tiistai 21. syyskuuta 2010

"Iipardeja"

Viime viikon perjantai oli kyllä melko mainio päivä muutamastakin syystä:

1. pääsin TAKUTien valmennusryhmään <3 <3 <3
2. on mukava, mainio, taitava ja nopsa koira jolla treenata aksaa ko. ryhmässä
ja 3...


No KYLLÄ! Hipardi EI ole tiine,  vaan _erittäin_ tiine ♥ Useita sikiöitä, varmuudella väh. 4, mahdollisesti 6 tai enemmänkin :o (yli kuutta ei kyllä tarttis välttämättä tulla sanon minä, itsekäs kun olen, vaikka toki toivoisinkin, jotta kaikille IhQuille kotiehdokkaille oma "Iipardi" riittäisi. Mut emän - ja ennen kaikkea omaa - jaksamista ajatellen 6-7 on kyllä maximi.)

Kyllä on olo nyt helpottunut, onnellinen ja kauhistunut :o Mut ennen kaikkea helpottunut. Pelkäsin niin kovin että jos on tiine, niin sikiöitä on vain 1-2... mutta onneksi HIP niiiiiiiiiin osaa ;) Luonto oli puolellamme ja ehkä ahkeruuskin tuohon sikiöiden määrään vaikutti? Tai sitten ei, mutta joka tapauksessa
Saria & Samua saa kiittää myös kärsivällisyydestä ja arvokkaan vapaa-aikansa uhraamisesta - toivottavasti vaivannäkö kannatti ja saadaan Iirollekin runsaslukuisesti uutta vahvaa jälkeläisnäyttöä edellisten jälkeläisten jatkeeksi :) Nyt vaan toivotaan että kaikki sujuu hyvin; että syntyy terveitä, elinvoimaisia pentuja ja narttu jaksaa tiineyden, synnytyksen ja imetyksen hyvin. Itse en uskalla vielä unelmoida, saati huokaista helpotuksesta - tähän pentueeseen on satsattu niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa etten halua pudota kovin korkealta jos hommat meneekin loppumetreillä pieleen :/

No, Hipardin sisältä löytyi perjantaina siis sikiöitä - ja minun sisältäni "pieni tiineysoraakkeli" :o Jännä homma kyllä; kummallakaan kerralla en pohtinut onko vai eikö, enkä katsellut Hipiä "sillä silmällä", vaan olin päättänyt etten mieti koko asiaa vaan annan ultrakuvan kertoa faktat. No, silti... kummallakin kerralla tiesin ultran tuloksen jo etukäteen - keväällä siinnä el. aseman odotusaulassa totesin että ei, ei se ole tiine. eikä ollutkaan. Nyt sen sijaan jo 2 viikkoa sitten tuumasin eräänä iltana Samille että tiedätkös mitä? Hip muuten on kantavana. Ja näinhän se oli :)

No joo, myönnetään ettei tuo oraakkelimaisuus nyt pelkästään minun oivallisiin meedionkykyihin perustu, vaan mukana on aimo annos niin kokemusta kuin MuTuakin (joo, siitä on joskus ihan hyötyäkin) ja tietenkin se, että olen melko hyvin kartalla Hipardin mielenliikkeistä auttaa asiaa paljon. Eli keväällä Hip oli "erittäin raskaana". Sisäänpäin kääntynyt, rauhallinen - jopa vois sanoa unelias. Turposi ja nisät kasvoivat, samoin turkki. Sisäänpäin kääntyneisyys ja uneliaisuus eivät ole sanoja joita Hipardista tyypillisesti voisi käyttää.

Tällä kertaa Hip sen sijaan oli koko juoksun sekä juoksujen jälkeen ihan oma touhukas itsensä :) Leikki, puuhaili, liikkui... kaikki tämä tietenkin "tättähäärä" meiningillä. Eli niin piti "vanhat merkit" paikkansa -> tiineysoireet = valeraskaus. Oikeasti tiineenä olevan nartun ei tarvitse kuvitella olevansa tiineenä, joten se voi jatkaa juoksujen jälkeen omaa elämäänsä sillä oikeastihan nuo tiineyden oireet näkyvät kuitenkin vasta melko loppuvaiheessa.

Mun oloa tuo "etiäinen" tiineydestä ei kyllä helpottanut mitenkään enkä sitä siksi kertonut edes Riitalle (saati pennunodottaja ressukoille, ikävä minä ;)) Lähinnä kauhistutti kun tajusin että hei, tää voi olla totta -> mihin hemmettiin oikein menin lupautumaan? Voi perse :( Kaiken tän "tavan elämän" härdellin keskelle sitten pennutkin... ja entä jos jotain menee pieleen? Entä jos tuleekin jättisuuripentue tms ja pentuja pitää pulloruokkia/metsästää keinoemoa? Mitä jos, mitä jos, mitä jos... olisin halunnut peruuttaa koko homman. No, tiineyden varmistuttua olo on ollut helpottunut ja luottavainen. *ainakin toistaiseksi ;) Oletettavasti lokakuun puolenvälin lähestyessä alkaa taas ahdistamaan ja kaduttamaan koko homma. :-/ No mutta - perua ei voi ja tuli mitä tuli, tiedän että minä kyllä pystyn oman osuuteni hoitamaan sillä jos kaikki sujuu kuin elokuvissa, mun osuutta ei oikeastaan edes ole - ja jos ei, niin... no itseasiassa taidan olla kriisitilanteissa parhaimmillani.

Hipardin LA osuu viikolle 42. Alkuun tai loppuun tai jonnekin sinne päin sillä astutuksiahan oli useampana päivänä. Tiedän että tietoa näistä pennuista odotellaan kuumeisesti, mutta esitän teille silti toiveen: ei joko-joko-joko viestejä, kiitos. Tiedän itse varsin hyvin kuinka piinallista odottaminen on, mutta silti... ei sillä tiedolla voi olla niin kiire etteikö voisi vuorokauden pari odottaa. Eihän? Uskon kuitenkin että asianosaiset, ts. potentiaaliset omistajaehdokkaat, saavat tiedon pennuista ja sukupuolijakaumasta ASAP. Ja uteliaat sitten vähän myöhemmin, mutta mahdollisimman pian kuitenkin.

Pistin tämän toiveen ihan siksi että koin taannoin aivan totaalityrmistyksen kohdatessani sangen...hmmmm.... ajattelemattoman ja voisi kai sanoa että jopa empatiakyvyttömän ja harhaluuloisen henkilön :o Ko. henkilö ei saanut kasvattajalta vastausta pentujen sukupuolijakaumasta välittömästi ja tästä syystä hän haukkui kasvattajan pataluhaksi ja huijariksi siltä seisomalta :o Kun kasvattaja oli luvannut että hän varmasti saa pennun!  Joo, kyllä ymmärrän turhautumisen toki, tai no - ei, en ymmärrä; ko. henkilö ei kuitenkaan ollut odottanut pentua kuin hetken (4kk) ja rotuvalintakaan ei ollut vanhentunut edes vuotta... Ja sitten sellaista tekstiä ja kyvyttömyyttä sietää pettymystä sekä turhautumista aikuiselta ihmiseltä :o Ei, en tajua en. En voinut mitenkään ymmärtää sitä että miksi heti piti saada raivarit ja epäillä sekä syytellä? Kun ei voi yhtään tietää onko esim. jotain sattunut? Tai ehkä "kätilö" on ollut vain niin väsynyt tms... Ei se nyt oikeasti voi olla muutamasta päivätä kiinni jos on "jo" 4kk odottanut. No, henkilö sai pennun. Tosin väärän värisen. Voi ikävyys :-/ On se vaan niin väärin.

Olin kyllä täysin tyrmistynyt tuosta käytöksestä, mutta no - ehkä en ole ihan objektiivinen tässä asiassa kun itse odotin pentua 4 vuotta (tai no, seitsemäs vuosi on nyt menossa, eihän minulle pentua tullut silloin 3 vuotta takaperin vaan Hipardi <3 ) ja sitä ennen rotuvalintaakin oltiin pohdittu jo pari vuotta... ja näin pitkä aika kului vaikka kriteereinä oli - prioriteettijärjestyksessä, kiva, kiltti, terve, pieni narttu jolla voisi harrastaa agilityä. Varsin vaikeasti täytettävät vaatimukset siis ;)

Anyway - jos, tai ehkä kun, menee tovi ennen kuin saatte tiedon pentujen syntymästä ja/tai sukupuolijakaumasta, niin pliis, pliis, pliis - koittakaa muistaa etten minä tietä tahallani pimennossa pidä! Jotain on voinut mennä vikaan - tai jos synnytys on tapahtunut yöllä niin voi yksinkertaisesti olla vaan niin väsy tai jos kaikki on mennyt hyvin niin ei pysty muuta kuin ihastelemaan pentuetta ja kaikki muu unohtuu, ja niin... taloudessa kun on lisäksi kaksi muutakin koiraa ja reilu 1 vee taapero, niin... no jokainen, jolla on tai on joskus ollut  1 vee taapero tietää kuinka hektisiä päivät silloin ovat :)

No, semmosta se on - aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta mutta lopussa kiitos seisoo. Ja kärsivällisyys, sitä tarvitaan koiran(kin) kanssa joka tapauksessa.  


"bernin pentu" Hipardi <3
Hip ja muut "marsut"

Lyn'n Maitobaari auki 24/7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti