tiistai 1. helmikuuta 2011

Älkää herättäkö :)

Ajoittain mietin, voiko tuollaisia pentuja kuin Näp, ollakaan? Että mitäs jos tämä onkin vain unta eikä totta laisinkaan? Toisaalta onko sillä väliäkään sitten? Ei ole. Ei ainakaan niin kauan kun pysyy unessa - joten pliis; jos tämä on unta, niin _älkää_ herättäkö!!

Näppärä-Näp osaa jo vaikka mitä hienoja juttuja; nyt kun pieni hoksasi että pystyy hyppäämään autoon aivan itse, syöksyy autoon salamana kutsun kuullessaan. :) Ja matkustaa edelleen rauhallisesti, vinkumatta ja pahoin voimatta. Yksinolo niin kotona kuin autossakin sujuu mallikkaasti: pieni nukkuu. Ja varsinainen "city-koira" tuosta nääpiöstä on kasvanut, sitä eivät hetkauta vaihtuvat pinnat, portaat, hissit, junat, rekat... ei mikään. Liikenteen vilinässä Näp liikkuu rennosti ja luottavaisesti, ja mikä parasta - hihna löysällä ja poukkoilematta.

Kotioloissa Näp on edelleen huikaisevan helppo; sisäsiisteys on hyvällä mallilla noin pieneksi otukseksi ja parasta on käytös - Näp on kotioloissa todella huomaamaton ja kiltti pieni tyttö! Hipardin kanssa välillä pelaa, mutta käskettäessä _molemmat_ , sekä äiti että tytär, painuvat peteihinsä levolle. Ja vieläpä eri huoneisiin, eli eivät vain vahingossa sammahda kesken touhun (ihan niin kuin sellainen olisi edes mahdollista bordercollielle -kesken touhun sammuminen siis ;)). Pygmin seurassa Näp käyttäytyy käsittämättömän hienosti, eikä sorru mukaan 1,5 vuotiaan kaahotuksiin. Ja pieni on myös oppinut erottamaan sallitut ja ei-sallitut lelut toisistaan. Välillä kiusaus leikkiä Pygmin leluilla käy ylivoimaiseksi, mutta ei tarvita kuin hiljainen "irti" käsky niin "koiruudet" unohtuvat, ja neiti palaa taas omien lelujensa pariin. Näp irrottaa otteensa jopa mehevästä luusta pyydettäessä ja jättää kiltisti herkkunsa ulos sisälle kutsuttaessa :o (toisin kuin laikat, jotka kantavat kaikki "aarteensa" sisälle :-/ )

Vieraisiin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin Näp suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ja luonnetta typykältä löytyy vaikka Nätti ulkonäkö ja kiltteys & kuuliaisuus hieman voivat hämätäkin. Ehei, kiltteydestään ja kuuliaisuudestaan huolimatta Näp ei suinkaan ole mikään lapanen, vaan varsin oman arvontuntoinen sekä vahva neito ikäisekseen. Voi olla lampaat ihmeissään tulevaisuudessa tämän neidin käsittelyssä :) Tahtonainen jolta ei hermo leviä :)

Kun kotona katselee nojatuoliksi naamioituvaa Näpsää, ei voi kuvitellakaan millainen virta ja sähäkkyys siitä löytyy treenatessa :o Jos Hipardikin on nopea mooveissaan, Näp on jotain vielä enemmän. Sitä ei aina tahdo edes silmä erottaa, niin nopsa se on. Ja mikä parasta: sähäkkyydestään huolimatta Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä. Näp kuuntelee ja keskittyy loistavasti ja silti, tai ehkä juuri siksi, se on ilmiömäisen yritteliäs pentu. Näp myös vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun todella loistavasti ja keskittyy ohjaajaan harjoitellessa, se ei ota häiriötä edes vieressä agilityä treenaavista koirista. eikä edes Hipardista :o

Muutamassa pentutreenissä kun olemme nyt käyneet höntsäilemässä (leikkimässä, "harjoittelemassa" palkan suuntaa, "kuollutta" lelua, syömässä, juomassa ja nukkumassa) on koutseilta tulltu kommenttia että aijaa - tätä on näköjään harjoiteltu jo. Ja yhtä usein on tullut vastaukseksi, että itse asiassa... ei edes ole :o Näp vaan keskittyy niin hyvin, on motivoitunut eikä piittaa häiriöstä kun "mami" on se paras <3

Yhtä ihan uutta asiaa Näp pääsi, vähän vahingossa, treenaamaan viime viikolla. Nimittäin aihetta "kuinka jäädään autoon, kun Hip lähtee treenaamaan". Emme päässeet Päivin treeneihin vakiovuorollamme Pygmin TAYSin reissun vuoksi ja Päivi pisti perjantaina viestiä että illalla sopisi tulla jos päästään. No, sekin päivä meni lekureiden parissa, mutta koska lapsella on myös isä,  treeneihin lähdin - armottomalla kiirulla. SDP:llä huomasin että enpä sit ottanutkaan Hipardille hihnaa ja pantaa mukaan (Näpillä ne olivat kun näpsän hain kyytiin hoidosta). Pimeä ilta ja hallilla täys tohina päällä -> autoja, ihmisiä ja koiria tuli ja meni -> hieman noloa olisi ollut ulkoiluttaa Hipardia täysin irti. Joten ei muuta kuin näpin hihnasta Hipille "noutajatalutin" ja Näp sai luvan jäädä autoon odottamaan.  Ensimmäistä kertaa Näpänderin elämässä Hip pääsi ja se ei! Tähän asti Näp oli jäänyt autoon siten että on ollut yksin kokoajan tai niin että jäävät molemmat. Ja nyt tehtiin tämmöinen tempaus!

Palatessani Hipardin kanssa lämppäreiltä kuului autosta armoton protestointi ! Kävin auton vieressä huikkaamassa "Näp ei. Nyt nukutaan". Ja... "mölyapina" vaikeni. eikä koko iltana kuulunut pihahdustakaan autosta :) Hienoa Näp!!

No, ettei nyt mene ihan Näpänderiksi koko tämä blogi, niin kerrottakoon että oli Hipardilla hauskaa perjantain treeneissä. Harjoitus rata oli huomattavasti helpompi kuin "päivähyppyjemme" (tai valkkuryhmän) radat, joten Hip pääsi revittelemään tosissaan :) Hauskaa oli vaikkakin treenillinen anti jäi tällä erää normaalia vähäisemmäksi kun ei ollut "vaikeuksia" kuin yhdessä kohdassa jossa ensiksi ajoitin leikkauksen väärin ja seuraavaksi Hip alkoikin ennakoida mikä tuotti hieman vaikeuksia ohjaukseen. No, ennakointi pistettiin poikki ja sen jälkeen lyyti sai kirjoittaa vapaasti.

Ja nyt myös ohjaaja alkaa valmistautua yöpuulle ja huomisiin valmennusryhmän treeneihin :) Oli koutsien ja treenaajien kanssa juurikin hyvät keskustelut tämän projektin kehittämissuunnitelmista ja nyt onkin taas tämä ohjaaja intoa täynnä kuin ilmapallo. Jos toki oli jo aiemminkin :) On tuo vaan niin kiva treeniporukka ja mahti juttu tämä valmennusryhmä :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti