitytty perusohjaukseen, toki tekniikoitakin käydään läpi ja Sale on kyllä hyvä niitä kouluttamaan.  Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Mitäs muuta sitä viime vuodesta sanoisi? No, ei nyt oikein mitään maatamullistavaa tapahtunut. Kukaan ei syntynyt eikä kukaan kuollut (meidän "laumasta" siis). Pikku vittumaisuuksia siellä sun täällä ja ihan hirvittävästi iloa ja onnea sekä hauskoja hetkiä niin perheen, koiruuksien kuin ystävienkin kanssa <3 Agilityn saralla on ollut huippu hauskaa ja ollaan editytty aivan valtavasti, suurin kiitos siitä kuuluu TAKUTien valmennusryhmälle; Lokkiloille, Minnalle, Maisalle ja Tonille, sekä Niinulle, Teemulle ja Elinalle. Hipardin kanssa on niin autuasta mennä ja nauttia sen taitavuudesta.

Näp pieni, joka ei enää ole niin pieni, tai siis pentu, on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi. Äärettömän nopea, itsenäinen, sähäkkä ja kuulainen koira. Keväällä aloitettiin vähän höntsäilemään agilityä ja Näp näytti kyllä kyntensä heti. Alkusyksystä alettiin treenaamaan pentuaksaa eikä suunta ainakaan huonompaan ole mennyt. Nyt alkutalvesta ollaan viimeinkin aloitettu siirtyminen "isojen tyttöjen" aksaan, eli aloitettu kontaktien ja pujottelun mukaan otto. Pujottelutreenejä Näpillä on alla vasta 3 tai 4 ja hyvältä näyttää. Puomi on valmis radalle otettavaksi nyt n. 8 treenikerran jälkeen :) Hirmu nopeasti ja helposti on pieni kyllä edistynyt - kiitos siitä kuulunee erittäin laadukkalle (ja näin ollen koiraa säästävälle) treenille. Toki näpin luonnekin siihen vaikuttanee: pienen keskittymiskyky, kontaktihalukkuus ja työmotivaatio on aivan huippu luokkaa ja se koira oikeasti _miettii_ mitä siltä halutaan. Näpin kanssa on mahtavaa tehdä vaikka ihan helppoa se ei ohjaajalle ole, kiitos Näpin nopeuden, se pieni on varjoaankin nopeampi jos vain mahdollista :o Summasummaarum: ensimmäisen elinvuotensa aikana Näpistä on kasvanut todella nopea, estehakuinen ja rataa tehokkaasti lukeva agilitykoiran alku, joka kääntyy pennin päällä ja reagoi ohjaukseen ilmiömäisen hyvin. Että... en oikein voi muuta tehdä kuin onnitella itseäni: suunnitelma on edennyt just eikä melkein niin kuin olen ajatellutkin (tosin, ei sillä että olisin hetkeäkään epäillytkään olevani väärässä. Trust me, I know what I doing, sano :D )

Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä kotosalla. Vähän jännitti etukäteen että mitäköhän Näp raketeista tuumaa "ensimmäisenä" Uutena Vuotenaan (sitä ihan ekaa en mukaan laske, koska silloin Näp oli vielä niin pieni, että olisi joka tapauksessa todennäköisesti nukkunut pennun unta vaikka koko talo olisi sortunut ympäriltä). Turhaan jännitin, hyvinhän se sujui. Nukkui pitää pituuttaan keskellä lattiaa ihan kuten muutkin :)

Vuosi 2012 aloitettiin... ta-daa: agilityn merkeissä :D Suunnattiin Kana-Arenalle T-treeneihin jossa aksailut veti Ruokosen Juha. Oli kivat treenit, ehkä vähän helpot. Toki ajoituksia sai/saa aina hioa paremmaksi, mutta noin pääosin... peurssettiä. Tosin tuohon oli syynä se, että mä näemmä olen kuin olenkin oppinut ennakoivat valssit, Hiphän ne on osannut aina ja helppoja ne ovat Näpillekin. Ja helppoa on Hipille kaikki, eritoten takaakierrot ja puomi-putki erottelu mikä oli ehkä radan "ansa". Näpkin kun jo osaa takaakierrot ja päälle juoksun, niin eipä siinnä Näpinkään kanssa ollut juuri hinkattavaa. Näp pääsi tutustumaan puomi-putki erotteluun ja... no... se tietenkin osasi sen, onhan se Näp :) Niin ja Hipardin kanssa tein twistin! Siis TWISTIN!! Vapaaehtoisesti, keskellä rataa ja... se oli helppoa! Ja rima pysyi ylhäällä!!! Woot-Woot!!! Ja jottei nyt ihan hekutukseksi menisi, niin joo... jos on lyhyt esteväli ja tehtävänä jaakotus, niin siinnä on vielä petrattavaa. :-/ Jenkkikäännös pitkällä estevälillä toimii, mutta lyhyt esteväli ja jaakotus... se vaan on niin taitolaji Hipardin kanssa. No mutta... ei muuta ku reeniä :)

Tokoon ei osallistuttu kuin kuunteluoppilaana, oli kyllä hienoa nähdä taitavia koirakoita treenaamassa siinnä(kin) lajissa. Ja kaikista parasta oli nähdä Routaa. Niin ja Marjaanaa. Oli oikein mukava aloitus tälle vuodelle, ehkäpä paras mahdollinen :)

Näillä kahdella on katseet kohti tulevaisuutta aina <3

Ei lumi, ei räntä...

... eikä edes hajonnut "mosse" pidä tätä porukkaa poissa TonTonin ja/tai Maisan treenilöistä :D Logististen ongelmien parissa ollaan siis painittu, mutta onneksi on olemassa ratkaisuja ;D

Joulukuu aloitettiin korkeanpaikanleirillä sylivekkien merkeissä, ja kappas: nehän onnistuu!! :o Woot-Woot!! Mörkö on siis tapettu, Elina sai iskettyä seipään sen selkään ja Toni vielä vähän seivästä väänsi :) Edelleen kyllä tunnustan, että Nääpiön kanssa sylivekit sujuvat paljon paremmin kuin Hipardin. Tosi hyvät treenit oli taas, vaikken kyllä paljoa jaksanut ottaa -> väsy, kipeä ja Hipin "kotiläksyn" kanssa taistelu oli rankka yhtälö, joten Hipillä yksi setti ja Näpillä sama treeni, keskityttiin aika paljon twisteihin koska mulla on taipumusta toimittaa Näp Albaniaan :/. Radan lukua käytiin läpi ja tuli todella hyvää tarkennusta päällejuoksun sääntöihin Tonilta. Kyllä se Toni vaan on viisas mies, ei voi muuta todeta. Ja oikeassa. Ei se ollut päällejuoksu paikka vaan ehdoton no-no. Sen sijaan twistin paikka oli ehdottomasti.

Maisan treeneihin mahduin taas molempien kanssa. Näp oli sangen näppärä jälleen <3 Twisti oli ensimmäisellä otolla mallia "Albania", toisella Näp pelasti, mutta kolmannella pääsimme samalle kartalle. Kyllä mulla vaan riittää opiskeltavaa tuon "saippuan" kanssa, jos en Näpin kanssa opi pitämään näppejäni kurissa, niin silloin en opi sitä koskaan, se jos mikä on saletti. Ihan uutena juttuna Näpille tehtiin pituudella vedättämistä ja kappas... sehän oppi senkin heti :) Pituuden jälkeinen elämä toi hyvin esiin Hipin ja Näpin tämän hetkisen eron: Näpille tarvittiin puolivalssia jotta sen sai mukaan ohjaukseen ja seuraavan aidan oikealle puolelle, Hipillä kiinni pitäminenkin oli jo vähän liikaa. Tai ei se pito vaan vapautus liian myöhään. No, treeniä lisää Näpille - ja mulle, niin kyllä se siitä.

Hip oli melkoisen Huikea pieni otus! No, kotiläksyä jouduttiin paiskomaan twistillä toooooosi paljon, mutta lopulta homma upposi kuin upposikin hipardin kaaliin. Ts. se ymmärsi että NYT tuo täti on ihan tosissaan. Jumalautsi mikä muutos asenteessa ja tekemisessä! Upeaa :) Upeaksi treenin teki myös se, että mun ennakoivat valssit & jaakotus/jenkkikäännös toimi kuin junan vessa <3 Ja huikeaksi se, että saimme radalle myös "vierailevan tähden", Annen Kidyn :) Kidy lipsahti Annelta radalle kanssamme ja mitäs me tehtiin? No, jatkettiin rataa Kidystä huolimatta :) Hip ei tainnut edes huomata Kidyn läsnäoloa ja veti aivan täydellisen puomin alastulon kaveri takalistossaan (tässä vaiheessa Anne sai Kidyn takaisin, hyvä niin ettei tullut yhteentörmäystä :D)

Keskiviikkona kipaistiin jälleen korkeanpaikan leirillä sekä Salen treeneissä. Tonin treenit sujui kivasti, tosin ratakaan ei ollut mikään paha. Koirakoulu on Hipardiin selvästi purrut ja se tsemppasi oikein tosissaan. Takaakierto valssistani olen tosi ylpeä, samoin rytmityksestä. Ja joo, kyllä se vetää kontaktit, jopa keinun, yksin loppuun asti vaikka ohjaaja pysähtyisi :) (sen sijaan mun lähellä oleminen puomilla on vaikeampaa).

Salen treeneissä Näpin kanssa päästiin tekemään sylivekkiä ja tehtiin niinkin hurja yhdistelmä kuin sokkari pakkovalssi jaakotus :o olin alkuun että ei me voida millään tuossa onnistua, eikä Näpille ole edes sokkareita tehty, mutta... toimi se!! En mä siis sitä epäillyt etteikö toimisi, vaan sitä että voiko Näpille sellaisen tehdä :) Näemmä voi :D Kolmenpisteen sääntöä kerrattiin Hannan ja Salen kanssa ja muistuttelin mieleeni myös Juhan valssi sääntöjä. Eli kaikin puolin erittäin antoisa treeni tämäkin :) Niin ja Näp pieni suoritti elämänsä ensimmäisen kerran pujottelun radan yhteydessä :o Se eei taidakaan olla niin pieni enää... kamalaa kuinka nopeasti se oppii, sillä itse asiassa tuo oli eka kerta kun pujotteluun ylipäätänsä lisättiin häiriö (liikkuva ohjaaja) ja edeltävä este. Kolme toistoa ja se oli sit siinnä -> enää ei menty Albanian kautta pujotteluun, vaan ohjauksen mukaan. Mutta tosi coolisti sitä täytyy kyllä viedä jos ei halua koiraansa kiinasta löytää.

Niin ja vetokausi on myös avattu! Hip kyllä ON husky! Voi jestas sitä innon ja riemun määrää kun se näki että NYT päästään vetämään. ei meinannut nahoissaan pysyä ja lähestulkoon veti itse4 valjaat päällensä :) Näp pääsi myös opiskelemaan valjakossa olon saloja, ja hyvinhän se lähti sujumaan. Tietenkin, kun Näpistä kerran on kyse :)

Taitavaa, ja eritoten älykästä, sukua osa 2

Tämä postaus on omistettu Näpille;  tuolle pienelle, ihmeelliselle olennolle, jonka matkassa totuus on tarua ihmeellisempää.

Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)

Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!

Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D

Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)

Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.

Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.

Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.

Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.

Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)

On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)

Taitavaa sukua

First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!

Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari

Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3

Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan  - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n.  Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä  koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)

No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)

SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3

Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!

Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!

Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)

Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!

Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :)

Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3

Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)

Koska Maailma Tarvitsee Esikuvia

The One and The Only

- SUPER LAIKA POIKA

11 vuotta esikuvana maailmalle 

9.10.2011!

Kukkona tunkiolla jo aivan pienenä poikana <3

Niin ne vuodet vierähtävät... 11 vuotta Kostilla ikää, vastahan se oli pieni, mutta hyvin suurikorvainen, laikapoika, ja nyt jo... ikämies. Ikä ei tosin Kostia paina - ehkä ihan hieman on rauhoittunut (ja kun ottaa huomioon lähtötason, on kyseessä siis erittäin energinen poika edelleen), mutta edelleen "pölhökustaillaan" harva se päivä, ja - kiitos viisaan päätökseni jättää Kosti agilitystä eläkkeelle heti kun selkäoireita alkoi ilmaantua (vaikka fysioterapialla ja hieronnalla uraa oltaisiinkin voitu jatkaa), on laikapoika saanut terveet ja kivuttomat eläkepäivät :) Mitä nyt välillä käy itsekseen ja omin luvin suorittelemassa esteitä pihamaalla... 

Synttäreiden aattona kipaistiin Hipardin kanssa Lempäälässä kisaamassa. Agiradalla hyllytettiin heti kättelyssä kun ohjaaja oli unessa mutta Hip, yllättäen ;), ei. Hyppäriltä tulos 15, pari rimaa ja yksi kielto kun ennakoin ennakoimista "hieman" liikaa. Tosi sujuva rata ja oli niin nautinnollista mennä Hipardin kanssa. Se vaan on niiiiin <3

Näp pieni ei ole enää niin pieni. Tai siis on. Mutta nykyään Neiti Näp - ensimmäinen juoksu alla ja agilityn treenaaminenkin on vihdoinkin aloitettu. Ja eipä sit aloitettukaan mitenkään vaatimattomasti, vaan Teemu & Niinu Linnan kurssilla. :) Hirmuisesti sai Näp kehuja molemmilta - taito taso on valtaisa kun ottaa huomioon kuinka vähän Näpillä on vasta tehty (n. 5 x 5-10min/kk). Ohjausta lukee upeasti ja reagoi siihen todella hienosti. Ja tämä kaikki pelkällä höntsäilyllä - Teemun sanoin: "hyvin olette höntsäilleet". Niin ollaankin :) Kun pohjat on tehty hyvin, pääsee "viimeistelyssä" vähemmällä :) Hienosti ollaan treenien tavoiteaikataulussa ja Näp on kehittynyt juuri suunnitelmien mukaan. Nyt on siis aloitettu "isojen tyttöjen" agility. Paitsi tietenkään ei kontakteja ja pujottelua vielä. Ne saavat vielä odottaa.

Hipardin kanssa ylitin itseni em. treeneissä useammankin kerran, jos tosin Teemu huomasi HETI ohjauksessani todellisen kardinaalimokan :( VOI HELEVETTI! Siis ei, ei helvetti sille että huomasi, eikä edes sille että siellä oli sellainen moka, vaan sille että mä TIEDÄN ettei silla saa ohjata enkä ole itse yhtään huomannut ko. mömmöilyä. Ihmetellyt vaan että no mikä siihen koiraan nyt on iskenyt, kun on ollut viime viikkoina aivan mahdoton. Ei mikään. Se vaan oli lukenut "ohjausta". Tän siitä sai heti kun oli muutaman viikon pois Lotan ja Lauran valvovien silmien alta :( No, onneksi Teemu huomasi ja asia saatiin korjattua ennen kuin ehdin pilata koiran kokonaan. Nyt toimii taas kuin ihmisen mieli. Enkä minä itseäni ruoski, on aika painavat syyt siihen miksi tällaiseen henkiseen laiskuuteen olen sortunut alkusyksyn aikana (ja sit tosiaan vielä se, että kun ei olla päästy L & L treeneihin)

Oli ihan huippu koulutus ja pää on täynnä suunnitelmia (vielä kun saisi ne toteutetuksikin). Yllätyin Hipardin - ja eritoten omista taidoistani todella suuresti :o En tiennytkään että me osataan niin paljon :o Eikä kyllä yhtään pahaa tehnyt sekään kun sai Teemulta kuulla ettei Jaakko /Suoknuutti) turhaan ole Hipardia kehunut <3 

Itseasiassa vasta tuona viikonloppuna tajusin kuinka taitava Hip todella on - ja lisäksi vielä sen, että ei, se ei ole mitään perussettiä ne taidot vaan kyse on todella taitavasta ja taitavasti koulutetusta eläimestä. Hyvä minä! Hyvä me <3

Niin, tämmöistä melko vaatimatonta linjaa ja tahtia edustavat edelleen nämä blogi päivitykset. Loppukesä ja alkusyksy on ollut "IRL" todella raskasta aikaa ja on tapahtunut paljon pahoja asioita. Mutta onneksi mulla on tukenani ihanat Kirsi & Hanna sekä maailman parhaat treenikamut ja koutsit Takuista <3 Ja Hip & Näp. Ja Pygmi <3 Aurinkoni <3

Aksailua ja TOKOilua :o

Jep, TOKOiluakin on päässyt Hip pieni tekemään, ihan kokeisiin asti vieläpä. :o Mutta aloitetaan aksailulla...

Nokialla käytiin kisaamassa 2 agirataa ja hyppäri, joilla tuomarointia teki Luomalan Henkka. Juuri ennen ekaa rataa kisajärjestäjien musiikki valinta meni mun osalta pieleen: tuli biisi, joka nosti pintaan todella murheellisia muistoja ja asioita. Siinnä sitä sitten hätäpäissäni rallattelin päälle Reggae Rekkaa ja ei muuta kuin radalle. Rata oli suht helppo, varsinkin alku, mutta silti - tai ehkä juuri siksi, onnistuin sössimään heti kättelyssä. Ts. "jäädyin" täysin väärässä kohtaa -> pitit tehdä päälle juoksu, mutta koska en halunnut suorittaa konkreettista päällejuoksua, päätin antaa Hipardin mennä ensin. Ja sehän meni. Väärälle esteelle. No, siitä sit jatkettiin rata loppuun. Pikku räpistely tuli hetkeksi toki kun keräilin koiran takakisin oikealle radalle, mutta sen jälkeen tultiin sujuvasti rata loppuun :)

Toisella agi radalla tehtiin "taistelu vitonen", taistelu siinnä mielessä että jatkoin radan suorittamista ohjausvirheen jälkeen. Improvisoin, aikaahan siinnä paloi, mutta se nyt ei Hipardin kanssa ole ongelma ja selvittiin virheittä. Vitonen napsahti puomin noususta -> valssasin juuri ennen puomia ja valssi valui -> valui koirakin eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta puomille sivusta. Radan loppu puolella valssit vaihtuivat takaaleikkauksiksi joten ihan huippuaikaan ei tällä improvisoinnilla päästy, mutta maaliin kuitenkin tuloksella 5 :)

Hyppärin rataantutustuminen vietettiin kaatosateessa. Ja tunnelma oli katossa. Oikeasti. Radan alku oli sairaan makee, ja voi jestas, vaikka itse sanonkin, niin me oltiin niin jäätäviä sen alun kanssa. Pääsin sujuvasti pakkovalssijaakotukseen - joka on ollut mun iso mörkö, ja sekin onnistui täydellisesti. sit kuului se kuuluisa "huh" (loppu kun olisi ollut ihan läpihuutojuttu), ja... agilitynjumalat iskivät samantein. Eli HYL. Väärä rata.

Ihana päivä kuitenkin. Hip oli, jälleen kerran, niin mahtava - seurasta puhumattakaan. Kiitos Jenny & Nappis! Ja erään kisatyöntekijän sanat lämmittiivät taas mieltä: kuinka huikean nopea Hip onkaan, ja ne sen kontaktit.... kuinka ne voivat olla niin mahtavat?  <3 On niin kiva kuulla tuollaista.

Viime sunnuntaina kisailtiin "kotona" eli TAKUTien geimeissä Herwoodissa. Hyppäri ja agirata, tuomarina Anne Viitanen. Mun oloni oli taas jo aamulla kaikkea muuta kuin hyvä ja mietinkin jätänkö koko geimit väliin. Lähdin kuitenkin, kun ajattelin että ihanat seuratoverit kuitenkin piristää mieltä kaiken tän *tin keskellä. Hyppärille en saanut vielä itseäni ihan kuntoon. Ok rata, hyllytettiin loppumetreillä, mutta olo ei ollut kummoinen vaikka Hip tietenkin oli tapansa mukaan oma ihana itsensä. Agi rata sitten... Voi vitsit se oli makee!! Sitä oli niiiiiiiin ihana mennä ja meillä oli niin hauskaa. Ei yhtään haitannut se yksi radanluvullinen kömmähdys jonka seurauksena Hip päätyikin A:n sijasta puomille, jatkettiin siitä rata loppuun kartan mukaan ja melkein itku tuli kun päästiin maaliin. Voi hip jos vaan tietäisit kuinka paljon sinä minulle annat <3

Kisojen lisäski on pakko kirjoittaa myös treeneistä... T-leirillä tutustuttiin "kahden käden männistö" tekniikkaan, ja viime viikolla Harrin treeneissä olisi ollut oiva tilaisuus tuota testailla. Mutta kun ei vanha kaikkea muista, niin vedettiin "perinteisellä" tyylillä. Super nopa ja upea pujottelun sisään meno ja puomin layerointi saatiin toki, mutta hiukan jäi harmittamaan kun jäi tuo tekniikka treenaamati kun olisi ollut siihen niin hyvä mahdollisuus : /

Niin ja Näp "pieni"... Näp pieni ei ole enää niin pieni. Paitis vähän ehkä kooltaan. 11 kuukautta on nyt ikää ja jestas että neiti on liukas <3 Ja niin mahtava. Kaikki hyppyesteet on nyt tulleet tutuiksi ja tekniikoistakin oikeastaan kaikki hallussa. Vauhtia riittää, vaarallisia tilanteita ei - sillä neidillä on aivot. Radan reunalle rauhoitutaan hienosti, toinen on niin liikkis kun vetää ihan litteäksi kun sanon "siinnä". Ja se sama "enkeli" leikkii ja taistelee kuin paholainen. Mä oikeasti kohta tarvitsen sen maalimiehenasun päälleni, niin hurjalla voimalla Näp tuo lelua leikittäväksi. Nyt ois sitten pöytä, kontakti ja pujottelu opettelematta... Ehkä tässä syksyn aikana, paino sanalla ehkä, nuo kontaktit otan työn alle. Pujottelun taidan jättää ensi kesään. Siltikin vaikka kyllähän nyt 11 kuisella periaatteessa vois alkaa, mutta... antaa lapsen olla lapsi. Aikaa on. Noi muutamat esteet kyllä opettaa parissa kuukaudessa sit ensi vuonnakin, ja joka tapauksessa Näp tullee aloittamaan kisauransa vasta yli 2 vuotiaana.

Ja sitten, sokerina pohjalla, Hip tokoilemassa. Ja vieläpä kokeissa! Riitta ja Hip käväisivät Akaan Viialassa kokeilemassa miltä kokeilu tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui. Tuloksella ei juhlittu (VOI0 123p), mutta ei sitä odotettukaan. Riitalla ja Hipillähän ehti olla yhteisiä treenikertoja vain 5-6 kpl, eikä siinnä ajassa ehdi yhteistyö tulla vielä saumattomaksi. "Työtapaturmia" siis riitti ja siksi meni hyviäkin liikkeitä nollille. Yleisvaikutelmaksi kuitenkin 9p, ja koirasta kuulemma näki että se oikein rakasti tehdä ohjaajansa kanssa. Ja yleisössä olitiin ihasteltu hipardin iloista ilmettä ja alati heiluvaa häntää <3 Ja se, että Hipillä on hauskaa, se on pääasia. Ja Riitalle suuret kiitokset  - ja hatun nosto, että uskalsi lähteä Hipardin kanssa kokeisiin niin vähän treenimäärän jälkeen. Temperamenttinen, nopea ja ohjaajalle herkkä Hip kun ei ole mikään helppo ohjattava -tokossakaan. Se vaatii harjoittelua. Paljon. Mutta, nyt tiedetään mitä treenataan - ja liikkeet olivat teknisesti hyvällä tolalla anyway. Suuri kiitos myös Soilelle, joka on Hipin ja Riitan liikkurina toiminut. Olette ihanaia!

Ja tältähän se meno näytti - kuvat Sanna Kiretti

Ja lähtee...

Ohjaaja kovin vakava (onpas tämä arvostelu helppoa ;)), mutta Hipin ilme on <3

Liikkeestä istuminen

Hyppynoudossa

Suuri onnellinen uupumus maanantaina

= T-leiri <3

Ja ei, en keksinyt otsikkoa itse, vaan pöllin "hajatelman" Juhalta, joka asian niin hienosti kiteytti. :)

Vuoden kohokohta siis onnellisesti - ja valitettavasti, ohi. Oli mahtavaa tavata "heimolaisia" ja eritoten Routaa joka on erittäin makee ja pätevä nuori neito. Omalta osaltani T-leiri kului agilitykentän laidalla aamusta iltaan, sillä muihin lajeihin ei oltu tänä vuonna ilmottauduttu, ja niin.... vaikka oltaisiinkin, niin ainahan mä vaan tuppaan juuttumaan sinne aksakentän laidalle. :) Ja hyvä niin, niin paljon tuli tänä vuonna uusia juttuja ja tekniikoita kotiin viemisiksi; mm. ruokonen, männistö (yhden ja kahden käden männistö), kobra käsi, stopahdus, kiirakorpi ja garret-sylkkäri. Kouttajina "meidän" Minna ja Marko.

Minnalta saatiin Hipardin kanssa aivan hirmuisesti positiivista palautetta - kuulemma melkein liikutuksen kyyneleet kihosivat silmiin kun näki kuinka paljon me ollaan edistytty. Kiitos Minna. Se on pitkälti sun ansiota <3 Ei todellakaan tarvitse katua seuran vaihtoa, ruoho todellakin oli vihreämpää aidan toisella puolella :)

Näpänderin "tuomio" oli, että tekniikat alkavat olla tosi hyvin hallussa (minkä itsekin huomasin - ja olen ihan äimänä: miten ihmeessä se pieni voi olla jo niiiiiin taitava?), voitasiin laittaa tekniikat tauolle ja alkaa opettelemaan esteitä. Eli ihan ollaan aikataulussa ja suunnitelmissa, ikäähän Näpsällä on nyt 9,5kk, joten pikku hiljaa aloitellaan kontaktit ja pujottelu & tehostetaan renkaan/muurin/pituuden treeniä.

Markon treenit olivat myös huippu mukavat, vaikkakin kisaavien treenit olivat tautisen vaikeat ja paljasti karusti sen kuinka ruosteessa on häiriö treeni Hipardilla. Muut kohdat sujui kivasti, ja tehtiin aikas päheitä sokkareitakin (ja rimat pysyi ylhäällä silti!!! Jahuu!!) ja hienoja jaakotuksia. Stopahdus sen sijaan ei ollut yhtään meidän (mun) juttu (en ainakaan tällä hetkellä saa sitä mahtumaan kokonaislogiikkaani) ja sanoinkin sit lopulta Markolle, että mä en tee näitä vaan takaa leikkauksia. No, leikkaukset toimi joten mikäs siinnä.

Penneleiden kanssa tehtiin päälle juoksuja ja välistä vetoja jotka Näp selvästi osaa - eikä ohjaajassakaan ollut moittimista. Päästiin tutustumaan myös "kiirakorpeen" joka toimi sekin Näpillä kuin tauti ja käy loistavasti kokonaislogiikkaani. Hipin kanssa sitä pitänee hieman treeniä. Lisäksi käytiin läpi garret-sylkkäri, toimi kuin junan vessa, ja myös Hipardilla - aivan kuten epäilinkin toimivan :) Ruokonen tuntui myös tosi käyttökelpoiselta tekniikalta ja Näpänderin kanssa sitä koitettiinkin, mutta koska olen hidas ja kankea, niin vaatii vielä hieman toistoja. Nyt vaan sorvaamaan viikko treenejä niin että pääsee harjoittelemaan näitä kaikkia uusi ja toimivia juttuja - mikä ilo onkaan päästä treenaamaan tavoitteellisten, lajiin paneutuneiden ja taitavien ohjaajien kanssa <3

Hirmuisen paljon lämmitti mieltä Harrin mukavat kommentit neiti Näpsästä, ja Leenan lausahdukset musta ja Hipardista <3 Ja oli mahtavaa nähdä kuinka taitava ja hurja Näp pieni jo on, vaikka sen kanssa on vasta höntsäilty vain. Nyt vain ne esteet työn alle niin päästään aloittamaan oikea agility ensi keväänä (ehkä). Ja ehkäpä upeinta kaikessa oli huomata se, kuinka Näp jaksoi ja teki vaikka tilanne ja ympäristö oli sille aivan uusi - ja ei-niin-mukava helleripulikin iski perjantaina. Näp pieni nukkui häkissään aivan rauhallisena ja oli kaikin puolin oma itsensä eikä edes paahde saanut sitä sippaamaan. Pieni veti täysillä ja oli oma ihana itsensä - kuten aina. Äitinsä tytär <3

Mahtavat neljä päivää takana, miten ihmeessä sitä kestää taas vuoden ilman T-leiriä? Nyt jo on ikävä.