Aksailua, Again

Heinäkuu on jo ehtinyt puoleen väliin ja blogi se vaan on päivittämättä :( Kaikenlaista on kertynyt taas matkanvarrelle ja tärkeimmät ensin:

Hip ihanainen täytti 6 vuotta 2.7.2011!!

Hip elementissään - älkää uskoko vanhempianne, kyllä vieraisiin koiriin, ainakin minuun, saa koskea. Kuva: Jukka Pätynen

Ja synttäreiden kunniaksi pääsi seuraavana päivänä Forssaan treenailemaan Sepon opeissa :) Tosin, Hipardin harmiksi myös Näp oli keräämässä oman osansa huomiosta (ja sitä se saikin, Näp siis). Sepon treenit olivat todella hauskat ja antoisat, tykkään kovasti hänen tavastaan kouluttaa. Radalla ei päästy kylläkään oikeastaan puusta pitkälle, koska 4 esteen rima kolisi aina vaan ja sen arvoitusta siinnä sitten pähkittiin. Treenit piti myös pitää hyvin lyhyinä helteen vuoksi ihan muutenkin, ja varsinkin koska varon hipardin ylikuumenemista niin kovin - > se rassu kun antaa niin kaikkensa.

Näp loisti treeneissä omaan näppärään tapaansa ja mykisti kaikki - myös minut :) On se hieno - tai "takatuuppari" kuten Seppo Näpiä nimitti. Hyvää palautetta saatiin rennosta ja iloisesta yhdessä tekemisestä sekä siitä että olen malttanut (valta virtaa uhmaten, mutta hei - mä en olekaan mikään massa sielu :)) ottaa rauhallisesti ja antaa pennun kasvaa rauhassa. Mihkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa :) 

Tosin, täytyy tunnustaa että hieman on pohdinnan alla Näpändein treenaukset. Tai on ja on, lähinnä oli. Pienellehän tulee ikää kohta 9kk, joten ehkä sen kanssa voisi jo "oikeastikin" treenata... Mutta sitten taas... en halua lisätä Näpin treenikertoja vielä tästä n. 5 treeniä/kuukausi. joten ihan hirveän paljon "oikeammin" ei sitä vielä voi treenata. Mutta tosiaan, mikäs kiire tässä on - kisaamaan heti 18kk:n iässä ei ole mulle mikään "juttu", kisaamaan mennään vasta kun koira on valmis ja kisaaminen on niin ollen hauskaa ja rentoa - aivan kuten treeniminenkin.

Ja treeneistä puheenollen... Muuria jouduttiin ihan oikeasti oikeasti treenaamaan :o Näp ei osannutkaan sitä heti!! Ainakin 3 toistoa piti tehdä :o Voi kauhistus  ;D Mutta no, päälle juoksut, sylkkäri ja rengas onnistuvat radassakin :)

Hipardin kanssa ollaan normi viikkotreeneissä päädytty tekemään aika paljon "nollatreeniä" - onnistuneesti! :D Niin ja teinpä tuossa kertana eräänä radalla peräti KAKSI jaakotusta ja aivan vapaaehtoisesti - ja ne TOIMI!!! Tää on ihan uskomatonta! Mä valssaan ja pakkovalssaan, myös kisoissa, ja nyt jopa jaakotankin. <3 Meidän koutsit on ihan huippuja (kiitos Lokkilat & Maisa) ja ryhmä & ryhmähenki vallan mahtava. Oli ihan uskomaton hetki kun tuossa taannoin tajusin, että hei, mun EI tarvitsemalla tarvitse hakemalla hakea koutsausta seuran ulkopuolelta jotta päästäisiin eteenpäin, vaan yhdistyksen tarjoama (liki ilmainen, 80 eur/vuosi sis. talvitreenit) koulutus riittää. eikä vain riitä vaan on monasti myös laadukkaampaakin kuin ns. "kovan rahan" koulutukset. Tää on ihan superia <3

Lopuksi vielä vähän tokoilusta... Riitan ja Hipardin tokot ovat lähteneet kivasti käyntiin ja hip toimi Riitan kanssa todella mukavasti jo ihan ekalla kerralla vaikka ottikin hirmuisesti häiriötä minusta (ei rassu oikein tiennyt kumpaa tässä nyt kuunnellaan ) Oli mahtavaa nähdä kuinka upea on Hipardin motivaatio ja halu työskennellä. <3 Ja mukava nähdä ne kaksi, Hip ja Riitta yhdessä, iloista, rentoa menoa. Toivottavasti työ tulee kantamaan hedelmää kokeisiin asti vielä joskus.

Treeniä, Terapiaa ja Teineilyä ;)

Kuten T-kirjainten määrästä voinee päätellä, kysehän on siis T-leirin ohjelmasta ;D Neljä mahtavaa päivää huippu hienoissa treeneissä, huippu kouluttajien opastettavana ja huippu hauskassa sekä taitavassa seurassa antoi kotiin tuomisiksi aimo annoksen oppia, treeni motivaatioita, hyvää mieltä sekä järkyttävän suuret silmäpussit sekä univelan kun treeni juttuja ja jotain muitakin aiheita puitiin nuotiolla pikku tunneille asti.  Oli kyllä mukava nähdä "heimoveljiä ja -sisaria" pitkästä aikaa, samoin kuin Hipardin sisaruksia, eritoten Elinan Io:a (T. Hit) sekä Ninan Ace:a (T. Hotspur) sekä jakaa kuulumisia ja kokemuksia tuttujen ja kokeneiden konkareiden kanssa - ja todeta myös ettei mikään ole niin outo kuin bordercollie. Paitsi toinen bordercollie ;) Tutuksi tulivat mm. "Crazy Smoking Dog" ja "letkajenkka". ei jestas... välillä sitä joutuu tosissaan miettimään, jotta kuinka voi olla mahdollista että niin fiksut eläimet ovat ajoittain... no, niin pimeitä. Mutta ehkä se on niin että hulluus ja nerous ovat niin lähellä toisiaan.

Agilityn lisäksi olin rohkeasti ilmoittautunut myös TOKO-treeneihin kaikille neljälle päivälle - eikä tarvinnut katua!! Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, etten tullut ilmoittautuneeksi myös Jonten (Jon Eklöf ruotsista) tokoihin (kun en tiennyt kuinka tulopoliittinenkokonaisratkaisuni venyy), joten Jonten osuuteen osallistuttiin ainoastaan kuuntelun muodossa. "Action" oppia saatiin T-tiimin huippukouluttajilta.

Torstain Tokot veti Lillian Brenden Norjasta (POHJ TVA N TVA S TVA FI TVA TENDING JYNX, "Lille My"). Jännitti kyllä todella rutosti kun A) ei olla treenattu kuin juhlapyhinä, B) mitä tulee englannin puhumiseen niin.... kuuntelen kyllä sujuvasti :) Onneksi Sirke ja Heidi käänsivät mun takelteluani Lillanille.  Lillan nimesi Hipardin kärpäseksi joka surisee hurjasti. Hipardin liikkeet olivat Lillanin mukaan todella hyviä ja nopeita, mutta "kärpänen" vaikeuttaa hommaa. Hip ei ole kärpänen ilkeyttään, vaan epävarmuuttaan ts. olen säätänyt vähän liikaa johtuen omasta epävarmuudestani ja mielikuvien puutteesta eikä Hip oikein tiedä enää mitä siltä halutaan. Ja silloin... silloin kärpänen lähtee lentoon. Tämän seikan olin päätellyt tosin itsekin jo ajat sitten, mutta oli helpottavaa saada vahvistus sille että olen ollut havainnoissani oikeassa. Tai että ainakin Lillan on kanssani samaa mieltä Hipardin käytöksen syistä.

Ohjeeksi saatiin että ohjaajan on laitettava jäitä vatsaansa. Päättäväisyyttä ja rauhallisuutta. Ja tiedoksi: Hip ei ole hidas eikä haluton. Ja sen kyllä näin itsekin... Huippu nopsa koira jolla moottoria riittää.

Perjantaina koutsauksesta vastasi Nina Manner (Hipardin velipuoli, Tokon MM3 V-2010, FI TVA JK2 BH TENDING HOTSPUR Ace). Kävimme läpi seuraamista, askel siirtymisiä sekä luoksetulon stoppeja ja hyppy noutoa. Stoppeihin Nina ehdotti "sosiaalista" tapaa, mikä vaikuttikin toimivalta. Askelsiirtymien jalan käyttö kirkastui ohjaajalle ja niinpä nekin saatiin sujumaan varsin mallikkaasti. Hyvät vinkit tulivat myös noutoihin ja perusasentoihin -> back to basic siis.

Lauantaina treenit veti moninkertainen Toko:n maajoukkue-edustaja Satu Taskinen (SM3- 05 `POHJ TVA FIN & S & DK TVA` TENDING WHITE WARLOCK Welmu sekä FI TVA TENDING RIOT, "Ryyd"). Sadun kanssa pureuduttiin sit tähän mun mörkööni, eli.... tunnariin. Ja... ilokseni sain huomata ettei Hipardin tunnarissa ole mitään vikaa :) :) Valmishan tunnari ei missään nimessä ole, mutta Hipin osaaminen on siinnä liikkeessä juuri sillä tasolla kuin olen kuvitellutkin sen olevan. Ja voi että Hipardin sitkeys on tunnarissa(kin) aivan huippuluokkaa :) On se vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiin mahtava eläin. Saatiin tosi hyvät ohjeet jatkoon ja nyt tiedän miten edetä.

Lisäksi käytiin läpi ohjatun treeniohjelma, eli viimeistään tässä vaiheessa leiriä meillä oli jo kasassa treenisuunnitelmat jokaiselle juhlapäivälle seuraavaan leiriin asti ;)

Sunnuntaina vinkkejään jakoi Toko:n maajoukkue konkari Jessica Svanljung ( SM2-08, FIN TVA S TVA DK TVA PPR1 TENDING CHARMER Katla sekä TENDING KNIGHT, "Mac") Jessican kanssa ehdittiin tekemään kaikista pisimmät treenit joissa käytiin läpi niin ruutua kuin merkkiäkin sekä seuraamista ja kaukoja ja jatkettiin myös ohjatun treenejä samalla tapaa kuin lauantaina Sadun kanssa. Ruutua ja merkkiä Jessica ehdotti tehtäväksi Hipardille näyttönä (ja samaa tyyliä näytti Jonttekin kannattavan). Näytöt pelittävät Hipardilla hyvin eikä "kärpänen" nouse esiin. Kaukojen lievään jumittamisongelmaan saatiin virittely ohjeet (ekaan vaihtoon kun tahtoo jumittaa) ja seuraamisessa mieluummin namia kuin lelua -> Hipardin seuraaminen on nättiä siis, mutta... se kärpänen. Siis namille tämä, Hipardissa riittää vauhtia ja intensiivisyyttä ilman saalistakin ihan riittämiin :)

Toko treenit olivat kyllä todella antoisia jo ihan pelkästään vinkkienkin vuoksi, mutta ennen kaikkea sen mahtavan tsempin ja palautteen ansiosta jota näiltä huippuohjaajilta sai. Ja ihan eniten Hipardin vuoksi; oli mahtavaa nähdä minllaisella vauhdilla ja intensiivisyydellä se tokoa(kin) tekee. Äärettömän kuuliainen ja mahtava koira jolta ei yritystä puutu. Hipardin liikkeet olivat tietenkin todella leväällään treenaamattomuuden vuoksi, mutta ei tarvittu kuin lyhyet palauttelut niin johan alkoi tekniikat taas löytyä - ja ilokseni huomasin että Hip todellakin ON huippu pätevä ja tekee liikkeet erittäin iloisesti ja hyvällä ilmeellä. :) En käsitä mistä minulle on syntynyt mielikuva että Hip olisi tokossa jotenkin hidas ja haluton, sillä niitä kahta asiaa se ei takuulla ole! Päinvastoin. Yhtä supernopea, keskittynyt, sitkeä ja kuulolla oleva kuin agilityssäkin. Kun vaan ohjataan oikein.

Ihan hirvittävän paljon "terapiaa" omalle nupille toi keskustelut kokeneiden ja taitavien ohjaajien kanssa; tieto, ymmärrys ja usko siihen että todellakin homma on vaikeaa jos mielikuva halutusta suorituksesta puuttuu. Mielikuva on kaiken A&O ja sen jälkeen treenaamine on paljon helpompaa kunhan vain muistaa että kaikista tärkeintä on se että ITSE pitää näkemästään ja siitä fiiliksestä jolla koira tekee.

Agilityssä leirin teemana oli "Pystyt Parempaan" ;) Ja meno hyvin hulvatonta kuten T-leirin ageissa aina. Hienoille suorituksille ja hersyvälle huumorille ei tullut loppua näissä geimeissä. Torstain ja perjantain meitä koulutti Savikon Seppo. Sepolta tuli hyvää vinkkiä "tumanovan" tyyliin ja sitä kautta hyödyllistä pohdintaa. Itse treenit meni mun osalta aika mönkään kun painin vaihteeksi taas rytmitysongelmani kanssa :/ Hipardi oli pätevä ja hauskaa oli tunailusta huolimatta.

Viikonloppuna treenit veti Jänesniemen Elina. Elina valoi minuun uskoa ja tsemppistä aivan käsittämättömällä tavalla ja ylitin itseni harjoituksissa aivan totaalisesti! Sunnuntaina onnistuin tekemään jopa aivan täydellisen twistin  keskellä rataa!!! siis minä! Minä joka olin jo päättänyt etten tee twistejä enää ikinä koskaan. Mieletöntä. Ja Hipardi veti aivan uskomatonta vauhtia varsinkin sunnuntaina - siis tokihan se aina on nopsa mutta tuo oli jotain ihan käsittämätöntä, varsinkin kun alla oli sentään jo 3 aksa treeniä, 4 toko treeniä, tsiljoona uimakertaa ja muuta höntsäilyä. Saatiin todella paljon positiivista palautetta Elinalta mm. Hipardin estehakuisuudesta, kääntymisestä ja kuuntelemisesta. :) Tietenkin tiesin nuo Hipardin loistavat kyvyt jo itsekin, ja toki riittää se että itse tykkää koirasta, mutta tottahan toki se aina mieltä lämmittää kuulla että joo, koira on jonkun toisenkin mielestä todella erinomainen ja IhQ. Varsinkin kun se "joku toinen" on Elinan kaltainen guru.

Kentän reunalla vallitsi mitä mahtavin ilmapiiri; kannustava ja lämpimästi kettuileva. Ja kettuilun lomassa puhuttiin myös niitä "henkeviä" ja varsinkin Juhan mietteet tehtäväkeskeisestä koirasta tuntuivat "omilta". Hienosti sai Juha puettua tuon filosofian sanoiksi.

Leirin parasta antia oli kuitenkin se "terapia", eli vertaistuki. On hienoa treenata saman henkisessä porukassa, jossa kannustetaan ja iloitaan toisen onnistumisista aidosti eikä kateudella ole jalansijaa. Ja jossa varmasti jotakuinkin kaikki ovat kohdanneet myös niitä takapakkeja, epäonnistumisia ja nähneet myös sitä koiraharrastusmaailman nurjaa puolta. On siis tietoa siitä että se, mikä näyttää helpolta, on vaikeaa ja se mikä näyttää vaikealta on mahdotonta. Niin paitsi T-tiimiläisille, koska "ME PYSTYTÄÄN PAREMPAAN" ;)

Ja niin, tuli minulla kyllä leirin lomassa kyynel silmäkulmaankin. Leea kun itketti minua. Leea kertoili eräästä takavuosien keskustelusta entisen agi-koutsini kanssa (ovat siis vanhoja kavereita he) kun yhdisti että minä olen se tyyppi, josta koutsini oli puhunut. Treenasin tuolloin Laikapojalla ko. ryhmässä. No, koutsi oli Leealle kertonut että kuinka ryhmässä on tällainen laika koira joka on kyllä erittäin taitava ja hyvä, mutta kun se vauhti ja palo ei riitä siihen mihin mun taidot ja motivaatio riittäisi - ja kuinka häntä käy sääliksi kun minun kaltaisellani ohjaajalla ei ole parempaa koiraa.

Voi että mä liikutuin. Ihan alkoi kurkkua kuristaa ja silmänurkat kostua. Siis... olinhan minä toki rivienvälistä noita koutsin aatoksia tuohon suuntaan tulkinnut kyllä, mutta silti... se tieto siitä että hän todellakin oli noin ajatellut (ja pitänyt SLP:tä kuitenkin myös ihan pätevänä sessuna - sillä sitähän se toki oli, mutta ei tosiaan mikään huippu agitykki tod.) ja vielä siitä ns. "kolmannelle osapuolelle" kertonut. Voi että...

Viimeisen vuoden aikana on tämä koiraharrastus tuottanut niin paljon *kaa niskaan kateellisten ja katkerien taholta, että olen jo lähes unohtanut sen, että niitä hyviä ja kivojakin ihmisiä todella on. Niitä jotka toivovat aidosti toiselle hyvää eivätkä koe että toisen pärjääminen on itseltä pois. Että... ehkäpä se todellakin on hyvä että viimein uskalsin jättää sen "ankkalammikon" ja siirtyä muiden joutsenten pariin.

Ja kiitos Pete <3

"on parempi kuolla joutsenten parissa,
kuin elää elämänsä ankkojen nypittävänä"

- H.C.Andersen

Niin ja leirille kantautui myös tietoliikenneyhteyksien kautta hyviä uutisia maailmalta: Niinu & Rhett olivat voittaneet kultaa Unkarissa Bordercollieiden avoimissa EM-kisoissa!!! http://www.bcc2010.hu/

Koska tänä vuonna unohtui kamera kotiin leirikamppeita pakatessa, ei ole näyttää kuin edellisvuosien otoksia. 

Hipardi odottaa rantsuun pääsyä

Heltisihän se...

Ja takaisin päin...

Lopuksi rentoudutaan ;)

Tatzi A:lla

 

Janne & Tatzi

Meg (jos en nyt ihan väärin tunnista)

Rika

Pingu

Riitan vizsla (en tiedä kumpi niistä, tsori)

Sorvin ääressä jälleen

Hipardin valeraskaus on saatu päätökseen; turvotus on laskenut, kaikki "mä olen niiiiiin äiti" elkeet kadonneet eikä Hipardin ja Kaliman välisessä käyttäytymisessäkään ole enää mitään kummia juttuja.

Treenailtu ollaan jonkun verran ja kai sitä pitäisi kisoihinkin taas ilmoittautua - ehkä jopa tokokisoihin :o Mä olen nimittäin yllättänyt itseni tokoilemasta :o :o Ja Hipsu oli siinnä überpätevä :) Kaukoissa ei liikkunut varmaan senttiäkään ei eteen eikä taakse ja teki ne todella hyvällä asenteella :) Seuraamisessa se liikkeelle lähtö vinkaisu ei näemmä ollut poistunut talven aikana itsekseen. Meinasin jo melkein repiä peliverkkarini ja lannistua kun en saa sitä toimimaan, mutta sitten... sitten mä hokasin missä vika oletettavasti piilee -> mikä on se "juttu" joka saa sen vinkaisun aikaan kun ainahan se ei sitä tee. Treenattiin - ja käytinpä muuten naksutintakin :o :o (nyt on maailmankirjat sekaisin kyllä) ja muutaman toiston jälkeen meillä näyttäisi tässä olevan äänetön liikkeelle lähtö + hyvällä asenteella suoritettu, vietikäs seuraaminen :) Eli näin se tais taas olla: voi jos viitsii, saa jos tahtoo ja onnistuu kyllä kun vaan vaivautuu käymään riittävän usein siellä peilin edessä omia puuhiaan miettimässä :)

Turistin ominaisuudessa piipahdin Teron treeneissä kuuntelemassa ja katselemassa, sittemmin Hipardikin on jo esteille päässyt. Lähinnä ollaan treenattu rytmitystä ja linjoja ja tuntuu tosi hyvältä - pikku hiljaa alan saada juonen päästä aina vaan paremmin ja paremmin kiinni :)

Koulutteluakin on joukkoon mahtunut ja sitä kautta olen taas saanut lisää mukavia agility-hetkiä :) Ja ennen kaikkea sitä kautta ymmärtänyt aina vaan paremmin sen kuinka mahtava pieni koira Hip onkaan - ja etenkin sen, kuinka suuren työn olen sen kanssa tehnyt. Hyvä Hip! Hyvä minä :)

Ai niin, myös pygmi aloitti "treenikautensa": rakensi rataa, tutustui siihen ja tietenkin kannusti äitiään hurjasti :) Mennä möyrysi pitkin kenttää jo kuin vanha tekijä :) Kyllä se pentu vielä metsuriksi kasvaa :)

Kesää kovasti odotellaan :)

Treeniä ja koulutusta

Koska Hipardi on aloittanut Agikiito tauon, täytyy luppoaikaa korvata jollakin ettei hajoo kuuppa - ohjaajalla nimittäin :) Hipardi itse on suhtautunut taukoonsa tyypilliseen tapaansa: lunkisti ja lonkkaa vetäen ilman minkäänlaisia "lieveilmiöitä". On se kyllä niin mahtava koira - kun ei tehdä mitään, niin ei tehdä mitään ja thäts it ja silti on töissä olleessaan tulta ja tappuraa, siinnä on sen laadun hermorakennetta mistä minä tykkään :)

No mutta, jottei ohjaaja parka - jonka hermorakenne ei tod. ole lähelläkään Hipardin vastaavaa, aivan muserru vieroitusoireiden alle kävimme Hipiäisen kerta hieman tokoilemassa viikonloppuna. Lyhyet "hyvän mielen" treenit, vähän toistoja ja paljon palkkausta.

Hip oli aivan onnessaan kun aloitimme merkillä jota on treenattu viimeksi... öö... loppiaisena? No mutta, selvisi että Hip osaa merkin, joten mitäpä sitä sitten sen enempää hinkuttamaan: mielettömän nopea ja suora merkille meno ja pysähtyi merkin taakse just eikä melkein hyvään paikkaan. Vaikeutettiin lisäämällä ruutu kehiin: ruudun olemassaolo tuotti (ehkä?) merkille menoon hyvin leivän banaanin, mutta mitään silmin nähden havaittavaa epäröintiä ei näkynyt -> saattoi siis hyvinkin johtua tuo banaani minusta eikä ruudusta.

Ruutu pelkiltään omana osuutenaan, palkkaus pysähdyksestä. Upea ruutu oli - todella nopsa ja tarkka ja aivan keskelle toppi :) :) Lopuksi lähetys merkille ja siitä ruutuun -> palkka ruudun topista -> loistava suoritus! Ja ihan vimppana koko EVL ruututsydeemi seuraamisineen - oli 10++ liike: sairaan nopea ja teknisesti virheetön! Upea, upea Hip-pieni :)

Lisäksi muutama tasamaan nouto, vauhti luoksari sekä hiukan jääviä & seuraamista. Nouto, luoksari ja jäävät ok, seuraamisessa viereisen kentän agility tuotti hieman painamista.

Hipardin treenien lisäksi ohjaaja kävi tässä päivänä eräänä lievittämässä agi-vieroitusoireitaan kouluttamalla muita :) Siitä onkin yli vuosi aikaa kun olen viimeksi kouluttanut ja tietyllä tapaa on ollut jopa hieman ikävä kouluttamista : / Mun piti aloittaa kouluttaminen "mammalomani" jälkeen viime syksynä, mutta "sattuneista syistä" en sitten alkanutkaan. Mikäs siinnä, jatkettiin vapaata eikä tarvinnut palella iltaisin hallissa - nyt kun kelit on taas lämpimämmät niin pienen pähkäilyn jälkeen tulin tulokseen että no: koska kouluttaminen itseasiassa on, ainakin pääsääntöisesti, kivaa ja aikaa kerta nyt on, niin jospa sitä sit kouluttaisi jossain muussa yhdistyksessä ja näin sitten tehtiin.

Ja olihan se pitkästä aikaa tosi mukavaa ja hauskinta oli huomata kuinka paljon sitä on oppinut itsestään, eli tietyllä tapaa ehkä vois sanoa että "kasvanut" tauon aikana (tää äitiysjutskako tämän(kin) on saanut aikaan :o ). Radan rakennus tuntui alkuun vaikealta hahmottaa, kun en ole pitkään aikaan ratoja rakennellut, mutta loppujen lopuksi siitä tuli lähes sellainen kuin oli paperillakin. 

Se "kasvu" kohta tuli esiin asennoitumisessa koulutettavien käytökseen. "Huono käytös" ts. se ettei tervehditä seuran jäseniä on minusta kyllä edelleenkin kummaa touhua, mutta nykyään se menee näemmä olankohautuksella (juu, en vaan tajua tuollaista käytöstä, mutta ehkä mun ei tarvi :))  No, sit se itse treenaaminen... takavuosina mua ahdisti se jos joku koulutettavista "kiukutteli" koiralleen, eli purki sitä omaa kyvyttömyyttään, turhautumista, PMS-oireitaan, what ever, kohtelemalla koiraa rumasti ja/tai epäreilusti :( Itseasiassa se ahdisti niin paljon että MINÄ aloin voimaan ihan fyysisesti pahoin sellaista nähdessäni ja jotenkin kadotin samalla myös toimintakykyni :o Jäin vain tyrmistyneenä katsomaan että WTF?

No, näemmä sen suhteen on tapahtunut jonkinlaista kasvua: edelleenkään en pidä en sitten niin yhtään siitä että koiraa kohdellaan epäreilusti! Siis totta kai keltä tahansa voi käämit palaa joskus, mutta meinaan siis sellaista ihan jatkuvaa koiralle "kiukuttelua", varsinkin kun ne syyt löytyy ihan sieltä hihnan toisesta päästä.

Edelleen tulen ja tulin surulliseksi kun tällaista toimintaa jouduin todistamaan, mutta... ta-daa: minäpä pystyin huomauttamaan asiasta aivan suorin sanoin :)  Ihan kylmän rauhallisesti annoin moitteen enkä piitannut pätkääkään loukkaantuuko ohjaaja moisesta, sillä itse asiassa se moite saakin loukata koska ohjaaja käyttäytyy törpösti :)

No mutta - onneksi suurin osa treenaajista käyttäytyy asiallisesti niin treenitovereita kuin etenkin koiraansa kohtaan. Ja aina on ilo nähdä sellainen pari jossa ohjaaja on motivoitunut ja omaa riittävän määrän nöyryyttäkin. Sillä... niin... oli se ongelma koiran kanssa lähes mikä tahansa niin  melko usein se syyllinen siihen ongelmaan löytyy peiliin katsomalla. Agility on tiimi työtä ja koiran on tehtävä oma osuutensa, mutta ennen kuin koiralta voidaan sitä vaatia, niin pitäähän koiran osata vaadittu asia. Ja ohjaajan pitäisi olla koiraa kohtaan aina reilu. Tiukka saa ja pitääkin olla, mutta myös oikeudenmukainen.

Ugh- menipä henkeväksi, mutta semmottinen mä oon :)

Kuva: Juha Karimäki www.rajarayha.com