perjantai 3. joulukuuta 2010

6 viikkoiset maailman matkaajat

Pienet "Iipardit" eivät 6 viikon ruhtinaallisessa iässä ole enää niin pieniä, vaan tomeria ja vahvoja harrastuskoiran alkuja jotka tuntuvat pitävän itseään "kaiken kokeneina pelinaisina" :D Sirut on sujahtaneet niskanahan alle ja silmät peilattu terveiksi. Ylisanoin ja kunniamaininnoin poistuivat neidot tohtori-sedän vastaanotolta; hyvin kasvaneita, reippaita pentuja.

Muutoinkin neidit ovat valmistautuneet itsenäiseen elämäänsä jo varsin monipuolisesti. Tutuiksi ovat tulleet niin erilaiset pinnat, äänet kuin paikat ja ihmisetkin. Aikuisten lisäksi pennut ovat päässeet tutustumaan runsain mitoin myös ihmistaimiin (ja on aivan käsittämätöntä kuinka hienosti ne osaavat olla jopa aivan pienten lasten kanssa :o Kaipa ne tajuavat olevansa vähän niin kuin samaa heimoa :)) sekä kissoihin ja laikoihin. Kaupunkikävelyitä on tehty sekä Valkeakoskella että Tampereella ja samalla tutustuttu hihnassa kulkemisen saloihin. Laukaukset eivät näitä neitejä hetkauta, ovat tottuneet hurjempaankin mekkalaan - itseasiassa räminätölkki on suosikki lelu.

Tytöt ovat myös jo varsin kokeneita automatkustajia ja matkat sujuvat leppoisasti nukkuen eikä esim. pahoinvointia ole ilmennyt lainkaan. Rautahermoisia neitejä siis :) Tarpeet tehdään sujuvasti ulos tai tarvittaessa siististi paperin päälle - pentuaitauksessa on itseasiassa ollut jo monta viikkoa vain kaksi vessakohtaa eikä vahinkoja juuri muualle ole tullut :o Ei vaikka saavat mellastaa sisätiloissa pääasiassa vapaana.

Luoksetulo sujuu kummaltakin jo todella mallikkaasti ja ryntäävät hurjaa vauhtia luokse kutsuttaessa vaikka olisivat kaukanakin - ja vaikka reitille osuisi esteitä! Lumi, risut, aidat... mikään ei näitä tyttöjä pidättele kun kutsu käy. Hienosti osaavat myös seurata jo ja ottavat kivasti kontaktia. Niin ja kerjätäkin osaavat... ;) Metallinoudonhan nuo osaavat jo miltei täydellisesti ja räminätölkin jälkeen ykkösleluksi onkin noussut Savonia sarjan lusikat :D Kiitos Hackman ;D Myös odottaminen, paikallaolo ja rauhoittuminen ovat ikään nähden jo hyvällä mallilla.

Toki, koska kyseessä on kuitenkin - varsin - eläväiset bordescollie tytöt, eikä pehmolelut, niin eiväthän nuo pelkkiä enkeleitä ole 24/7; pikku naskaleita on alettu käyttää pontevasti syömisen lisäksi myös sisustuspuuhiin - eli kaiken muun hyvän lisäksi nuo ihanuudet ovat vieläpä taiteellisesti lahjakkaitakin!

Emosta on alettu tehdä pesäeroa jo selkeästi. Hip - THE ÄITI - edelleen hoivaisi ja imettäisi pentuja enemmän kuin mielellään, mutta, mutta... pentuja kiinnostaa jos suuri maailma ja leikkiminen äitiä enemmän. Myös kupista tarjoiltu ruoka pesee äidinmaidon maittavuudessaan ja Hip ressu jäi surkeana perään katsomaan kun vauvat kiisivät kupilleen päät viidentenä jalkana. Voi haikeus.

Varsin valmiita ovat siis tytöt "muuttamaan omilleen" ja tutustumaan suureen maailmaan muutaman päivän kuluttua. Vaikka ilo on suuri - niin pennun kuin sen tulevan perheenkin johdosta, on ilmassa jo haikeutta. Kyllä taitaa olla tässä talossa kaksi mammaa, Hip ja minä, joilta pääsee itku kun eron hetki koittaa.


kumpi voittaa, karhu vai leijona?
onkohan tämä se uusi koti?
joo, me otetaan tää!
me ollaan niiiiiiiiin kuvauksellisia!
Harrastuskoiralle häkkiin rauhoittuminen on kullanarvoinen taito - ja tämä taito on näillä tytöillä hallussa :)
katseet tulevaisuuteen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti