No, onpas tässä kesä viereähtänyt ilman päivityksiä :o Kisattu ollaa ilman mainittavaa menestystä, Hipardille jokunen 10 tulos ja hyviä ratoja, ei muuta, Näpänderin kanssa on ollut vähän "totaali kaaos" yhteistyössä vaihe. Nyt ei vaan osu askelmerkit samaan kohtaan, mutta kyllä se siitä.
Treenattu ollaan niin alueellisen valmennuksen kuin Takkujen valmennusryhmän treeneissäkin - käytiin myös Linnojen ja Gibsonin koulutuksissa. Nyt heinäkuu meneekin hiemna verkkaisemmin kun molemmat typsykät aloittivat juoksunsa heti heinäkuun alussa. Tosin ohjelmaa riittää valmennusryhmän treenien, pentutrefiien ja T-leirin muodossa - normitreenien lisäksi.
Kesäkuun uutisista mainittakoon että Routa ja Marjaana nappasivat 12.6. jälleen EVL1 tuloksen ja sijan 2. ko. kokeessa :) Onnittelut taitaville :)
Onnitteluja ansiatsee myös Hiprdi, joka saavutti kunnioitettavan 8 vuoden iän 2.7.2013.
Onnea Hip!
Seuraavat kuulumiset oletettavasti sitten elokuussa ;)
Jaa-a, mitsä sitä sanoisi vuodesta 2012? No, Kalin kuolemaa lukuun ottamatta hieno vuosi, jonka aikana tapahtui paljon mahtavia asioita, tuli tutustuttua paremmin useisiin aivan mielettömän mahtaviin ihmisiin yms. Toki niitä ei-niin-mukavia päiviäkin mahtui mukaan, mutta viivan alla on vahvasti plussan puolella oleva tilanne.
Näpin kanssa päästiin lopettelemaan aksa vuosi 2012 vielä muutaman mainion treenin muodossa: juuri ennen Joulu aattoa alueellisen valmennuksen treeneissä (jossa Näp EI uponnut _todellakaan_ putki ansaan!!!!) ja vuoden viimeisenä perjantaina Timantti-Tiimin kera Teemun opissa Espoossa.
Treenit, molemmilla, alkavat taas jo huomenna, kisoista ei vielä oikein ole syntynyt päätöstä... laiska kisaaja mikä laiska (eiku ei oikein nappaa talvikisaaminen, kun ei koskaan tiedä kuin kylmä on... ja saako koiraa myös starttien välissä lämpimään). Vuoden 2013 tavoitteisiin kuuluu mm. hauskan pito, hyvät treenit, kivat kisaradat ja hetket supermahtavien ystävien kera. Niin ja (no nää nyt kyl kuuluu noihin ystäviin...) Takkujen valmennusryhmässä starttaaminen pienen tauon jälkeen :)
Ja Bamin pennut ovat kasvaneet jo reilusti ulos pentulaatikostaan ja matkanneet maailmalle uusiin, omiin, perheisiinsä. (joista yksikään ei ole meillä... vaikka... mutta ei :))
No niin! Routa juhlisti 2 vuotis syntymäpäiväänsä 21.10. kera Marjaanan kerrassaan mahtavalla tavalla: ensimmäinen EVL koe ja niinhän siinnä kävi (tosin, ei yllättäen lainkaan) että valiokello käynnistyi heti kättelyssä :) Tuloksena siis EVL1 pistein 303!!! Aivan huippua!!!
Näp sen sijaan käynnisteli vain kaasukahvaansa, mutta sitä sitten hiukan enemmän. Päästiin testaamaan Takkulan uutta mattoa oikein NÄPpituntumalla Lee Gibsonin koulutuksen parissa sekä la että su. Eikä tarvinnut pettyä! Ei mattoon eikä Leehen! Aivan mahtava pohja treenata meillä ja se koulutus... huh-huh... sen vaan sanon että tästä lähtien saa suomikoutsit todellakin pistää parastaan jotta oisin hinta/laatusuhteeseen tyytyväinen! Vaikka koulutus tapahtui englanniksi eikä minullakaan tuo kielipää ole mikään hyvä, niin todella selkeät ohjeet tuli ja pitkästä aikaa kunnolla vaihtelua. Paljon mietittävää ja paljon muistutteluja niistä vanhoista asioista jotka vaan ovat päässeet unohtumaan jonnekin ja jääneet treenaamatta. Ja sunnuntaina sitä todellakin tunsi treenanneensa: treenit olivat jotenkin niin intensiiviset ja tehokkaat että ihan oikeasti tuli sunnuntaina tunne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä että ei, ei enää :o
Muutenkin aksarintamalle kuuluu oikein hyvää. Jep, Näp on ajoittain "a little bit naughty dog" ja keulii mukavasti ja voi jestas sitä on vaikea ohjata - MUTTA, mahtavaa on myös huomata kuinka yhteistyö paranee jatkuvasti. Ja sit se tosi seikka että niin... oliko Hipardikin tosiaan alkuvaiheessa näin äärettömän vaikea, etten jopa sanoisi mahdoton? No, oli se. Ja mitä se on nykyään? Täydellinen. Eli... olen minä vaan aika mimmi ollut - ja olen edelleen, sillä jos jokin on varmaa, ja se on aivan varmaa, että jonain päivänä minä opin vielä tuota pallosalamaakin ohjaamaan :) Ja vitsit että sen kanssa on kyllä mahtava mennä koska se plikka todellakin _kulkee_ (ja silti järki pysyy päässä ja on aivan mykkä & tyyni - loistava koira!). Timantti-Tiimin valmennukset alkavat jo viikon päästä ja niitä kovasti odotellaan - heti marraskuussa on edessä Teemun treenit normi viikko valmennuksen lisäksi. Näpin kanssa hain ja pääsin, suureksi ilokseni myös Takkujen valmennusryhmään joka starttaa vuoden vaihteen aikoihin. Aivan mahtavuutta. Ja Hip on palautunut synnytyksestä loistavasti, kisakalenteria vähän kurkistellaan jo, mutta kun nuo treenit vähän haittaavat kisaamista ;)
Ja synnytyksestä palautumisesta tulevaan synnytykseen, eli Bamiin... H-hetki alkaa olla käsillä päivänä minä hyvänsä ja Bamsulla jo aika tukalat oltavat masussa mellastavien nääpiöiden takia (tsemiä Bami, mä niiiiiiin tiedän miltä sinusta tuntuu) Jännä viikko siis edessä... saas nähdä kuinka pitkälle Bami meitä pitää jännityksessä.
Alla muutama kuva Bamista, näissä tiineyspäiviä takana noin 50
Wohoo!!! Me ollaankin Roudan (T.Umbra) kanssa "tittelityttöjä" (Toki, ei pidä unohtaa Näpänderin SuurMölliTakku titteliä, sitä ei ihan joka koira saakaan nimittäin ;)). Routa ja Marjaana nimittäin kirjaimellisesti kirmasivat BH kokeisiin, ja... loppu onkin historiaa: eli saanko esitellä:
BH TENDING UMBRA
kuva: Sirpa Saari
Jätti onnittelut Marjaanalle ja Roudalle - nyt on pieni sitten ihan virallisesti aivan oikea PeeKoo koira!
Ensimmäisiä kokeita odotellessa :)
Ihan pöllöimmästä päästä ei ole minunkaan tittelini, sillä... lauantaina tapahtui jotain sellaista, mitä en oikein vieläkään tahdo uskoa todeksi! Minut, siis _ minut_ palkittiin Takkujen 10 vee juhlassa vuoden talkoilijana! Ja ne saate sanat... osoittanut hienoa Takut henkeä (tai jotain sinne päin, en muista enää kun olin vaan tippa linssissä) Siis niinku _minä_!
Veti sanattomaksi (eli nyt tiedätte miten mut saa hiljaiseksi ;)... niin ja itkemään). Kulunut vuosi kun on ollut... noh, semmoinen vähemmän helppo ja kiva, ja sit varsinkin kun keväällä alkoi terveys prakata ihan todella ja syksyä kohden ei ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt, niin... kun olen vain harmitellut sitä kun ei voimat riitä yhtään mihkään missään asiassa ja kaikki on ihan hunningolla ja Takuissakin vain siipeilen (kun en vaan nyt pysty parempaan. En vaikka tahtotilaa olisi.)... niin.... eikä! Ehkä mä sittenkin olen jotain tehnyt. Ja jopa oikein :)
Olette parhaita! Hyvä minä, hyvä ME! Hyvä meidän joukkue TAKUT!
(sokerina pohjalla odottaa Takkulan uuden maton asennustalkoot :) Vitsit mihin kaikkeen me pystytään, näin pieni porukka - tätä se on: tiimi henki! ) Niin joo ja juu... Näp sai paikan myös Takkujen valmennusryhmästä :) Aivan mahtavuutta!
Nyt sitten ihan virallisesti lausuttuna Näpin kyynärät 0/0 ja lonkat A/A :) Niin ja silmät terveet, kuin olivat myös Hipardin silmät :)
Ultimate pätevyyttään Näp pääsi esittelemään helmikuun ensipäivinä Niinun treeneissä - tällä kertaa Espoossa, jonne suuntasimme kera Maisan & Chilin sekä Lotan & staffien sekä muun valmennusryhmän poppoon kanssa. Oli kyllä mielettömän mahtava reissu kaiken kaikkiaan, eikä vähiten siksi että Näp Näppärä todisti että se _osaa_ just sellaiset välistä vedot kuin haluankin sen osaavan :) Kiitos ei jumppaliikkeitä meille :) Muutoinhan Näp oli... no Näp. Eli näppärä. Osaa kaiken ja kulkee sairaan lujaa. En kyllä käsitä missä välissä se kaiken oppii :o Vaan en valita toki :) Keinu on vielä aloittamatta ja pujottelussa vasta puolessa välissä kun nämä pakkaset ovat hieman häirinneet treenailua. Toisaalta, eipä ole ollut järin kova hinku halleille tämän kennelyskäepidemian vuoksi joka tuntuu riehuvan tosi voimakkaana - kiitos siitä kuuluu varmasti pitkälti tietämättömille, tai jopa piittaamattomille, koiran omistajille. Treenataan sairaalla koiralla, tai tuodaan se saman lauman oireeton treenaamaan :( (surukseni täytyy myöntää, että ex-edustusseurassani esim. tämmöistä tapahtui :( ) Vanhan treenikaverini koira sai maksaa tästä hengellään... :( Vaikka Takuissa on tosi valveutunutta ja tarkkaa väkeä, niin eihän tuo Takkulakaan "puhtaana" pysy, koska monet käyvät muissakin paikoissa treenaamassa. Ja kisaamassa. Viikonloppuna taas. Toivotaan että vältytään pöpöiltä.
Näemmä lähes kuukausi edellisesta treeniselostuksesta... :-/ Tää on niin tätä: ensin ei muka ehdi laittaa mitään ja sitten kun aikaa kuluu niin asioita kertyy niin paljon että kirjaaminen alkaa jo ahdistaa. :-/ Tarvitsis vaan viitsiä "vähän mutta usein" linjaa. Mutta ku ei viitsi.
No, joulukuun treenit Hipin osalta tiivistettynä: Hip oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu, koirakoulu on purrut, TonTonin treenit on aivan mahtavia & haasteellisia ja Toni on todella taitava kouluttaja sekä tekniikoissa, rytmityksessä että ns. "perusohjauksessa". Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.
Näpin joulukuun treenit tiivistettynä: Näp oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu treenimäärään nähden hyvin ja Näp on tautisen nopea :o Salen treenieissä tällä hetkellä keskitytty perusohjaukseen, toki tekniikoitakin käydään läpi ja Sale on kyllä hyvä niitä kouluttamaan. Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.
Mitäs muuta sitä viime vuodesta sanoisi? No, ei nyt oikein mitään maatamullistavaa tapahtunut. Kukaan ei syntynyt eikä kukaan kuollut (meidän "laumasta" siis). Pikku vittumaisuuksia siellä sun täällä ja ihan hirvittävästi iloa ja onnea sekä hauskoja hetkiä niin perheen, koiruuksien kuin ystävienkin kanssa <3 Agilityn saralla on ollut huippu hauskaa ja ollaan editytty aivan valtavasti, suurin kiitos siitä kuuluu TAKUTien valmennusryhmälle; Lokkiloille, Minnalle, Maisalle ja Tonille, sekä Niinulle, Teemulle ja Elinalle. Hipardin kanssa on niin autuasta mennä ja nauttia sen taitavuudesta.
Näp pieni, joka ei enää ole niin pieni, tai siis pentu, on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi. Äärettömän nopea, itsenäinen, sähäkkä ja kuulainen koira. Keväällä aloitettiin vähän höntsäilemään agilityä ja Näp näytti kyllä kyntensä heti. Alkusyksystä alettiin treenaamaan pentuaksaa eikä suunta ainakaan huonompaan ole mennyt. Nyt alkutalvesta ollaan viimeinkin aloitettu siirtyminen "isojen tyttöjen" aksaan, eli aloitettu kontaktien ja pujottelun mukaan otto. Pujottelutreenejä Näpillä on alla vasta 3 tai 4 ja hyvältä näyttää. Puomi on valmis radalle otettavaksi nyt n. 8 treenikerran jälkeen :) Hirmu nopeasti ja helposti on pieni kyllä edistynyt - kiitos siitä kuulunee erittäin laadukkalle (ja näin ollen koiraa säästävälle) treenille. Toki näpin luonnekin siihen vaikuttanee: pienen keskittymiskyky, kontaktihalukkuus ja työmotivaatio on aivan huippu luokkaa ja se koira oikeasti _miettii_ mitä siltä halutaan. Näpin kanssa on mahtavaa tehdä vaikka ihan helppoa se ei ohjaajalle ole, kiitos Näpin nopeuden, se pieni on varjoaankin nopeampi jos vain mahdollista :o Summasummaarum: ensimmäisen elinvuotensa aikana Näpistä on kasvanut todella nopea, estehakuinen ja rataa tehokkaasti lukeva agilitykoiran alku, joka kääntyy pennin päällä ja reagoi ohjaukseen ilmiömäisen hyvin. Että... en oikein voi muuta tehdä kuin onnitella itseäni: suunnitelma on edennyt just eikä melkein niin kuin olen ajatellutkin (tosin, ei sillä että olisin hetkeäkään epäillytkään olevani väärässä. Trust me, I know what I doing, sano :D )
Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä kotosalla. Vähän jännitti etukäteen että mitäköhän Näp raketeista tuumaa "ensimmäisenä" Uutena Vuotenaan (sitä ihan ekaa en mukaan laske, koska silloin Näp oli vielä niin pieni, että olisi joka tapauksessa todennäköisesti nukkunut pennun unta vaikka koko talo olisi sortunut ympäriltä). Turhaan jännitin, hyvinhän se sujui. Nukkui pitää pituuttaan keskellä lattiaa ihan kuten muutkin :)
Vuosi 2012 aloitettiin... ta-daa: agilityn merkeissä :D Suunnattiin Kana-Arenalle T-treeneihin jossa aksailut veti Ruokosen Juha. Oli kivat treenit, ehkä vähän helpot. Toki ajoituksia sai/saa aina hioa paremmaksi, mutta noin pääosin... peurssettiä. Tosin tuohon oli syynä se, että mä näemmä olen kuin olenkin oppinut ennakoivat valssit, Hiphän ne on osannut aina ja helppoja ne ovat Näpillekin. Ja helppoa on Hipille kaikki, eritoten takaakierrot ja puomi-putki erottelu mikä oli ehkä radan "ansa". Näpkin kun jo osaa takaakierrot ja päälle juoksun, niin eipä siinnä Näpinkään kanssa ollut juuri hinkattavaa. Näp pääsi tutustumaan puomi-putki erotteluun ja... no... se tietenkin osasi sen, onhan se Näp :) Niin ja Hipardin kanssa tein twistin! Siis TWISTIN!! Vapaaehtoisesti, keskellä rataa ja... se oli helppoa! Ja rima pysyi ylhäällä!!! Woot-Woot!!! Ja jottei nyt ihan hekutukseksi menisi, niin joo... jos on lyhyt esteväli ja tehtävänä jaakotus, niin siinnä on vielä petrattavaa. :-/ Jenkkikäännös pitkällä estevälillä toimii, mutta lyhyt esteväli ja jaakotus... se vaan on niin taitolaji Hipardin kanssa. No mutta... ei muuta ku reeniä :)
Tokoon ei osallistuttu kuin kuunteluoppilaana, oli kyllä hienoa nähdä taitavia koirakoita treenaamassa siinnä(kin) lajissa. Ja kaikista parasta oli nähdä Routaa. Niin ja Marjaanaa. Oli oikein mukava aloitus tälle vuodelle, ehkäpä paras mahdollinen :)
Näillä kahdella on katseet kohti tulevaisuutta aina <3
First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!
Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari
Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3
Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n. Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)
No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)
SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3
Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!
Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!
Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)
Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.
Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!
Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :)
Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3
Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)
Se on kuulkaas kesä ny! Ja kesäaksailua ts. kiirettä pitää :D Hip-Huikean kanssa päästiin aloittamaan "virallinen" ulkokausi valmennusryhmän "Niinu-treenien" parissa, ja voi että... mä oon niiiiiiin onnellinen; oltiin nimittäin ihan superpäteviä molemmat (no, Hipardin osaltahan tuo superpätevyys on jo ollut hyvinkin tiedossa, eli toisin sanoen, _mä_ onnistuin yllättämään itse itseni(kin) pätevyydelläni). Saatiin Niinulta todella paljon hyvää palautetta ja kehuja edistymisestä; asia joka on tullut itsekin huomattua ihan konkreettisesti. Ts. se, että seuran vaihto TAKUTeihin on ollut kyllä agility urani (toiseksi) viisain päätös. (Viisain päätös on ollut Hipardin ohjaajaksi/omistajaksi alkaminen - niin ja Peten/Ninan kuunteleminen). On aivan mieletöntä kuinka helpoiksi nuo tekniikat tulee kun saa niihin asiallista ja asiantuntevaa koulutusta - ja tää valmennusryhmä systeemi on ollut aivan huippujuttu <3 Ja tällä viikolla Lotan & Lauran treenien teema noudatti samaa "kaikki onnistuu" teemaa ja saatiin kaksikolta - aivan älyttömästi kehuja, eritoten mahti layeroinnista :) Joka kyllä oli, IMHO myös, aivan sairaan makee. Mun pieni taitava Hip <3
No mutta jotain ihan konkreettistakin mainintaa em. treeneistä:
- Ensiksi "pakolliset" miinukset: Hip on _todella_, siis _todella_, herkkä ohjaukselle, mikä asettaa ohjaukselle ihan oman luokan haasteensa, sillä vaikka herkkyys onkin myönteinen ja toivottava seikka, on noin ohjaus herkkä koira kuin mitä Hip, varsin haasteellinen ja "julma" ohjattava.
- Hip kääntyy aivan törkeän hyvin. Välillä jopa "liiankin" hyvin -ts. ei armahda ohjaaja parkaa yhtään.
Ja sit ne plussat (joita piisaa ;)):
- Ensiksi "pakolliset" miinukset: Hip on _todella_, siis _todella_, herkkä ohjaukselle, mikä asettaa ohjaukselle ihan oman luokan haasteensa, sillä vaikka herkkyys onkin myönteinen ja toivottava seikka, on noin ohjaus herkkä koira kuin mitä Hip, varsin haasteellinen ja "julma" ohjattava.
- Hip kääntyy aivan törkeän hyvin. Välillä jopa "liiankin" hyvin -ts. ei armahda ohjaaja parkaa yhtään.
- välistä vedot: toimii!!! Ja törkeän nopeat ovat.
- pakkovalssi: toimii
- puolivalssi: toimii
- niisto: toimii
- niistosokkari: toimii
- layerointi: toimii. Todellakin ;)
Lyhyesti: Hip on vaivan käsittämättömän taitava ja taitavasti koulutettu koira. Nyt mun on vaan ihan oikeasti alettava hyödyntämään tuota opettamaani taitavuutta. Vähän sitä jo teinkin kisoissa (kisaradoista nyt muuten ei todellakaan mainittavaa menestystä), mutta... tein twistin :o Ja layeroin :o Hyvä MINÄ!! :D
Näp-Näppärälle kevät toi mukanaan muutoksia monenlaisia. Ensinnäkin Näp joutui vaihtamaan ryhmää - luonnollisesti. Nähän tosiaan oli myös jo mukana valmennusryhmässä, mutta nyt keväällä, kun seuraan on tullut uusia jäseniä ja "vanhojen" pennelit ovat kasvaneet, oli valmennusryhmään taas tungosta. (Ikävien sairastapausten vuoksi ryhmään tuli talvella vajausta). Ts. kun valmennusryhmä on kuitenkin tarkoitettu jo kisaaville, ei Näp, jonka kanssa treenaaminenkin aloitetaan vasta syksyllä, tietenkään voinut paikkaa ko. ryhmässä vallata. Meidän vuoro on sitten ensi vuonna taas, mikäli "agilitynjumalat" sen meille suovat. Vaihto siis Maisan ryhmään, jossa ei olla ihan vielä treenaamista aloitettu kun oltiin tällä viikolla Namiksen treeneissä kuokkimassa. Ja yllättäen... Näp osasi taas kaiken :D Ihan kaiken <3 Se pieni on aivan SUPER.
Nyt kun kiihkein kasvukausi alkaa olla ohitettu, aletaan treenejä hiljalleen muuttaa treenaamiseksi - mutta hyvin hiljalleen, ja "oikeiden" treenien aika on vasta syksyllä/talvella. Mitään kiirettähän ei ole kun kisa ikä täyttyy vasta vuoden kuluttua, ja esteiden opettaminen on niin "pala kakkua", ettei siihen montaa viikkoa vierähdä vaikkei edes kovin aktiivisesti ehtisi/jaksaisi/viitsisi treenata, joten vielä saa Näp pieni olla ihan rauhassa pieni. Pitkään. Ja vielä sen jälkeenkin :)
Mutta juup, keväthän nyt oli nimenomaan treenaamisen treenaamista; hyvän ja oikean asenteen & mielikuvan hakemista ja suhteen luomista. Sekä sosiaalistumista - missä Näp onkin onnistunut erinomaisen hyvin: se ei ota treenatessaan mitään häiriötä ulkopuolelta. Ei siis mitään. On se häiriö sitten toinen ihminen, koira tai vaikka kentällä tepastelevat sorsat. Osaa "levyttää" treenien lomassa ihan uneen astikin ja syö ja juo eikä stressaa mitään eikä mistään. Jännä on/off koira tuo Näp kyllä on, ihan kuin Roosa-vainaa, mutta varustettuna "hieman" suuremmalla kiihkeydellä kuin mitä karhukoira ;D Kun ei tehdä mitään, Näp ei todellakaan tee mitään. Se vain nukkuu. Oltiin sitten kotona tai menossa.
Vaan sitten kun se tekee... se _todellakin_ tekee. Kiihkeys on jotain aivan hengästyttävää ja turha kai mainitakaan että Näp on törkeän nopea ja sairaan tehokas kääntyjä :o Ja sillä on aivot. Viisaat, toimivat aivot. aivan käsittämättömän mahtava eläin, siltikin, vaikka kyllähän sen tiesi ettei noilla geeneillä varustettu koira mikään lahnamainen lahopää lapanen voikaan olla :o Paljon odotin Näpistä, vielä enemmän olen (jo nyt) saanut <3
Kotona Näp on edelleen käsittämättömän helppo. Kun piha saatiin vappuna haravoitua, oppi Näp sisäsiisteyden lisäksi myös piha siistiksi :) Elo Pygmin kanssa sujuu hienosti, eikä konflikteja - puolin tai toisin ole ollut. Samoin on laika-vanhusten kanssa: kaikki sujuu. Näp osaa olla niin taitava, että on pyörittänyt "isot" tassunsa ympärille aivan täysin :) Se jos mikä on osoitus tämän pennelin älykkyydestä <3
Jaa mutta, nyt kutsuu peti; edessä kun on pitkä - mutta takuulla hauska, viikonloppu Pirkanmaan Parhaassa Seurassa :) Joten sonmoro. :D Uusia kuvia & treenivideoita ei nyt pysty laittamaan - syynä laiskuus. Mutta... yritetään :) Joskus. Niitäkin laittaa siis :)
Ajoittain mietin, voiko tuollaisia pentuja kuin Näp, ollakaan? Että mitäs jos tämä onkin vain unta eikä totta laisinkaan? Toisaalta onko sillä väliäkään sitten? Ei ole. Ei ainakaan niin kauan kun pysyy unessa - joten pliis; jos tämä on unta, niin _älkää_ herättäkö!!
Näppärä-Näp osaa jo vaikka mitä hienoja juttuja; nyt kun pieni hoksasi että pystyy hyppäämään autoon aivan itse, syöksyy autoon salamana kutsun kuullessaan. :) Ja matkustaa edelleen rauhallisesti, vinkumatta ja pahoin voimatta. Yksinolo niin kotona kuin autossakin sujuu mallikkaasti: pieni nukkuu. Ja varsinainen "city-koira" tuosta nääpiöstä on kasvanut, sitä eivät hetkauta vaihtuvat pinnat, portaat, hissit, junat, rekat... ei mikään. Liikenteen vilinässä Näp liikkuu rennosti ja luottavaisesti, ja mikä parasta - hihna löysällä ja poukkoilematta.
Kotioloissa Näp on edelleen huikaisevan helppo; sisäsiisteys on hyvällä mallilla noin pieneksi otukseksi ja parasta on käytös - Näp on kotioloissa todella huomaamaton ja kiltti pieni tyttö! Hipardin kanssa välillä pelaa, mutta käskettäessä _molemmat_ , sekä äiti että tytär, painuvat peteihinsä levolle. Ja vieläpä eri huoneisiin, eli eivät vain vahingossa sammahda kesken touhun (ihan niin kuin sellainen olisi edes mahdollista bordercollielle -kesken touhun sammuminen siis ;)). Pygmin seurassa Näp käyttäytyy käsittämättömän hienosti, eikä sorru mukaan 1,5 vuotiaan kaahotuksiin. Ja pieni on myös oppinut erottamaan sallitut ja ei-sallitut lelut toisistaan. Välillä kiusaus leikkiä Pygmin leluilla käy ylivoimaiseksi, mutta ei tarvita kuin hiljainen "irti" käsky niin "koiruudet" unohtuvat, ja neiti palaa taas omien lelujensa pariin. Näp irrottaa otteensa jopa mehevästä luusta pyydettäessä ja jättää kiltisti herkkunsa ulos sisälle kutsuttaessa :o (toisin kuin laikat, jotka kantavat kaikki "aarteensa" sisälle :-/ )
Vieraisiin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin Näp suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ja luonnetta typykältä löytyy vaikka Nätti ulkonäkö ja kiltteys & kuuliaisuus hieman voivat hämätäkin. Ehei, kiltteydestään ja kuuliaisuudestaan huolimatta Näp ei suinkaan ole mikään lapanen, vaan varsin oman arvontuntoinen sekä vahva neito ikäisekseen. Voi olla lampaat ihmeissään tulevaisuudessa tämän neidin käsittelyssä :) Tahtonainen jolta ei hermo leviä :)
Kun kotona katselee nojatuoliksi naamioituvaa Näpsää, ei voi kuvitellakaan millainen virta ja sähäkkyys siitä löytyy treenatessa :o Jos Hipardikin on nopea mooveissaan, Näp on jotain vielä enemmän. Sitä ei aina tahdo edes silmä erottaa, niin nopsa se on. Ja mikä parasta: sähäkkyydestään huolimatta Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä. Näp kuuntelee ja keskittyy loistavasti ja silti, tai ehkä juuri siksi, se on ilmiömäisen yritteliäs pentu. Näp myös vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun todella loistavasti ja keskittyy ohjaajaan harjoitellessa, se ei ota häiriötä edes vieressä agilityä treenaavista koirista. eikä edes Hipardista :o
Muutamassa pentutreenissä kun olemme nyt käyneet höntsäilemässä (leikkimässä, "harjoittelemassa" palkan suuntaa, "kuollutta" lelua, syömässä, juomassa ja nukkumassa) on koutseilta tulltu kommenttia että aijaa - tätä on näköjään harjoiteltu jo. Ja yhtä usein on tullut vastaukseksi, että itse asiassa... ei edes ole :o Näp vaan keskittyy niin hyvin, on motivoitunut eikä piittaa häiriöstä kun "mami" on se paras <3
Yhtä ihan uutta asiaa Näp pääsi, vähän vahingossa, treenaamaan viime viikolla. Nimittäin aihetta "kuinka jäädään autoon, kun Hip lähtee treenaamaan". Emme päässeet Päivin treeneihin vakiovuorollamme Pygmin TAYSin reissun vuoksi ja Päivi pisti perjantaina viestiä että illalla sopisi tulla jos päästään. No, sekin päivä meni lekureiden parissa, mutta koska lapsella on myös isä, treeneihin lähdin - armottomalla kiirulla. SDP:llä huomasin että enpä sit ottanutkaan Hipardille hihnaa ja pantaa mukaan (Näpillä ne olivat kun näpsän hain kyytiin hoidosta). Pimeä ilta ja hallilla täys tohina päällä -> autoja, ihmisiä ja koiria tuli ja meni -> hieman noloa olisi ollut ulkoiluttaa Hipardia täysin irti. Joten ei muuta kuin näpin hihnasta Hipille "noutajatalutin" ja Näp sai luvan jäädä autoon odottamaan. Ensimmäistä kertaa Näpänderin elämässä Hip pääsi ja se ei! Tähän asti Näp oli jäänyt autoon siten että on ollut yksin kokoajan tai niin että jäävät molemmat. Ja nyt tehtiin tämmöinen tempaus!
Palatessani Hipardin kanssa lämppäreiltä kuului autosta armoton protestointi ! Kävin auton vieressä huikkaamassa "Näp ei. Nyt nukutaan". Ja... "mölyapina" vaikeni. eikä koko iltana kuulunut pihahdustakaan autosta :) Hienoa Näp!!
No, ettei nyt mene ihan Näpänderiksi koko tämä blogi, niin kerrottakoon että oli Hipardilla hauskaa perjantain treeneissä. Harjoitus rata oli huomattavasti helpompi kuin "päivähyppyjemme" (tai valkkuryhmän) radat, joten Hip pääsi revittelemään tosissaan :) Hauskaa oli vaikkakin treenillinen anti jäi tällä erää normaalia vähäisemmäksi kun ei ollut "vaikeuksia" kuin yhdessä kohdassa jossa ensiksi ajoitin leikkauksen väärin ja seuraavaksi Hip alkoikin ennakoida mikä tuotti hieman vaikeuksia ohjaukseen. No, ennakointi pistettiin poikki ja sen jälkeen lyyti sai kirjoittaa vapaasti.
Ja nyt myös ohjaaja alkaa valmistautua yöpuulle ja huomisiin valmennusryhmän treeneihin :) Oli koutsien ja treenaajien kanssa juurikin hyvät keskustelut tämän projektin kehittämissuunnitelmista ja nyt onkin taas tämä ohjaaja intoa täynnä kuin ilmapallo. Jos toki oli jo aiemminkin :) On tuo vaan niin kiva treeniporukka ja mahti juttu tämä valmennusryhmä :)
Vuosi on päivää vaille täynnä - ja varsin vaiherikas vuosi onkin ollut monella tapaa; asioita päättyi ja asioita alkoi. Ja hyvä niin :) Joulu 2009 oli meidän "laumassamme" hyvin erilainen Joulu; Roosa pääsi vihreämmille metsästysmaille kuun alussa, ensimmäinen Roosaton Joulu 13 vuoteen. Ikävä on vieläkin, mutta ei enää niin surullinen - ainakaan joka päivä. Iloa ensimmäiseen erilaiseen Jouluumme toi tuolloin Pygmi, 5kk. Pygmi, joka osasi juuri ja juuri istua ilman tukea ja ryömiä - takaperin. Ja joka rakasti hyppykiikkua!
Tänä vuonna elimme jälleen erilaista Joulua kahdestakin eri syystä joita ei voi järjestykseen laittaa sen suhteen kumpi näistä olikaan mullistavampi muutos. Tuorein muutos oli tietenkin NÄP, 9 viikkoa uusi ilopilleri ja pomppukone. Ja toinen Pygmi, 1v 5kk, ilopilleri ja pomppukone myöskin. Pygmi, joka osaa kiivetä, kontata, ryömiä, kävellä varpaillaan, seistä yhdellä jalalla ja juosta - ja kaikki nämä myös takaperin ja silmät kiinni. Ja hyppimistä rakastetaan edelleen - tosin nyt se tehdään ilman kiikkua :)
Roosa lempiharrastuksessaan
Tavoitteita vuodelle 2010 oli kolme:
1. elää
2. pitää hauskaa
3. kertoa joka päivä perheen "pojille" kuinka rakkaita he ovat
1 & 2, täyttyivät, kolmos tavoitteessa on vähän petrattavaa, sillä tunnustan että vain tämän perheen "alle metrin mittainen poika" sai joka päivä kuulla kuinka rakas ja tärkeä ihminen hän on. :) Se lähes 2 metrinen poika ei ihan aina sitä kuullut (ellei osaa lukea ajatuksia. Ja toivottavasti ei osaa, koska niitä vähemmän rakkaita ajatuksiakin oli joskus :/ Mut hei, en mä ole väittänytkään olevani mikään pyhimys :)).
Vuodelle 2011 ahnehdin enemmän tavoitteita:
1. elää
2. pitää hauskaa
3. kertoa joka päivä perheen "pojille" kuinka rakkaita he ovat
4. sivuuttaa ilkeät ja turhat ihmiset ja käyttää aikaani vain oikeasti hyvien tyyppien seurassa
5. pitää hillittömän hauskaa aksaradoilla Hipardin kanssa
6. luoda hyvä suhde pikku Näpsään ja nauttia joka treenistä sen kanssa 110%
7. kehua Hipardia ja Näpsää estottomammin kuin koskaan ennen :) Siis oikein leuhkia niillä koska ne nyt vaan on niin hyviä :)
Tosin, keinuminenkin on huippuhauskaa
Hipardin kanssa kulunut vuosi kului lähinnä taukoillessa mammalomien vuoksi joten treenaamaan ehdittiin melko vähän - kisaamaan vielä vähemmän. Olisikohan ollut vain 15 starttia koko vuonna... siinnä ei siis kovin montaa kisapäivää tärvääntynyt. Pikkuhiljaa on mammalomalta palattu treenailemaan ja kisoihinkin on tarkoitus suunnata kohtapuoliin hauskaa pitämään :)
Laikat... laikat vanhenivat vuodella lokakuussa ja Kali Kaamea sai mittariin 14 vuotta. Kostihan nyt onkin vielä aivan teini - vasta 10 vuotias. Juuri aikuistumisen partaalla ;) Hyvässä vedossa ovat molemmat, Kalilta kuulo heikentynyt (oikeasti, ei siis muuttunut vain entistäkin valikoivammaksi) mutta muuten ei ikä näy eikä tunnu - ja olen erittäin tyytyväinen siihen että jätin laikat aikoinaan riittävän ajoissa eläkkeelle, sen verran hyvin on noita terveitä vuosia tullut molemmille!
Jos ja KUN koiralla on tällainen ilme tehdessään, on jotain tehty taatusti oikein :)
Hipardin mamma-loman aikana sain treenata ihanaa Naneli-Kanelia, siitä suuri kiitos Saijalle! Olipa mukava taas viedä jotain muutakin kuin bortsua - ja yhtä mukava oli palata taas bortsunkin puikkoihin. Kyllä tuo Hip on vaan niin mun koira vaikka välillä sen vuoksi tuleekin vuodatettua hikeä, verta ja kyyneleitäkin ja pohdittua jotta mikä on kun ei taidot riitä... (siis ohjaajan, huom! Great Dog, Shame About the Handler! ;o)
Suuri ilonaihe oli myös TAKUTien valmennusryhmien perustaminen (kiitos koulutustoimikunta!) ja vielä iloisemmaksi ko. asia minut sai siksi koska minut ja Hip/Nana kelpuutettiin siihen mukaan :) Nyt on saatu nauttia laadukkaista treeneistä viikoittain Maijan, Lauran ja Lotan koutsauksessa sekä tehotreenejä Minnan, Jarin ja Niina-Liina Linnan tapaan - Päiviä tietenkään unohtamatta, ja mahtavaa on ollut! Kiitos kaikille koutseillemme! Kuten myös tietenkin kesän koutseille TonTonille (jotka ovat Maisan kanssa aivan älykovia supermiinustehtailijoita :)) Hannalle ja HeTerolle! Ja hyvä TAKUT! Hyvä ME! Tosi kivat treeniryhmät on olleet tänä(kin) vuonna :)
Laikavartio
No, vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita - valitettavasti. Raskain asia on ollut tietenkin Pygmin terveys. Tai siis sairaus ja ne loputtomat kokeet, tutkimukset ja TAYSin reissut. Ja se loputon huoli ja epävarmuus - päälle tietenkin niinkin arkinen tosiasia kuin aikataulutus; kun ei koskaan tiennyt etukäteen kuin maksimissaan sen kuluvan viikon ohjelman (ja sekin tietty varauksella). Onneksi ei tarvinnut töiden kanssa sumplia kun kotiäitinä olin/olen edelleen. Tällä hetkellä eletään sen asian suhteen suht stabiilissa tilassa ja lääkitys tuntuisi tehoavan eikä vakavia haittavaikutuksia ole ilmennyt. Ensi vuonna kontrollit taas jatkuu tämän alkutalven "loman" jäljiltä.
"Mukavan" lisän kevään/alkukesän raskauteen toi erinäiset "harrastuskiusaamis" kokemukset :( Harrastamisenhan pitäisi kai olla hauskaa, eikö? No, sanotaanko nyt näin että jos jotkut pitää taloyhtiöiden/asukasyhdistysten toimintaa riitaisana, niin se henkilö ei ole tainnut koskaan olla mukana missään koiraharrastusyhdistyksessä :( Siellä sitä kaunaisuutta ja kateellisuutta sekä oman egon korostamista vasta ilmeneekin, valitettavasti.
Mähän jouduin kiusaamisen kohteeksi jo muutama vuosi aiemmin kun Hip muutti meille. Silloin sain, kokeneimmilta, varoituksen, että kun BC:n ottaa saa varautua selkään puukottamiseen. Ja valitettavasti niin siinnä kävikin. Ei mennyt kuin muutama kuukausi niin alkoi häiriköinti ja paskanpuhuminen. Se onneksi päättyi aikanaan, kun pahin älämölön pitäjä vaihtoi porukkaa ja "komppaajat" eivät saaneet suutaan auki vaan näppärästi vierittivät kaiken tämän yhden niskoille (jee, mitä kavereita ne ovat keskenäänkin :o :o ). No oli turhan aikaista huokaista, sillä kevättalvella alkoi taas - nyt vaan eri henkilöiden toimesta. En tiedä mitä katkeruutta tai pahaa oloansa he minuun purkivat vai oliko syynä ihan silkka kateus ja ilkeys - tiedän vain sen että yks jos toinen puhu ns. muunneltua totuutta, ellei jopa maalannut mustaa valkoiseksi. Ja ehkä siinnä oli kyse joidenkin heikosta itsetunnostakin ja epävarmuudesta: pakko nostaa omaa egoaan keinolla millä hyvänsä.
En tiedä. Eräänä päivänä vaan sain puhelun jossa minua uhkailtiin ja esitettiin mitä mielikuvituksellisimpia väitteitä. No, tätä ennen olin saanut uhkailuja jo sähköisessä muodossa, joten ehkä se oli ihan odotettavissa että peräti soittaakin. Niin ja erään ystäväni luona käytiin kotona asti uhkailemassa ja toisesta tehtiin perätön rikosilmoitus :o Että jee, jee - leppoisa meininki.
Mua kiellettiin kouluttamasta vaikka yhdistyksessä oli kouluttaja pula ja pisteenä I:n päälle sain moitteita siitä että kehun Hipardia liikaa :o Ei saa kehua omaa koiraansa kun jollekin voi tulla siitä paha mieli kun ei ole yhtä hyvä :o Olin vähän että WTF??? Itkeäkö vai nauraa? No se selvisi aikanaan:
"Kissatappelijat" eivät saaneet setvittyä omia väärinkäsityksiään keskenään (yksi puhui yhtä, toinen toista ja parilla oli omat katkeruutensa pelissä) vaan mun olisi pitänyt niitä selvittää. Okei, selvitetään, mutta koska juuri silloin Pygmillä oli kontrolleja useamman kerran viikossa ja edessä odotti osastojakso & mahdollinen leikkaus, niin aikatauluja en voi varmaksi sanoa. Tähän tuli vastaukseksi että käytän lapseni sairautta tekosyynä kieltäytymiseen! Siinnä kohtaa meni kuppi nurin ja lakkas naurattamasta.
Sanoin itseni irti koko kerhosta ja itseasiassa muutamasta ihmisestäkin. Toki se oli haikeaa ensimmäiset päivät kun joidenkin kanssa oltiin oltu tekemisissä jo n. 14 vuotta ja olin ollut perustamassa ko. kerhoa sekä tehnyt seuran eteen todella paljon työtä aina raskauteeni ja TAKUTeihin siirtymiseeni asti. TAKUTeihin vaihdon vuoksi "jääväsin" itse itseni varsinaisista luottamustehtävissä ja kouluttamisen & muun talkoilun osalta raskaus ja Pygmin pikkuvauva-aika verotti osallistumista. Olin pitänyt ko. ihmisiä mukavina, reiluina ja fiksuina - kuvitellut olevani jopa kavereita muutaman kanssa, mutta... väärin luultu. Ilmeni että "kissatappelijoiden" lisäksi muutama vanha seuratoveri olikin kaveerannut vain hyötyäkseen minusta ja ahkeruudestani sekä tieto-taidostani. Selän takana mustamaalasivat ja puhuivat paskaa. Että näin. Ei ole paljoakaan virkaa (lue: ei mitään) kyseisenlaisilla ihmisillä mun elämässä. En halua olla missään tekemisissä tuolla tavoin käyttäytyvien ja täysin empatiakyvyttömien sekä itsekeskeisten henkilöiden kanssa. Joten, ei mitään ainaista nitinää vaan kerta rytinä. Jollekin tuli vähän yllätyksenä kun jäivät kiinni teoistaan, mä kun en todellakaan kerro kaikkia tietojani - kunnes sitten kun niitä oikeasti tarvitaan.
No, se oli sen pituinen se. Loppukesän sain olla suhtkoht rauhassa ilman uhkailuja - niin paitsi että meidän koiratarhaan oli ilmestynyt epämääräisiä syöttejä. Ja muutamia mun kavereita ahdisteltiin tuon seuran tiimoilta edelleen pitkin syksyä :(
Iipardit
Syksyyn mahtui niin iloa kuin suunnatonta suruakin. Iloin aiheita olivat mm. tuo valmennusryhmä ja Nanelin kanssa treenaaminen, mutta ennen kaikkea Hip'n tiineys!! Hipardin keväinen tyhjäksi jääminen oli musertava pettymys, joten kun ultra näytti 4-6 sikiötä lähes kiljuin riemusta :) Loppusyksystä maailmaan saataisiin kasa ihania "Iipardeja" :)
Tiineys sujui hyvin, synnytys oli nopsa ja helppo ja Hip aivan täydellinen emo. Suureksi pettymykseksi pentuja tosin syntyi vain kolme - ja kun uros pentu menehtyi 3 viikon ikäisenä... se pysäytti. Pikku pennun kuolemaa oli vaikea käsittää ja suru oli suunnaton. Suru ja ehkä voisi sanoa tyrmistys - tyrmistys ja turhautuminen kun tajuntaan iski se ettei kaikista pennuista todellakaan kasva "suuria mustia koiria" :( Selitystä sikiöiden katoamiselle ja uros pennun menehtymiselle ei voi tietää. Ainahan voi jossitella: ehkä Hip sittenkin oli telonut itsensä jossain? Ehkä jokin tulehdus, viirus, bakteeri? Tai ehkä... ehkä ne syötit joita tarhassa oli. Niitä itse veikkaisin sillä Hip oksensi tosi rajusti :( Että ehkäpä joku sai tällä tavoin kostonsa viimeisteltyä?
Kaikista pennuista ei kasva koskaan suuria mustia koiria
Tiedä häntä. Eikä jossittelu auta. Ja onneksi kaksi kaunista tyttöä elää ja voi hyvin edelleenkin - ja toinen täällä minun luonani <3 Näp. Toiveeni ja Haaveni.
Nätti, Näppärä Näp
Melkoinen vuosi takana ja vaikka sanotaankin että se mikä ei tapa, se vahvistaa, niin enpä vastaavaa välttämättä haluaisi heti perään kokea (eli pliis, pliis TAKUTin poppoo - älkää alkako skitsoileen :)) Tosin, järisyttäviä muutoksia saattaa olla edessä myös vuonna 2011 - tai ainakin jälleen erilainen Joulu!
Parempaa Vuotta 2011 kaikille tosi kivoille ihmisille ja joka eläimelle. Katkerille, kaunaisille, ilkeille, itsekeskeisille ja empatiakyvyttömille toivotan että:
No niin, imetys on saatu loppumaan ja pennelit itsenäistymään. Naneli aloitti "sopivasti" juoksunsa (Takkulassa saa siis juoskuisellakin kyllä treenata, mutta Naneli on "toisaalla" juoksussa ollessaan, joten ei treenata) ja kun vielä on käynty niin onnellisesti, että Hip-pieni on palautunut synnytyksestä ja "lapsivuodeajastaan" paremmin kuin hyvin (kiitos jumppasarjat & syvät lihakset <3), niin näinhän siinnä kävi että Hip sai luvan palata estradille :) Tokoilua Hip sai tehdä jo hieman "lapsivuodeaikanakin" mielenvirkistykseksi; pentujen ollessa 4 viikkoisia, alkoi näkyä jo Hipardissa toimettomuuden merkkejä. Aivan älyttömän hienosti pieni kyllä päänsä kasassa piti tämän lähes 3 kk:n tauon! Ei mitään höyryämistä eikä huhtomista - sit alkoi tuoda leluja jatkuvasti ja katsella suurilla kosteilla silmillään vetoavasti...
Ja viimein, viimein Hip-pieni pääsi aksaamaankin - ja oli niiiiiiiiin onnellinen. Kuten oli myös ohjaaja sillä eka pikku treeni Hipin kanssa tuntui kuin olisi kotiin palannut <3 Ja voi vitsit se oli cool. Täynnä keskittymistä ja palavaa intoa vailla minkäänlaista sekoilua ja örvellystä - että mä rakastan tuon koiran hermoja! Itse olin kyllä tauon jälkeen enemmän ja vähemmän "jumissa", ei niinkään ohjauksellisesti mutta radanluvullisesti - oli hieman haastavaa muistella miten nimenomaan Hipardi rataa lukee ja miten nimenomaan Hip liikkuu. Mutta vain hieman ja vain tosi pahoissa kohdissa - semmoiset enemmän normi kisapätkän tyyppiset pelitti ihan kivasti, eli kiitos vaan kovasti Saijalle Nanan lainaamisesta :)
Ekat treenit oli fiilistelyä ja testausta kuinka hyvin meni elokuussa kaaliin kulmat ja loppusuorat . Lopputulos: hyvin ovat menneet :) Eli taas se nähtiin - ei se määrä vaan laatu :) Ja sen minkä koira osaa, sen se osaa - tauonkin jälkeen. Hieman haasteellisempaa kuviota saatiin myöhemmin kun vuorossa oli TAKUTien valmennusryhmän harkat. Niinun kimurantteja kuvioita ja Minnan tehotreeniä - hienoja iltoja olivat ne, ja olin Ultimate tyytyväinen Hip-pieneen <3 Päivin treenit eivät menneet ihan yhtä hyvin: oli kovin kiemura rata ja mulla löi päässä tyhjää. Hip kyllä teki hienoa työtä, mutta ohjaaja... ohjaaja oli vähemmän pätevä noin niinkuin kauniisti ilmaistuna. No mutta se hyvä puoli noissa(kin) treeneissä oli että sain vahvistusta - ja itseasiassa voisi kai sanoa että tuli kristallin kirkkaaksi, se ajatus mitä hipin kanssa radalla teen ja mitä en tee. Ts. mitä treenataan ja mitä ei treenata. On asioita jotka Hipardille ja mulle ei vaan yksinkertaisesti sovi, niin hienoja kuin ne teoriassa ovatkin. Ja sitten on asioita jotka meille sopivat todella hyvin ja joissa olemme miltei lyömättömiä ;)
Viime viikonloppu sujahti myös varsin koiramaisissa merkeissä: lauantaina olin TAKUTien järkkäämässä Vappu Alatalon hyppyseminaarissa ja ihan kivoja juttuja jäi "hihaan". Ja sunnuntaina suunnattiin kera Kirsin ja Bamin kohti Messukeskusta ja Voittaja-näyttelyä. Näyttely ei minua sinänsä kiinnostanut, mutta tokihan stabyt katselin ja olipa varsin mahtava kokemus se; Bamista kruunattiin nimittäin Juniorivoittaja VM-2010!!!!! Woot-Woot!!! Hyvä Bami! Hyvä Kirsi!! Pääasiassa kuitenkin keskityin shoppaamiseen - eli joululahjojen hankintaan :) Hip ja Näp saivat uudet kaulapannat (Näpin tosin pitää vielä hetki kasvaa) ja Näpänder sai myös "isojen tyttöjen" hihnan sekä "NE" flamingot :)
Näp pieni on päivä päivältä vähemmän pieni; ensinnäkin sille on kasvanut jalat ja toisekseen... se osaa jo kaiken tarvittavan ;) Täysin valmis harrastuskoira jo, nyt vaan pitää miettiä mitä ihmettä teen seuraavat 8-16 kuukautta ennen kisaiän täyttymistä kun kaikki kerran osataan jo. Ihastuttavan avoin ja rohkea pentu on Näp neiti; paikassa kuin paikassa kotonaan, ottaa hyvin kontaktia ja leikkii hienosti. Vaihtaa lelusta hyvin namiin ja namista leluun ja rauhoittuu vallan upeasti treenikentän laidalle. Mikään eikä kukaan tunnu sitä hätkäyttävän ja suuresta moottorista huolimatta pienen keskittymiskyky on aivan ilmiömäinen. Näyttäisi siis Hip ja Iiro periyttävän hyviä ominaisuuksiaan varsin mainiosti tämän perusteella. Ja kyllä vaan on hienosti tehty pentujen sosiaalistamisen alkeet, kiitos vaan itselleni hyvästä työstä ;)
Hip seuraa - voi että, en ole tiennytkään että koirani näyttää näin mahtavalta seuratessaan <3 Kai olen siis jotain oikeinkin tehnyt <3
Valmennusryhmän treenit ovat pyörähtäneet käyntiin ja varsin antoisat ovat olleet harjoitukset. Niinun treenit olivat huikeat ja Jarin ja Minnan koutsaukset täyttä rautaa myös - harmittaa vaan kun en ehtinyt/jaksanut osallistua Jarin ja Minnan kontakti- ja hyppytehotreeniin edes kuunteluoppilaana, mutta seuraavalla kerralla sitten - ja kohtahan on jo Vapun hyppysemmu ja ovella kolkuttelee taas jo seuraava Niinun & Minnan ja Jarin treeni :)
Nanan kanssa saatiin loistavaa palautetta (ja miksipä ei oltaisi saatu? Mehän _ollaan_ loistavia :)):
Ohjaajalla miettimistä vielä tekniikoiden suorittamisessa, mutta kuivaharjoitteluna onnistuu oikein hyvin, samoin koiran kanssa, kunhan ajatus on mukana. Osa tekniikoista on jo hyvinkin tuttuja. Koira (Nana) oli hyvin mukana ja kääntyy hyvin, välillä pientä omistajan hakemista oli mutta ei pahasti. Hyvin Sanna nosti koiran virettä välillä ja sai suoritukset iloisiksi. Kontaktit ei oikein sujuneet niin kuin pitäisi, joten niitä ei sitten sen enempää tehty. Koira tuntuu olevan hiukan putkihakuinen, joten putkiansa kohdissa ohjaus on oltava hyvin ennakoivaa ja tarkkaa. Niistot ja pakkovalssit toimi oikein hyvin, ohjaajalle tuotti eniten vaikeuksia twist ja saksalainen, takaakiertovalssi oli myös hyvä.
Juup, saksalainen ei oikein kulkenut ja twisti angstihan mulla on ollut jo pitkään (mutta nyt oli kuulemma pakko tehdä ;)). Takaakiertovalssi oli suuri yllättäjä - en ole niitä juurikaan treenannut joten oli todellinen yllätys kuinka hienosti se sujui :o Parhaalta tuntuu kuitenkin seuraava kohta palautteesta: Hyvin Sanna nosti koiran virettä välillä ja sai suoritukset iloisiksi. Snif... liikutuin. Jotenkin niin ihanaa kun koutsi(t) ottavat tämänkin asian huomioon.
Lisää liikuttumista tuli koettua Julian mentaalivalmennuksessa jossa Tainan sanat saivat kyyneleet nousemaan silmänurkkaan. Taina <3 <3 <3
Menoa ja meininkiä riittää myös kotona - tai sanotaanko että varsinkin kotona ;) Pennelit on jo "ihan oikeita harrastuskoiran alkuja" eivätkä marsuja :) Mun muruseni <3 Huikeaa miten nopeasti nuo pienet kehittyvät: viikko sitten ulkona käynti oli tyyliä "Apuaaaaaa! Tänne jäätyy!!!" Ja pakkautuivat yhteen pienelle kerälle. Ja loppuviikosta pennut sinkoilivat jo sinne ja tänne - enimmäkseen sinne ;) Kävivät rännin alla ihmettelemässä mistä näitä tippoja oikein tulee ja tassuttelivat reteesti tarhan aidalle laikoja tervehtimään.
Syövät jo hyvällä halulla oikeaa ruokaa sekä makupaloja, leikkivät leluilla, kiipeävät syliin, juoksevat, hyppivät, piiloutuvat, tappelevat.... niin ja kakkaavat ulos <3 Ovat siis jo nyt sangen päteviä pieniä koiria ja itseasiassa osaavat jo kaiken tarpeellisen: käydä kakalla, syödä kiposta, leikkiä ja mennä putkeen :) Oliko sitä sit jotain muitakin taitoja jota tarvittaisiin?? Ei kai ;) Ovat aivan ihastuttavan sosiaalisia, tomeria ja kontaktinhakuisia. Luonne erojakin tosin on - toinen vaikuttaa olevan hyvinkin itsenäinen tapaus, toinen tyttö taas oikea murunen (terävähampainen murunen, mutta kuitenkin); ja syöksyy syliini ensimmäisenä aamulla ja poistuu sieltä viimeisenä illalla. <3 Molemmat pennut seuraavat minua jo tosi kivasti ikäisekseen niin sisällä kuin ulkonakin - jopa niin hyvin että valokuvaaminen alkaa olla melko haastavaa kun pentu on salamana kiinni objektiivissa.
On hurja ajatella että pennut ovat "jo" 4 viikkoisia :o "Jo" 4 viikkoisia siitä syystä että voi apua! Kohta mulla ei ole enää kuin yksi pentu kotona :( Tai no... kaksi, mutta siis yksi _koiran_ pentu.
Etukäteen asennoiduin tähän pentuprojektiin niin että pennut+laikat+1-vuotias joka tunnetaan intiaaninimellä "halutessaan _todella_ nopea" = katastrofi ja hermoromahdus. Vaan olisihan mun pitänyt tuntea sekä itseni että laumani - tässä huushollissa kun on vain kaksi sääntöä:
1. Äiti (=minä) määrää
2. katso sääntö nro 1.
Ja silleehän se menee ja mun koko lauma; niin pystykorvat kuin pennutkin lajiin katsomatta ovat siksi murusia <3 Toki säpinää riittää - ja meteliä. (ja sotkua. Ja kadonneita tavaroita. Ja missattuja aikatauluja. Ja.... kaikkee muuta turhaa) mutta tosi hyvin on porukka toinen toisiinsa suhtautunut. Laikat kun näkivät pennut ne totesivat - ai pentuja. EVVK. Pygmi taas suhtautuu pentuihin samoin kuin aikuisiin: ne vain ovat. As simple as that. Eikä niihin tarvitse ottaa kantaa yhtään sen enempää. Ja pennut suhtautuvat pygmiin samalla mentaliteetilla. Pygmi on lahjoittanut pennulle unileluksi sekä uniriepunsa että Nalle Puhin - mutta tosin vain sikis aikaa kun Pygmi itse on hereillä ;) (no daa - siksi ne ovatkin vain lainatavaraa, eivät lahjoituksia) Sen sijaan vaipassa voi huoletta roikkua jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan siltä :)
