tiistai 17. tammikuuta 2012

Sari Syynättävänä

Hui, lauantai oli jännääkin jännempi päivä, sillä osallistuin Sarin vetämiin treeneihin. Jaa miksi se nyt niin jännää oli? No... mulla oli sinne yksi koirapaikka koska molemmat eivät mahtuneet mukaan. Se paikka oli merkattu Hipille. Meninkin Näpin kanssa.

Ja ei, ei mua jännittänyt sekään, että jos vaikka seuraavana päivänä kilahtaa meililootaan tai puhelimeen itse puheenjohtaja vaatimaan tilille että millä oikeudella treenaan Näpillä Hipin paikalla, kuten menneinä vuosina kävi :o (en minä oikeasti jännännyt että noin kävisi, kun on nykyään eri kerho kyseessä - sellainen jossa ehkä "supisijatkin" tajuavat, että sehän on ohjaaja joka paikan lunastaa, ei koira). Mua jänskätti siksi että kouluttaja Sari oli juuri "se" Sari, Näpin Ihanan Iskä Iiron omistaja ja ohjaaja :)

Vaikka on ihan video materiaaliakin ja tiedän etteivät treenitoverini ja koutsimme Takuissa & muualla (esim Elina, Niinu & Teemu) tyhjiä puhele, niin silti... kun Näp tuntuu edistyneen aivan ajatuksen voimalla, on mieleeni pompsahtanut miete että jos mä katselenkin tuota koiraa ruusunpunaisten lasien läpi? Jos se onkin oikeasti aivan surkea, ei osaa hypätä, on laama jne, jne... Kun... ei me olla treenattu nimeksikään, vähän vaan höntsäilty. En edes kehtaa sanoa kuinka vähän Näpillä on treenattu, ja kysyttäessä kiertelen ja kaartelen ja väitän että on enemmän kuin todellisuudessa ja että vähän joka asian kanssa on jotain ongelmaa... kun oikeasti... nolottaa kertoa totuus. Ja siksi toisekseen, sen verran tässä on tahkoa tallattu, että tiedän senkin että jotkut ajattelevat/ajattelisivat että valehtelen, ettei niin pienellä voi saada noin taitavaa koiraa. No, koirat haukkuu ja karavaani kulkee - ja ne, joiden mielipiteillä on jotain merkitystä, tietävät kuinka asia on <3

Lisäksi minua on ajoittain vaivannut Näpin kiltteys treeneissä, lenkillä, kotona... missä vaan. Se kuinka äärettömän helppo Näp on kotikoirana ja lemmikkinä - ja silti siitä löytyy potkua vaikka muille jakaa kun tehdään. No, on mun pentuna tulleista koirista kaikki olleet helppoja pentuja; rauhallisia kotona eikä asioista ole juuri tarvinnut vääntää vaan se "perusoleminen" on ollut kaikkien kanssa helppoa, mutta silti Näp on ollut jotain aivan ihmeellistä. Kun ei sen olemassaoloa edes tiedä. Koko koiraa ei nää ei kuule ja jos nyt jostakin pököilystä on pitänyt sanoakin, niin ihan pienestä sanomisesta on käsi lipassa tyyliin "yes Sir!". Ja silti sanoisin ettei tuo koira ole mikään pehmeä. Tuosta kiltteydestä johtuen olen ajoittain miettinyt että jospa Näpillä onkin jokin aivan kammottava elimellinen sairaus joka sen noin rauhalliseksi tekee? (tosi loogista - jos sellainen olisi, kaipa se koira olisi vetämätön myös treenatessa. Mutta kun ei ole.)

Sarilta sain huojentavia uutisia: aivan kuin Iiro :) Ja helppoja & kivoja kotikoiria, joilla on potkua harrastamiseen ovat Näpin puolisisaretkin :) *huoh* ehkä mä uskallan lakata odottamasta sitä milloin taivas putoaa niskaan. Ehkä.

Itse treeneissähän Näp - tapansa mukaan, loisti enkä minäkään nyt ihan huono ollut :D Hienosti osaa sivuirtoamisen renkaalle ja kokoaa itsensä hyppyihin erinomaisesti. Lukee rataa ja kääntyy superisti. Kontakteista radalla oli A - ihan uusi A, jolle tultiin putkesta -> ei haitannut mitään. Sinne mentiin ja hyvältä näytti :) Takaakierotton sain lähetettyä kaukaa (siis maltoin lähettää), jolloin Twistikin onnistui. Tarkkana täytyy kyllä tuon pienen kanssa olla sillä se on saippuoitu silakka - kirjaimellisesti. Heti kun on ohjaus auki, niin sieltä se tuli, sinne se meni. Pimeät putkikulmat ovat helppoja, ainoa hankala on sellainen pimeä putkikulma jossa putki on U:lla -> ei todellakaan voi Näpiä yhtä huolettomasti lähettää suorittamaan kuin Hipardia koska se hakee niin voimakkaasti edessä olevia esteitä. Kääntyy kyllä - tietenkin, mutta ei niin helpolla kuin Hip.

Enemmän luottoa vaan ohjaukseen ja paniikki mieliala pois, niin siitä se lähtee. Upeinta oli huomata se kuinka hyvin Näp jaksoi vaikka sillä on niin vähän tehty - ja etenkin se, että se PARANSI asennettaan treenien kakkoskierrokselle! Eli alkoi väsyneenä tehdä vielä paremmin töitä!

Mahtava eläin <3 Niin mahtava <3


Mutta valitettavasti pelkkiä hyviä uutisia ei ole kerrottavana :( Tällä hetkellä painaa syvä huoli Teräsmuori Kali the kaamean vuoksi. Pelkään, että teräs on väsymässä vaikka pilke silmissä on edelleen ja muutoinkin pirteä ja liikunnallinen mummu... mutta...15 vuotta on pitkä aika....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti