torstai 4. elokuuta 2011

Suuri onnellinen uupumus maanantaina

= T-leiri <3

Ja ei, en keksinyt otsikkoa itse, vaan pöllin "hajatelman" Juhalta, joka asian niin hienosti kiteytti. :)

Vuoden kohokohta siis onnellisesti - ja valitettavasti, ohi. Oli mahtavaa tavata "heimolaisia" ja eritoten Routaa joka on erittäin makee ja pätevä nuori neito. Omalta osaltani T-leiri kului agilitykentän laidalla aamusta iltaan, sillä muihin lajeihin ei oltu tänä vuonna ilmottauduttu, ja niin.... vaikka oltaisiinkin, niin ainahan mä vaan tuppaan juuttumaan sinne aksakentän laidalle. :) Ja hyvä niin, niin paljon tuli tänä vuonna uusia juttuja ja tekniikoita kotiin viemisiksi; mm. ruokonen, männistö (yhden ja kahden käden männistö), kobra käsi, stopahdus, kiirakorpi ja garret-sylkkäri. Kouttajina "meidän" Minna ja Marko.

Minnalta saatiin Hipardin kanssa aivan hirmuisesti positiivista palautetta - kuulemma melkein liikutuksen kyyneleet kihosivat silmiin kun näki kuinka paljon me ollaan edistytty. Kiitos Minna. Se on pitkälti sun ansiota <3 Ei todellakaan tarvitse katua seuran vaihtoa, ruoho todellakin oli vihreämpää aidan toisella puolella :)

Näpänderin "tuomio" oli, että tekniikat alkavat olla tosi hyvin hallussa (minkä itsekin huomasin - ja olen ihan äimänä: miten ihmeessä se pieni voi olla jo niiiiiin taitava?), voitasiin laittaa tekniikat tauolle ja alkaa opettelemaan esteitä. Eli ihan ollaan aikataulussa ja suunnitelmissa, ikäähän Näpsällä on nyt 9,5kk, joten pikku hiljaa aloitellaan kontaktit ja pujottelu & tehostetaan renkaan/muurin/pituuden treeniä.

Markon treenit olivat myös huippu mukavat, vaikkakin kisaavien treenit olivat tautisen vaikeat ja paljasti karusti sen kuinka ruosteessa on häiriö treeni Hipardilla. Muut kohdat sujui kivasti, ja tehtiin aikas päheitä sokkareitakin (ja rimat pysyi ylhäällä silti!!! Jahuu!!) ja hienoja jaakotuksia. Stopahdus sen sijaan ei ollut yhtään meidän (mun) juttu (en ainakaan tällä hetkellä saa sitä mahtumaan kokonaislogiikkaani) ja sanoinkin sit lopulta Markolle, että mä en tee näitä vaan takaa leikkauksia. No, leikkaukset toimi joten mikäs siinnä.

Penneleiden kanssa tehtiin päälle juoksuja ja välistä vetoja jotka Näp selvästi osaa - eikä ohjaajassakaan ollut moittimista. Päästiin tutustumaan myös "kiirakorpeen" joka toimi sekin Näpillä kuin tauti ja käy loistavasti kokonaislogiikkaani. Hipin kanssa sitä pitänee hieman treeniä. Lisäksi käytiin läpi garret-sylkkäri, toimi kuin junan vessa, ja myös Hipardilla - aivan kuten epäilinkin toimivan :) Ruokonen tuntui myös tosi käyttökelpoiselta tekniikalta ja Näpänderin kanssa sitä koitettiinkin, mutta koska olen hidas ja kankea, niin vaatii vielä hieman toistoja. Nyt vaan sorvaamaan viikko treenejä niin että pääsee harjoittelemaan näitä kaikkia uusi ja toimivia juttuja - mikä ilo onkaan päästä treenaamaan tavoitteellisten, lajiin paneutuneiden ja taitavien ohjaajien kanssa <3

Hirmuisen paljon lämmitti mieltä Harrin mukavat kommentit neiti Näpsästä, ja Leenan lausahdukset musta ja Hipardista <3 Ja oli mahtavaa nähdä kuinka taitava ja hurja Näp pieni jo on, vaikka sen kanssa on vasta höntsäilty vain. Nyt vain ne esteet työn alle niin päästään aloittamaan oikea agility ensi keväänä (ehkä). Ja ehkäpä upeinta kaikessa oli huomata se, kuinka Näp jaksoi ja teki vaikka tilanne ja ympäristö oli sille aivan uusi - ja ei-niin-mukava helleripulikin iski perjantaina. Näp pieni nukkui häkissään aivan rauhallisena ja oli kaikin puolin oma itsensä eikä edes paahde saanut sitä sippaamaan. Pieni veti täysillä ja oli oma ihana itsensä - kuten aina. Äitinsä tytär <3

Mahtavat neljä päivää takana, miten ihmeessä sitä kestää taas vuoden ilman T-leiriä? Nyt jo on ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti