maanantai 21. syyskuuta 2015

Robin


Kuherruskuukausi on siis saatettu onnellisesti päätökseen. Tai siis tulostahan ei nyt siis tokikaan vielä tiedä, mutta pariskunta vietti keskenään oikein mukavan viikon ja useita onnistuneita astumisia saatiin, joten ainakin voinee toivoa että sitä mitä on kylvetty, aikanaan myös niitettäisiin :) Muutaman viikon kuluttua olemme hieman viisaampia taas.




Sain ilon ja etuoikeuden tutustua Robiniin oikein kunnolla, kun Arja luotti hänet käsiini yli viikoksi (kiitos luottamuksestasi Arja) ja pääsin myös näkemään Robinia vielä lisää myös oman ohjaajansa kanssa omassa kodissaan.

Koska sain näin hienon tilaisuuden, niin päätin kirjoittaa ihan vain Robinista - ja siitä millaisia ajatuksia se herätti minussa meillä olonsa aikana.

Kun esnikerran kohtasin Robinin, tuli koirasta heti aivan mielettömän hyvä fiilis. Tässä on juuri SE - juuri se uros mitä niin kovasti etsittiin.  Kaikki palikat lokashti, eikä mistään kriteersitä jouduttu tinkimään - edes niistä vähän "turhemmista", mutta silti "henkisesti" tärkeistä. Tämän paritusloman (joka kesti kaikkiaan lähemmäs 2 viikkoa) aikana ajatus vain vahvistui: hyvää todellakin kannatti etsiä ja odottaa, vaikka kieltämättä sitä välillä jo meinasi usko loppua. Robin osoittautui VIELÄ paremmaksi, kuin mitä olin ensin ajatellut - ja vieläpä ihan vieraassa ympäristössä ollessaan.



Kotioloissa Robin oli aivan äärimmäisen miellyttävä koira, urospuolinen Hipardi :) Erittäin rauhallinen, todella avoin, kontaktihakuinen ja ystävällinen "ihmisen koira". Lasten kanssa Robin viihtyi todella hyvin ja varmasti, kuten kaikissa muissakin tilanteissa. Lunki ja vahvahermoinen koira. Ihan ensi minuuteista lähtien tuntui siltä kuin se olisi asunut meillä aina, niin hyvin porukkaan solahti mukaan.

Lenkeillä Robin oli kuuliainen, mutta selvästi erittäin itsenäinen myös. Erkaantui hyvinkin kauas ohjaajasta ja voi että kuinka se poika tykkäsikään juosta! Ja lujaa! Ruokahalu säilyi hyvänä ja makupalatkin maisutivat - vaikka vieressä oli juoksuinen narttu, ja tämä säilyi koko Näpin juoksun ajan, myös tärppipäivinä. Tärppipäivinä tosin heti kun tyypit tajusivat olevansa "vapaalla", muuttui se kuulainen herrasmies ihan joksikin muuksi ;) Että ei, ei sitten siinnä kohtaa todellakaan ollut äitiä ikävä, vaikka muutoin Robin siis tykkäsi todella olla ihmisten seurassa ja hakeutui oma-aloitteisesti kontaktiin.

Ihan vähän myös treenasin sekä aksaa että tokoa. Aksassa R tuntui ensiksi hieman erilaiselta kuin omat koirani, mutta nopeasti se tajusi sen miten _minä_ ohjaan (ja oppi erottelemaan sanoja). Koko ajan se meni ihan jäätävää vauhtia ja tuli oikein mukavasti ohjaukseen. Tokossa se tuntui ihan samanlaiselta kuin Hip, eli super hyvältä; salamana valmis tekemään duunia ja sillä oli tehdessään super kivaa. Koira tuntui hymyilevän koko kropallaan - erittäin hyvä vire, innokas ja nopea koira. Mii laik!





Kaiken kaikkiaan hirvittävän tasapainoinen ja miellyttävä koira. Kotona todella rauhallinen ja helppo, treenatessa tulta ja tappuraa, mutta samalla myös kiltti koira, joka tahtoo tehdä ihmiselle. Kyllä Robin tuntui juuri siltä oikealta kumppanilta Näpänderille. Aivan täydellisesti. Ja ehkä Näpkin oli samaa mieltä, sillä se oli ihan super kultainen Robinille koko sen lomailun ajan (mitä nyt ennen tärppejä ahsdisteli urosparkaa seksuaalisesti. Robin kun selvästi tiesi, ettei turjhaan kannata hötkyillä vaikka narttu kevyt kenkäinen onkin).

Kuherrusloman päätyttyä treffasimme vielä hyvtä tovit myös Arjan luona treenaten, lenkkeillen, jutustellen ja jopa maailmaa parantaen. Aivan mahtavaa oli ja jos nyt käy niin ikävästi ettei pentuja tulekaan, niin ainakin sain uuden ihanan ystävän lisää.


Eikä tässä tokikaan kaikki!! Sillä reilu viikko "lemmen lomalta paluunsa" jälkeen Robin meni ja tempaisi Kauhajoelle hakukokeesta kolmannen 1 tuloksensa! Joten osallistumisoikeus ensi vuoden pk-SM:miin on palkkarissa.

Anttu ja Ysi painelivat Kokkolan aksakisoissa jälleen kovaa ja virheittä (siis ilman koiran tekemiä virheitä ;) ) maaliin. Nopea nolla ja 3. sija, Antun taktikoidessa Frescolle 2 sijan. ;)

"Ohjaa" huutaa Ysi :D
Niin, ja tosiaan, Näpin viettäessä mukavia hetkiä Robinin kanssa, Vietti Hip ihanat 2 viikkoa Netan huushollissa. Sinne se vaivatta sujahti ja eleli kuin olisi ikänsä siellä asunut: 4 lapsen, 3 muun koiran ja  kahden kissan seurassa. Ihana Hip :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti