sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Koska Maailma Tarvitsee Esikuvia


The One and The Only
- SUPER LAIKA POIKA
11 vuotta esikuvana maailmalle 
9.10.2011!


Kukkona tunkiolla jo aivan pienenä poikana <3

Niin ne vuodet vierähtävät... 11 vuotta Kostilla ikää, vastahan se oli pieni, mutta hyvin suurikorvainen, laikapoika, ja nyt jo... ikämies. Ikä ei tosin Kostia paina - ehkä ihan hieman on rauhoittunut (ja kun ottaa huomioon lähtötason, on kyseessä siis erittäin energinen poika edelleen), mutta edelleen "pölhökustaillaan" harva se päivä, ja - kiitos viisaan päätökseni jättää Kosti agilitystä eläkkeelle heti kun selkäoireita alkoi ilmaantua (vaikka fysioterapialla ja hieronnalla uraa oltaisiinkin voitu jatkaa), on laikapoika saanut terveet ja kivuttomat eläkepäivät :) Mitä nyt välillä käy itsekseen ja omin luvin suorittelemassa esteitä pihamaalla... 

Synttäreiden aattona kipaistiin Hipardin kanssa Lempäälässä kisaamassa. Agiradalla hyllytettiin heti kättelyssä kun ohjaaja oli unessa mutta Hip, yllättäen ;), ei. Hyppäriltä tulos 15, pari rimaa ja yksi kielto kun ennakoin ennakoimista "hieman" liikaa. Tosi sujuva rata ja oli niin nautinnollista mennä Hipardin kanssa. Se vaan on niiiiin <3

Näp pieni ei ole enää niin pieni. Tai siis on. Mutta nykyään Neiti Näp - ensimmäinen juoksu alla ja agilityn treenaaminenkin on vihdoinkin aloitettu. Ja eipä sit aloitettukaan mitenkään vaatimattomasti, vaan Teemu & Niinu Linnan kurssilla. :) Hirmuisesti sai Näp kehuja molemmilta - taito taso on valtaisa kun ottaa huomioon kuinka vähän Näpillä on vasta tehty (n. 5 x 5-10min/kk). Ohjausta lukee upeasti ja reagoi siihen todella hienosti. Ja tämä kaikki pelkällä höntsäilyllä - Teemun sanoin: "hyvin olette höntsäilleet". Niin ollaankin :) Kun pohjat on tehty hyvin, pääsee "viimeistelyssä" vähemmällä :) Hienosti ollaan treenien tavoiteaikataulussa ja Näp on kehittynyt juuri suunnitelmien mukaan. Nyt on siis aloitettu "isojen tyttöjen" agility. Paitsi tietenkään ei kontakteja ja pujottelua vielä. Ne saavat vielä odottaa.

Hipardin kanssa ylitin itseni em. treeneissä useammankin kerran, jos tosin Teemu huomasi HETI ohjauksessani todellisen kardinaalimokan :( VOI HELEVETTI! Siis ei, ei helvetti sille että huomasi, eikä edes sille että siellä oli sellainen moka, vaan sille että mä TIEDÄN ettei silla saa ohjata enkä ole itse yhtään huomannut ko. mömmöilyä. Ihmetellyt vaan että no mikä siihen koiraan nyt on iskenyt, kun on ollut viime viikkoina aivan mahdoton. Ei mikään. Se vaan oli lukenut "ohjausta". Tän siitä sai heti kun oli muutaman viikon pois Lotan ja Lauran valvovien silmien alta :( No, onneksi Teemu huomasi ja asia saatiin korjattua ennen kuin ehdin pilata koiran kokonaan. Nyt toimii taas kuin ihmisen mieli. Enkä minä itseäni ruoski, on aika painavat syyt siihen miksi tällaiseen henkiseen laiskuuteen olen sortunut alkusyksyn aikana (ja sit tosiaan vielä se, että kun ei olla päästy L & L treeneihin)

Oli ihan huippu koulutus ja pää on täynnä suunnitelmia (vielä kun saisi ne toteutetuksikin). Yllätyin Hipardin - ja eritoten omista taidoistani todella suuresti :o En tiennytkään että me osataan niin paljon :o Eikä kyllä yhtään pahaa tehnyt sekään kun sai Teemulta kuulla ettei Jaakko /Suoknuutti) turhaan ole Hipardia kehunut <3 

Itseasiassa vasta tuona viikonloppuna tajusin kuinka taitava Hip todella on - ja lisäksi vielä sen, että ei, se ei ole mitään perussettiä ne taidot vaan kyse on todella taitavasta ja taitavasti koulutetusta eläimestä. Hyvä minä! Hyvä me <3

Niin, tämmöistä melko vaatimatonta linjaa ja tahtia edustavat edelleen nämä blogi päivitykset. Loppukesä ja alkusyksy on ollut "IRL" todella raskasta aikaa ja on tapahtunut paljon pahoja asioita. Mutta onneksi mulla on tukenani ihanat Kirsi & Hanna sekä maailman parhaat treenikamut ja koutsit Takuista <3 Ja Hip & Näp. Ja Pygmi <3 Aurinkoni <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti