maanantai 3. tammikuuta 2011

Hip Huikea, Näp Näppärä ja Pygmi Pätevä

Vuosi vaihtui rauhallisesti ja perhekeskeisesti kotosalla: kaksi valvoi ja viisi nukkui Ruususen unta. Jos en paremmin tietäsi, niin olisi voinut melkein ajatella että kahdella nuorimmaisella nukkujalla, Pygmillä ja Näpsällä siis, on kuuloissaan vikaa - niin vähän ne paukkeeseen reagoivat. Kalima-muori rähjäsi paukuille ulkona muutamaan otteeseen - eipä ole tuollaista ennen tehnyt. Uskoisin sen liittyvän heikentyneeseen kuuloon ts. on ääniä jotka ärsyttävät. Roosallahan kuulon heikkeneminen ilmeni lentokoneille haukkumisena :o Mutta siis kovimman rätinän aikana olohuoneen lattialla oli muutama mustavalkean kirjava ja pari riistan sävyistä taljaa hujan hajan pitkin pituuttaan kuorsaamassa. (eiku itseasiassa Näp olikin sohvalla mun kainalossa ja roikkui pää alas päin. Muistelen sanoneeni joskus että seuraavaa koiran EI anneta tulla sohvalle... mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja sitä paitsi - ei Näp ole koira! Se on bordercollie <3)

Vuosi alkoi perhekeskeisesti ja vauhdikkaasti - suunnistimme siis ihmisperheen ja bordercollieiden kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Tai lähinnä siis minä ja Hip kisattiin, Sami kantoi tavaroita, Pygmi kannusti äitiään ja Näp leikki ja tuotti sekä meille että kanssaihmisille paljon hyvää mieltä :) Kisat järkkäsi Hausjärven Haukut ja tuomareina toimivat Huittinen ja Huittinen. Tosi hyvät olivat kisajärjestelyt ja iloinen tunnelma paikan päällä. Huittisten radat olivat vauhdikkaita ja hauskoja; ei mitää hullun koukeroa, mutta ei päästä päähän juoksemistakaan vaan rehelliset agilityradat. Mii laik <3

Hipardin kanssa oli huikea mennä ja vitsit meillä oli radoilla hauskaa - vaikka olinkin aivan jäässä lähdössä. Täytyy kyllä todeta että kyllä vaan on tuo Hip niin mun koira; mitä pahemmin minä olen kipsissä, sitä huikeammin Hip tekee töitä. Ei jää epäselväksi se kummalla meistä on parempi hermorakenne ja toimintakyky ;o Parhaani yritin että saataisiin aikaiseksi totaali katastroofi, mutta pieleen meni syystä että Hip-pirulainen on niin taitava! (Kuka kumma sen on mennyt tuollaiseksi kouluttamaan? ;)) Miljalle totesinkin että ei jestas, siis kuinka lyömätön tämä pieni eläin olisikaan, JOS sillä olisi sellainen huisin pätevä ohjaaja? Kun kerta jopa munkin, noin 2 päivää myöhässä olevalla, ohjauksella se tekee niin mieletöntä työtä! 15 ja 15 tuli tulokseksi kun käskytin yht. 5 riman päällä (tooooooosi fiksua) ja lisäksi yksi aivopieru esti Hipardin pöydän suorittamisen (vasta radan jälkeen oivalisin, että niin - miksi en pyöräyttänyt Hipiä pöytää edeltävän aidan toisen siivekkeen ympäri? Siksi koska eipä vaan tullut mieleen : / ) No mutta, päälle juoksut ja viski-leikkaukset onnistui <3 Ja pujottelulla toteutettiin pienimuotoinen layerointi :o Hyvä Hip! Hyvä ME!

Näp Näppärä näytti nerokkuutensa Hyvinkään hallilla - jälleen kerran. Siis aivan uskomaton pentu se kyllä on; halliin painui sisälle aivan kun olisi siellä aina ollut eivätkä vieraat koirat, ihmiset, äänet sitä hämmästyttänyt lainkaan. Hipardin ratojen ajan Näp nukkui hiiren hiljaa (kevyt- :o)häkissään ja väliajalla kävi leikkimässä, vähän "treenailemassa" ja moikkailemassa ihmisiä. No, noihan nyt on jo ihan peruskauraa Näpille, mutta seuraavasta minäkin yllätyin: Näp nimittäin teki sivulletuloja ja kontaktitreeniä vaikka vieraat koirat kulkivat aivan nenän alta. Eikä tässä vielä kaikki!  leikki kanssani ja toi lelua mulle vaikka vieraat koirat kulkivat ohi aivan kylkiä hipoen :o Eikä tässä vielä kaikki: Näp sai hieman leikkiä muutaman vieraan koiran kanssa ja kutsuttaessa se tuli salamana luokse ja haki kontaktia vaikka toinen vielä haastoi leikkimään :) Eikä tässäkään vielä kaikki: Näp piti kontaktin ja teki keskittyneesti "hommia" vaikka vieraat ihmiset houkuttelivat palluteltavaksi :o

Ja ehei, ei tuossakaan ole vielä kaikki - ei todellakaan! Näp nimittäin leikki ja toi lelua vaikka vieraat koirat kulki aivan kylkiä hipoen ja _jopa_ silloinkin kun vieras ihminen kyykistyi Näpin viereen, ojensi kätensä ja jutteli Näpille :o Pyysin Näpänderiä laskemaan lelusta irti ja sanoin "saa mennä" - ja TSUP! Se oli salamana nuolemassa tervehtijän naamaa <3 Uskomaton pentu <3 Niin hieno :)

Näp on kyllä niin suloinen ja ihastuttavan avoin sekä rohkea, että aiheuttaa hyvää tuulta sekä ihastuneita huokauksia missä ikinä kulkeekin. Viimeksi tänään Bauhausissa :) Liukuovet olivat Näpänderin mielestä tosi kivat kun niitä saattoi "kouluttaa" (ovi auki, ovi kiinni, ovi auki, ovi kiinni) ja kun sai luvan marssia sisälle niin siitähän se riemu vasta repesikin: joka puolella ihania ihmisiä valmiina sylittelemään häntä ja vain häntä: Näp suurta <3 Ja hienosti sujui leikkiminen sekä "treenaaminen" myös Bauhaussissa. Oli niin kiva paikka ettei Näp olisi malttanut sieltä pois lähteäkään - taitaa tulla rautakaupan myyjä siitä ;o (ei, siihen Näp on aivan liian nopea ja ystävällinen ;D*)

Ja viimeisimpänä - muttei suinkaan vähäisimpänä, Pygmi Pätevän uuden vuoden kujeet. No, tämä on oikeastaan jo vanha juttu, mutta kun toteutui taas uudenvuodenpäivänä, niin pistetäänpä samaan sarjaan; Jos Pygmi "possuilee" lusikan/haarukan/lautasen/mukin/lelun/minkä vaan kädessään olevan esineen kanssa, päätyy ko. esine takavarikkoon. No, kilttinä poikana Pygmi tietenkin, oivaltaessaan että nyt aikoo heitellä/rikkoa/tms. kädessään olevan esineen, menee ja vie _itse_ ko. esineen takavarikko kaapin päälle. Tässä kohtaa kai voisi sanoa että koulutus on onnistuntu ja tavoitteet saavutettu tämän "liikkeen" osilta ;)

No joo, onhan noita muitakin, Uuden Vuoden pyhinä(kään)  Pygmi ei (tietenkään) koskenut kellariin johtavan oven ripaan. ei tietenkään, koska äiti on sanonut ettei Pygmit saa siihen koskea. Mutta Nalle Puhiahan ei kukaan ole kieltänyt kahvaan koskemasta ;o (Jestas.... murrosikää odotellessa ;)). Tapaninpäivänä Pygmi kertoi äidilleen, joka ei tietenkään tiedä autoista mitään koska on tyttö, että maasturi mallin BMW ja seta mallin BMW ovat molemmat Bemareita :o Uuden Vuoden aattona Pygmi näytti autokirjastaan punaisen urheiluauton kuvaa. "Niin, siinnä on Lamborghini". Tämän kuullessaan Pygmi suikkasi salamana ylös ja kiisi Chaplinina keittiöön - hakemaan _keltaisen_ Lamborghini pikkuautonsa. Ja hirveä selitys: "samanlaiset. Äiti. Nä,ä ovat samanlaiset. Lamborghineja molemmat" (ja kerrottakoon, että sen keltaisen Lamborghinin vieressä oli _punainen_ Ferrari.

Että näin. Kyllä joku jannu erottaa ooppelin ja nissanin, mutta Pygmi, 1v 5kk, erottaa Lamborghinin ja Ferrarin - hän kun ei ole tottunut kuin noihin loistoautoihin ;D

*viittaan Näpsän ammatinvalinnassa alla olevaan videoon siis ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti