tiistai 20. syyskuuta 2011

Aksailua ja TOKOilua :o

Jep, TOKOiluakin on päässyt Hip pieni tekemään, ihan kokeisiin asti vieläpä. :o Mutta aloitetaan aksailulla...

Nokialla käytiin kisaamassa 2 agirataa ja hyppäri, joilla tuomarointia teki Luomalan Henkka. Juuri ennen ekaa rataa kisajärjestäjien musiikki valinta meni mun osalta pieleen: tuli biisi, joka nosti pintaan todella murheellisia muistoja ja asioita. Siinnä sitä sitten hätäpäissäni rallattelin päälle Reggae Rekkaa ja ei muuta kuin radalle. Rata oli suht helppo, varsinkin alku, mutta silti - tai ehkä juuri siksi, onnistuin sössimään heti kättelyssä. Ts. "jäädyin" täysin väärässä kohtaa -> pitit tehdä päälle juoksu, mutta koska en halunnut suorittaa konkreettista päällejuoksua, päätin antaa Hipardin mennä ensin. Ja sehän meni. Väärälle esteelle. No, siitä sit jatkettiin rata loppuun. Pikku räpistely tuli hetkeksi toki kun keräilin koiran takakisin oikealle radalle, mutta sen jälkeen tultiin sujuvasti rata loppuun :)

Toisella agi radalla tehtiin "taistelu vitonen", taistelu siinnä mielessä että jatkoin radan suorittamista ohjausvirheen jälkeen. Improvisoin, aikaahan siinnä paloi, mutta se nyt ei Hipardin kanssa ole ongelma ja selvittiin virheittä. Vitonen napsahti puomin noususta -> valssasin juuri ennen puomia ja valssi valui -> valui koirakin eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta puomille sivusta. Radan loppu puolella valssit vaihtuivat takaaleikkauksiksi joten ihan huippuaikaan ei tällä improvisoinnilla päästy, mutta maaliin kuitenkin tuloksella 5 :)

Hyppärin rataantutustuminen vietettiin kaatosateessa. Ja tunnelma oli katossa. Oikeasti. Radan alku oli sairaan makee, ja voi jestas, vaikka itse sanonkin, niin me oltiin niin jäätäviä sen alun kanssa. Pääsin sujuvasti pakkovalssijaakotukseen - joka on ollut mun iso mörkö, ja sekin onnistui täydellisesti. sit kuului se kuuluisa "huh" (loppu kun olisi ollut ihan läpihuutojuttu), ja... agilitynjumalat iskivät samantein. Eli HYL. Väärä rata.

Ihana päivä kuitenkin. Hip oli, jälleen kerran, niin mahtava - seurasta puhumattakaan. Kiitos Jenny & Nappis! Ja erään kisatyöntekijän sanat lämmittiivät taas mieltä: kuinka huikean nopea Hip onkaan, ja ne sen kontaktit.... kuinka ne voivat olla niin mahtavat?  <3 On niin kiva kuulla tuollaista.

Viime sunnuntaina kisailtiin "kotona" eli TAKUTien geimeissä Herwoodissa. Hyppäri ja agirata, tuomarina Anne Viitanen. Mun oloni oli taas jo aamulla kaikkea muuta kuin hyvä ja mietinkin jätänkö koko geimit väliin. Lähdin kuitenkin, kun ajattelin että ihanat seuratoverit kuitenkin piristää mieltä kaiken tän *tin keskellä. Hyppärille en saanut vielä itseäni ihan kuntoon. Ok rata, hyllytettiin loppumetreillä, mutta olo ei ollut kummoinen vaikka Hip tietenkin oli tapansa mukaan oma ihana itsensä. Agi rata sitten... Voi vitsit se oli makee!! Sitä oli niiiiiiiin ihana mennä ja meillä oli niin hauskaa. Ei yhtään haitannut se yksi radanluvullinen kömmähdys jonka seurauksena Hip päätyikin A:n sijasta puomille, jatkettiin siitä rata loppuun kartan mukaan ja melkein itku tuli kun päästiin maaliin. Voi hip jos vaan tietäisit kuinka paljon sinä minulle annat <3

Kisojen lisäski on pakko kirjoittaa myös treeneistä... T-leirillä tutustuttiin "kahden käden männistö" tekniikkaan, ja viime viikolla Harrin treeneissä olisi ollut oiva tilaisuus tuota testailla. Mutta kun ei vanha kaikkea muista, niin vedettiin "perinteisellä" tyylillä. Super nopa ja upea pujottelun sisään meno ja puomin layerointi saatiin toki, mutta hiukan jäi harmittamaan kun jäi tuo tekniikka treenaamati kun olisi ollut siihen niin hyvä mahdollisuus : /

Niin ja Näp "pieni"... Näp pieni ei ole enää niin pieni. Paitis vähän ehkä kooltaan. 11 kuukautta on nyt ikää ja jestas että neiti on liukas <3 Ja niin mahtava. Kaikki hyppyesteet on nyt tulleet tutuiksi ja tekniikoistakin oikeastaan kaikki hallussa. Vauhtia riittää, vaarallisia tilanteita ei - sillä neidillä on aivot. Radan reunalle rauhoitutaan hienosti, toinen on niin liikkis kun vetää ihan litteäksi kun sanon "siinnä". Ja se sama "enkeli" leikkii ja taistelee kuin paholainen. Mä oikeasti kohta tarvitsen sen maalimiehenasun päälleni, niin hurjalla voimalla Näp tuo lelua leikittäväksi. Nyt ois sitten pöytä, kontakti ja pujottelu opettelematta... Ehkä tässä syksyn aikana, paino sanalla ehkä, nuo kontaktit otan työn alle. Pujottelun taidan jättää ensi kesään. Siltikin vaikka kyllähän nyt 11 kuisella periaatteessa vois alkaa, mutta... antaa lapsen olla lapsi. Aikaa on. Noi muutamat esteet kyllä opettaa parissa kuukaudessa sit ensi vuonnakin, ja joka tapauksessa Näp tullee aloittamaan kisauransa vasta yli 2 vuotiaana.

Ja sitten, sokerina pohjalla, Hip tokoilemassa. Ja vieläpä kokeissa! Riitta ja Hip käväisivät Akaan Viialassa kokeilemassa miltä kokeilu tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui. Tuloksella ei juhlittu (VOI0 123p), mutta ei sitä odotettukaan. Riitalla ja Hipillähän ehti olla yhteisiä treenikertoja vain 5-6 kpl, eikä siinnä ajassa ehdi yhteistyö tulla vielä saumattomaksi. "Työtapaturmia" siis riitti ja siksi meni hyviäkin liikkeitä nollille. Yleisvaikutelmaksi kuitenkin 9p, ja koirasta kuulemma näki että se oikein rakasti tehdä ohjaajansa kanssa. Ja yleisössä olitiin ihasteltu hipardin iloista ilmettä ja alati heiluvaa häntää <3 Ja se, että Hipillä on hauskaa, se on pääasia. Ja Riitalle suuret kiitokset  - ja hatun nosto, että uskalsi lähteä Hipardin kanssa kokeisiin niin vähän treenimäärän jälkeen. Temperamenttinen, nopea ja ohjaajalle herkkä Hip kun ei ole mikään helppo ohjattava -tokossakaan. Se vaatii harjoittelua. Paljon. Mutta, nyt tiedetään mitä treenataan - ja liikkeet olivat teknisesti hyvällä tolalla anyway. Suuri kiitos myös Soilelle, joka on Hipin ja Riitan liikkurina toiminut. Olette ihanaia!

Ja tältähän se meno näytti - kuvat Sanna Kiretti
Ja lähtee...

Ohjaaja kovin vakava (onpas tämä arvostelu helppoa ;)), mutta Hipin ilme on <3

Liikkeestä istuminen

Hyppynoudossa

2 kommenttia:

  1. Hip on kyllä aika liikkis. <3

    VastaaPoista
  2. Jep, paitsi ei "aika", vaan TOSI liikkis <3 Kuinka voikaan olla yhteen koiraan mahdutettunahuikea sinnikkyys, tietyn tyyppinen kovuus, hirmuinen määrä nöyryyttä, hurjasti tempperamenttia ja vielä enemmän "jarrua" - ja sit lisäksi: sokerina pohjalla, todellakin se ihanuus ja liikuttavuus <3

    VastaaPoista