sunnuntai 23. tammikuuta 2011

1,5 + 3

Tammikuun puolenvälin paikkeilla Juhlittiin 1,5 + 3 päivää, Suomeksi Pygmille tuli mittariin 1,5 vuotta ja Näp-Näppärä saavutti ruhtinaallisen 3 kuukauden iän. Kamalaa kuinka nopeasti mun pienet "Parkour" pennut kasvavat! Niin ja yhteiset harrastukset ovat tätä nykyään molemmilla: Parkour :-/ Pelottavaa on välillä se. Parkourin lisäksi Pygmi on erikoistunut takaperin ja silmät kiinni juoksemiseen sekä yhdellä jalalla seisomiseen. Näp taas yrittää tehdä korkeushypyn maailmanennätystä ja on jo huolestuttavan lähellä sen saavuttamista. No, Parkour harrastuksesta huolimatta elo on suht simppeliä ja rauhaisaa ottaen huomioon että taloudessa asuu taapero ja bordenscollien pentu. Näp on osoittautunut oikeaksi mittatilaus pennuksi, aivan kuin Pygmikin mittatilaus taaperoksi: sähäköitä, mutta hyvän hermorakenteen omaavia naperoita :) Näin ollen arki on vaivatonta vaikka potkua löytyy vaikka muille jakaa.

Ja voi että tähän tammikuun puoleenväliin mahtui tapahtumaa joka todella sai minut ylpeäksi pienistäni ; Pygmin kanssa kipaistiin kääntymässä TAYSissa ja voi että miten taitava ja urhea pieni mies minulla onkaan. Vanhana tekijänä suoriutui tutkimuksista suit sait, vaikka stetoskooppi onkin ikävän kylmä. Labratkin saatiin melko kivuttomasti - "iso" verinäyte vähän kirpaisi, mutta sormenpäänäytteessä inhottavinta oli laastari. Tosi inha tuppo sormenpäässä, ei kiva. Käsittämättömän reippaasti ja tyynesti tuo pikku mies jaksoi taas liki 3 tuntia kestäneen reissun - on sillä pojalla vaan hyvät hermot ja vahva usko elämään.

Näp osoitti samanlaisia taipumuksia eläinlääkäri käynnillään 12 viikon iässä. Odotushuoneessa oli täysi meno päällä ja pieni leikki hurjasti omaa vuoroaan odotellessa. Vastaanottohuoneeseen kun pääsi, pomppasi suoraan eläinlääkärin syliin ja häntä taisi ennemminkin heiluttaa koiraa kuin koira häntää. No, Näp nostettiin pöydälle jossa se pyöri kuin väkkärä liehitellen lääkäriä. Kunnes... silitin sitä pari kertaa kaulan sivuista ja sanoin "siinnä". Ja uskomatonta mutta totta: Näp asettui seisomaan paikalleen täysin rauhallisena :o Siis kyllähän minä sen tiesin että Näp on hyvä rauhoittumaan mutta että näin hyvä... Rokotuksen jälkeen sanoin Näpsälle: "saa mennä" ja viuh! Salamana oli eläinlääkärin sylissä naamaa nuolemassa ja häntänsä heilutettavana :) Uskomattoman ihana pieni penneli :)

Kotona Näp on edelleen tosi helppo, rauhallinen ja kiva vaikka jaloissa ja pompussa löytyykin jo todella hyvin. Lempi puuhaa on... yllätys, yllätys: juokseminen :) Ihmisiin, paikkoihin, ääniin, koiriin, yms  suhtautuu avoimesti ja pystyy keskittymään todella mahtavasti vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Autoon hypätään jo lähes itse (hypättäisiin, mutta kun ei vielä ihan mitta riitä - yritys on kyllä armoton) ja hienosti neiti leikkii myös vieraan ihmisen kanssa. Ihan "oikeaakin" treenaamista ollaan pikku hiljaa aloiteltu leikinomaisesti, mutta pääsääntöisesti puuhat koostuvat "shoppaamisesta" ja leikkimisestä. Nättiä peruasentoa Näp osaa jo tarjota tosi hienosti ja mikä hienointa: paikalla olo on helppoa kuin heinän teko :) Ei-sana ja luokse tulo kutsu hallitaan huippu hienosti totta kai - tästä on hyvä suunnistaa kohti "oikeita" treenejä tulevaisuudessa. Mutta ei vielä, vielä leikitään. Pitkään :)

Jaahas, mutta nyt herättelemään Pygmiä päikyiltä ja kohti Hyvinkäätä viettämään koko perheen yhteistä laatuaikaa :)

Siis mitä vaikeaa on 11 viikkoisen koiranpennun kuvaamisessa? Sehän hoituu niin että sanotaan pennulle "istu" ja "odota" ja otetaan kuva :) Ei sen vaikeampaa.
Ryhmässä paikalla istuminen häiriönalaisena sujuu jo myös kuin vanhalta tekijältä. Kiitos Hip häiriö avusta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti