tiistai 3. elokuuta 2010

Treeniä, Terapiaa ja Teineilyä ;)

Kuten T-kirjainten määrästä voinee päätellä, kysehän on siis T-leirin ohjelmasta ;D Neljä mahtavaa päivää huippu hienoissa treeneissä, huippu kouluttajien opastettavana ja huippu hauskassa sekä taitavassa seurassa antoi kotiin tuomisiksi aimo annoksen oppia, treeni motivaatioita, hyvää mieltä sekä järkyttävän suuret silmäpussit sekä univelan kun treeni juttuja ja jotain muitakin aiheita puitiin nuotiolla pikku tunneille asti.  Oli kyllä mukava nähdä "heimoveljiä ja -sisaria" pitkästä aikaa, samoin kuin Hipardin sisaruksia, eritoten Elinan Io:a (T. Hit) sekä Ninan Ace:a (T. Hotspur) sekä jakaa kuulumisia ja kokemuksia tuttujen ja kokeneiden konkareiden kanssa - ja todeta myös ettei mikään ole niin outo kuin bordercollie. Paitsi toinen bordercollie ;) Tutuksi tulivat mm. "Crazy Smoking Dog" ja "letkajenkka". ei jestas... välillä sitä joutuu tosissaan miettimään, jotta kuinka voi olla mahdollista että niin fiksut eläimet ovat ajoittain... no, niin pimeitä. Mutta ehkä se on niin että hulluus ja nerous ovat niin lähellä toisiaan.

Agilityn lisäksi olin rohkeasti ilmoittautunut myös TOKO-treeneihin kaikille neljälle päivälle - eikä tarvinnut katua!! Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, etten tullut ilmoittautuneeksi myös Jonten (Jon Eklöf ruotsista) tokoihin (kun en tiennyt kuinka tulopoliittinenkokonaisratkaisuni venyy), joten Jonten osuuteen osallistuttiin ainoastaan kuuntelun muodossa. "Action" oppia saatiin T-tiimin huippukouluttajilta.

Torstain Tokot veti Lillian Brenden Norjasta (POHJ TVA N TVA S TVA FI TVA TENDING JYNX, "Lille My"). Jännitti kyllä todella rutosti kun A) ei olla treenattu kuin juhlapyhinä, B) mitä tulee englannin puhumiseen niin.... kuuntelen kyllä sujuvasti :) Onneksi Sirke ja Heidi käänsivät mun takelteluani Lillanille.  Lillan nimesi Hipardin kärpäseksi joka surisee hurjasti. Hipardin liikkeet olivat Lillanin mukaan todella hyviä ja nopeita, mutta "kärpänen" vaikeuttaa hommaa. Hip ei ole kärpänen ilkeyttään, vaan epävarmuuttaan ts. olen säätänyt vähän liikaa johtuen omasta epävarmuudestani ja mielikuvien puutteesta eikä Hip oikein tiedä enää mitä siltä halutaan. Ja silloin... silloin kärpänen lähtee lentoon. Tämän seikan olin päätellyt tosin itsekin jo ajat sitten, mutta oli helpottavaa saada vahvistus sille että olen ollut havainnoissani oikeassa. Tai että ainakin Lillan on kanssani samaa mieltä Hipardin käytöksen syistä.

Ohjeeksi saatiin että ohjaajan on laitettava jäitä vatsaansa. Päättäväisyyttä ja rauhallisuutta. Ja tiedoksi: Hip ei ole hidas eikä haluton. Ja sen kyllä näin itsekin... Huippu nopsa koira jolla moottoria riittää.

Perjantaina koutsauksesta vastasi Nina Manner (Hipardin velipuoli, Tokon MM3 V-2010, FI TVA JK2 BH TENDING HOTSPUR Ace). Kävimme läpi seuraamista, askel siirtymisiä sekä luoksetulon stoppeja ja hyppy noutoa. Stoppeihin Nina ehdotti "sosiaalista" tapaa, mikä vaikuttikin toimivalta. Askelsiirtymien jalan käyttö kirkastui ohjaajalle ja niinpä nekin saatiin sujumaan varsin mallikkaasti. Hyvät vinkit tulivat myös noutoihin ja perusasentoihin -> back to basic siis.

Lauantaina treenit veti moninkertainen Toko:n maajoukkue-edustaja Satu Taskinen (SM3- 05 `POHJ TVA FIN & S & DK TVA` TENDING WHITE WARLOCK Welmu sekä FI TVA TENDING RIOT, "Ryyd"). Sadun kanssa pureuduttiin sit tähän mun mörkööni, eli.... tunnariin. Ja... ilokseni sain huomata ettei Hipardin tunnarissa ole mitään vikaa :) :) Valmishan tunnari ei missään nimessä ole, mutta Hipin osaaminen on siinnä liikkeessä juuri sillä tasolla kuin olen kuvitellutkin sen olevan. Ja voi että Hipardin sitkeys on tunnarissa(kin) aivan huippuluokkaa :) On se vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiin mahtava eläin. Saatiin tosi hyvät ohjeet jatkoon ja nyt tiedän miten edetä.

Lisäksi käytiin läpi ohjatun treeniohjelma, eli viimeistään tässä vaiheessa leiriä meillä oli jo kasassa treenisuunnitelmat jokaiselle juhlapäivälle seuraavaan leiriin asti ;)

Sunnuntaina vinkkejään jakoi Toko:n maajoukkue konkari Jessica Svanljung ( SM2-08, FIN TVA S TVA DK TVA PPR1 TENDING CHARMER Katla sekä TENDING KNIGHT, "Mac") Jessican kanssa ehdittiin tekemään kaikista pisimmät treenit joissa käytiin läpi niin ruutua kuin merkkiäkin sekä seuraamista ja kaukoja ja jatkettiin myös ohjatun treenejä samalla tapaa kuin lauantaina Sadun kanssa. Ruutua ja merkkiä Jessica ehdotti tehtäväksi Hipardille näyttönä (ja samaa tyyliä näytti Jonttekin kannattavan). Näytöt pelittävät Hipardilla hyvin eikä "kärpänen" nouse esiin. Kaukojen lievään jumittamisongelmaan saatiin virittely ohjeet (ekaan vaihtoon kun tahtoo jumittaa) ja seuraamisessa mieluummin namia kuin lelua -> Hipardin seuraaminen on nättiä siis, mutta... se kärpänen. Siis namille tämä, Hipardissa riittää vauhtia ja intensiivisyyttä ilman saalistakin ihan riittämiin :)

Toko treenit olivat kyllä todella antoisia jo ihan pelkästään vinkkienkin vuoksi, mutta ennen kaikkea sen mahtavan tsempin ja palautteen ansiosta jota näiltä huippuohjaajilta sai. Ja ihan eniten Hipardin vuoksi; oli mahtavaa nähdä minllaisella vauhdilla ja intensiivisyydellä se tokoa(kin) tekee. Äärettömän kuuliainen ja mahtava koira jolta ei yritystä puutu. Hipardin liikkeet olivat tietenkin todella leväällään treenaamattomuuden vuoksi, mutta ei tarvittu kuin lyhyet palauttelut niin johan alkoi tekniikat taas löytyä - ja ilokseni huomasin että Hip todellakin ON huippu pätevä ja tekee liikkeet erittäin iloisesti ja hyvällä ilmeellä. :) En käsitä mistä minulle on syntynyt mielikuva että Hip olisi tokossa jotenkin hidas ja haluton, sillä niitä kahta asiaa se ei takuulla ole! Päinvastoin. Yhtä supernopea, keskittynyt, sitkeä ja kuulolla oleva kuin agilityssäkin. Kun vaan ohjataan oikein.

Ihan hirvittävän paljon "terapiaa" omalle nupille toi keskustelut kokeneiden ja taitavien ohjaajien kanssa; tieto, ymmärrys ja usko siihen että todellakin homma on vaikeaa jos mielikuva halutusta suorituksesta puuttuu. Mielikuva on kaiken A&O ja sen jälkeen treenaamine on paljon helpompaa kunhan vain muistaa että kaikista tärkeintä on se että ITSE pitää näkemästään ja siitä fiiliksestä jolla koira tekee.

Agilityssä leirin teemana oli "Pystyt Parempaan" ;)
Ja meno hyvin hulvatonta kuten T-leirin ageissa aina. Hienoille suorituksille ja hersyvälle huumorille ei tullut loppua näissä geimeissä. Torstain ja perjantain meitä koulutti Savikon Seppo. Sepolta tuli hyvää vinkkiä "tumanovan" tyyliin ja sitä kautta hyödyllistä pohdintaa. Itse treenit meni mun osalta aika mönkään kun painin vaihteeksi taas rytmitysongelmani kanssa :/ Hipardi oli pätevä ja hauskaa oli tunailusta huolimatta.

Viikonloppuna treenit veti Jänesniemen Elina
. Elina valoi minuun uskoa ja tsemppistä aivan käsittämättömällä tavalla ja ylitin itseni harjoituksissa aivan totaalisesti! Sunnuntaina onnistuin tekemään jopa aivan täydellisen twistin  keskellä rataa!!! siis minä! Minä joka olin jo päättänyt etten tee twistejä enää ikinä koskaan. Mieletöntä. Ja Hipardi veti aivan uskomatonta vauhtia varsinkin sunnuntaina - siis tokihan se aina on nopsa mutta tuo oli jotain ihan käsittämätöntä, varsinkin kun alla oli sentään jo 3 aksa treeniä, 4 toko treeniä, tsiljoona uimakertaa ja muuta höntsäilyä. Saatiin todella paljon positiivista palautetta Elinalta mm. Hipardin estehakuisuudesta, kääntymisestä ja kuuntelemisesta. :) Tietenkin tiesin nuo Hipardin loistavat kyvyt jo itsekin, ja toki riittää se että itse tykkää koirasta, mutta tottahan toki se aina mieltä lämmittää kuulla että joo, koira on jonkun toisenkin mielestä todella erinomainen ja IhQ. Varsinkin kun se "joku toinen" on Elinan kaltainen guru.

Kentän reunalla vallitsi mitä mahtavin ilmapiiri; kannustava ja lämpimästi kettuileva. Ja kettuilun lomassa puhuttiin myös niitä "henkeviä" ja varsinkin Juhan mietteet tehtäväkeskeisestä koirasta tuntuivat "omilta". Hienosti sai Juha puettua tuon filosofian sanoiksi.

Leirin parasta antia oli kuitenkin se "terapia", eli vertaistuki. On hienoa treenata saman henkisessä porukassa, jossa kannustetaan ja iloitaan toisen onnistumisista aidosti eikä kateudella ole jalansijaa. Ja jossa varmasti jotakuinkin kaikki ovat kohdanneet myös niitä takapakkeja, epäonnistumisia ja nähneet myös sitä koiraharrastusmaailman nurjaa puolta. On siis tietoa siitä että se, mikä näyttää helpolta, on vaikeaa ja se mikä näyttää vaikealta on mahdotonta. Niin paitsi T-tiimiläisille, koska "ME PYSTYTÄÄN PAREMPAAN" ;)

Ja niin, tuli minulla kyllä leirin lomassa kyynel silmäkulmaankin. Leea kun itketti minua. Leea kertoili eräästä takavuosien keskustelusta entisen agi-koutsini kanssa (ovat siis vanhoja kavereita he) kun yhdisti että minä olen se tyyppi, josta koutsini oli puhunut. Treenasin tuolloin Laikapojalla ko. ryhmässä. No, koutsi oli Leealle kertonut että kuinka ryhmässä on tällainen laika koira joka on kyllä erittäin taitava ja hyvä, mutta kun se vauhti ja palo ei riitä siihen mihin mun taidot ja motivaatio riittäisi - ja kuinka häntä käy sääliksi kun minun kaltaisellani ohjaajalla ei ole parempaa koiraa.

Voi että mä liikutuin. Ihan alkoi kurkkua kuristaa ja silmänurkat kostua. Siis... olinhan minä toki rivienvälistä noita koutsin aatoksia tuohon suuntaan tulkinnut kyllä, mutta silti... se tieto siitä että hän todellakin oli noin ajatellut (ja pitänyt SLP:tä kuitenkin myös ihan pätevänä sessuna - sillä sitähän se toki oli, mutta ei tosiaan mikään huippu agitykki tod.) ja vielä siitä ns. "kolmannelle osapuolelle" kertonut. Voi että...

Viimeisen vuoden aikana on tämä koiraharrastus tuottanut niin paljon *kaa niskaan kateellisten ja katkerien taholta, että olen jo lähes unohtanut sen, että niitä hyviä ja kivojakin ihmisiä todella on. Niitä jotka toivovat aidosti toiselle hyvää eivätkä koe että toisen pärjääminen on itseltä pois. Että... ehkäpä se todellakin on hyvä että viimein uskalsin jättää sen "ankkalammikon" ja siirtyä muiden joutsenten pariin.

Ja kiitos Pete <3

"on parempi kuolla joutsenten parissa,
kuin elää elämänsä ankkojen nypittävänä"

- H.C.Andersen


Niin ja leirille kantautui myös tietoliikenneyhteyksien kautta hyviä uutisia maailmalta: Niinu & Rhett olivat voittaneet kultaa Unkarissa Bordercollieiden avoimissa EM-kisoissa!!! http://www.bcc2010.hu/


Koska tänä vuonna unohtui kamera kotiin leirikamppeita pakatessa, ei ole näyttää kuin edellisvuosien otoksia. 

Hipardi odottaa rantsuun pääsyä

Heltisihän se...

Ja takaisin päin...

Lopuksi rentoudutaan ;)

Tatzi A:lla
 
Janne & Tatzi

Meg (jos en nyt ihan väärin tunnista)

Rika

Pingu

Riitan vizsla (en tiedä kumpi niistä, tsori)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti